Juhannus, keskikesän juhla, tuntuu oikeastaan ensimmäistä kertaa todella keskikesältä toukokuun helteiden takia. Aiemmin juhannuksen korvilla on ollut fiilis, että nytkö se kesä jo taittuu loppuun, vaikka se ei ole vielä edes kunnolla alkanutkaan.
Vietän juhannusta perinteisesti Helsingissä, sillä sukumme on yksi outolintu eikä meillä ole mökkiä. Saatatte miettiä, että onpas tympeää, mutta odottakaa vaan: Helsinki tyhjentyy ihmisistä aina juhannuksena ja maamme pääkaupungissa on niin hiljaista, että silloin tuntee olevansa ainoa ihminen maan päälle. Ja se on niin siistiä! Kotikaupunkini hengähtää hetken ja näyttäytyy aidon paljaana.
Lassoamme kaupunkiin jääneet ystävämme saman grillin ääreen, käymme saunassa ja illalla palelemme katsellen Seurasaaren kokkoa vastarannalta. Joskus elämykset tulevat läheltä.
Kiitos kaikille lukijoille kannustavista viesteistä ja kirjoituskilpailuiden vinkkauksesta. Viestinne ovat ilahduttaneet minua kovasti.
Oikein mukavaa juhannusta kaikille! Pitäkää toisistanne huolta!
Kuva: Unsplash
Epilogi – Jälkisanat 