Sivuraiteilla: Minä en tiedä

nicole-mason-19741

Tietoa käytetään vallan välineenä eri tavoin. Tietoa voidaan pihistellä kokonaan tai siitä voidaan kertoa vain osa, jolloin kokonaiskuva heikkenee ja näkee vain yhden näkökulman. Yleistä on myös puhua hienoilla termeillä ja sivistyssanoilla selittämättä niitä kanssakuulijoille.

Tiedolla voidaan monin tavoin nöyryyttää. Työskennellessäni asiakaspalvelussa kollegani ei koskaan välittänyt pomon inffoja ja hän piti siitä, että sai nolata minut asiakkaan edessä näyttävästi ja hyvin liioitellusti: ”Oh Mariia, you silly girl! Didn’t you know that we haven’t had rump stake on the menu for months?”

Jos ei tiedä, on tyhmä. Eikä kukaan halua olla tyhmä.

Minulla meni kauan oppia myöntämään rehellisesti, että minä en tiedä. Ehkä se on kasvatuksen, sosiaalisten paineiden tai yhteiskunnan synnyttämää, että pitäisi tietää kaikesta kaikki. Koko ajan.

Ei ole häpeä sanoa, että ei tiedä. Se on oikeastaan vahvuus. Tiede on opettanut minua ennen kaikkea, kuinka kaikki on epävarmaa eikä mikään ole sitä, miltä näyttää.

Kun kysyy tarkennusta: ”mitä tarkotit tuolla termillä?”, ”en olekaan kuullut siitä, mitä se tarkoittaa?”, osoittaa olevansa kiinnostunut. Toisinaan myös puhuja itse jää kiinni siitä, että vain kikkailee termeillä peittääkseen omaa epävarmuuttaan.

Jos sanon, että minä en tiedä, pian tiedän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s