Visuaalisuus on kasvava teema eri mediakanavissa ja viestinnässä – eikä ihmekään, sillä keskiverto ihminen vastaanottaa lähes 80 % kaikesta informaatiostaan näköaistinsa välityksellä.
Olen huomannut, että myös kaunokirjalliset tekstit ovat muuttuneet visuaalisimmiksi. Jokaisella kirjoituskurssilla toistellaan mantran tavoin: Näytä, älä selitä!
Näytelmien ja elokuvien vaikutus
Luen Simode de Beauvoiren teosta Kutsuvieras (1943). de Beauvoir ei juurikaan luo kolmiulotteista tilaa lukijalle, jotta lukija voisi olla osa kirjan maailmaan. Lukija seuraa henkilöiden kemioita ja tulkitsee tapahtumia, teksti on dialogi-täyteistä ja etenee kohtauksittain – kuin näytelmässä.
Kutsuvieras eroaa kerronnaltaan jonkin verran nykykirjallisuudesta. Esimerkiksi Miki Liukkonen, Siri Hustvedt ja Haruki Murakami käyttävät paljon liuskoja todella tarkkaan tapahtumapaikkojen, kehonkielen tai yksityiskohtien kuvailuun kaunokirjallisissa teksteissään.
Vaikka kaunokirjallinen tarina ei lähtökohtaisesti ole visuaalisessa muodossa, muuttuvat tekstin tapahtumat lukijan mielessä kuvaksi. Mitä hiotumpaa ja yksityiskohtaisempaa tekstiä, sitä tarkempi kuva.
Olen myös huomannut, että kirjallisuusarvosteluissa toistuvat nykyään mm. termit: ’visuaalinen’, ’elokuvallisuus’ ja ’aistikas’.
Empiirisen kokemuksen ja mutu-tuntuman perusteella voisi siis väittää, että kirjallisuus on siirtynyt selittävämmästä, näytelmä-tyylisestä kirjoittamisesta kohti elokuvallisempaa kerrontaa, jossa lukijalle tehdään tilaa fiktiiviseen maailmaan eikä hän ainoastaan tarkkaile tapahtumia. Olemmehan kasvaneet elokuvakerronnan aikakautena, joten ei ole ihme, että tarinankerrontaan tulee vaikutteita elokuvista.
Tulevaisuus: mitä sillä on tarjottavana?
E-kirjat mahdollistavat paitsi lasten kuvakirjojen tekemisen innovatiivisesti, mutta myös lisäämän oman mausteensa kaunokirjallisuuteen.
Kerron esimerkin: Shark Tank –ohjelman eräässä jaksossa kaksi yrittäjää tuli rahottajien eteen esittelemään ideaansa e-kirjasta, johon on upotettu kirjan juoneen liittyviä kuvia ja videoita. Osa materiaalista havainnollistaisi kirjan tapahtumapaikkoja, osa olisi dramatisoitu pelkästään kirjaa varten. Vaikka rahoittajat olivat kiinnostuneita ajatuksesta, yrittäjät eivät saaneet rahoitusta. Syitä oli kaksi: 1) yritys oli vasta aloittanut eikä näyttöjä vielä ollut ja 2) kirjan tekeminen ei olisi ollut kustannustehokasta.
Silti minusta tuntuu, että joku nappaa ideasta kiinni ja toteuttaa ns. visuaalisen kirjan. Eli oikeastaan hybridikirjan, johon on liitetty muuta sisältöä kuin pelkästään tekstiä. Käyttäjien tuottamaa sisältöä (user-generated content) on nykyään valtavasti, joten voisikohan sitä hyödyntää jotenkin?
Mitä mieltä olet tekstien visuaalisuudesta – onko se mielestäsi hyvä vai huono asia? Kun luet kaunokirjallista tekstiä, pidätkö enemmän johdattelevasta vai kuvailevasta tekstistä?
Kuva: Unsplash
Epilogi – Jälkisanat 