Teksti ei toiminut. Alku, henkilöhahmot ja tunnelmat tökkivät eivätkä tuntuneet luontevalta. Pohdin uusia näkökulmia tekstiin jokaiselta kantilta, mutta mitkään eivät aidosti parantaneet sitä. Eivät mitkään! Sitten se iski.
Istuin aamupalapöydässä arkena ja mussutin kylmäksi koppuraksi jäähtynyttä paahdettua ruispalaa. Hörpin aamuärtyisästi kahvia ja kuuntelin puolella korvalla Radio Helsingin aamulähetystä, jossa oli vieraana Young Adult Fiction -messujen järjestäjä. Lähetyksessä keskusteltiin mm. millaisia kirjoja nuoret sekä nuoret aikuiset lukevat ja miksi kohderyhmä on maailmalla nousussa.
Olin sattumoisin juuri työstämässä toista versiota nuorille suunnatusta tekstistä, mutta olin aivan jumissa eivätkä mitkään aiemmat temput tuntuneet toimivan: mm. tekstin lepuuttaminen, ongelmakohtien poistaminen, tiivistäminen ja lauseiden hiominen.
Samassa ajatus lipui mieleeni kuin sattumalta: vaihdan päähenkilöideni nimet päittäin!
Ajatusprosessi eteni jokseenkin näin:
- ihan hölmö ajatus!
- voi siinä sittenkin olla perää…
- äh, nimien vaihtaminen vaatii aivan liikaa mekaanista hommaa!
- henkilöhahmot olisivat kyllä silloin kolmiulotteisempia, voisihan se toimia…
- nyt ymmärrän miksi 1. päähenkilö ei ole ollut samaistuttava – tämähän on aivan loistava idea!
- ei perkele, tulee ylimääräinen välivaihe työhön!!!
- mutta lopputulos ratkaisee ja siitä tulee hyvä!
Henkilöhahmot elävät nyt tarinassa itsenäisesti ja väkinäisyys on kadonnut. Teksti on luontevaa ja paljon uskottavampaa. Ja mitä tulee mekaaniseen työhön: onneksi on Wordin Find –> Replace -toiminto!
Ratkaisut harvemmin tulevat tekstiä tuijottamalla. Pienemmät korjaukset kyllä, mutta juoneen ja kokonaisuuteen liittyvät ideat tupsahtavat usein mieleen kuin vahingossa. Niille täytyy antaa vain aikaa putkahtaa mieleen. Kirjoittamisessa parasta onkin se, että prosessi on aina uniikki eikä kukaan voi koskaan täysin hallita sitä.
En tiedä mistä moinen ajatus henkilöhahmojen päittäin vaihtamisesta tuli, sillä lähetyksessä ei oikeastaan puhuttu lainkaan henkilöhahmoista. Kai aiheesta yleisesti keskustelu toimi hyvänä triggerinä. Piti kyllä taputtaa itseäni selkään ja kiitellä: ”Hyvin keksitty kuomaseni, kyllä me vielä saadaan tämä teksti valmiiksi.”
Kuva: Unsplah
Epilogi – Jälkisanat 
1 Comment