Sivuraiteilla: Totuuksia joita kukaan ei uskalla lausua ääneen

“We buy things we don’t need with money we don’t have to impress people we don’t like.” (Dave Ramsey)

On tärkeää olla joku. Ihan kuka vaan, kunhan voi näyttää muille olevansa jotain enemmän kuin on. Niinhän nykyaikana pitäisi elää, eikö? Omaa itseään ei ole hyvä päästää pinnalle, sillä kuori näyttää itsestään parhaimmat puolet.

Erilaisuus kuulostaa yhteiskunnassamme kirosanalta. Koulussa kiusataan erilaisia, siksi kukaan ei halua olla erilainen ja jokainen yrittää parhaansa mukaan hautautua kuoren alle. Sanaa käytetään myös kuvailemaan henkilöä negatiivisessa valossa: ”Hän on… erilainen.”

Mutta erilaiset tyypit ovat niitä, jotka uskaltavat kokeilla uusia – joskus järjettömiltäkin kuulostavia – juttuja, ja heillä on tarjottavana enemmän kuin niillä, jotka eivät uskalla tuoda erilaisuuttaan pintaan. Erilaisuus on elämän ja yhteiskunnan voimavara, avain menestykseen, niin kuin Einstein sanoi:

“The person who follows the crowd will usually go no further than the crowd. The person who walks alone is likely to find himself in places no one has ever seen before.” (Albert Einstein)

Ei ole helppoa tehdä asioita eri tavoin kuin aikaisemmin on tehty. Tai itse asiassa asioita on helpompi tehdä erilailla, mutta ne saatetaan ottaa huonosti vastaan. Erilainen kohtaa hyvin usein epäilyjä, vähättelyä sekä täyttä dissaamista. Pioneerit ottavat iskut vastaan ja raivaavat viidakkoveitsellään uuden polun. Muut voivat sitten myöhemmin kävellä vaivattomammin heidän jälkeensä.

Mutta jos et sano ajatuksiasi ääneen, ei kukaan tiedä, mitä haluat ja minne haluaisit olla matkalla.

Moni hiljentää sydämen äänen ja tyytyy järjen suoraviivaisiin ratkaisuihin. Mutta järkevä tapa toimia ei välttämättä ole parasta tapa. Onnellisuus asuu sekä järkeä että sydäntä tyydyttävissä ratkaisuissa, ja siksi intuitiota kannattaa kuunnella, vaikka sen ehdottama vastaus olisi järjetön.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä, vaikka Einsteinin kuvaaman matkan joutuisi kävelemään yksin. Jopa ne itsepäiset tyypit, jotka meuhkaavat pärjäävänsä yksin (kuten allekirjoittanut). Kirjoittaminen on yksinäistä hommaa ja silloin korostuu läheisyyden tarve, että lähellä on joku, joka välittää. Ihminen, jonka tuntee olevan aivan lähellä, vaikka hän olisi kilometrien päässä tai toisessa maassa. Vaikka hän ei raivaisi samaa polkua, hän on koitoksessa läsnä.

”Ihminen, tule lähelle! Älä ole peilikuvana heijastuva kalvo”, sanon esittelypalkissa. Tarkoitan seuraavaa: uskalla olla oma itsesi, erilainen muiden erilaisten joukossa. Uskalla tehdä ratkaisuja sydämellä, uskalla sanoa ääneen, mitä haluat, uskalla rakastaa ja näyttää rakastavasi, uskalla mennä kauemmaksi, missä olet koskaan käynyt.

Dalai Lama kysyi: ”Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?” Uskalla myös epäonnistua ja oppia virheistä, sillä onnellisuus hylkii viimeisiä sanoja.

 

2 vastausta artikkeliin “Sivuraiteilla: Totuuksia joita kukaan ei uskalla lausua ääneen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s