Teatterissa: Tavallisuuden Aave

nukkekoti-ei-painokelpoinen-1600x814_c

En ole ehkä koskaan asettanut yhtä korkeita odotuksia näytelmälle kuin Saara Turusen Tavallisuuden Aavelle. Valitettavasti näytelmä ei vastannut odotuksiani, vaikka aineksia loistavalle näytelmälle olisi ollut.

Näytelmä ottaa kantaa siihen kuinka ihmiset pyrkivät olemaan jatkuvasti mahdollisimman normaaleja, mutta pyrkimykset normaaliuteen ovat absurdeja. Näytelmä kärjistää tavallisuuden niin tavalliseksi, että tavallisuus vinksahtaa jo outouden puolelle. Lisäksi surrealistiset kohtaukset värittävät kerrontaa ja yllättävät katsojan kuin unesta.

Perhe elää kodissaan elämäänsä kuin nukketalossa. Perhejuhlat ja perheen dynamiikka ovat kärjistetyn kankeita ja suomalaiseenkin kulttuurin jopa vaivaannuttavia. Turunen on havainnoinut laaja-alaisesti suomalaista kulttuuria ja poiminut stereotyyppisimmät piirteet näytelmäänsä, kuten häät ja muut perinnejuhlat, koulujärjestelmä ja ydinperhe. Hyperbola hallitsee kaikkea tekemistä lavalla aina näyttelijöiden liikkeestä puheeseen, jolloin näytelmän katsominen tuntuu loppuajasta jopa puuduttavalta.

On näytelmässä kuitenkin nerokkaita oivalluksia, kuten Elina Knihtilän monologi lihavasta naisesta ja oman inhon välisestä suhteesta. Lisäksi lintujen metaforaa on käytetty tehokkaasti hyväksi sekä ”ongelmien lakaisu maton alle” toimii kirjaimellisesti.

Näytelmän loppu sen sijaan hämmentää ja saa katsojan vaivautuneeksi. ”Outouden harjoittaminen” eli tyynyjen runkkaaminen (Pyry Nikkilä), jatkuu aivan liian kauan, eikä katsoja oikein tiedä minne katsoa. Sen sijaan tyynyjen sisältä pursuavat höyhenet muistuttavat meitä jälleen linnuista.

Lisäksi seuralaiseni epäili katsomossa olevan palkattuja naurajia, sillä joku nauroi aina tasaisin väliajoin, vaikka kohtauksessa ei juurikaan mitään hauskaa ilmennyt. Meitä ei naurattanut. Muutaman kerran huvitti.

Tavallisuuden Aave on naisnäyttelijöiden suoritusten juhlaa. Aina yhtä valloittava Elina Knihtilä ja Laura Birn loistavat suorituksillaan. He tekevät tasokkaita roolisuorituksia monissa eri rooleissa ja on virkistävää nähdä Laura Birn vaihteeksi teatterilavalla elokuvien sijaan.

Tavallisuuden Aave ei lunasta suuria ennakko-odotuksia, mutta on silti oivallinen näytelmä suomalaisesta kulttuurista sekä tavallisuuteen pyrkimisestä. Jos liioittelua olisi ollut vähemmän tai esityksessä olisi ollut väliaika, olisi se mielestäni ollut loistava.

Rooleissa: Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen

Tavallisuuden Aave Q-teatterissa (Tunturikatu 16, Helsinki) vielä syksyn 2017 ajan. Liput: tiketti.fi

Kuva: Q-Teatteri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s