Pään ja kehon liitto

IMG_4321

Vihaan sanaa ’liikunta’. Sana herättää kielteisiä mielikuvia ja pakotettua liikkumista. Liikunta-sanasta tulee mieleen dieetti, selluliitti, koulun liikuntatunnit, kuntopiiri ja suorittaminen.

Olen aina ollut hyvä eri lajeissa, mutta säännöllinen liikkuminen ja oman lajin löytäminen ovat olleet vaikeita. Usein käy niin, että tanssin askelkuvioista tulee stressiä ja opettelen sarjaa kotona hioen täydellisyyteen asti tai ilmapiiri lajissa on ”kaikki tai ei mitään”, jolloin ”minä tulen tänne vähän fiilistelemään” on out of the question.

Keho tarvitsee kuitenkin tekemistä. Kirjoittaessa asento on yleensä huono, jolloin hartia- ja niskakivut ilmestyvät nopeasti heijastaen viheliäänä pääkipuna. Kirjoittaessa tulee myös istuttua tuolilla, jolloin peruskunto rapaantuu ja kauppakassikin alkaa tuntua pian painavalta (been there!). Lisäksi mieli tarvitsee lepoa ja mikä parhain tapa onkaan väsyttää keho, jolloin mieli ei jaksa ajatella turhia.

Minä olen löytänyt kaksi lajia, joista en enää luopuisi. Ne ovat kaksi J:tä:  jooga ja juokseminen. Jooga on taivaallista niska-hartia -alueelle ja pitää olon kevyenä ja vetreänä. Juokseminen puolestaan saa sykkeen kohoamaan ja ärsytykset usein katoavat hiekkatietä tamppaamalla.

Juoksemisen suhteen minulla on viha-rakkaus -suhde: en ole siinä hyvä, mutta se tuo minulle hyvän olon. Olen mukavuudenhaluinen ja juoksen vain jos olosuhteet ovat otolliset tai jos vituttaa paljon. Otolliset olosuhteet ovat seuraavanlaiset: huhtikuusta syyskuuhun, pouta sää ja 10-25 astetta. Joogaa tykkään harrastaa talviaikana enemmän.

Monet tutkimukset (esim. tämä Harvardin tutkimus) osoittaa, että säännöllinen liikkuminen auttaa myös masennukseen ja ahdistukseen. Voin puhua tutkimuksen puolesta. Ei sillä, että olisin koskaan ollut masentunut, mutta koen monen muun tavoin välillä ahdistusta tai alakuloa, jolloin helpoin keino helpottaa oloa on lähteä lenkkipolulle.

Maailma näyttää kumman kirkkaalta juoksulenkin tai joogatunnin jälkeen ja aikaisemmin myrskyisät ajatukset kantautuvat pois mielestä. Säännöllinen liikkuminen auttaa myös pysymään positiivisena ja näkemään mahdollisuuksia.

Parasta on löytää oma laji, joka tuntuu hyvältä juuri omalle keholle. On turhaa harrastaa väkisin jotain, mikä tuntuu ikävältä. Sama koskee oikeastaan kaikkia vapaa-ajan harrastuksia. Vapaa-ajan pitäisi olla mukavaa.

En edelleenkään käytä liikunta-sanaa. Kun lähden juoksemaan tai joogaamaan, lähden tekemään itselleni paremman olon.

3 vastausta artikkeliin “Pään ja kehon liitto

  1. Jooga todella on ihanaa, ja maailma (ja pää) näyttää paljon kirkkaammalta pienen hikoilun jälkeen. Mutta ”liikunta” sanana ja kouluaineena on varmasti pilannut ilon liikkumisesta moneltakin ihmiseltä 😦

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s