Sivuraiteilla: Vapusta, (epä)suomalaisuudesta ja muruista

Vappu on mielestäni paras suomalainen kaupunkijuhla. Karnevaalitunnelma avaa kesäkauden ja herättää uinuvan kansan kesän korvilla. Ilmapiiri on mitä epäsuomalaisin: ihmiset vyöryvät kaupunkien keskustoihin ja uskaltavat olla enemmän kuin ”tavallisia”.

Konservatiiviset vanhat sedät kellastuneissa ylioppilaslakeissaan intoutuvat laulamaan serenaadeja, tuntematon saattaa heittää yläfemman tai kerrata illan tapahtumia vessajonossa sekä serpentiini, ilmapallot ja opiskelijoiden haalarit värittävät harmaata katukuvaa.

Suomalaiset saavat luvan olla yhtenä päivänä vuodessa epäsuomalaisia.

Karoliina Korhonen tiivistää sarjakuvissaan Finnish Nightmares: A Different Kind of Social Guide to Finland (2016) suomalaisen identiteetin Matti-henkilöhahmoon, jonka erityispiirteitä ovat individualismi, vähäpuheisuus sekä sosiaalisten tilanteiden pelko.

Ulkoiset normit ohjaavat paikoin Matin kuin myös suomalaisen yksilön käyttäytymistä ja ajattelua. Mediassa on pidemmän aikaan puhuttu erilaisista kuplista. Voisi sanoa, että jokainen suomalainen elää oikeastaan omassa kuplassaan, omissa oloissaan ja kaikki uusi epäilyttää.

Kun kerroin nuorena haluavani kirjoittaa, kukaan ei sanonut, että hieno juttu. Sen sijaan sain epäilyksiä kasapäin vastaani. Minulle kerrottiin, että kirjoittaminen on todella vaikeaa, kirjan kirjoittaminen vaatii taitoa, kirjailijaksi ei vain aleta, kirjailijan tuloilla ei elä, kirjoittaminen on ihan huuhaata. Lopulta en enää kertonut unelmistani ääneen ja myöhemmin muutin Suomesta hetkeksi pois, sillä negatiivinen ilmapiiri haittaisi luomista eli sitä kirjoittamista.

Negatiivinen ilmapiiri näkyy myös silloin, kun Suomen jääkiekkomaajoukkue on häviöllä. Yleisö on hiljaa. ”Olisi pitänyt arvata, että me ei pärjätä tänäkään vuonna.” Kun joukkue johtaa, yleisö huutaa ja hurraa riehakkaasti.

Joka päivä ei voi olla juhlaa, mutta kun picnicviltit taitellaan koreihin ja vappujuhlat loppuvat sunnuntaina, mitä jos hieman vapun yllätyksellisyyttä, lempeyttä ja optimistisuutta jäisi jokaisen taskuun edes muruina.

Minä pystyn, sinä pystyt, hän pystyy, me pystymme, te pystytte, he pystyvät mihin vain, jos niin päätämme.

Vappuna kuplaan tulee särö, mikä päästää toisen ihmisen lähemmäs ja karistaa stereotypiat pinnalta. Pinnan alla asuva ihminen pääsee vapaasti hengittämään ilmaa. Hetken voi olla kuka vain ja se on ihan ok. Siksi minä niin pidän vapusta.

 

Kirjoittaja juhlii vappua ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Mikäli bongaat hänet Helsingin kaduilta, tule rohkeasti turisemaan ja heittämään yläfemmat.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s