Kirjoittajan elämää: rituaaleja ja omituisia tapoja

Jokaisella kirjoittajalla on varmasti liuta omituisia tapoja ja rituaaleja, joihin on vannoutunut. Kerrotaan, että Ernest Hemingway kirjoitti seisaaltaan, Maya Angelou nautti ennen kirjoittamista lasin sherryä ja kirjoitti hotelli- tai motellihuoneessa ja Francis Prose käyttää miehensä pyjamahousuja ja t-paitaa kirjoittaessaan.

Kun aloin miettiä omaa kirjoittamista, löysin kolme asiaa, joihin olen vannoutunut ja joita en vaihtaisi mihinkään.

Minulla on jokaiselle projektille oma muistikirja. Lisäksi pidän päiväkirjaa, johon kirjoittelen harvakseltaan silloin, kun siltä tuntuu. Aamusivuille tietysti on yksi A4-kokoinen muistikirja omistettuna. Kaikkien näiden muistikirjojen lisäksi pidän yöpöydällä satunnaisille ajatuksille muistilehtiötä sekä samanlainen pienempi matkustaa mukanani aina laukussa. Jos olet aina halunnut nähdä miltä näyttää kahdeksan vuoden muistikirjat pinossa, katso allekirjoittaneen torni täältä.

Vaihdan kirjoituspaikkaa ennen uuden version kirjoittamista. Fyysinen paikan vaihdos, olkoon sitten vain toiselle puolelle ruokapöytää, auttaa aina asennoitumaan uuteen versioon vakavasti sekä tuo uusia näkökulmia käsikirjoitukseen.

Kirjoitan mieluummin illalla kuin aamulla. Aamulla olen kuin zombi (poikaystävä kuvailee minua aamuisin kohteliaasti ’suloisen homssuiseksi’). Heti herättyään on parempi hoitaa asioita, jotka eivät vaadi syvällistä pohdintaan, kuten sähköpostiin vastaaminen, laskun maksaminen, jne. Illat ovat parasta aikaa hyville ideoille: ajatus liikkuu terävästi ja yhdistää aikaisempia ideoita ajatusverkoksi ja mielen sekä näppäimistön yhteistyö toimii saumattomasti. Toisinaan kokeilen ns. ”ääritiloja”, jolloin kirjoitan totaalisen väsyneenä ja mieleen pulpahtaa mitä omituisempia ideoita – joskus niitä voi käyttää, joskus ne menevät ideamuistikirjaan odottamaan seuraava tekstiä.

Onko sinulla piinttyneitä kirjoittamiseen liittyviä tapoja? Miltä oma listasi näyttää?