Aakkosellinen termipankki on kokoelma luovan kirjoittamisen sanoja tai käsitteitä, jotka on järjestetty aakkosjärjestykseen ja sisältävät lyhyet selitykset tai määritelmät termeille. Se tarjoaa selkeän ja systemaattisen tavan etsiä ja ymmärtää keskeisiä sanoja tietystä aihealueesta.
Aivojumi: (tunnetaan myös nimellä *writer’s block* tai ajatuslukko) on tila, jossa kirjoittaja tai luovan työn tekijä kokee vaikeuksia saada uusia ideoita tai jatkaa keskeneräistä työtä. Se voi ilmetä inspiraation puutteena, vaikeutena aloittaa kirjoittaminen tai kyvyttömyytenä edistää tarinaa tai projektia.
Akti: Tarinan suuri osa, kuten ensimmäinen, toinen tai kolmas akti, jotka rakenne usein jakaa.
Allegoria: Laajempi ja monimutkaisempi metafora, jossa koko tarina tai osa siitä toimii symbolina jollekin muulle, kuten George Orwellin Eläinten vallankumous.
Alustus: Tarinan alku, joka esittelee hahmot, ympäristön ja mahdollisesti konfliktin.
Antagonisti: tarinan hahmo tai voima, joka vastustaa päähenkilön tavoitteita ja luo konflikteja kertomuksessa. Hän voi olla henkilö, olosuhteet tai sisäinen kamppailu, joka estää päähenkilöä saavuttamasta haluamaansa.
Dialogi: Hahmojen välinen keskustelu tai puhe, joka vie tarinaa eteenpäin ja paljastaa hahmojen luonteen ja motiivit.
Elokuvakäsikirjoitus: Kirjoitettu dokumentti, joka kuvaa elokuvan tai TV-sarjan visuaalista ja auditiivista sisältöä, mukaan lukien dialogi, kuvastot ja kohtaukset.
Ensimmäisen persoonan kertoja: Tarina kerrotaan päähenkilön tai jonkin muun hahmon näkökulmasta käyttäen pronomineja ”minä” tai ”me”. Esimerkki: ”Kävelin puistoon ja näin koiran.”
Epilogi: tarinan loppuosassa oleva osa, joka seuraa pääjuonen ratkaisemista ja tarjoaa lisäinformaatiota tai päätelmiä. Se voi kuvata tapahtumien jälkiseurauksia, hahmojen tulevaisuutta tai antaa lisäyksityiskohtia tarinan lopusta. Epilogi voi toimia myös kauniina päätöksenä, joka tiivistää tarinan teemat tai tarjoaa rauhoittavan lopun. Epilogin synonyymi on jälkisanat.
Epäkohdallinen kertoja: Kertoja on välinpitämätön tai objektiivinen, ja hän ei anna emotionaalista arvoa tarinan tapahtumille tai hahmoille. Tämä tyyli keskittyy enemmän tapahtumien esittämiseen ilman syvällistä sisäistä pohdintaa. Esimerkki: ”Koira istui puistossa. Henkilö käveli ohi.”
Fiktiivinen: Tarinallista sisältöä, joka ei perustu todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin, vaan on täysin kuvitteellista.
Genre: Tarinan tyylilaji, kuten draama, komedia, jännitys tai kauhu, joka määrittelee tarinan sävyn ja rakenteen.
Hyperbola: Ylilyönti tai liioittelu, joka korostaa jotain kohtaa, kuten ”odotin ikuisesti.”
Intertekstuaalinen: viittausta tai yhteys toisiin teksteihin kirjallisuudessa tai muussa luovassa teoksessa. Se viittaa tapaan, jolla yksi teksti lainaa, viittaa tai kommentoi toista tekstiä, joko suoraan tai epäsuorasti. Tämä voi ilmetä esimerkiksi sitaatteina, hahmojen nimien tai teemojen kautta, ja se rikastuttaa lukijan ymmärrystä tekstien välisistä yhteyksistä
Ironia: Tilanne, jossa tarkoitetaan jotain, joka on päinvastaista kuin sanotaan, esimerkiksi sanotaan ”hieno päivä” sateen aikana.
Juoni: Tarinan tapahtumaketju, joka määrittää, mitä tapahtuu ja miksi, ja kuinka tapahtumat ovat yhteydessä toisiinsa.
Jälkisanat: (myös epilogi) on kirjoittajan tai toisen henkilön tarinan lopussa oleva teksti, joka tarjoaa lisäkommentteja, taustatietoja tai henkilökohtaisia huomioita teoksesta. Ne voivat selittää kirjan kirjoittamisprosessia, tarjota kontekstia tai keskustella teoksen merkityksestä. Jälkisanat voivat myös kiittää henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet teoksen syntyyn.
Kertoja: Henkilö tai ääni, joka kertoo tarinan; voi olla ensimmäisessä persoonassa, kolmannessa persoonassa tai jopa kaikkitietävä.
- Kertoja, jolla on rajallinen näkökulma: Tarinan kertojalla on rajoitetut tiedot, ja hän ei tiedä kaikkia tapahtumia tai hahmojen sisäisiä tunteita. Tämä voi olla joko ensimmäisen tai kolmannen persoonan kertoja. Esimerkki: ”Hän ei tiennyt, miksi koira oli surullinen, mutta se teki hänet surulliseksi.”
Kliimaksi: Tarinan huipentuma, jossa konflikti saavuttaa huippunsa ja ratkaistaan.
Kohtaus: Tarinan osio, jossa tapahtumat sijoittuvat tiettyyn aikaan ja paikkaan; voi olla yksi tai useampi kohtaus peräkkäin.
Kolmas persoona: Kertoja, joka ei ole tarinan hahmo, vaan tarkastelee tapahtumia ulkopuolelta; voi olla rajattu tai kaikkitietävä. Kolmannen persoonan kertoja: Tarina kerrotaan ulkopuolelta käyttäen pronomineja ”hän”, ”he” tai ”se”. Tämä voi olla:
- Kaikkitietävä kolmas persoona: Kertoja tietää kaiken tarinan tapahtumista, hahmojen ajatuksista ja tunteista. Kertoja voi siirtyä vapaasti eri hahmojen ajatuksiin ja näkökulmiin. Esimerkki: ”Hän katseli puistoon ja tiesi tarkalleen, miksi koira oli surullinen; se oli jäänyt ilman omistajaa.”
- Rajoittunut kolmas persoona: Kertoja keskittyy yhteen hahmoon ja seuraa tämän ajatuksia ja tunteita, vaikka tarinaa kerrotaankin ulkopuolelta. Esimerkki: ”Hän katseli puistoon ja mietti, miksi koira näytti niin surulliselta.”
Konflikti: Tarinan keskeinen ongelma tai vastakkainasettelu, joka luo jännitettä ja vie juonta eteenpäin.
Käännekohta: Hetki tarinassa, jolloin tapahtumat muuttuvat merkittävästi ja usein vaikuttavat tarinan kulkuun tai loppuratkaisuun.
Käsikirjoitus: Kirjoitettu versio tarinasta, jossa on dialogi, kuvaukset ja ohjeet näyttämölle tai elokuvatuotantoon.
Luennallinen kertoja: Kertoja puhuu suoraan lukijalle tai katsojalle, usein kommentoiden tarinan tapahtumia tai tekemällä huomautuksia. Tämä tyyli voi sisältää metanarratiivisia elementtejä. Esimerkki: ”Kuten varmasti huomasitte, koira ei ollut onnellinen.”
Liuska: Käsikirjoituksessa käytettävä termi, joka tarkoittaa yksittäistä sivua, joka sisältää tarinan kohtauksen tai osan siitä. Elokuvakäsikirjoituksissa ja TV-käsikirjoituksissa liuskat (tai ”scenes”) ovat järjestettyjä ja numeroituja, ja ne kuvaavat tarkasti, mitä tapahtuu kullakin sivulla tai kohtauksessa. Liuskat auttavat käsikirjoittajaa ja tuotantotiimiä seuraamaan juonta ja organisointia.
Loppuratkaisu: Tarinan päätös, jossa konfliktit ratkaistaan ja tarinan pääjuoni saa päätöksensä.
Metafora: Kielikuva, jossa yksi asia kuvataan toisena asioita vertauskuvien avulla, esim. ”aika on rahaa.”
Metonymia: Kielikuva, jossa yksi asia viittaa toiseen sen läheisen suhteensa vuoksi, kuten ”valtaistuimella” tarkoittaen kuningasta tai hallitsijaa.
Montaasit: Tyyli, jossa useita kohtauksia tai tapahtumia esitetään peräkkäin nopeasti, usein käytetään aika-akselin tiivistämiseen tai tunnelman luomiseen.
Näkökulma: Tapa, jolla tarina esitellään, eli kenen silmin tapahtumat kuvataan ja miten se vaikuttaa lukijan kokemukseen.
Parallellismi: Samankaltaisten rakenteiden tai ilmaisujen käyttö, usein korostamaan tiettyä merkitystä tai rytmiä, kuten ”se on kuin ilta, se on kuin yö.”
Personifikaatio: Kielikuva, jossa elottomille asioille tai abstrakteille käsitteille annetaan inhimillisiä piirteitä, kuten ”tuuli kuiskasi.”
Prologi: Tarinan aloitusosa, joka voi antaa taustatietoja tai esitellä keskeisiä teemoja ennen varsinaisen tarinan alkamista.
Protagonisti: Tarinan päähenkilö, jonka näkökulmasta tarina usein kerrotaan ja joka kohtaa tarinan keskeiset haasteet.
Päähenkilö: Tarinan keskeinen hahmo, jonka ympärille juoni usein keskittyy.
Rakenne: Tarinan organisointitapa, kuten alku, keskikohta ja loppu, tai erityinen kaava, jota tarina seuraa.
Rooli: Hahmon osa elokuvassa tai TV-sarjassa, joka määrittelee hänen toimensa ja vaikutuksensa tarinaan.
Sivuhenkilö: Hahmot, jotka tukevat päähenkilön tarinaa tai tuovat lisäulottuvuuksia tarinaan.
Symboli: Esine, henkilö tai tilanne, joka edustaa suurempaa merkitystä tai abstraktia käsitettä, kuten sydän rakkauden symbolina.
Synekdokee: Kielikuva, jossa osa jotain viittaa kokonaisuuteen tai kokonaisuus osaan, kuten ”kädet” työlle viittaamiseksi.
Synestesia: Kielikuva, jossa aistihavainnot sekoittuvat, kuten ”kuulen värien laulavan” tai ”maistan äänen.”
Tajunnanvirta: on kirjoitustekniikka, jossa teksti pyrkii jäljittelemään hahmon ajatusten ja tunteiden vapaata ja jäsentymätöntä virtaa, usein ilman tavanomaista loogista tai kronologista järjestystä. Se esittelee ajatuksia sellaisina kuin ne syntyvät, hypähdellen eri aiheiden, muistojen ja havaintojen välillä.
Tapahtumapaikka: Ympäristö, jossa kohtaukset tapahtuvat; voi olla sisätila tai ulkoalue, ja se vaikuttaa tarinan visuaaliseen tyyliin.
Tarinan kaari: kuvaa tarinan rakennetta ja kehitystä, erityisesti pääjuonen edistymistä ja hahmojen muutosta. Tarinassa on yleensä alku, keskikohta, kliimaksi ja loppu.
Tautologia: kielessä tai kirjoittamisessa esiintyvä ilmaus, jossa sama asia toistetaan tarpeettomasti eri sanoin ilman, että se lisää merkitystä tai selkeyttä. Esimerkiksi lause ”nousen ylös” on tautologinen, koska ”nousta” jo itsessään tarkoittaa ”ylös menemistä”. Tautologiaa pidetään usein tyylivirheenä, koska se tekee tekstistä turhan toisteista.
Teema: Tarinan keskeinen ajatus tai viesti, jota kirjoittaja tutkii tai käsittelee.
Toisen persoonan kertoja: Tarina kerrotaan suoraan lukijalle tai katsojalle käyttäen pronominia ”sinä”. Tämä on harvinainen tyyli, mutta voi esiintyä esimerkiksi toisessa persoonassa kirjoitetuissa ohjekirjoissa tai kokeellisessa kirjallisuudessa. Esimerkki: ”Kävelet puistoon ja näet koiran.”
Tyyli: Käsikirjoittajan tapa esittää tarina, mukaan lukien kielenkäyttö, dialogin rakenne ja visuaalinen kerronta.
Uudelleenlämmitys: Tapa käyttää tai esittää aiemmin käytettyjä ideoita, tarinoita tai elementtejä uusilla tavoilla.
Vertaus: Kielikuva, jossa asioita verrataan toisiinsa käyttäen sanoja kuten ”kuin” tai ”verrattuna”, esim. ”vahva kuin karhu.”
Väärä kertoja: Kertoja, joka antaa väärän tai harhaanjohtavan kuvan tarinan tapahtumista, usein tarkoituksellisesti. Esimerkki: Kertoja voi esittää itsensä rehellisenä, vaikka hänellä olisi omat salaisuutensa tai vääristelynsä.
Writer’s block: kirjoittajan luovaa jumia, jossa henkilö kokee vaikeuksia aloittaa kirjoittamisen, jatkaa projektia tai löytää uusia ideoita. Writer’s block voi olla tilapäinen tai pitkittynyt, ja siitä selviämiseen voi auttaa esimerkiksi rutiinien muuttaminen, taukojen pitäminen tai inspiraation hakeminen uusista lähteistä.
Ympäristö: Tarinan tapahtumapaikka ja aika, joka voi vaikuttaa tarinan tunnelmaan ja juoneen.