Mummini verkkokellarista löytyi sattumalta saksalainen Scheidegger-kirjoituskone 1960-luvulta. Mietin pitkään, onko viisasta ottaa henkisiä askelia taaksepäin työvälineiden suhteen. Etenkin, kun samaan aikaan teknologian kehitys kiihtyy Mooren lain mukaan.
Teknorealistista nostalgikoksi
Suurin syy uusien työtapojen etsimiseen on kuitenkin ollut juuri teknologia. Tuijotan tietokoneen näyttöä ensin töissä, sitten gradua tehdessä, kirjoittaessani, surffaillessani sekä televisiota katsellessani. Tietokonetta tulee tuijotettua lähes koko valveillaoloaika. Olen aina pitänyt itseäni teknorealistina eli ihmisenä, joka tiedostaa teknologian hyödyt ja haitat. Hetkittäin teknologian jatkuva läheisyys arjessa kuormittaa kuitenkin liikaa.
Olen viime keväästä saakka saanut tajuttomia päänsärkyjä ja joutunut vähentämään tietokoneen käyttöä. Tämä on ollut yksi suurimmista syistä, miksi en ole aktiivisesti kirjoittanut niin kuin ennen. Kirjoittaminen on lähtökohtaisesti nettisurffailun ja netti-TV:n lisäksi se, mistä voi joustaa. Toinen syy taukoon on puolestaan hektinen elämänvaihe, jolloin luovuus jää töiden ja opiskelun jalkoihin.
Päänsärkyihin auttoi hetkellisesti sekä näyttöpäätelasien hankkiminen että fysioterapia, mutta kumpikaan asia ei varsinaisesti poista ongelmaa vaan lievittää sen syntymistä. Ratkaisuksi ajattelin kokeilla uusia toimintatapoja ja heittäytyä hetkeksi nostalgikoksi.
Ensituntuma yllättää
Tuntuma kirjoituskoneen näppäimistöön on erilainen kuin tietokoneen. Kun tietokoneen näppistä tarvitsee vain kevyesti koskettaa, pitää kirjoituskoneen näppäimistöä näpäyttää yhtä kovaa kuin antaisi luunapin jollekin. Näppäimistöä täytyy painaa voimakkaasti, jotta kirjain painautuu mustenauhan läpi paperiin.
Ja miltä teksti paperissa näyttääkään! Courier on aina vedonnut minuun kirjasintyyppinä, mutta kirjoituskoneella kirjoittaessa muste jää mukavan epätasaisesti paperiin. Se saa tekstin tavallaan elämään. Parasta on myös se, kuinka muste täyttää mm. a:n, e:n ja o:n ympyrät musteella.
Kirjoituskoneella kirjoittaminen on tietyllä tavalla vaivalloisempaa kuin tietokoneella kirjoittaminen, sillä se vaatii käyttäjältä mekaanisia ponnistuksia: mm. paperi täytyy kohdentaa ja uusi paperiarkki sekä mustenauha vaihtaa säännöllisesti.
Kirjoittamisesta tulee kuitenkin aivan erityinen tapahtuma juuri mekaanisten tapahtumien takia. Nykyään valmistelen kirjoitusaikaani kuin pyhää seremoniaa: kirjoitan 2 liuskaa lauantai-iltapäivällä lounaan ja kahvin jälkeen. Niputan käyttämättömät arkit oikealle puolelleni, kirjoitetut vasemmalle. Syvennyn kirjoittamiseen ja tunnustelen hartaasti näppäimistöä sen sijaan, että tornadon lailla syöttäisin sanoja rivakasti ruudulle.
Kirjoituskoneesta lähtee kova möykkä. Näppäimistöstä lähtevän äänen lisäksi työpöytäni rämisee, puhumattakaan ’bling’-äänestä, joka ilmoittaa paperin oikean marginaalin lähestyvän. Ääniherkkä poikaystäväni käyttää kirjoittaessani työmiesten kuulosuojaimia. Tunnen tästä hieman syyllisyyttä, mutta vain hieman.
Määrän sijaan laatua
Aikaisemmin kirjoitin suuret määrät tekstiä, sillä ajattelin olevan helpompaa karsia ja muokata määrästä laatua. Nyt keskityn enemmän lauseen muotoiluun ja laatuun.
Vaikka kirjoittaminen on suunnitelmallisempaa kirjoituskoneen kanssa, heittäydyn yhä flown mukaan. En edelleenkään kirjoita kurinalaisesti vain yhdestä kohtauksesta. Lähden uuden ajatuksen tullen sen mukaan. Kirjoitustyylini vastaa ehkä enemmän talonrakennus-tekniikkaa: kirjoitan tarinalle ensin perusteet ja keskityn kohtauksiin sekä niiden yksityiskohtiin myöhemmin. Usein käy niin, että huolellisesti kirjoitetut kohtaukset eivät sovikaan tarinaan ja ne täytyy hylätä. Toimintapoja on kuitenkin yhtä montaa kuin on kirjoittajiakin.
Kirjoituskoneella kirjoittaminen on nannaa, mutta lopullisen tekstin kirjoitan kuitenkin puhtaaksi tietokoneella. Tekstin muokkaus, jalostaminen sekä jakaminen on vaivattomampaa nykypäivän tekniikan avulla. Kirjoituskoneella työskentelyä voisikin verrata huviretkeen tai viinin maisteluun – arkipäivän elämyksiin.
Parasta kirjoituskoneessa on ehdottomasti näppituntutuma, tekstin ulkoasu paperilla sekä se, että tekstiä pitää miettiä enemmän kuin aikaisemmin. Muste tuoksuu täyteläiselle ja raksuttava ääni kuulostaa omaan korvaan kissan kehräämiseltä (tämä on kuitenkin hyvin subjektiivista).
Epilogi – Jälkisanat 
Hauska lukea ja huomata kuinka käymme läpi samankaltaisia ajatus- ja työprosesseja: mä olen taas miettinyt ja koittanut bongata naapurissani sijaitsevasta kierrätyskeskuksesta jotain mahdollisimman pientä ja näppärää sähkökirjoituskonetta. Se voisi olla minulle tuollaisen kun sulla ja läppärin sopiva välimaasto, jossa kuitenkin saa sen tekstin fyysisenä eteensä. (Muakin siis kiehtoo juuri tämä et olisi nippu paperia, jota vois laavata offlinetilassa ja ehkä yliviivata ja tehdä merkintöjä marginaaleihin.) No, tää on vielä haaveen ja suunnitelman asteella, ongelmana on myös se että työpöydälleni ei enää mahtuisi oikeastaan mitään (siksi en ole omistanut esim tulostintakaan kohta kahteenkymmeneen vuoteen).
Yksi asia mikä tulee vielä mieleen on juuri tuo näppäintuntuma, mistä puhuitkin. Jotkut käyttävät pidempiäkin tekstejä kirjoittaessaan sellaista näppäimistöä, jota en osaisi enää itse käyttää ilman uudelleenopettelua. Lihasmuisti ja motoriikka ovat jänniä asioita, joista voisi kirjoittaa ja puhua enemmänkin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Oli onnekas sattuma, että kirjoituskone löytyi vähän vahingossa juurikin tarpeeseen. Kirjoittaessa kirjoituskoneella tuntuma on paljon autenttisempi kuin läppärin näppiksellä – johtuu todennäköisesti siitä, että sormet eivät ole vielä painikkeisiin tottuneet. Mukava tunne kaiken kaikkiaan.
Veikko Tiainen on omistautunut mm. kirjoituskoneiden huoltoon ja hänellä on/oli liike Helsingissä osoitteessa Porvoonkatu 17. En olisi yllättänyt, mikäli hänellä olisi kokoelma kirjoituskoneita myös myynnissä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos vinkistä, ja mukavaa kirjoittamista uudella koneella.
TykkääLiked by 1 henkilö