Sivuraiteilla: #SinäVoitValita

Kuusipuita luodolla peilityynessä järvessä. Vaimea sumupeitto kylpee aamuauringon valossa.

Me suomalaiset olemme negatiivista kansaa. Sää ei ole koskaan hyvä, eduskunnassa tehdään huonoja päätöksiä, naapuri on ihan urpo, työkaverit vasta uunoja onkin eikä rahalle saa edes vastinetta! Mikään ei ole koskaan hyvin, aina voi olla paremmin. Otamme silmätikuksi puutteet; liian harvoin sanomme ääneen mitään positiivista. Kannattaisiko?

On vaikeaa elää naisena vaatimusten ristiaallokossa. Milloin on liian laiha, lihava, tavallinen, outo… Tai sitten naisella on vaan liian iso perä ja pienet tissit.

Linnan juhlat on juhlallinen tilaisuus. Sinne on kutsuttu omalla alallaan ansioituneita ihmisiä juhlimaan maamme itsenäisyyttä. Juhlista tulee kuitenkin kilpailu, johon ei kysytä osallistujilta lupaa. Yli miljoona suomalaista seuraa jonottavaa ja kättelevää letkaa, ja arvottaa kuka näyttää hyvältä ja kuka ei.

Jokainen ihminen on upea sellaisena kun on. Silti jaksetaan jauhaa, mitä kunkin päällä on ja määritellä kuka on illan onnistuja, kaunotar. 

Ihmisten arvottaminen ulkonäön ja pukeutumisen perusteella lietsoo negatiivista ilmapiiriä. Miltä sinusta tuntuisi lukea seuraavan päivän iltapäivälehdestä, että olet vuoden 2018 linnan juhlien floppi?

Helsingin kaduilla marssii tänään kolme mielenosoitusta. Osaa mielenosoituksista ajaa myös negatiivinen ilmapiiri, jos ei suorastaan viha. Viha, pelko ja tuntematon muuttuvat vastarinnaksi. Sen sijaan, että tuntematonta yritettäisiin ymmärtää, nousevat he sitä vastaan. Negatiivisuus arvottaa myös ihmisiä juuriensa perusteella.

Jokainen ihminen on upea sellaisena kun on ulkonäöstään, taidoistaan, ideologiastaan, tai juuristaan huolimatta. Sinä voit vaikuttaa teoillasi ja sanoillasi yleiseen ilmapiiriin. Voit rikkoa status quon eli vallitsevan käsityksen siitä, miten asiat ovat. 

Sen sijaan, että kertoisit aina mikä on huonosti ja missä olisi parannettavaa, haukkuisit muita tai olisit ennakkoluuloinen uutta kohtaan, voit valita toisin. Sinä voit päättää sanotko negatiivisia asioita ääneen vai sittenkin kehuja ja kannustuksia. Tutustutko uusiin asioihin rohkeasti, pidät mielen avoinna ja olet lempeä kanssaihmisiä kohtaan.

#SinäVoitValita.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!

Kuva: Unsplash

Hyvää juhannusta!

alexandru-tudorache-17852-unsplashJuhannus, keskikesän juhla, tuntuu oikeastaan ensimmäistä kertaa todella keskikesältä toukokuun helteiden takia. Aiemmin juhannuksen korvilla on ollut fiilis, että nytkö se kesä jo taittuu loppuun, vaikka se ei ole vielä edes kunnolla alkanutkaan.

Vietän juhannusta perinteisesti Helsingissä, sillä sukumme on yksi outolintu eikä meillä ole mökkiä. Saatatte miettiä, että onpas tympeää, mutta odottakaa vaan: Helsinki tyhjentyy ihmisistä aina juhannuksena ja maamme pääkaupungissa on niin hiljaista, että silloin tuntee olevansa ainoa ihminen maan päälle. Ja se on niin siistiä! Kotikaupunkini hengähtää hetken ja näyttäytyy aidon paljaana.

Lassoamme kaupunkiin jääneet ystävämme saman grillin ääreen, käymme saunassa ja illalla palelemme katsellen Seurasaaren kokkoa vastarannalta. Joskus elämykset tulevat läheltä.

Kiitos kaikille lukijoille kannustavista viesteistä ja kirjoituskilpailuiden vinkkauksesta. Viestinne ovat ilahduttaneet minua kovasti.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille! Pitäkää toisistanne huolta!

Kuva: Unsplash

Sivuraiteilla: Vapusta, (epä)suomalaisuudesta ja muruista

Vappu on mielestäni paras suomalainen kaupunkijuhla. Karnevaalitunnelma avaa kesäkauden ja herättää uinuvan kansan kesän korvilla. Ilmapiiri on mitä epäsuomalaisin: ihmiset vyöryvät kaupunkien keskustoihin ja uskaltavat olla enemmän kuin ”tavallisia”.

Konservatiiviset vanhat sedät kellastuneissa ylioppilaslakeissaan intoutuvat laulamaan serenaadeja, tuntematon saattaa heittää yläfemman tai kerrata illan tapahtumia vessajonossa sekä serpentiini, ilmapallot ja opiskelijoiden haalarit värittävät harmaata katukuvaa.

Suomalaiset saavat luvan olla yhtenä päivänä vuodessa epäsuomalaisia.

Karoliina Korhonen tiivistää sarjakuvissaan Finnish Nightmares: A Different Kind of Social Guide to Finland (2016) suomalaisen identiteetin Matti-henkilöhahmoon, jonka erityispiirteitä ovat individualismi, vähäpuheisuus sekä sosiaalisten tilanteiden pelko.

Ulkoiset normit ohjaavat paikoin Matin kuin myös suomalaisen yksilön käyttäytymistä ja ajattelua. Mediassa on pidemmän aikaan puhuttu erilaisista kuplista. Voisi sanoa, että jokainen suomalainen elää oikeastaan omassa kuplassaan, omissa oloissaan ja kaikki uusi epäilyttää.

Kun kerroin nuorena haluavani kirjoittaa, kukaan ei sanonut, että hieno juttu. Sen sijaan sain epäilyksiä kasapäin vastaani. Minulle kerrottiin, että kirjoittaminen on todella vaikeaa, kirjan kirjoittaminen vaatii taitoa, kirjailijaksi ei vain aleta, kirjailijan tuloilla ei elä, kirjoittaminen on ihan huuhaata. Lopulta en enää kertonut unelmistani ääneen ja myöhemmin muutin Suomesta hetkeksi pois, sillä negatiivinen ilmapiiri haittaisi luomista eli sitä kirjoittamista.

Negatiivinen ilmapiiri näkyy myös silloin, kun Suomen jääkiekkomaajoukkue on häviöllä. Yleisö on hiljaa. ”Olisi pitänyt arvata, että me ei pärjätä tänäkään vuonna.” Kun joukkue johtaa, yleisö huutaa ja hurraa riehakkaasti.

Joka päivä ei voi olla juhlaa, mutta kun picnicviltit taitellaan koreihin ja vappujuhlat loppuvat sunnuntaina, mitä jos hieman vapun yllätyksellisyyttä, lempeyttä ja optimistisuutta jäisi jokaisen taskuun edes muruina.

Minä pystyn, sinä pystyt, hän pystyy, me pystymme, te pystytte, he pystyvät mihin vain, jos niin päätämme.

Vappuna kuplaan tulee särö, mikä päästää toisen ihmisen lähemmäs ja karistaa stereotypiat pinnalta. Pinnan alla asuva ihminen pääsee vapaasti hengittämään ilmaa. Hetken voi olla kuka vain ja se on ihan ok. Siksi minä niin pidän vapusta.

 

Kirjoittaja juhlii vappua ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Mikäli bongaat hänet Helsingin kaduilta, tule rohkeasti turisemaan ja heittämään yläfemmat.