Kirjoittaminen ja manipulointi

Sanojen sanotaan olevan miekkaakin mahtavampia. Manipuloiko kirjoittaja aina lukijaa?

Kun omaa tekstiä pohtii mielessään, oleellista ei ole vain miettiä itse aihetta eli mitä kertoo. Kirjoittajalla on hyvin paljon valtaa siihen, miten asiat kertoo.

Millä tavoin kirjoittaja voi vaikuttaa lukijaansa?

Ajatteletko itse?

Lukija aloittaa kirjan lukemisen ilman ennakkotietoa tarinasta. Hän on saattanut lukea kirjan takakannen, nähnyt arvostelun tai etsinyt tietoa kirjailijasta.

Tarinan maailmaan saapuessaan hän joutuu kuitenkin havainnoimaan ja keräämään informaatiota, jotta pystyy tekemään tulkintoja henkilöhahmoista, tapahtumista tai ympäristöstä.

Harvoin romaania lukiessa tulee mieleen, että joku on tehnyt ajatustyön lukijan puolesta. Kirjoittaja on tehnyt taustatyön, valinnut henkilöhahmot, tapahtumat ja kohtaukset.

Kirjoittaja asettaa sanansa ja muodostaa lauseensa, jotta hänen muotoilema ajatus tavoittaisi lukijan. Parhaimmillaan lukija kokee tekevänsä ajatustyön yhdistelemällä yksittäisiä informaation osia kokonaisuudeksi, ja ajattelevansa itse.

Todellisuudessa kirjoittaja on jättänyt muruja polulle, mitä lukija kuuliaisesti seuraa.

Näkökulman valinta luo sympatiaa

Näkökulman valinta vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten tapahtumat ymmärrämme ja kenen puolelle asetumme. Samastumme siihen näkökulmaan, josta tarina kerrotaan.

Olemme usein tottuneet olemaan altavastaajan tai väärin ymmärretyn puolella. Silti omaksumme huomaamatta myös päinvastaisia näkökulmia.

Esimerkiksi Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus -teoksessa Raskolnikov päätyy surmaamaan kaksi naista. Tarina kerrotaan kokonaisuudessaan Raskolnikovin kautta, jolloin luomme kiintymyssuhteen häneen. Julmasta veriteosta huolimatta lukija löytää Raskolnikovista jotain hyvin inhimillistä.

Äärimmäinen esimerkki on Dexter tv-sarjan päähenkilö Dexter Morgan, joka on psykopaattinen sarjamurhaaja. Samastumme henkilöhahmoon niin, että emme halua hänen jäävän kiinni tai kokevan itse kammottavaa loppua.

Ajallinen järjestys ja uusi informaatio

Me ihmiset pidämme ajallisesti kronologisesta kerronnasta, joka etenee alusta loppuun. Syy-seuraus-suhteet on helpompi jäsentää ja tapahtumia ennakoida.

Lukijan odotuksia voi kuitenkin muokata manipuloimalla ajallista järjestystä. Tarina voi alkaa viimeisestä kohtauksesta tai sisältää erilaisia takaumia (engl. flashback).

Ajallisen kerronnan manipulaatiolla on mahdollista haastaa lukijan ajattelua sekä tuoda asioihin perspektiiviä. Tämä johtuu siitä, että tarina ei etene lukijan odotuksen mukaan.

Aina kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

Kertomatta jättäminen on taito

Loistava tarinankertoja kertoo sopivasti, mutta jättää paljon tulkinnan varaan. Hyvän tarinan voi pilata kertomalla liikaa – olet ehkä huomannut saman vitsin kertomisessa.

Kirjoittaja tekee jatkuvasti valintoja: mitä jättää pois ja mitä puolestaan kertoo lisää. Usein juuri liian perusteellinen kerronta ei jätä mitään arvailujen varaan, vaan jopa hieman vähättelee lukijaa älyllisesti.

Usein oleellinen kysymys onkin pohtia, mitä on jätetty kertomatta. Sen sijaan, että miettisimme, mitä meille on kerrottu. Rivien väleistä nimittäin löytyy metataso.

Tarinankertojalla on valtaa

Tarinankerronta on paitsi täynnä lukuisia kerronnallisia valintoja, tulee kirjoittaja myös aina tuoneeksi tekstiin osan itseään – tietoisesti tai tiedostamatta.

Maailmaa katsotaan aina jonkun linssien läpi. Tapa, jolla ajattelemme tai näemme ympäröivän maailman, heijastuu väistämättä kirjoittamiseen.

Ei ole olemassa kuitenkaan vain yhtä totuutta.

Kuva: Unsplash