Kun katson tätä vuotta taaksepäin, niin olihan se aika paska. Niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurillisestikin. Lokaalisti ja globaalisti.
Henkilökohtaisesti vuoteni alkoi kuitenkin varovaisesti paranemaan toukokuussa ja pääsi nousukiitoon syksyllä. Yhtenä ehdottomana highlightina oli elokuvakässärini menestyminen L.A. ja Hollywood -käsikirjoituskilpailuissa.
Jos jotain ulkomailla vietetyt vuodet ovat minulle opettaneet, niin sitä että maailmalle pitää olla avoin, jotta asiat menevät eteenpäin.
On olemassa yksi sana, joka saa kaikki unelmat toteutumaan ja luo elämään sellaisia kokemuksia, joita ei olisi etukäteen uskaltanut ajatella. Sana, jonka koko muotoon on ladattu mieletön määrä positiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta. Sitä harvoin käytetään liikaa.
Tuo sana on: kyllä.
Jim Carreyn tähdittämä Yes Man (Peyton Reed, 2008) on kokonaisuudessaan tosi nolo elokuva, ehkä säälistä yhden tähden arvoinen, mutta sen sanoma on rautaa: vastaa kaikkeen kyllä.
Jos joku kysyy sinua mukaan illanviettoon, lopeta tekosyiden miettiminen ja sano kyllä. Tuttu pyytää muuttoavuksi eikä sinulla ole mitään tekemistä -> kyllä.
Olen kokenut elämäni parhaimmat kokemukset juuri silloin, kun en ole ajatellut liikaa vaan sanonut vain kyllä ja katsonut mihin elämä vie. Jos olisin vastanut kieltävästi, en olisi ikinä surffannut, matkustanut Aasiaan, kirjoittanut yhtäkään kirjaa, tanssinut ikkunalaudalla tai muuttanut 24 tunnin sisällä kämpän saamisesta.
Mieletöntä materiaalia kertyy myös huomaamatta, kun elää täysillä ja ennakkoluulottomasti, mitä voi hyödyntää omassa kirjallisuudessaan.
Kun on maailmalle avoin, tapahtuu myös lopulta hyviä asioita ja unelmat voivat vahingossa toteutua. Ainakin olet askeleen lähempänä unelmiasi. Sano siis maailmalle kyllä.
Epilogi – Jälkisanat 