Kirjoittaminen on suuri osa elämääni, oikeastaan mammuttimainen. Kliseisesti voisi sanoa, että en koskaan ajatellut voivani tehdä kirjoittamista kokopäiväisesti. Olinpa väärässä!
1. Luova kirjoittaminen kuuluu olennaisena osana arkipäivääni, vaikka en ehdikään kirjoittaa joka päivä. Se on kirjoittamisen muodoista minulle kaikkein tärkein, vaikka en hyödy siitä taloudellisesti. Luovuus saa rönsytä, pulputa ja ajelehtia tunnelman mukaan. Ainut sääntö on, että sääntöjä ei ole.
Minulla on tälläkin hetkellä monta projektia kehittelyssä, hautumassa tai odottamassa inspiraatiota: elokuvakäsis, TV-sarjan pilotti x 2, kirjasarja nuorille, psykologinen trilleri, ikuisuusprojekti nimeltä novellikokoelma ja pari muuta kaunokirjallista tekstiä, joista en vielä tiedä, mitä niistä tulee.
2. Lisäksi kirjoitan tätä blogia. Haluan tuoda avoimuutta luovan kirjoittamisen skeneen ja kannustaa muita kirjoittajia kasvamaan ja kehittymään. Yhden menestyminen ei ole toiselta pois eikä pyörää tarvitse aina keksiä uudestaan.
3. Päivätyöni on myös pelkkää kirjoittamista. Teen töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, joten lauseiden viilaukselta ei pääse eroon. Asiatekstin kirjoittaminen vaatii erilaista silmää kuin kaunokirjallisuuden kirjoittaminen – tekstin pitää olla usein mahdollisimmman informatiivista, ytimekästä ja lyhyttä. Monesti työ koostuu rönsyjen siivoamisesta ja oikoluvusta.
4. Sitten on vielä Pro Gradu. Lisää kirjoittamista, vaikkakin tieteellistä sellaista. Maisterin tutkinnon lopputyö, tuo kuumostusten kuumotus! Oikeastaan minusta on ollut kivaa tehdä sitä. Gradu on uusi haaste: älyllisesti, kirjoittajana kuin myös ihmisenäkin. Täsmällinen kirjoittaminen korostuu tieteellisen tekstin kirjoittamisessa ja se on mukavan erilaista muuhun kirjoittamiseen verrattuna.
*****
Minusta on toden totta tullut kirjoittaja, vaikka asiat eivät ole menneet niin kuin hurjimmissa kuvitelmissani. Tiedättekö niin, että kustannussopimus kirjoitetaan sulkakynällä, shamppanja suihkuaa, euroja satelee ja pitää kävellä julkisesti aurinkolasit päässä (talvellakin).
Mutta haittaako se minua? Ei lainkaan.
Sitä saa mitä tilaa, sanovat.
Ja toden totta. Myönnän, että 12-14 tuntia tietokoneen ruudun tuijottelua on toisinaan uuvuttavaa: töitä – gradua – luovat projektit. Yritän päivittää blogia kerran viikossa, mutta välillä se on haastavaa. Kun mieltä rasittaa jatkuvasti, pitää muistaa rasittaa myös kehoa. Toisinaan nojatuoliin rojahtaminen on houkuttelevampi ilmiö.
Kolmea asiaa en kuitenkaan vaihtaisi kirjoittamisen suhteen: onnistumisen tunnetta, jatkuvaa kehittymistä ja flow-tilaa.
Mikäli jokin noista kolmesta uupuu, on aika tehdä välillä jotain muuta.
Kuvat: Unsplash
Epilogi – Jälkisanat 
Mahtavaa, että kirjoitat blogia! On todella arvokasta kirjoittaa myös luovasta kirjoittamisesta ja sillä tavalla myös vähentää mystiikkaa sen ympäriltä.
Kirjoittaminen on jännän monimutkainen asia. Ja nuo kaikki arkipäiväsi kirjoittamiset ovat aika erilaisia asioita.
Minulle gradun kirjoittaminen oli todella tuskaista ja jokaisen sanan syntyminen vaati älyttömästi työtä ja tuntui epäonnistumiselta. Luova kirjoittaminen on tullut itselleni vasta opiskelukirjoittamisen jälkeen ja se on uskomattoman innostavaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hei Noora!
Mukavaa, että blogista on ollut sinulle iloa ja olet löytänyt luovan kirjoittamisen sekä tien tarinankerronnan maailmaan. Kirjoittamisessa parasta onkin sen monitasoisuus ja kuinka se usein yllättää kirjoittajan.
Olen ollut todella onnekas saadessani kannustavan ja tukevan graduohjaajan, joten siksi gradun kirjoittaminen tuntuu niin kivalta. Voin kuitenkin kuvitella millainen suossa rämpimisen kokemus gradu voi pahimmillaan olla.
Kiva, kun ehdit käydä kommentoimassa. Inspiraatiota viikkoosi! 🙂
TykkääTykkää