Kirjoittaminen ei ole samalla tavalla lineaarinen prosessi kuin lukeminen. Alun ja lopun väliin mahtuu pähkinöitä, draamaa, taustatutkimusta, erheitä ja parhaimmillaan vuosia.
Olen huomannut lukijan usein olettavan, että teksti on kirjoitettu niin kuin sitä luetaan: alusta loppuun. Voi, kunpa lukija tietäisikään!
”Kuinka monta sivua sinulla on jo valmista tekstiä?”
Joo-o. Siihen ei ole kovin helppo vastata.
Ehkä joillakin kirjoittajilla ajatus etenee loogisesti, mutta harvemmilla niin tapahtuu. Luon tekstiä pala palalta ja sijoitan palat tarinassa kohtaan, johon ne sopivat parhaiten. Välillä prosessi muistuttaa enemmän palapelin tekemistä ja joku pala ei enää sovikaan palettiin.
Joskus teksti tuntuu valmiilta heti näytölle päätyessään, mutta seuraavana päivänä huomaan sen olevan vasta luonnos.
Tällä hetkellä kirjoitan pääsääntöisesti gradua. Olen laittanut suosiolla muut kirjoitustyöt hautumaan taka-alalle. Sen sijaan, että sukulaiset ja ystävät kysyisivät kirjoitusprojekteistani, he ovat alkaneet tiedustella graduni etenemistä. Argh! Siihenkin on paha mennä sanomaan mitään konkreettista 😀
”Entä nyt?”
Sekin on hankala kysymys, sillä eilen saattoi olla 130 liuskaa ja tänään vain 23.
Riippuu paljon ideasta, mihin se vie ja kuinka paljon aiemmin kirjoitettua tekstiä täytyy muokata sekä päivittää.
Alku on minulle hankalin ja saatan kirjoittaa sen uusiksi 50-100 kertaa (no kidding!). Tarinan alkuun on hyvä panostaa, sillä se antaa lupauksia tarinasta ja houkuttelee lukijaa lukemaan pidemmälle.
Kyllä – gradu edistyy. Se kuinka paljon minulla on oikeasti valmista, on mahdoton kysymys. Liuskoja on käytännössä lähes 50/80, mutta ei se vielä kerro mitään tekstin valmiusasteesta.
”Milloin teksti on valmis?”
Ikuisuuskysymys!
Ulkopuolelta tulevat kyselyt ja vaatimukset voivat ahdistaa. Yleensä vastaan kysymyksiin ympäripyöreästi, kuten se etenee hitaasti tai joku päivä se on valmis jne. Gradun suhteen dedis odottaa toukokuussa, mutta hädän hetkellä sitä voi venyttää elokuuhun. Eli ei gradustakaan pidä ottaa stressiä.
Ihminen, joka ei ole koskaan käynyt pitkän tekstin kirjoitusprosessia läpi, ei voi tietää millainen matka se on. Eikä hänen tarvitsekaan.
Ihmiset kysyvät, koska heitä kiinnostaa. Ota siis utelut imarteluna, vaikka se saattaakin ärsyttää ja ahdistaa. Jos antaa tarkan päivämäärän eikä ehdi saada tekstiä siihen asti valmiiksi (kuten usein käy), saattaa ärsyttävä henkilö tulla piikittelemään ja kertomaan kuinka kirjoittaja on epäonnistunut, kun ei ole saanut täytettyä omaa tavoitettaan. Parempi vastata ympäripyöreästi.
Kirjailija William Zinsser on todennut seuraavanlaisesti: ”Hard writing makes easy reading. Easy writing makes hard reading.”
Olen samaa meiltä Zinsserin kanssa. Kun kirjoittaminen on ponnistelua ja tekstin eteen pitää nähdä vaivaa, on lopputulos usein parempaa kuin nopeasti kirjoitettu pätkä tekstiä. Luettavuus ja lukukokemus ovat yhtä tärkeitä kuin kokemus kirjoittamisesta.
Jos teksti tarvitsee valmistuakseen 10 vuotta, so be it – hitaasti ja laadukkaasti hyvää tulee. Historiaan jääneet klassikkokirjailijat kirjoittivat elämänsä aikana keskimäärin 1-5 kirjaa. Miksi siis nykyihmisen pitäisi kirjoittaa kirja per vuosi?
Tulpat korviin! Parasta keskittyä omaan latuun ja sivakoida menemään.
Kuva: Unsplash
Epilogi – Jälkisanat 
Hyvin kiteytetty! Ihanan kannustava postaus.
TykkääLiked by 1 henkilö