5 vinkkiä Helsingin Kirjamessuille ja kulttuurikentän kuulumisia

24.10.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Tällä viikolla blogissa mm.: mitä Helsingin Kirjamessut tarjoavat kirjoittajalle? Miksi WIFT Finlandin kannanotto tasa-arvon puolesta on tärkeä? Ja kuka sai vaihtoehtoisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon?

Helsingin Kirjamessut kirjoittajalle

Tarkoitukseni oli vierailla Helsingin Kirjamessuilla to 25.10., mutta harmittavasti joudun Sysmän residenssin takia jättämään messut tänä vuonna välistä. Booooo! Olin ehtinyt fiilistellä blogissa messuja, mutta ehkä se ei vaan ollut tarkoitettu.

Kirjamessuilla on paljon kiinnostavia keskusteluja kirjojen ystäville, mutta myös pohdittavaa kirjoittajille. Keräsin muutaman tärpin erityisesti kirjoittajia silmällä pitäen.

Kirjalliset väärennökset, Sanna Nyqvist, Outi Oja, haastattelijana Karo Hämäläinen (to 25.10. 12:00-12:30 Töölö)
Suorittava sukupolvi, Sisko Savonlahti, Eveliina Nieminen, haastattelijana Susanne Salmi (pe 26.10. 11:30-12:00)
Suomen Kirjailijaliitto esittää: Puhutaan rahasta, Jarmo Stoor, Silvia Modig, Tuomo Puumala, haastattelijana Sirpa Kähkönen (la 27.10. 11:30-12:00 Töölö)
Suomen Kirjailijaliitto esittää: Sensuroitu! Mistä kirjailijat vaikenevat?, Pirjo Hassinen, Jukka Behm, haastattelijana Marjo Heiskanen (la 27.10. 15:00-15:30 Töölö)
Poliisi, etsivä ja toimittaja – kolme näkökulmaa rikokseen, Marko Kilpi, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, haastattelijana Harri Nykänen (su 28.10. 15:00-15:30 Punavuori)

Lisäksi Tiedetorin anti vaikuttaa kokonaisuudessaan kiinnostavalta (25.-28.10. Kruunuhaka).

WIFT Finland: kannanotto tasa-arvon puolesta

Suomen WIFT (Women in Film & Television) kirjoitti kannanoton Elokuvasäätiön strategiaan. Juuri julkaistu strategia määrittelee tavoitteet seuraavalle viidelle (5) vuodelle, mutta tasa-arvon edistäminen julkisten varojen jakamisessa puuttuu täysin, mikä on Pohjoismaihin ja Euroopan mittakaavaan nähden hyvin poikkeuksellista.

Mm. Elina Knihtilän, Jenni Kosken ja Ulla Heikkilän allekirjoittamassa kannanotossa vaaditaan: ”Määräävässä asemassa toimivan julkisen rahoittajan rooli on mahdollistaa tasa-arvoiset lähtökohdat ja resurssit kaikille alalla työskenteleville ammattilaisille. […] Julkisen viranomaistahon toiminta ei voi perustua yksittäisen viranomaisen [Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarisen] henkilökohtaisiin uskomuksiin, todentamattomiin oletuksiin tai tuntemuksiin.”

Elokuvasäätiö on huomattava suomalaisen elokuvan rahoittaja, sillä suurin osa rahoituksesta tulee juuri säätiön kautta. Etenkin viime vuoden tapahtumien valossa, Elokuvasäätiön tulisi aktiivisesti edistää tasa-arvoa myös rahoituksen jakamisessa pitkäjänteisellä seurannalla sekä asettamalla konkreettisia, mitattavia, tavoitteita.

Kannanotto on tärkeä, sillä vanhat arvot eivät saa sanella tulevaisuutta. Jokaiselle tekijälle tulee antaa mahdollisuus, sukupuolesta riippumatta.

Kirjoitin aiemmin syksyllä mietteitä Elokuvasäätiön toimintatavoista ja päätöksestä jättää Tyhjiö (Aleksi Salmenperä, 2018) ilman rahoitusta. Onko sattumaa, että kyseessä on feministinen elokuva, jonka pääosassa on vahva naishahmo?

Vaihtoehtoisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saa…

Karibialaistaustainen Maryse Condé (synt. 1937) on valittu uuden kirjallisuuspalkinnon the New Academy Prize in Literature -palkinnon saajaksi.

Condén valintaa palkinnon saajaksi perustellaan erityisesti hänen tavallaan kuvata kolonialismia ja post-kolonialismia teoksissaan, unohtamatta rakkautta, solidaarisuutta ja huumoria. Tunnetuimpia Condén teoksia ovat mm. Segu (1987) ja Tree of Life (1992). Condén kirjoja ei ole käännetty suomeksi.

Kirjoitin Nobelin kirjallisuuspalkinnon korvaajasta aiemmin syksyllä. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu Nobel-kirjallisuuspalkinnolle ja ottaako varjo-Nobel paikkansa kirjallisuuskentällä.

Kuvat: Unsplash, WIFT Finland ja Columbia University in the City of New York

Kirjasyksy 2018 – ilmassa uusia tuulia

26.9.2018 ~ Mariia ~ Yksi kommentti

alex-geerts-424409-unsplash

Syksy on jännittävää aikaa kirjallisuuden saralla. Uusia kiinnostavia kirjoja ilmestyy tiuhaan pitkin syksyä, kirjallisuustapahtumat täyttävät kalenterin ja tiedossa on jälleen kirjallisuuspalkintoihin liittyvää jännitystä.

Jos kirjasyksyä 2018 pitäisi temaattisesti määritellä, vastaisin uudistusten aallon näkyvän kaikessa tekemisessä. Uudet tuulet, jos mitkä, ovat tervetulleita!

Helsingin kirjamessut uudistuvat

Helsingin kirjamessut kuulostavat pitkästä aikaa mielenkiintoisilta, kiitos tapahtumaa järjestävän, upean asennenaisen Ronja Salmen. Tämän päivän hesarissa (25.9.) kerrotaan lisää Salmen uudistuksista, parannuksista sekä ohjelmatarjonnasta.

Vähän kyllä hiertää popstarojen kutsuminen kirjamessuille keskustelemaan laulujen sanoittamisesta. Yhtään väheksymättä sanoittajien, sovittajien ja laulajien työtä, mutta ne ovat KIRJAmessut. Se vie aikaa ja tilaa kirjailijoilta itseltään omilta messuiltaan silloin harvoin, kun olisi viikonlopun aikaa olla mediankin valokeilassa. Toisaalta ymmärrän, että nuorisoa pitää houkutella paikalle, mutta eikö sitä voitaisi tehdä kirjojen ehdoilla?

Jätin viime vuonna messuilut välistä, mutta tänä vuonna olen menossa. Odotan uudistuksia innolla, mutta aion karttaa poliitikot sekä julkkikset kaukaa, ja keskittyä kirjailijoiden haastatteluihin.

Helsingin kirjamessut järjestetään tänä vuonna 25.-28.10.2018. Ohjelmaa pääsee selailemaan etukäteen messulehdestä.

Syksyn kirjauutuuksia: aiheet, joista ei ole aikaisemmin puhuttu

Moni lukija odottaa varmasti Elena Ferranten Napoli-trilogian viimeistä suomennettua osaa, teosta nimeltä Kadonneen lapsen tarina, joka ilmestyy lokakuussa. Luin kirjan keväällä englanniksi ja voin todella suositella. Aihe ja näkökulma on menneeseen aikaan sijoittuvaksi teokseksi todella tuore.

Omalla lukulistallani on tänä syksynä mm.: Vilja-Tuulia Huotarisen Niin kuin minä heidät näin, Riikka Pulkkisen Lasten Planeetta, Ilkka Luukkosen Kongolainen Kampa, Meri Kuusiston Vuosi Tavaratalossa, Kazuo Ishiguron Surullinen Pianisti, C. J. Tudorin Liitu-ukko ja Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu.

Lukulistalla on kouluampujan fiktiivinen muistelma, avioero, pakolaiskriisiä, epäonnistumista, elämää tavarataloon sijoitettuna ja trilleriä.

On lukijan onni, että kirjoittajia on valtavasti meidän ajassamme, sillä eri aiheita, kerrontaa ja käsittelytapoja riittää yöpöydällä. Iloitsen myös, että vaikeisiin, tabuina pidettyihin, asioihin on uskallettu myös tarttua ja ne ovat löytäneet lukijansa.

Kirjallisuuspalkinnoista – kun suurin puuttuu?

Tänä vuonna Nobelia ei jaeta lainkaan Ruotsin Akatemian sisäisen kriisin takia (The Guardian 2018). Siitä huolestuneena kulttuuriväki avasi uuden kirjallisuuspalkinnon nimeltä The New Academy Prize in Literature, joka osaltaan korvaa Nobelin jättämää aukkoa (The New York Times 2018). Yleisö on saanut tänä vuonna osallistua voittajan valintaan äänestämällä. Palkinnonsaaja julkaistaan 14.10.

Sen sijaan jokavuotinen kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden ja -voittajan veikkaus tuo väriä kirjasyksyyn, kuten myös esikoisteoksille myönnettävä Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto. Yhtenä potentiaalisena Finlandia-ehdokkaana veikkaan Tommi Kinnusen Pinttiä.

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ehdokkaat julkaistaan Helsingin kirjamessuilla ja palkinnonsaaja marraskuussa 2018. Kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkaistaan 9.11. ja palkintojenjakotilaisuus järjestetään 28.11.

Kuva: Unsplash

Lähteet

’An alternative to the Nobel Prize in Literature, Judged by You’ in The New York Times [Online] 13.7.2018. https://www.nytimes.com/2018/07/13/books/alternative-nobel-prize-literature-new-academy-prize.html [25.09.2018]

’”Haluan kirjamessuille ensikertalaisia” – Näin uusi ohjelmajohtaja Ronja Salmi pyrkii uudistamaan Helsingin kirjamessut’, Helsingin Sanomat [Online] 25.9.2018. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005839647.html [25.09.2018]

’Nobel prize in literature 2018 cancelled after sexual assault scandal’ in The Guardian. 4.5.2018 [Online] https://www.theguardian.com/books/2018/may/04/nobel-prize-for-literature-2018-cancelled-after-sexual-assault-scandal [25.9.2018]

5 syytä miksi en mennyt tänä vuonna Helsingin kirjamessuille

5.11.2017 ~ Mariia ~ 3 kommenttia

freddie-marriage-92621

Tänä vuonna en mennyt kirjamessuille. Olen seurannut vuosia kuinka kirjallisuuden muutenkin jo vähäistä presenssiä nakerretaan voimakkaasti jopa niiden omilla messuilla.

Minä haluaisin sukeltaa upeisiin tarinoihin, runoihin ja kerrontaan. Haluaisin löytää uuden kirjan ja kirjailijan. Haluaisin kuulla kirjojen syntyprosessista ja seikkailla kirjojen maailmassa viikonlopun.

Mutta toinen on todellisuus.

1. Kirjallisuuden jatkuvasti vähenevä painatus.

Esikoiskirjailijat nostettiin tänä vuonna ”enemmän” esille: heille annettiin lava-aikaa peräti 3 minuuttia/ kirjailija – jes! Runoilijoita ei kuitenkaan laskettu esikoiskirjailijoiksi ja he jäivät ilman ansaitsemaansa (vähäistä) huomiota.

Lauantaina Tuntematon Sotilas -elokuvan tekijät olivat haastateltavana Eino Leino -lavalla. Siis elokuvan. Kirjamessuilla. Messuilla haastateltiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalaa ja sotamies Rahikaista näyttelevää Andrei Alénia ja he keskustelivat elokuvan yhteydessä julkistaistusta Tuntematon Sotilas -elokuvakirjasta. Eli siis kirjasta, jossa on still-kuvia elokuvasta ja sen lavasteista.

Kirjamessuilla oli tietysti valtavasti kirjalijavieraita, mutta haastattelut vaikuttivat hyvin suppeilta ja kirjailijat joutuivat tekemään lavoilla tilaa myös muille mediakasvoille.

2. Julkkiksilla keuliminen.

Sosiaalisen median aikakautena julkkikset elävät kissanpäiviä. On instaa, facea, twitteriä, blogia, talk showta, lööppejä – mutta pitääkö sitä tunkea vielä kirjamessuille mainostamaan (oma)elämäkertaakin.

Viime vuonna Helsingin kirjamessuilla oli Madventuresin Riku ja Tunna. He näyttivät olevan siellä tänäkin vuonna. Älkää ymmärtäkö väärin; pidän heidän meningistään, mutta en välttämättä haluaisi tavata heitä juuri kirjamessuilla.

Tänä vuonna kirjamessuilla oli julkkiskasvoista mm. Jone Nikula, Jethro Rostedt, Jere Karalahti ja Timo Jutila. Ai niin, ja tietysti Gasellit.

3. Hyvinvointi, lifestyle ja kokkaus -kategorioiden presenssi.

Tämä menee vähän samaan kategoriaan kuin edelleenkin. Vuosittain on muitakin messuja, jotka keskittyvät hyvinvointiin, ruokaan ja liikunta. Esim. I Love Me -messut, jonne lifestyle ja hyvinvointi aiheiset kirjat sopivat mielestäni paremmin.

Maarit Kallio on ihanan sympaattinen, mutta hänen kirjojaan todennäköisesti ostetaan ilman messujakin. Hän on kolumnisti Helsingin Sanomissa, hänellä on (ollut) oma TV-ohjelma ja hän on juurtunut median yhdeksi vakiokasvoksi.

4. Politiikka.

Lavoille nousivat puhumaan mm. Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Tuula Haatainen, Sixten Korkman, Pekka Haavisto, Nils Torvalds ja Laura Huhtasaari.

Pitääkö sitä politiikkaa tuutata kirjamessuillekin. Presidenttikilpa näyttää olevan käynnissä. Argh!

5. Kirjojen hullut päivät.

Kirjoja myydään polkuhintaan halpahallien alennusmyynneissä ja ihmiset rynnivät itselleen mahdollisimman paljon hyviä tarjouksia. Kirjamessuista on tullut hullujen päivien kaltainen ostosjuhla, mutta valitettavasti se ei näy kirjailijoiden kukkarossa.

*****

Mediassa jatkuvasti puhutaan siitä kuinka ihmiset lukevat nykyään kovin vähän kirjoja. Kirjamessut eivät ainakaan tarjoa parasta valikoimaa ja innosta lukijaa. Helsingin Sanomissakin ennen messuja julkaistu artikkeli ”On olemassa niin paljon jännempiä asioita kuin kirjojen lukeminen” – yhdeksäsluokkalaiset keräävät kirjamessuilla ilmaisia karkkeja (HS 25.10.) ei antanut kovin valaisevaa kuvaa yhdeksäsluokkalaisten kiinnostuksesta kirjoihin.

Helsingin kirjamessut näyttää kuinka surullisessa asemassa kaunokirjallisuus nykypäivänä on: messujen vetonauloista moni tekee työkseen muuta kuin on kirjailija. Kaunokirjailijoilla ei ole samaa näkyvyyttä kuin julkkiksilla tai politiikoilla, miksi kaikkien pitää tunkea kirjamessuille!?

Äänekkäimmät voittavat huutokilpailun. Harmi vaan, että kirjailijat ovat usein hiljaisia introverttejä.

Photo: Unsplash

Sivuraiteilla: Lokakuu oli oikein mukava kuukausi

31.10.2016 ~ Mariia ~ Kommentoi

Lokakuu on vähän sellainen syyskauden ”väliinputoaja” kuukausi: syksyn alkuhuuma alkaa olla lopuillaan, mutta on liian aikaista alkaa fiilistellä joulua.

Pahoittelen lukijoilleni, että en ole ehtinyt päivittää blogiani niin usein kun minun on ollut tarkoitus. Opiskelukiireet ovat vallanneet koko kalenterin – loput ajasta pitää nukkua ja vähän elääkin. En ole halunnut tuottaa tekstejä tuottamisen takia (vaikka se kuuluisikin ajan henkeen), vaan kirjoitan, koska minulla on jotain sanottavaa.

Haluan lisäksi toivottaa uudet lukijat ja seuraajat tervetulleeksi blogiini. Mukava, että olette liittyneet joukkoon 🙂

Mitä minulle sitten kuuluu tätä nykyään?

Lokakuu alkoi oikein mukavasti: sain Pohjois-Amerikasta sähköpostia, että elokuvakäsikirjoitukseni Mind Games on yltänyt Hollywood screenplay contest -kilpailun trilleri-kategoriassa käsikirjoitusten parhaimmistoon. Vaikka dollareita ja suuria seteleitä ei tällä kertaa osunut kohdalleni, nimeni komeilee kilpailusivulla ja toivottavasti saan Amerikan länsirannikolla hieman näkyvyyttä.

Sain sydän heijastimen, jotta näkyisin paremmin pimeässä. Heijastimeen liittyi myös sympaattista symboliikkaa niin turvallisuuden kuin ’näkyvyys’ sanan monimerkityksellisyyden suhteen.

Lisäksi ilahduin saamastani kukkalahjasta, joka on oikeastaan kaali. Oranssi kaali sopii mitä mainioimmin persoonaani sekä työpöydälle.

Ehdin myös käydä Helsingin Kirjamessuilla kääntymässä sunnuntai-iltana. Yllätyksekseni messuilla oli vielä runsaasti ihmisiä paria tuntia ennen sulkemisaikaa. Mukaani tarttui kasa kirjoja, mm. Virginia Woolfin päiväkirja, Salingerin elämäkerta, Hannu Rajaniemen esikoinen Kvanttivaras, Antonio Munoz Molinan Sefarad.

Mitä tulee kirjoittamiseen, en ole ehtinyt kirjoittaa niin paljon kuin olisin halunnut. Tai jos nyt unohdetaan laskuista ne kaikki lukemattomat esseet, ryhmätyöt, reviewt ja memot, joita olen kuukauden aikana kirjoittanut yliopistolla. Silloin, kun aikaa vihdoin kaikilta muilta velvoitteilta löytyy, ajatustyö on viimeinen mielessäni oleva asia.

Vaikka sanoja ei ole ilmestynyt enempää ruudulle, on kummallisia ajatuksia putkahdellut päähäni ja olen aivan vahingossa ratkaissut ongelmia sekä asioita, joiden en edes ajatellut olevan ongelmia. Siinä mielessä tekemättömyys eli prokrastinaatio toimii.

Kohta alkaa marraskuu ja NaNoWriMo. Aikooko kukaan lukijoistani osallistua tapahtumaan? Ja tiedättekö mitä; marraskuussa saa alkaa fiilistellä joulua ja juoda glögiä, mutta joululaulut säästän joulukuuhun.