Yksittäisiä asioita, yksityiskohtia, toisiinsa liittymättömiä asioita tai epämääräistä ajatusketjua – näitä kaikkia tajunnanvirta on. Kerronnallisella tekniikalla ja suunnittelemattomalla kirjoittamisella on kuitenkin paljon eroja.
Tajunnanvirta (engl. stream of consciousness) on kerronnallinen tehokeino, jota käytetään paljon kaunokirjallisuudessa. Tajunnanvirta voi näyttäytyä järjestelemättömältä kokonaisuudelta irrallisia ajatuksia, tunteita, havaintoja tai tapahtumia.
Tajunnanvirta saattaa vaikuttaa keskeneräiseltä, mutta kirjoittaja on hionut tekstiä luodakseen tunnetilan, viedäkseen tarinaa eteenpäin tai tuodakseen lukijan lähemmäs henkilöhahmoa.
Ovatko aamusivut tajunnanvirtaa?
Tajunnavirraksi ajatellaan usein päämäärätöntä kirjoittamista, jossa kirjoittaja vain muodostaa päähän pälkähtelevistä sanoista lauseista.
Toisinaan arkikielessä puhutaan mieleen tulevista asioista myös tajunnanvirtana. On kuitenkin hyvä tehdä ero ”arkikielen” tajunnanvirran ja ”kerronnnallisen” tajunnanvirran välillä.
Esimerkiksi Julia Cameronin lanseeraamat aamusivut, jossa kynää ei saa irrottaa paperista ennen kuin 3 kpl A4-kokoista paperia on kirjoitettu täyteen tekstiä, on tietynlaista tajunnanvirtaa sekin. Kirjoittajan tarkoituksena ei kuitenkaan ole luoda kerronnallisesti toimivaa kohtausta, vaan pikemminkin tyhjentää mieli kirjoittamista varten.
Kirjoittaja voi toki käyttää harjoitusta päästäkseen oikeaan tunnetilaan ja sen myötä löytää inspiraation. Toisinaan aamusivuja kirjoittaessa pääsee flow-tilaan ja tulee kirjoittaneeksi mahtavaa tekstiä, jota voi käyttää omassa käsikirjoituksessa. Tämä ei ole kuitenkaan harjoituksen tavoite.
Lopullinen tajunnanvirta on aina muokattua, viilattua ja viimeisteltyä.
Tajunnanvirta tekniikkana
Kuten mikä tahansa tehokeino, myös tajunnanvirran käyttö tulisi edistää tarinankerrontaa tai tuoda jotain uutta näkökulmaa tarinaan.
Lukijan näkökulmasta pelkkää tajunnanvirtaa sisältävä teksti on haasteellista ja kuluttavaa luettavaa, sillä lukijan täytyy jatkuvasti aktiivisesti yrittää itse muodostaa käsitys tarjolla olevista yksittäisistä ajatuksista.
Tajunnanvirta auttaa syventämään käsityksiä tutusta asiasta, mutta myös luomaan kaaosta ja epävarmuutta.
Henkilökohtaisesti pidän tajunnanvirrasta lukukokemuksena ja tehokeinona osana muuta tarinankerrontaa. Uskon, että tajunnavirta auttaa myös metatason saavuttamisen eli rivien välissä olevan asian kertomisessa.
Näin tajunnanvirtaa voi käyttää:
- tunnetilan luominen
- henkilöhahmon sisäinen monologi
- kuvaus (esim. paikka, kohtausta tai tilanne)
- siirtymä ennen takaumaa
- argumentin monitahoisena perusteluna (esim. ajatusketjut)
Tajunnanvirtaa voi myös käyttää kuvaamaan tapahtumia, paikkaa tai kohtauksia. Tajunnanvirta auttaa luomaan vaikutelman, että tarinan maailma ei ole pysähdyksissä, vaan ärsykkeitä ja tapahtumia on olemassa, vaikka niitä ei jatkuvasti erikseen mainita.
Keksitkö muita tapoja käyttää tajunnanvirtaa omassa käsikirjoituksessasi?
Tajunnanvirta kirjallisuudessa
Esimerkkejä tajunnanvirran käytöstä kirjallisuudessa on monia. Osa teoksista nojaa vahvasti tajunnanvirtaan, toiset käyttävät tekniikkaa lähinnä tehokeinona.
Tajunnanvirta voi olla subjektiivista henkilöhahmon sisäistä pohdiskelua. Virginia Woolf käytti tajunnanvirtaa usein teoksissaan kerronnallisena keinona reflektoimaan henkilöhahmon ajatuksia, tunteita ja kokemuksia. Esimerkiksi jokaisella kirjallisuuskurssilla luettava Woolfin klassikkoteos Mrs. Dalloway (1925) on hyvä esimerkki tajunnanvirran käytöstä.
David Foster Wallacen tuotannosta vuosituhannen vaihteesta löytyy muutama esimerkki tajunnanvirrasta, kuten kulttiasemaan noussut Infinite Jest (1996) (suomennettu Päättymätön riemu, 2020). Myös Miki Liukkonen käyttää usein tajunnanvirtaa henkilöhahmojen mielen sisäisten liikkeiden kuvaamiseen.
Tajunnanvirta kuvaa aikaamme
Mielestäni tajunnanvirta kuvaa erittäin hyvin nykyistä aikaa ja maailmaa, jossa elämme.
Ajatukset harvoin ovat kokonaisia ja purksittuja, kun ne tulevat mieleemme. Lisäksi kohtaamme valtavasti ärsykkeitä päivittäin, mitkä vaativat meitä suuntaamaan keskittymisemme jatkuvasti uudelleen.
Ajatusten järjestelemättömyys on pohjimmiltaan inhimillistä. Myös kokemukset selittyvät usein myöhemmin, siksi nykyhetken tapahtumia voi toisinaan olla vaikeaa selittää ja tulkita.
Ajatteleminen on haastavaa – ihmiselle yleisesti, mutta myös ”jatkuvasti ajattelevalle” kirjoittajalle – mutta toivottavasti ei yhtä haastavaa lukijalle.
Kirjoittaja tekee huolellisen ajatustyön, jonka hedelmät lukija voi poimia teoksen sivuilta. Parhaimmillaan lukija kokee, että hän ajatteli itse.
Epilogi – Jälkisanat 