Kuulumisia, inspiraatiota ja viisasta työskentelyä

Vietän tämän viikon kirjoitusretriittiä. Tai oikeastaan lupauduin hoitamaan ystäväni kissoja ja kasveja hänen lomaillessa etelässä. Siinä sivussa kirjoitan erästä sivuprojektia, joka on ottanut tuulta alleen enemmän kuin oli tarkoitus. Uuups, inspiraatio!

Olen pohtinut myös lähiaikoina erilaisia kirjoitusrutiineja. Minulla ei oikeastaan ole mitään rutiinia; kirjoitan silloin kun minulla on aikaa ja minusta tuntuu siltä.

Viimeisen vuoden aikana olen omaksunut uuden elämänfilosofian. Ei ehkä kuulosta kovin järisyttävältä, mutta omat silmäni ovat auenneet uudelle työtavalle. Ja tadaa tässä se on: ”Work smarter not harder” eli työskentele viisaammin äläkä lujemmin.

Koulusta asti meille toitotetaan, että kovasti töitä tekemällä voi saavuttaa kaiken mitä haluaa. Nyt, kun näen maailman aikuisin silmin, voin sanoa: ”joo, mutta ei se aina mene niin”.

Yleensä kirjoittajia neuvotaan kirjoittamaan mahdollisimman paljon ja joka päivä. En ole koskaan oikein ymmärtänyt filosofiaa päämäärättömän ja pakotetun tekstin tuottamisen takana – kai tarkoitus on vain, gröhöm, kirjoittaa mahdollisimman paljon tekstiä. Mutta laatu vs määrä eivät aina korreloi…

Mitä viisaampi työskentely (tai tässä tapauksessa kirjoittaminen) on?

Koska monilla meistä aika on kortilla, kannattaa aika jakaa oman jaksamisen ja onnellisuuden mukaan. Vartissa ehtii luonnostella kirjoitettavan kohtauksen muistikirjaan, jonka voi kirjoittaa tekstitiedostoon seuraavan kerran, kun aikaa on esimerkiksi puoli tuntia. Jos keho on väsynyt, on sitä kuunneltava.

Suurta projektia lähestytään siis pienin askelin suhteuttaen omaan käytössä olevaan aikaan. Usein aikaa kirjoittamiselle ei ole puolta tuntia kauemmin, mutta monilla meistä löytyy satunnaisesti vapaita viikonloppuja. Kirjoittamiseen käytössä olevan ajan saa tällöin käytettyä tehokkaammin ja määrätietoisemmin.

Sen sijaan, että katsoisi kissavideoita youtubessa tai shoppailisi nettialessa, voi priorisoida taustatutkimuksen nettisurffailussa ylemmäs to do -listassa. Ja jos kirjoittaminen ei onnistu ja sohva ja suklaa kutsuvat – go for it! Ole itsellesi välillä lempeä.

Toisinaan on osattava myös elää sen sijaan, että vain istuisi nuhruisessa työhuoneessa velvollisuudentuntoisesti. Kirjoittajatkin tarvitsevat aiheita mistä kirjoittaa.

Sen pitemmittä puheitta menen rapsuttamaan kissoja ennen kuin teen taustatutkimusta maahisista ja kirjoitan pari kohtausta ylös muistikirjaan.

Kirjoitusiloa ja aurinkoa viikkoonne!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s