Tarina on kokemista varten, mihin enää tarvitsemme painettuja sanoja?

Keskustelu tarinan muodoista jatkuu vuodesta toiseen. Onko tarina paras painettuna kirjana, e-kirjana vai äänikirjana? Vai kenties elokuvana tai tv-sarjana? Fyysinen painettu kirja on kestänyt hyvin aikaa, vaikka muut mediamuodot ovat haastaneet sen asemaa tarinankerronnan saralla jo vuosikymmenien ajan.

Äänikirja valtaa markkinoita

Usein tarinoista keskustellessa asetetaan kirja ja joku muu tarinankerronnan muoto vastakkain. Esimerkiksi kirja ja tarinasta tehty elokuva. Tai fyysinen kirja ja äänikirja.

Laura Lindstedtin mukaan painettu kirja ja äänikirja ovat eri teoksia. Äänikirjan lukija tulkitsee teosta kuuntelijalle, kun taas kirjan lukija tekee tulkinnan itse. Lisäksi äänikirjaa lukeva henkilö tuo teokseen oman tason, kun esittää kirjoitettua tekstiä tavallaan. Lindstedin kertoi Ylen Kultuuricocktaili livessä syyskuussa 2021, että hänen uusin romaaninsa julkaistaan vain painettuna kirjana.

Kaikki kirjat eivät taivu äänikirjaksi ilman, että kirjailijan tarkoittamia nyansseja jää uupumaan. Hyvä esimerkki sisällön ja muodon kokeellisuudesta on visuaalinen runous. Visuaalinen runous ei valitettavasti taivu äänikirjaksi eikä edes lavalla esitettäväksi. Myös kursiivit ja hypertekstit ovat haasteellisia tehokeinoja äänikirjan osalta.

Äänikirjan suosiota ei ole voinut olla huomaamatta. Silti en voi olla miettimättä, että onko painetun kirjan muotoa kokeiltu riittävästi. Onko tulossa vääjämättä painetun kirjan kuolema?

Kirjoita aisteille

Kuten todettu, äänikirjamarkkinat ovat enenevässä määrin kasvava markkina. Tarinaa suunniteltaessa ja kirjoittaessa on kirjoitettava silmien sijaan korville.

Tämä tarkoittaa erilaisia äänteitä, lyhyempiä lauseenrakenteita ja täsmällisiä kuvauksia ympäristöstä. Myös moniäänistä dialogia, jolloin henkilöhahmojen luominen korostuu – heistä tulee lihallisia, kun he saavat konkreettisesti äänen esityksen myötä.

Mutta mitä tapahtuu kirjallisuudelle, jos äänikirjoja priorisoidaan perinteisten muotojen sijaan?

Lukemisen henkisistä, terveydellisistä, taloudellisista sekä älyllisistä vaikutuksista olemme kuulleet jo jonkin aikaa. Olemmehan kuulleet jo pitkään, että televisio tyhmentää – puhumattakaan videopeleistä. Muut medianmuodot nojaavat vahvemmin tarinan luomaan kokemukseen.

Tarinat eivät kuitenkaan kuole, mutta muoto muuttuu.

Näytä, älä selitä. Kirjan kirjoittaja luottaa lukijan mielikuvitukseen, kun taas elokuvat tai videopelit ovat luoneet maailman katsojaa tai käyttäjää varten. Kokemuksellisuutta korostetaan nyt jo esimerkiksi verkko-uutisissa (mm. 360-videot ja interaktiiviset toteutukset), jotka varmasti jossain vaiheessa rantautuvat myös kirjallisuuteen. Mitä mieltä olisit romaanista, jonka kulun voisit päättää itse?

Tarvitaanko enää pitkiä tekstejä?

Nuorten kyky lukea ja kirjoittaa pitkiä tekstejä on ruostumassa. Eikä ihmekään, sillä yhteiskunnassamme pyritään pitkien tekstien sijaan tiiviiseen ja selkeään ilmaisuun. Kenelläkään ei ole aikaa lukea A4-pituista vuodatusta, jos saman voi tiivistää kahteen virkkeeseen.

Onko siis romaaneilla enää paikkaa taidemuotona? Pitäisikö kirjojen olla lyhyempiä ja ”käyttäjäystävällisiä”?

Mielestäni tässä hektisessä maailmassa kirjat auttavat pysähtymään ja syventymään yhteen asiaan kerralla. Ne rauhoittavat hetken ja muistuttavat, että ei tarvitse multitaskata tai venyä joka suuntaan koko ajan. Kaiken olemisen ei tarvitse olla tuottavaa tai hyödyllistä – lukeminen voi olla vain harrastus.

Keskimääräinen romaanin sivumäärä, eli noin 350 sivua, on lopulta lyhyt aika viettää henkilöhahmon kuvitteellisessa elämässä, mutta voi liikuttaa hyvinkin kauan lukemisen jälkeen.

Sanat ovat avain yhteiskuntaamme

Tarina on kokemista varten, mutta sanat ovat tärkeä kommunikaatioväline maailmassa ja yhteiskunnassamme.

Lukemisen vähentymisellä on valitettavasti seurauksensa:

  • informaation vastaanottaminen ja tekstin tuottaminen vaikeutuvat
  • ihmisten voi olla haastavaa sanallistaa itseään, jolloin heille kuuluvat oikeudet voivat jäädä toteutumatta
  • tekstityyppejä ei tunnisteta, jolloin väärinymmärrys kasvaa
  • ohjeita ei ymmärretä tai ne ovat vaikeaselkoisia
  • ainutlaatuinen kielemme, ja sen myötä myös kulttuurimme, voi taantua

Lukemisesta olisi hyvä puhua postiivisesti, ja hyödyntää kehopositiivisuuden kaltaista lempeyden sanomaa. Lukeminen on tärkeää, mutta lukemista ei kannata suorittaa. Lukemisen tulisi olla hauskaa ja rentouttavaa eikä stressaava pakote.

Siksi vertaisin lukemista ja eri medioiden kuluttamista ruokaympyrään: kaikkea on hyvä nauttia tasapainoisesti ja säännöllisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s