Luovuus, tilastot ja tulevaisuus

6E05F593-E84B-402B-9B2F-F07DEA199424

Internet on täynnä erilaisia tilastoja kirjan kirjoittamisesta, kustannusalasta sekä luovuudesta yleensäkin. Moni ei ole varmasti välttynyt kuulemasta, että ainoastaan alle 1% kaikista kustantamoihin lähetetyistä käsikirjoituksista tulee kustannetuksi.

Mitä tulee tilastoihin, niitä ei mielestäni kannata tuijotella. Syitä on monia:

  1. luvut masentavat
  2. tilastot eivät kerro totuutta
  3. luovuutta on oikeastaan aika mahdotonta tilastoida, sillä sen määritteleminen on vaikeaa ja luovuus muuttuu jatkuvasti yhteiskunnan liikkeiden ja yksilöiden mukana

Kirjoittamisesta katoaa hauskuus, jos alkaa tuijottaa tilastossa olevia lukuja. Kirjoittamisesta tulee suorittamisesta – jatkuvaa pyrkimistä ainoastaan tuohon prosentin ryhmään. Ihminen pyytää itseltään liikaa ja lopputuloksena on pelkkää pettymystä, katkeruutta ja muita negatiivisia tunteita.

Ja entäs sitten, jos pääsee 1% joukkoon? Luvassa on uusia haasteita: 1) kuinka saada ihmiset ostamaan kirja, jotta se ei päädy vuoden sisällä kirjakaupan poistomyyntilaatikkoon ja häviä hyllyiltä? 2) kuinka pitää ”ylimmän luokan” status ja vakuuttaa kustantaja siitä, että seuraava kirja on vielä parempi ja se takuulla myy?

Tilastot eivät myöskään kerro onko juuri tietyllä yksilöllä mahdollisuuksia saavuttaa tavoitteensa. Tilastot ovat usein vain keskiarvoja, ne eivät kerro koko totuutta. Tilastot eivät ole todennäköisyyksiä eivätkä ne kerro muusta kuin menneen keskiverroista.

Luovuus on todella abstrakti käsite. Sitä ei voi mitata, määritellä tai sulloa purkkiin.

Luovuudelle ei ole olemassa selkeää toistettavissa olevaa kaavaa. Aristotelen draamankaari on luuranko, mutta luovuus lisää tarinaan sen mielekkyyden. Ja mikä parasta; jokainen lähestyy tarinaa eri tavalla! Väittäisin, että luovuus on yksi niistä asioista, joita ihmiset tulevat tulevaisuudessakin harjoittamaan algoritmien sijaan.

Kuinka sitten kirjoittaa itselleen tulevaisuuden?

Ainoa asia, mitä voi ja kannattaa tehdä, on keskittyä omaan tekemiseen. Keskity vain omaan latuusi – minua on neuvottu.

Oma intohimo näkyy positiivisesti kaikessa tekemisessä. Työ ei tunnu työltä eikä kenellekään ole tulosvastuussa. Viekö se kohti menestystä? Vaikea sanoa, riippuu miten määrittelee menestyksen.

Vaikka elämän realiteeteista on hyvä olla tietoinen, tilastoja ei kannata liiaksi tuijotella. Antaa oman kiinnostuksen viedä eteenpäin. Upeita asioita tapahtuu usein silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Meidän täytyy haastaa ’status quo’

Katsoin taannoin elokuvan Steve Jobsin elämästä nimeltä Jobs (Joshua Michael Stern, 2013). Elokuvaa en voi suositella katsottavaksi, mutta innostuin Jobsin mentaliteetista sekä elokuvassa käytetyistä lainauksista.

screen-shot-2017-03-02-at-15-00-09
Kuva: IMDB

Henkilökohtaisesti en pidä Steve Jobsista, sillä hän oli ylimielinen kusipää (lukemani mukaan ja sama kerronta toistuu elokuvassakin), mutta pidän hänen filosofiastaan ja samastun kirjoittamisessa samankaltaisiin asioihin. Itseasiassa Jobs profiloituu loistavasti aikaisempaan kirjoitukseeni Kusipäät menestyy aina.

”Innovation distinguishes between a leader and a follower”

Jobs luotasasi Applen yhtiöksi, joka ei tee ”sitä samaa paskaa, mitä muutkin tekevät”, vaan pyrkii aina parempaan. Hän halusi luoda kuluttajille tuotteen, joka toimii parhaalla mahdollisella tavalla sekä luoda vaihtoehdon, jota he eivät edes osaa toivoa. Ja kuten tiedämme, Applella menee nykyään hyvin.

Olen oikeastaan samoilla linjoilla Jobsin kanssa: meidän täytyy haastaa status quo eli hallitseva ajatusmalli, jotta voimme luoda jotain uutta.

Internet on täynnä erilaisia taulukoita ja vaihe-vaiheelta eteneviä opastuksia, miten kirjoittaa kirja. Taulukkoa käyttämällä ei voi luoda mitään uutta ja erilaista, vaan tuloksena on todennäköisesti samanlaista ja jo julkaistua materiaalia.

”You can’t just ask customers what they want and then try to give that to them. By the time you get it built, they’ll want something new.”

Sen sijaan, että kirjoittaisi niin kuin kaikki muut, on parempi kulkea omaa polkua ja tarjota sellaista vaihtoehtoa mitä lukijat eivät välttämättä edes osaisi haluta. Kuluneet juonikuviot turhauttavat ja harva haluaa lukea saman kirjan ”kahdesti”. Sama koskee oikeastaan kaikkea taidetta.

Persoonallisuus, innovatiivisuus, kyseenalaistaminen, innokkuus, pelottomuus.

Ne ovat mielestäni inspiroivia avainsanoja, joita kuulee käytettävän puheessa mutta niitä näkee harvemmin teoissa. Uskallus ja heittäytyminen puuttuvat.

”Sometimes life hits you in the head with a brick. Don’t lose faith.”

Ei ole helppoa raivata omaa tietään ja tehdä asioita toisin. Uskon sen kuitenkin lopulta olevan palkitsevampaa kuin massatuotanto. Kannustan kaikkia kirjoittajia haastamaan valtavirran, kulkemaan oman intuition johdattamana, kyseenalaistamaan ja olemaan omille visiolle uskollinen.

Pysytään silti itsenämme, kusipäitä on jo tarpeeksi 😉

Jobsin elämästä on tehty toinenkin elokuva Steve Jobs (Danny Boyle, 2015), joka on kuulemma parempi kuin vuoden 2013 filmatisointi.

 

Lähteet:

Brainy Quote (2017) ’Steve Jobs Quotes’ in Brainy Quotes [online] https://www.brainyquote.com/quotes/authors/s/steve_jobs.html [Accessed 2nd March 2017]

Sivuraiteilla: Peloista

Olisi typerää sanoa, että mikään asia ei pelota. Se olisi samanlainen itsepetos kuin sanoisi, että syö päivittäin puoli kiloa vihanneksia ja hedelmiä, käy lenkillä joka päivä ja käyttää vielä tunnollisesti hammaslankaakin iltaisin.

Pelot ovat subjektiivisia mutta ne muuttuvat myös iän ja persoonallisuuden kehityksen myötä. Jokainen kokee pelkoja eri tavalla ja ne ovat kokijalleen tosia. On ihan ookoo pelätä, mutta pelot eivät saa hallita liikaa elämää, sillä muuten ne alkavat rajoittaa tekemistä.

img_4219

Julia Cameron käyttää termiä lukkiutunut ihmisestä, jota pelot estävät toteuttamasta itseään ja olemaan luova. Moni meistä on huomaamattaan lukkiutunut ja omat voimavarat saa täyteen käyttöönsä vasta silloin, kun pystyy tunnistamaan pelot ja mistä ne johtuvat.

Tunnistan omia pelkotiloja, joita ovat mm. riittämättömyyden tunne, vainoharhaisuus, pelkoja hylätyksi tulemisesta sekä toisinaan myös julkisen puhumisen pelkoa. Lopuksi kerron miten selätin pelkoni.

Riittämättömyyden tunne kummittelee usein luonani. Vaikka kuinka teen parhaani, minulla saattaa olla tunne, että se ei ole riittävää. Paraskaan teksti ei ole paras, sillä joku tekee vielä paremman.

Vainoharhaisuus liittyy lähtökohtaisesti kirjoittamiseen. Usein kirjoittaessani kohtaan pelon, että olen unohtanut mainita jotain tärkeää: aiheeseen liittyvän tärkeän historiallisen faktan, konseptin tai teeman, jonka sivuuttaminen on suurin mahdollinen virhe. Tähän liittyy myös ns. huijarisyndrooma, jolloin pelkää muiden huomaavan, että ei oikeastaan osaa mitään.

Hylätyksi tulemisen pelko – eli otetaanko minut mukaan ryhmään sellaisena kun olen ja onko minulle paikkaa juuri tässä yhteisössä ja ymmärtävätkö ihmiset minua? Mitä jos minut suljetaan kaiken ulkopuolelle?

Julkisen puhumisen pelko on varmasti yksi yleisimmistä introverttien peloista. Mikäli saan valmistautua puheen tai esitelmän pitämiseen, ei se sinällään pelota, mutta jännittää. Sen sijaan, jos minun pitää alkaa ilmaista itseäni valmistelematta, antaa mielipiteeni juuri esitettyyn asiaan tai ilmiöön tai tarjota kommenttia, voin sanoa, että useimmiten hirvittää.

Pelkäsin aikoinaan epäonnistumistakin, mutta olen sekä römelö että omaksunut sukuni mantran ’aina kannattaa yrittää’, joten tavallaan mahdollisuus epäonnistua on unohtunut. Lisäksi olen alkanut mieltää koko epäonnistumisen konseptin enemmänkin positiivisena oppimisprosessina (kts. kirjoitukseni miksi kannattaa epäonnistua).

Julia Cameron kirjoittaa:

”Pelko lukitsee luovuuden. Pelkäämme että emme ole tarpeeksi hyviä. Pelkäämme että emme ikinä valmistu. Pelkäämme jo aloittamistakin. Pelkäämme menestystä ja epäonnistumista. Pelkoon on yksi ainoa lääke. Tämä on rakkaus. […] Lopeta itsesi soimaaminen. Ole kiltti. Kutsu pelkoa sen oikealla nimellä.” (Cameron 2007:245)

Kun pelot on tunnistanut, ne on saanut nimen ja niitä on tarkastellut lähemmin, eivät ne välttämättä tunnu enää yhtä kamalilta.

Sen sijaan, että rankaisisi jatkuvasti itseään, kannattaa ottaa Cameronin tapaan päinvastainen tapa: rakastaa ja helliä itseään.

Kun teen sitä mitä rakastan enkä mieti liikaa tulevaa, mennyttä tai muita ihmisiä sekä olen itselleni armollinen vaatimatta liikoja, alkoi peloista vapautuminen. Toisin sanoen: olen oma itseni ja teen parhaani. Se riittää.

Huomasin nopeasti rentouden tunteen sekä kehossa että mielessä. Aivan kuin pingotettu kuminauha olisi vihdoin löystynyt ja vapauttanut minut ikeestään tehden oloni kevyeksi. Näinkö helppoa se on? muistan ajatelleeni.

Kun oma lukkoni avautui, huomasin vahingossa saavani hyviä numeroita opinnoista ja kirjoittavani kiinnostavaa tekstiä. Kaiken sen ajan olin yrittänyt menestyä opinnoissani ja kirjoittaa mielettömän hyvää tekstiä, mutta olin huomaamattani estänyt itseäni ja sabotoinut peloillani lopputuloksen.

Pelot tulevat toisinaan käymään, sillä elämä on vähän kuin vaakakuppi, joka tasapainottelee keskellä yrittäen pitää kaiken tasapainossa. Mutta mikään tila ei ole kuitenkaan pysyvä. Nykyään kun pelot tulevat käymään, ne eivät jää enää punkkaamaan sohvalle vaan ne osaavat lähteä itse pois.

Lähteet:

Cameron, J (2007) Tie Luovuuteen: Henkinen polku syvempään luovuuteen. Helsinki: Like.

Ystävämme Prokrastinaatio eli kuinka laiskuudesta kumpuaa hyviä ideoita

Tiedättekö tunteen, kun kursori naputtaa kärsimättömänä tahtia tietokoneen ruudulla ja syyllistää? Tekstitiedostoon ei ole moneen päivään tullut kirjoitettua lisää tekstiä. Ahdistaa.

Joka päivä pitäisi kirjoittaa, koska joku kuuluisa on niin joskus sanonut.

fullsizeoutput_95e

Päässä vilisee ajatuksia vuorokauden ympäri, muistilista kasvaa kilometrin pituiseksi ja syyllisyys luovan työn edistymisestä kalvaa. Monella on nykyään niin monta rautaa tulessa, että on ihme ettei näpit pala useammin.

On välillä hyvä olla tekemättä mitään.

Silloin on parasta lopettaa kaikki siihen paikkaan ja vain olla. En ole kaikkein paras laiskottelija, sillä viimeksi pidin virallista lomaa vuonna 2010. Olen kuitenkin oppinut pitämään yhden päivän viikosta sellaisena päivänä, että minun ei tarvitse tehdä mitään.

Se on sunnuntai.

Monesti sunnuntait kuluvat haahuillessa tai aamupalalla, joka jatkuu iltapäivään. Pyrin pysymään poissa Internetistä ja kaikesta teknologiaan liittyvästä, sillä ne kuluttavat aikaa ja päätä mutta eivät anna mitään vastineeksi. Vain ärsytystä.

Kun antaa mielen olla rauhassa eikä painosta sitä ratkomaan jatkuvasti ongelmia, hyviä ideoita alkaa putkahdella alitajunnasta. Näin ei välttämättä käy heti, sillä laiskottelua pitää ensin opetella.

Ei saa tehdä mitään. Ei yhtään mitään.

Laiskottelu on nannaa toisinaan, mutta siihenkin pätee kultaisen keskitien sääntö – liika laiskottelu tekee nimittäin saamattomaksi. Siksi viikon viimeinen päivä onkin oivallinen laiskotteluun.

Kirjoita käsin!

Digiyhteiskunnassa tietokoneet korvaavat usein kynän ja paperin. Harvemmin esseitä palautetaan enää käsin kirjoitettuna, kokonaisista romaanikäsikirjotuksista nyt puhumattakaan. Vaikka elektroniikka edustaa tehokkuutta, suoraviivaisuutta, ekonomisuutta ja tuottavuutta, luotan edelleen kynän mahtiin.

Moni kuuluisa kirjailija kirjoittaa mielellään käsin. Esim.  J.K. Rowling kirjoitti valtaosan Harry Potter ja Viisasten Kivi -kirjastaan työmatkallaan muistikirjaansa, jonka jälkeen hän näppäili tarinan tietokoneelle (Bloomsbury).

Oppiminen tehostuu

Olen henkilökohtaisesti huomannut, että oppiminen ja uusien asioiden omaksuminen on helpompaa, jos ne kirjoittaa paperille. Chris Gayomali tukee huomiotani, jonka mukaan kynällä kirjoittaessa käden motorinen liike stimuloi aivoja oppimaan uutta, tehostaa ajatteluprosessia sekä työstää paremmin opittuja asioita kuin näppäimistöllä kirjoitettuna (Gayomali, Mental Floss, 2015).

Yläasteelta lähtien olen kirjoittanut käsin muistiinpanoja samalla, kun luen koealueen läpi. Kirjoitan edelleen yliopiston esseitä tehdessäni kaikki taustatutkimuksessa käyttämäni hyödylliset lainaukset ja ideat muistikirjaani.

Lähtökohtaisesti kirjoitan kuitenkin kaikki tekstini tietokoneella. Saatan kirjoittaa kohtauksen tai kiinnostavan kuvauksen muistikirjaani tai testata ideoitani, jonka jälkeen siirrän tekstin koneelle. Mutta suunnittelu- sekä ideointiprosessin aikana ja taustatyötä tehdessäni kirjoitan kaiken käsin.

Muisti paranee

Lizette Borellin mukaan käsin kirjoittamalla asioita muistaa paremmin, sillä yksilö pystyy omaksumaan helpommin laajoja asiayhteyksiä sekä tehostaa ymmärtämistä (Borelli, Medicaldaily, 2o14). Olen aina saanut hyviä arvosanoja kouluaineista sekä esseistä, ja mikä parasta: pystyn yhä muistamaan monia opiskelemiani asioita (jos jätetään matemaattis-luonnontieteellisetaineet laskuista 😀 )

Minä en muista suuntaohjeita, kauppalistaa, päivämääriä tai mitään tärkeää, ellen kirjoita niitä ylös lapulle. Yritin digitalisoitua painostuksesta ja alkaa käyttää puhelimen kalenteria, mutta tuloksena oli ainoastaan lisää hajamielisyyttä ja sotkua.

Käytän edelleen siis paperikalenteria ja kauppalappuja.

Kirjoittaminen käsin edistää luovuutta

Tommolan mukaan käsin kirjoittavat tuottavat runsaammin ja nopeammin sanoja sekä ilmaisevat ajatuksia laajemmin (Tommola, Helsingin Sanomat, 2016). Lisäksi tutkimuksessa on osoitettu, että käsin kirjoittamisen ja uusien ideoiden syntymisen välillä on korrelaatio (MTV3, 2014).

Artikkelit tukevat huomioitani, että ajattelu on parempaa ja elävämpää kirjoitettuna käsin. Olen saanut kaikki parhaimmat ideani joko muistikirjan äärellä kynä kädessä tai toimittaessani jotain vähäpätöistä asiaa, mutta harvemmin tietokoneen ääressä.

Käsin kirjoittaminen auttaa usein myös luovassa ongelmanratkaisussa: kirjoitan ongelman näkyville, jonka jälkeen hahmottelen kysymyksiä, jotka minun tulee ratkaista. Usein vastaus löytyy kuin vahingossa mielen labyrintistä. Hitaudesta on hyötyä: aivot ehtivät prosessoida asiaa kauemmin kuin tietokoneella kirjoittaessa ja herättää kiinnostavia ajatuksia.

Omaa luovuuttaan saa treenattua helposti kirjoittamalla käsin mm. tajunnanvirtaa. Huomioitavaa on, että on olemassa kahdenlaista tajunnanvirtaa: suunniteltua ja suunnittelematonta.

Suunniteltua tajunnanvirtaa löytyy valmiista kirjoista, esim. Virginia Woolfin teksteistä, jolloin kirjailija auttaa lukijaa sukeltamaan sisälle henkilöhahmon tajuntaan seuraamaan sen irrationaalisia liikehdintöjä. Suunniteltu tajunnanvirta on siis valmista, hiottua tekstiä, jonka on tarkoitus näyttää ihmisen pään sisäisiä ajatuksia sellaisena, kun niitä todellisuudessa koetaan.

Suunnittelematon tajunnanvirta taas on kirjoittajan työväline. Kirjoittaja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa ilman, että suunnittelee tekstiään tai nostaa edes kynäänsä paperista.

Hyödyt vs haitat

Lukion jälkeen harvoin tarvitsee kirjoittaa käsin yhtään mitään ja olen huomannut sen käsialan muuttumisena. Käsialastani on tullut todella suttuista ja sotkuista, sillä kenenkään muun ei tarvitse saada kirjoituksestani selvää (ja joskus minun on vaikea myös tulkita itseäni).

On totta, että käsin kirjoittamisessa on hommaa: aikaa kuluu, vihkoja kuluu ja käsi turtuu, mutta mielestäni hyödyt ovat suurempia kuin haitat. Opin paremmin, muistan paremmin ja luovuuteni kukoistaa. Win win!

Ja mikä parasta: kynä ja muistikirja mahtuvat aina mukaan eikä niistä lopu virta.

 

Lähteet:

Bloomsbury [online] http://www.harrypotter.bloomsbury.com/uk/jk-rowling-biography/ [Accessed 30.7.2016]

Gayomali, C ’4 Benefits of Writing by Hand’ 25.1.2015  Mental Floss [online] http://mentalfloss.com/article/33508/4-benefits-writing-hand [Accessed 22.7.2016]

Tommola, A ’Vaihda näppäimistö kynään: ajattelet paremmin’ 4.2.2016 Helsingin Sanomat [online] http://www.hs.fi/elama/a1454472102206 [Accessed 22.7.2016]

’Tutkijat: Käsinkirjoituksen hylkääminen näkyy aivoissa’ Mtv3 3.6.2014 [online] http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkijat-kasinkirjoituksen-hylkaaminen-nakyy-aivoissa/3417968 [Accessed 22.7.2016]