Kuinka yliopisto-opinnot ovat tukeneet luovaa kirjoittamistani?

En olisi koskaan uskonut, että yliopisto-opinnot voisivat tukea luovaa kirjoittamista: akateeminen kieli on yleensä nimittäin melko tylsää, jaarittelevaa ja kuivaa. Se on usein sellaista poliitikkokieltä suurilla teorioilla – lukemaansa tekstiä voi ymmärtää vain, jos on vähintään tohtori.

Mutta olin väärässä. Sekä luovan kirjoittamisen että suurien teorioiden suhteen.

img_4212

Ensin hieman taustaa opinnoistani. Opiskelen Helsingin yliopistolla kansainvälisessä Media and Global Communication –maisteriohjelmassa pääaineena viestintää. Sitä ennen opiskelin Lontoossa kandidaatintutkinnon elokuvatutkimuksen parissa. Taide, humanismi sekä yhteiskunnan ilmiöt ovat kiinnostaneet minua aina. Viime vuosina olen keskittynyt etenkin ihmisten väliseen kommunikaatioon, mediaan kokonaisuudessaan sekä tietysti kirjoittamiseen.

Seuraavassa listaan muutamia kohtia, joita opiskeluni ovat minulle antaneet.

Yleissivistys ja oppiminen

Opinnot ovat tuoneet kokonaisuudessaan (yllätys yllätys!) paljon tietoa ja sivistystä, joita on hyödyllistä käyttää teksteissä. (Hyötyä myös Trivial Pursuit:ssa)

Lisäksi olen oppinut paljon erilaisia teorioita ja konsepteja, kuten feministinen teoria, poliittinen ekonomia, tekniikan filosofia yms. Ne kuulostavat äkkiseltään todella tylsiltä, mutta erilaisten teorioiden avulla maailmaa ja yhteiskuntaa voi oppia tarkastelemaan eri linssien läpi. Siitä on ollut minulle hyötyä erityisesti näkökulman rakentamisessa.

Kriittinen ajattelu

Opinnot tuovat paljon tietoa, mutta kaikkein tärkeimmin ne ovat rohkaisseet kriittiseen ajatteluun. Vaikka Marx, Foucault ja kumppanit ovat kehittäneet hienoja ajatuksia, ne eivät ole ultimaattisia totuuksia. Mitään ei kannata ottaa itsestään selvyytenä ilman lähempää tarkastelua. Kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä se saattaa ensin näyttää. Eikä teorioiden kanssa tarvitse olla samaa mieltä vain siksi, että joku kuuluisa heppu on niin asioista todennut.

Kriittinen ajattelu on mielestäni sidoksissa kirjoittamiseen hyvinkin vahvasti. Se paljastaa kirjoittajan filosofian ja tuo tekstiin lihaa luiden ympärille. Lisäksi kriittinen ajattelu auttaa nousemaan tekstin yläpuolelle ja tarkastelemaan kokonaisuutta (hieman) objektiivisemmin.

Suunnitelmallisuus

Kirjoittamiseni on fokusoitunut opintojen myötä. Ennen en halunnut suunnitella lainkaan kirjoittamista ja tarinaa, sillä pelkäsin kyllästyväni koko tekstiin ennen sen kirjoittamista. Tarina oli usein pelkkä ajatusten kaatopaikka.

Nykyään suunnittelen vähän enemmän kirjoittamista, mutta alan suunnitella vasta silloin, kun tiedän tekstistä kehittyvän jotain.

Erityisesti tutkimussuunnitelman kirjoittaminen on ollut hyödyllistä, sillä tutkimusta suunnitellessa pitää vastata (tuskastuttavan) moneen kysymykseen: Mikä on tutkimuksen tarkoitus? Mitä uutta tutkimus tuo tiedemaailmalle?

Samoja kysymyksiä voi kysyä myös kirjoittajana: mikä on tekstin tarkoitus? Mitä uutta teksti tuo kirjallisuuteen?

Täsmällinen ilmaisu

Akateeminen kirjoittaminen noudattaa tiettyjä konventioita ja se pakottaa kirjoittamaan mahdollisimman selkeästi, tarkasti ja tiiviisti. Omaa kirjoittamista pitää jatkuvasti reflektoida kriittisesti – mitä mielikuvia omasta tekstistä tulee? Välittyykö sanoma lukijalle? Voinko minä esittää tämän asian absoluuttisena totuutena? Väitän, että kirjoittamisestani on tullut täsmällisempää opiskelut aloitettuani.

En silti suostu kirjoittamaan tylsästi, edes kurssien esseitä. Miksi akateemisen tekstin pitäisi olla tylsää, vaikka ilmaisu on yleisesti säännelty?

Itsevarmuus

Kaikkein eniten opinnot ovat tuoneet itsevarmuutta omaan tekemiseen sekä itseluottamusta omiin taitoihin.

Kirjoittaminen on lopulta aika yksinäistä puuhaa ja toisinaan kaikenlaisia ajatuksia putkahtaa päähän, kuten: olenko minä hyvä kirjoitta? Osaanko yhtään mitään? Tuleeko tekstistä koskaan valmista? Onko koko touhussa mitään järkeä?

Suurin osa kursseista suoritetaan kirjoittamalla esseitä ja kun niistä saa hyvää palautetta, myös itsevarmuus sekä luotto omiin taitoihin kasvaa. Palautetta saa harvoin mistään, joten arvostan niitä hetkiä. Keskeneräisiä tekstejä ei ole kiva näyttää kenellekään ja tutuilla on puolueellinen mielipide. Opinnot toimivat hyvänä puolueettomana mittarina kyvystä järjestää materiaalia, tuottaa ymmärrettäviä tekstikokonaisuuksia sekä osoittaa jonkin tasoista älyllistä ajattelua.

Lopuksi

En väitä, että pitää olla akateemisesti koulutettu ollakseen hyvä kirjoittaja. En todellakaan. Jokainen kirjoittaja on yksilö ja jokainen oppii eri tavalla. Oman henkilökohtaisen kirjoittamisen suhteen olen saanut paljon opinnoistani, mutta olen oppinut myös elämänkokemuksesta, muista teksteistä sekä puhtaasta kokeilun ilosta.

Jokaisella kirjoittajalla on oma elämänpolkunsa, mutta uskon silti, että hyvillä kirjoittajilla on  jotain yhteistä. Heillä on jatkuva halu oppia uutta ja tulla paremmaksi kirjoittajaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s