Minulla on tapana laittaa kaikki tajunnanvirtana pursuavat ajatukset ylös. Esimerkiksi: katsoessa keskeneräistä rakennustyömaata, tulee mieleen miltä oma elämä näyttää 10-20 vuoden kuluttua ja onko silloin yhtä valmis kuin vasta valmistuneet kodit.
Satunnaisesti ajatuskela lähtee pään sisällä liikkeelle ja kuulen kuinka kerron tarinaa omalla äänelläni. Tarina tulee vaivattomasti ulos. Tarina on tallennettava nopeasti ennen kuin se katoaa.
Olen tehnyt tätä tallennusprosessi hyvin kurinalaisesti vuosia.
Syksyllä oli elämäni ensimmäinen viikko, kun en kirjoittanut mieleeni tulevaa ajatusta ylös.
Tarina liittyi yhteen tulevaisuuden projektiin, jota olen hahmotellut paperille. Lauseet tulivat helposti, mutta niihin liittyi kaihoisuutta ja paniikinomaista ahdistusta: mitä, jos inspiraatio ei enää iskekään ja tuhlaan sen nyt pois!?
Tiedän, että lause ei tule enää mieleeni samanlaisena.
Sen jälkeen mieleeni on tullut monta muuta lausetta. Olen oppinut nauttimaan niistä hetkistä, tutkiskelemaan niissä olevaa ajatusta ja haastamaan idean.
Mutta en ole tallentanut niitä. Sillä ei ole vielä sen aika.
Epilogi – Jälkisanat 
1 Comment