Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 2: Ideasta käsikirjoitukseksi

ahmet-yalcinkaya-84327-unsplash.jpg

Tiesitkö, että… Vasta 1990-luvun lopulla naisohjaajat pääsivät tekemään Suomessa ensimmäisiä elokuviaan. Pioneereja ohjaajia (ei vain sukupuolensa, mutta myös estetiikkansa ansiosta) olivat mm. Pirjo Honkasalo, Auli Mantila ja Kaisa Rastimo.

Elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen toisessa osassa tarkastelen kuinka ideasta voi tulla käsikirjoitus. Käyn läpi mitä vaiheita siihen liittyy ja lopuksi jaan vinkkejä, miten kirjoittaa vielä paremmin. Alla on muutamia tärkeitä käsitteitä, joita elokuva- ja TV-alalla käytetään, ja joita käytän myös tässä jutussa.

Avain käsitteitä

  • protagonisti: päähenkilö
  • antagonisti: vihollinen/pääpahis
  • tarina: kertomuksen kaikki tapahtumat, jotka a) esitetään katsojille ja b) ovat heidän pääteltävissään (Bordwell & Thompson, 2010: 80)
  • juoni: tapahtumat, jotka näytetään katsojalle (Bordwell & Thompson, 2010: 81)
  • synopsis: 1 liuskan preesensissä kirjoitettu selostus tarinasta (alusta loppuun)
  • treatment: n. 20 liuskan preesensissä kirjoitettu selostus tarinan juonesta (alusta loppuun)
  • outline: vapaamuotoinen ja yksityiskohtainen kuvaus käsikirjoituksen kohtauksista. Käsikirjoittajan henkilökohtainen muistiinpano käsikirjoitusta varten.
  • log-line (myös ’one-liner’): yhden virkkeen tiivistys siitä, mistä tarina kertoo. Käytetään erityisesti pitchaamisessa eli jos haluat yrittää kaupata kässäriäsi/ideaasi tuottajille.

william-iven-19843-unsplash.jpg

Idean ja tarinan kehittely

Vaikka halu lähteä kirjoittamaan tarina heti käsikirjoituksesi on suuri, suosittelen odottamaan. Miksi? Ensimmäinen idea ei aina ole paras idea ja käsikirjoittaessa kirjoittajan täytyy tietää henkilöistä ja tapahtumista kaikki.

Mainitsin juttusarjan ensimmäisessä osassa kysymyslistan, jota käytän tutustuakseni henkilöhahmoihin. Tämän lisäksi on tärkeää tietää pääpiirteittäin tapahtumat alusta loppuun. Idean kehittelyn ohella kehittelen siis myös henkilöhahmoja.

Suosittelen treatmentin kirjoittamista. Treatment on noin 20-30 sivua preesenssissä kirjoitettu selostus käsikirjoituksen juonesta eli mitä tarinassa tapahtuu. Treatment on ennen kaikkea hyödyllinen kirjoittajalle itselleen, sillä se selventää ajatuksia juonesta ja pakottaa ratkaisemaan ”ongelmat”. Lisäksi treatment on tärkeä osa markkinointia tuotantoyhtiön suuntaan, mikäli kirjoittaja haluaa saada käsikirjoituksen teoksesi.

Idean ei tarvitse olla ”bullet proof” suunnitelma, mutta laajat suuntaviivat on hyvä olla olemassa. Käsikirjoittaessa tulee yleensä löytäneeksi useammankin polun, jolle on poikettava.

Juonen punominen

Joku viisas totesi joskus jotenkin näin: Write a simple story, complicate everything else. Eli tarina itsessään voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta juonen avulla voi muodostaa esteitä protagonistin tielle.

Esim. tarina elokuvassa The Arrival (2016) on yksinkertaisuudessaan seuraava: Ufot laskeutuvat maahan ulkoavaruudesta, ihmiset yrittävät ratkaista ovatko he uhka vai mahdollisuus. Juoni sen sijaan on monimutkaisempi: maailman parhaisiin kielitieteilijöihin lukeutuva tutkija kutsutaan paikalle selvittämään ufojen kommunikaatiokeinoja. Aikataulu on äärimmäisen tiukka. Samaan aikaan katsojille näytetään kohtauksia tutkijan henkilökohtaisesta elämästä, joka on täynnä surua ja ahdistusta. Pelko leviää liipasin herkkien sotilaiden parissa. Ovatko ufot rauhantahtoisia vai vihamielisiä?

En spoilaa enempää leffan juonta, vaan suosittelen katsomaan sen (vaikka vihaisi scifiä).

Treatmenttiä apuna käyttäen käsikirjoittaja alkaa hahmotella outlinea. Outline voi olla hyvin vapaamuotoinen luonnostelma (ranskalaisia viivoja yms.) ja se on tarkempi kuin treatment eli menee kohtausten ja jopa dialogin kuvauksen tasolle. Outline on käytännössä muistiinpanot käsikirjoittajalle, että mitä tulee tapahtumaan ja milloin.

Olen joskus maininnut, että kirjoittaminen on kuin palapelin kokoamista. Vertaus toimii oivallisesti juuri käsikirjoittamisessa. Kirjoittaja kehittelee ideastaan kokonaisen tarinan ja valitsee ”palat” eli kohtaukset sen mukaan, miten haluaa tarinaa kerrottavan ja yleisön saavan lisää tietoa henkilöhahmoista sekä tapahtumista. Kun palat on valittu ja koottu, alkaa vasta varsinainen käsikirjoituksen kirjoittaminen.

kelly-sikkema-411622-unsplash.jpg

Käsikirjoittaminen

Näytä, älä selitä! on tärkein asia, mikä käsikirjoittajan täytyy pitää mielessä, jatkuvasti. Elokuvantekijä haluaa nähdä käsikirjoitusta lukiessaan kirjoitettujen tapahtumien näyttäytyvän edessä mahdollisimman elävästi ja tarkasti. Käsikirjoituksen luettuaan, hän on jo ”nähnyt” elokuvan tai TV-sarjan jakson.

Ei ole oikeaa tapaa kirjoittaa käsikirjoitusta. Tapoja on varmasti yhtä monta kuin on kirjoittajaakin, mutta tiettyjä lainalaisuuksia esiintyy siitä huolimatta. Olen kirjoittanut aikaisemmin niistä pääpiirteittäin elokuvakäsikirjoittamista koskevassa artikkelissa, joten en toista jo kertaalleen kirjoitettua.

Kirjoitan itse kohtauksia osissa. Kirjoitan aina ensimmäiseksi inspiroivimmat kohtaukset alta pois. Kirjoitan surutta ensimmäisen version sitä mukaa kuin ajatus on kirkas ja muokkaan myöhemmin kohtausta: kohtauksen lokaatiota, kuvausta ja dialogia, jotta ne olisivat eheitä ja uskottavia.

Outline toimii tärkeänä osana käsikirjoittamista. En vaan voi painottaa sen tärkeyttä tarpeeksi. Se on kuin to do -lista ja navigointiväline, ja se muistuttaa suuresta kontekstista. Outline kuitenkin elää myös käsikirjoittamisen aikana.

Minulla on käytössäni myös post-it -lappuja. Kirjoitan lapulle kohtauksen nimen (esim. INT. keittiö, majatalo – päivä) ja lyhyen kuvauksen siitä, mitä kohtauksessa tapahtuu. Kiinnittelen lappuja seinälle (sori vuokranantajat!), jotta minun on helpompi hahmottaa suurempi kokonaisuus kirjoitusprosessin aikana. Lisäksi kohtausten paikan muuttaminen käsikirjoituksessa on niin helpompaa.

pablo-garcia-saldana-27620-unsplash

Kirjoita, lue ja katso elokuvia sekä TV-sarjoja!

Toistan itseäni: käsikirjoittamaan oppii kirjoittamalla, lukemalla ja elokuvia sekä TV-sarjoja katsomalla.

The Internet Movie Script Database (IMSDb) on upea sivusto, sillä sieltä löytyy lähes kaikki elokuva- ja TV-käsikirjoitukset, jotka on tuotettu leivitykseen. Todennäköisesti lemppari elokuvasi ja TV-sarjasi kässärit löytyvät sieltä. Kannattaa aloittaa niistä. Toinen hyvä sivusto on Simply Scripts, josta löytyy käsikirjoituksia myös muilla kielillä kuin englanniksi.

Suosittelen lukemaan ainakin seuraavien elokuvien kässärit sekä katsomaan elokuvat:

Huomattavaa on myös se, että useimmissa kässäreissä on päivämäärä, milloin ne on kirjoitettu. Esim. Mark L. Smith käsikirjoitti The Revenant käsikirjoituksen jo vuonna 2007, mutta elokuva sai ensiesityksensä teattereissa vasta vuonna 2016. Käsikirjoituksen tie elokuvaksi on piiiiiitkä.

Käsikirjoittaminen on helpompaa aloittaa elokuvista, sillä ne ovat helpommin hallittava kokonaisuus kuin TV-sarjat. TV-sarjaa voisi luonnehtia yksinkertaisimmillaan niin, että siinä on tarinoita tarinoiden sisällä (kuten maatuska).

Lopuksi

Käsikirjoittaminen on oikeastaan kuin pyramidi tai sipuli, jonka jokaisen osan/kuoren jälkeen syvennetään tarinaa yksityiskohtaisemmaksi (idea –> tarina –> juoni –> kohtaus). Käsikirjoitus on lopulta hyvin mekaanista kirjoittamista eikä yhtä ”luovaa” kuin proosan tai runouden kirjoittaminen. Pyrin kuitenkin leikittelemään ja venyttämään rajoja. Lisäksi yritän kirjoittaa niin tarkasti kuin mahdollista, jotta kohtauksen mielikuvat olisivat lukijalle selkeät.

Tärkeämpää on ehkä kuitenkin miten kirjoittaa kuin mitä kirjoittaa. Mielestäni tylsän tarinan voi kertoa hyvinkin kiinnostavasti, sen sijaan kiinnostavan tarinan voi pilata huonolla kerronnalla. On taito kertoa juuri sopivasti tietoa yleisölle ja mielenkiintoisella tavalla.

Linkki-vinkkejä

Koska informaatiota ei koskaan kannata omaksua vain yhdestä lähteestä, jaan teille muiden kirjoittajien ja elokuvantekijöiden ajatuksia käsikirjoittamisesta, olkaa hyvä:

Kuvat: Unsplash

Lähteet

Bordwell, D. & Thompson, K. (2010) Film Art: An Introduction. 9th edition. New York: McGraw Hill.

Mysteerilähetyksen arvoitus

Pahoittelut, että minusta ei ole kuulunut hetkeen. Influenssa kaatoi minut sänkyyn ja voimat ovat riittäneet vain Netflixin play-painikkeen painamiseen. Mielessäni odottaa monta juttu-ideaa, mutta sitä ennen jaan tarinan elävästä elämästä; muutaman viikon takaisen mysteerilähetyksen arvoituksen.

andrew-kambel-269602

Postiluukustani putosi kutsu noutaa lähetys lähikaupasta. Ei siinä mitään, paketteja on aina kiva vastaanottaa, mutta en ollut tilannut mitään. Merkkipäiviäkään ei ollut lähellä enkä odottanut lähetystä.

Mikä lähteys oli ja keneltä se olisi?

Koko paketti-asia vaikutti hämärältä jo heti alusta alkaen. Hämmästys vaihtui uteliaisuudeksi, joka vaihtui pian epäluuloksi. Mielessäni oli tuttu sanonta: ”Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se tuskin on.”

Yritin järkeillä lähetyksen sisältöä. Firma oli kotimainen, joten lähettäjäkin todennäköisesti oli. Olin osallistunut muutamaan kyselyyn, jossa arvottiin palkintoja – ehkä olin voittanut jotain? Muut vaihtoehdot: niitä ei juuri ollut.

Lopulta tein kuin kuka tahansa nykyihminen eli menin nettiin. Syöttämällä lähetystunnuksen hakukenttään sain selville, että lähetys oli suurehko paketti ja se oli lähetetty 5 päivää aikaisemmin. Lähetystunnusta seuraamalla ei kuitenkaan löytynyt tietoa löytynyt paketin lähettäjästä tai sisällöstä.

Lähdin uhmaamaan lumimyrskyä, sillä en jännitykseltäni saanut tehtyä hommia. Pian mieleeni nousi uusi mahdollisuus paketin sisällöstä. Päiviä aikaisemmin vanhempani olivat innostuneet omalla nimellä tilattavista mainoskynistä. Olin silloin mielestäni sanonut hyvin painokkaasti, että en halua ostaa omalla nimelläni varustettuja kyniä. Vanhempani tuntien toivoin, että minua ei odottaisi sata omalla nimelläni varustettua kynää touchpen -ominaisuudella.

Toinen kummallisuus sai minut epäilemään entisestään: pakettia ei oltu toimitettu lähikauppaan kuten yleensä, joten jouduin tarpoa 1.5 km lumisateessa toiseen kauppaan hakeakseni mysteeripaketin. Miksi paketti oli lähetetty juuri tähän kauppaan?

Naama jäässä ja ripset lumessa pääsin ”lähikauppaan”. Myyjä haki pakettini takahuoneesta. Se oli mitoiltaan suurehko lähetys, mutta painoi kuin höyhen. Paketin päällä olevassa tarrassa lähettäjän kohdalla luki: Kirjavälitys.

marco-bianchetti-532558-unsplash

Loogisen ajattelun rattaat lähtivät jälleen pyörimään vauhdilla. Päättely toi kolme mahdollista skenaariota: 1) paketti liittyi jotenkin kirjaani ’Henkäyksiä’, 2) seuraavaan kirjaani tai 3) tähän blogiin. Lähetys saattaisi hyvin sisältää markkinointimateriaalia tai muun lahjuksen. Olin pakahtua – oliko joku kiinnostunut minusta ja teksteistäni?

Suvussamme virtaa pessimismi, joten hetkellinen ilahtuminen muuttui jälleen epäluuloksi: olinko sittenkin joutunut ikävän huijauksen kohteeksi?

Minua yritettiin huijata aiemmin perustaessani toiminimeä, ja pohdin olivatko huijarit iskeneet jälleen? Voisinko avata paketin, jota en ollut tilannut? Miten pystyisin todistaa, että en ollut tilannut mitään? Ehkä joku yritti lavastaa minut. Kuka tahansa avaisi paketin ihan vain uteliaisuuden takia.

Kotona päätin tarkastaa sekä paketin että sen lähettäjän ennen avaamista, ihan varmuuden vuoksi. Takaisin siis Googleen: Kirjavälitys todella oli olemassa ja vaikutti pätevältä firmalta. Lähetystarraa huolellisemmin lukiessani näin tekstin, joka selitti paketin sisällön. Siinä luki: Tilaajalahja.

Rökälenauru päästi tukahdetun jännityksen ulos ja lennätti räät poskille.

Olin tilannut poikaystävälleni joululahjaksi Tiede-lehden ja olin unohtanut lehden kylkiäisenä tulevan tilaajalahjan kokonaan. Paketissa oli siis virtuaalitodellisuuslasit.

Iltapäivääni mahtui draamaa ja koko sen kaari.

 

Kuva: Unsplash

Sivuraiteilla: taiteilija vai viihdyttäjä?

Taiteen ja viihteen välillä vallitsee vastakkainasettelu, mikä näkyy myös molempien muotojen kulutuksessa sekä arvostuksessa. Mihin kirjoittaja sopii tässä kahden välisessä taistossa? Onko mahdollista kirjoittaa viihteellistä taidetta?

Taidetta ja viihdettä

Kärjistetysti voidaan sanoa mm. yhteiskunnallisen, historiallisen tai kulttuurisesti merkittävän kirjallisuuden olevan taidetta. Taide tarjoaa lukijalleen (tai katsojalleen) abstrakteja käsitteitä ja ilmiöitä tarkasteltavaksi sekä herättää yksilön aktiivisesti pohtimaan yhteiskuntaa. Ollakseen taidetta, teos on saattanut myös rikkoa vakiintuneita konventioita, kuten Beat-runoudessa tai luoda uuden muodon käyttämällä esim. epätavallista sinä-kertojaa.

Saadakseen taiteen statuksen, teoksen ei välttämättä tarvitse tehdä mitään edellisistä. Teos saattaa nauttia taiteen arvostusta vain siksi, että kriitikko on pitänyt teoksesta kokonaisuudessaan.

Viihde sen sijaan on usein helposti lähestyttävää, ns. ’aivot narikkaan’ konseptia, joka tavoittelee ensisijaisesti elämyksiä ja viihtyvyyttä. Kirjallisuuden saralla mm. romantiikka ja dekkari mielletään enemmänkin viihteeksi, sillä ne ovat tavallisesti juonivetoisia. Poikkeuksiakin toki mahtuu joukkoon, kuten Stephen Kingin runsas tuotanto todistaa.

Taidetta taiteen vuoksi

On olemassa ranskalainen termi, l’art pour l’art, taidetta taiteen vuoksi. Termi vakiintui 1800-luvulla taiteilijoiden keskuudessa ja tarkoittaa käsitystä siitä, että taide ei tarvitse perusteluita ollakseen taidetta (Britannica 2017). Taiteen ei tarvitse ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin eikä sen tarvitse valistaa moraalisesti millään lailla taiteen kokijaa.

Nykypäivänä termi on kääntynyt hieman päälaelleen, sillä sitä käytetään ehkä halveksuvaankin sävyyn; taidetta taiteen vuoksi, tekemistä tekemisen vuoksi.

Jotta taiteesta voi tulla taidetta, sen pitää lähtökohtaisesti saada taidemaailman tunnustus. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, kriitikoiden rooli on usein tärkeä, sillä he tuovat lukijan tietoisuuteen uusia teoksia, analysoivat ja arvottavat niitä. Taiteen tunnustuksellisuus on siis varsin subjektiivista ja myös genreen taipuvaista.

Eräs dekkarikirjailija sanoi haastattelussa, että dekkari ei voi voittaa Finlandia palkintoa.  Edellisen kerran dekkari oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2009, kun Marko Kilven romaani Kadotetut oli ehdolla palkinnon saajaksi. Sitä ennen en voi sanoa muistavani milloin dekkari oli ehdolla yhdeksi arvostetuimman suomalaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Viihde myy

Kun katsoo Kirjakauppaliiton kokoamaa vuoden 2016 myydyimpien kaunokirjallisuuden listaa, löytyy top 10 -listasta teosten joukosta myös mm. Mielensäpahoittajan Hiihtokirja ja Finnish Nightmares, joita en kumpaakaan luokittelisi varsinaisesti kaunokirjallisuudeksi (Finnish Nightmares on enemmänkin sarjakuvakirja :D).

Cheekin elämäkerta JHT, myi 38 700 kappaletta, millä päihittää kriitikoiden ylistämän Tommi Kinnusen Lopotti teoksen myynnin 300 kappaleella. Siivouskirja KonMari  teki murska myynnin 53 000 myydyllä kirjalla, jonka päihitti ainoastaan kaunokirjallisuuden puolella Ilkka Remes Kiirastuli dekkarillaan ja silloinkin vain täpärästi. (Kustantajat 2016)

Viihdyttävää taidetta

Länsimainen yhteiskunta on jatkuvasti viihteellistymässä sekä kaupallistumassa. Tämä näkyy mm. kirjojen myynnin laskussa, elokuvien suppeassa tuotannossa sekä lehtien artikkelien tason kovassa laskussa. Yleisesti siis voisi sanoa, että sisällön laskussa.

Haastavan työelämän vastapainoksi tarvitaan viihde, joka ei haasta yksilöä enää illalla. Silti moni lukija arvostaa hyvää tarinaa.

Voiko taide olla viihdyttävää? Voiko viihde olla taidetta?

Hyvä tarina voi olla viihdyttävää, mutta silti tarjota jotain uutta taidemaailmalle. Esim. Lewis Carollin Liisa Ihmemaassa oli ilmestyessään monin tavoin uudistuksellinen kerrontansa ja muotonsa takia. Romantiikasta huolimatta Margaret Mitchellin Tuulen Viemää on aikansa klassikko mm. historiallisen kontekstin sekä moraalisten kysymysten innoittamana.

Uskallan sanoa, että kirjoittajan rooli rappiotaiteilijaelämää viettävänä sieluna on yhteiskunnan kehityksen siivin suuntaamassa kohti viihdyttämistä. Viihdyttäjä kuulostaa sirkuksen friikkishowlta, mutta sitä se ei mielestäni ole. On aika päivittää mielikuva kirjoittajarentusta tälle vuosituhannelle, jotta kirjat voivat realistisesti kilpailla lukijoiden ajasta muiden medioiden rinnalla.

Kirjoittajana olisin mielissäni, jos lukija viihtyisi tekstieni parissa. En näe viihdettä enää yhtä pahana asiana kuin aikaisemmin, sillä kirjoittaja voi silti pysyä itselleen uskollisena. Rivien väliin voi aina ujuttaa muutaman vallitsevia käsityksiä haastavan ajatuksen. Tarkkasilmäiset lukijat usein huomaavat ne ja se riittää.

 

Lähteet:

Britannica (2017) ’Art for art’s sake’ in Britannica [Online] https://global.britannica.com/topic/art-for-arts-sake [Accessed 18.1.2017]

Kirjakauppaliitto (2016) ’Mitä Suomi lukee?’ Kirjakauppaliitto [Online] http://www.kirjakauppaliitto.fi/ratings [Accessed 18.1.2017]

Kustantajat (2016) ’Bestsellerit 2016’ in Kustantajat [Online] http://kustantajat.fi/files/output/1503/bestsellerit+2016.pdf [Accessed 18.1.2017]

Poetry Fundation (2017) ’Beat poets’ in Poetry Foundation [Online] https://www.poetryfoundation.org/resources/learning/glossary-terms/detail/beat-poets [Accessed 18.1.2017]

Ensimmäisen kirjan jälkeen

Monella on haaveena kirjoittaa elämänsä aikana kirja. Syitä kirjan kirjoittamiseen voi olla monia: omaelämäkerran kirjoittaminen suvulle, kertoa tarinoita, nähdä nimensä kirjan kannessa ja todistaa itselleen pystyvänsä siihen, muuttaa maailmaa, kirjoittaa parempia tarinoita, kun markkinoilla on tai kokeilla jotain uutta… Mutta mitä sitten, kun kirja on valmis?

Kun esikoiseni Henkäyksiä valmistui, en tuntenut iloa tai helpotusta. En jännitystä enkä pelkoa. Oloni oli täydellisen tyhjä. Tarina, jonka kanssa olin viettänyt viisi vuotta elämästäni, oli viimein valmis ja meidän tiemme erkanivat. Ilmassa huokui haikeutta ja ehkä surullisuuttakin. Oli aika jatkaa eteenpäin.

Kun ensimmäinen kirja on valmis

”Everyone has one book in them almost nobody has two.” Bruce Butler (henkilöhahmo) The Affair -sarjassa.

Kuka vain voi kirjoittaa kirjan, mutta harvempi pystyy kirjoittamaan enempää. Mitä sanoa ensimmäisen kirjan jälkeen? Onko kaikki jo sanottu, hienot lauseenrakenteet käytetty ja filosofia tuhlattu?

Ehkä tärkein huomio on rajata kaksi unelmaa: unelma kirjan kirjoittamisesta sekä kirjoittajuudesta.

Vertaan kirjailija Haruki Murakamin tavoin kirjoittamista juoksemiseen: joillekin maratonin juokseminen on unelma ja toisille juokseminen on suurempi elämäntapa ja intohimo. Kun kirja on kirjoitettu ja unelma on saavutettu, ihminen voi toteuttaa seuraavan unelmansa.

Kirjoittaja sen sijaan jatkaa kirjoittamista ja pureutuu seuraavaan aiheeseensa, ehkä jo edellisen tekstin aikana luonnosteltuun raakaversioon.

Kohti toista kirjaa

Usein ajatellaan, että toisen kirjan kirjoittaminen on vaikeampaa kuin ensimmäisen, vaikka luulisi ensimmäisen jälkeen osaavan tehdä mitä vain. Kirjailija Riikka Pulkkinen myöntää väitteen todeksi omalta kohdaltaan kirjoittaessaan toista romaaniaan Totta (2010) (Vainio, Kaleva). Kirjailija Khaled Hosseini summaa, että ensimmäisen teoksen menestyminen on suoraan verrannollinen toisen teoksen kirjoittamiseen. Eli ihminen itse luo itselleen paineita ja epäilyksiä.

Jos ensimmäinen teos on menestynyt hyvin niin myynnin kuin kritiikin myötä, kirjoittajalla voi olla ylimääräisiä paineita luoda vähintään yhtä onnistunut toinen teos. Menestyksen jälkeen tyhjästä nouseminen on vaikeaa. Kursiivi lyö tahtia valkoiseen liuskaan ja odottaa sanoja ilmestyväksi tekstitiedostoon.

En ole koskaan ollut tilanteessa, jossa minun pitäisi odottaa seuraavaa tarinaa (koputan puuta: kop kop). Kun kirjoitin Henkäyksiä, kirjoitin samalla myös elokuvakäsikirjoituksia, toista ja kolmatta romaaniani sekä luonnostelin nuortenkirja-trilogiaa.

Vaikka Henkäyksiä menestyi paremmin omakustanteena kuin olin odottanut, ei se saavuttanut mm. Pulkkisen, Lindstedtin tai Hotakaisen teosten kaltaista suosiota. Joten ulkoisia paineita kirjoittamiselle ei ollut. Lisäksi suuri henkinen voimavarani on tarinat, jotka odottavat kirjoittamista sekä idea-muistikirja, johon lisään potentiaalisia hyviä ideoita, kohtauksia tai dialogia tulevaisuutta varten.

Kun ensimmäinen kirja on valmis, kirjoittaja tietää pystyvänsä kirjoittamaan kokopitkän teoksen. Kirjoittajan tie ei välttämättä helpotu, kun hän alkaa kirjoittaa toista kirjaansa. Mutta hän tietää, että hänellä on jälleen tarina, jonka hän haluaa jakaa ihmisille. Eikä millään muulla ole väliä.

 

Lähteet:

Hosseini, K in Brainy Quotes [online] http://www.brainyquote.com/quotes/quotes/k/khaledhoss526630.html [Accessed 14.7.2016]

Vainio, T ’Riikka Pulkkisen toinen romaani valmistui mutkien kautta’ Kaleva 6.9.2010 [online] http://www.kaleva.fi/uutiset/kulttuuri/riikka-pulkkisen-toinen-romaani-valmistui-mutkien-kautta/181228/ [Accessed 14.7.2016]

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää elokuvakäsikirjoittamisesta

Elokuvakäsikirjoittaminen eroaa vahvasti kaunokirjallisuudesta ja siihen pätee eri lainalaisuudet. Niin muoto kuin sisältökin on tarkkaan rajattu elokuva- ja TV-maailman sisällä ja kirjoittajan täytyy osata kunnioittaa standardeja, mutta silti luoda tuoreita ja innovatiivisia ideoita.

Käsikirjoituksen muoto: perusteet

Elokuvakäsikirjoituksella on vahvasti elokuvateollisuudessa standardoitu muoto.Yksi liuska käsikirjoituksessa vastaa noin yhtä minuuttia elokuvassa – eli 1 liuska = 1 minuutti. Ihanteellinen elokuvakäsikirjoitus on pituudeltaan 90 minuuttia (Hollywood-standardi) ja sen ylittävät sivut on oltava perusteltuja.

Elokuvakäsikirjoituksessa on yleisesti nähtävissä kolme näytöstä, jotka myös noudattavat Aristoteleen draamankaaren kolmijakoa: alku, keskikohta ja loppu (Aristoteles, Runousoppi).

Jokaisessa näytöksessä on kohtauksia. Kokoillan elokuvakäsikirjoituksessa on n. 50-70 kohtausta (Creative Writing Now), ja jokainen kohtaus voidaan jakaa lähtökohtaisesti kahdesta viiteen rakenteelliseen osa-alueeseen: mm. kohtausotsikko, kohtauksen kuvaus, henkilöhahmojen kuvaus, toiminta ja dialogi. Käsikirjoituksessa lähtökohtaisesti kuvaus, toiminta ja dialogi vuorottelevat, ja niiden avulla on mahdollista luoda sujuvaa kerrontaa.

Elokuvakäsikirjoituksen formaatti on ytimekkäästi selitetty täällä, joten en mene sen enempää yksityiskohtiin.

Elokuvan kieli vs kirjoitettu kieli

Elokuva on audiovisuaalinen media, joten kirjoittamisen keinot eroavat olennaisesti kaunokirjallisuudesta. Kirjoittajan on hyvä muistaa, että vaikka elokuvakäsikirjoitus valmistuukin, ei käsikirjoitus itsessään ole koskaan valmis teos. Elokuvakäsikirjoitus on kuin ohjaajan ohjekirja, jonka avulla teos, elokuva, valmistuu.

Näytä, älä selitä!

Koska lopputuote on puhtaasti visuaalinen, on tärkeää, että kirjoittaja tuntee hyvin elokuvan kielen. Tarkoitan, että kirjoittajan täytyy oppia ajatelemaan kuin kamera. Käsikirjoittajan tehtävänä on luoda selkeä mielikuva elokuvasta ohjaajalle, joka puolestaan luo visuaalisen kuvan katsojalle. Näytä, älä selitä! pätee elokuvakäsikirjoituksessa paremmin kuin hyvin: elokuvakäsikirjoituksen lukijan on nähtävä tapahtumat mahdollisimman elävästi lukiessaan käsikirjoitusta.

Kirjoittajalle ei ole pahitteeksi opetella kuvakokoja ja -kulmia tai tutustua elokuvan historiaan, sillä kirjoittajan täytyy ajatella kuin kamera, ja tietää mitä on tehty aikaisemmin ja miksi.

Kohtaukset vaihtuvat elokuvassa tiheästi ja TV-sarjoissa vielä nopeammin kuin esim. kohtaukset romaanissa. Laske huviksesi kuinka monta kohtausta on vaikka 5 minuutissa elokuvaa tai fiktiivistä tv-sarjaa. Nykyään ihmiset tarvitsevat nopeampia leikkauksia, joten käsikirjoittajan on otettava huomioon tempo kirjottaessaan käsikirjoitusta. Esim. Pelle Hermanni -ohjelma joutui 2010-luvulla uudelleen editointipöydälle, jotta jaksot  olisivat  nopeatempoisempia ja nykylapselle mielekkäämpiä seurata (Sirén, YLE). Tietysti on poikkeuksia, jotka suuntautuvat enemmän taide-elokuvien puolelle. Taide-elokuvien kerronta voi erota radikaalisti klassisesta Hollywoodista, kuten Aki Kaurismäen äärimmäisen minimalistiset elokuvat.

Käsikirjoituksesta elokuvaksi

Ensimmäiset 10 minuuttia ovat elokuvan tärkeimmät minuutit. Sen aikana tuotantoyhtiön edustaja päättää kannattaako käsikirjoitukseen laittaa rahaa ja tehdä siitä elokuva. Katsoja päättää ensimmäisten 10 minuutin aikana, että katsooko hän mieluummin elokuvaa vai kääntääkö hän kanavaa Paratiisihotellille.

Elokuvan tekeminen on kallista puuhaa. Elokuvan tekemisessä maksaa tuotanto mm. kalusto, tekijät (satojen ihmisten tiimi), näyttelijät, kuvauspaikat ja -luvat, puvustus ja maskeeraus, yöpymiset, ruoat, kuljetukset, editointi, musiikki… Lisäksi elokuvan levittäminen (teatterit, suoratoistopalvelut sekä DVD:t), markkinointi ja kaikenlainen pr-työ saattavat viedä budjetista suuren osan. Kirjoittajan onkin hyvä käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen analysoida, kuinka paljon rahaa olisi itse valmis laittamaan omaan tekstiinsä.

Käsikirjoittajan kannattaa ottaa huomioon rajoittuva budjetti jo kirjoitusvaiheessa. Suuria taka-ajokohtauksia, joissa arvoautot räjähtelevät, ei välttämättä ole varaa tehdä. Siksi onkin jo käsikirjoitusvaiheessa oleellista miettiä kuvaus- ja tapahtumapaikkoja.

Kiinnostavana tietoiskuna voin kertoa, että Suomen kallein elokuva on Big Game (Jalmari Helander, 2014) 8,5 miljoonan budjetilla (jos jätetään laskuista tänä vuonna ilmestynyt animaatio Angry Birds 65 miljoonan euron budjetillaan, MTV3). 8,5 miljoonaa vastaa Hollywoodissa pieni budjettista indie-elokuvaa (Koponen, YLE ja Neale, Hybable). Tavallisesti Suomessa nähtävät elokuvat noudattavat n. 1 miljoonan euron budjettia (Elokuvauutiset)

Kuinka kirjoittaa hyvä elokuvakäsikirjoitus?

Hyväksi elokuvakäsikirjoittajaksi ei ole oikotietä, niin kuin ei ole kirjoittajaksikaan. Elokuvia kannattaa katsoa tarkasti – ei vain viihdemielessä – ja punnita erilaisia ratkaisuja, miksi ne on tehty ja miltä ne näyttäisivät käsikirjoituksessa. Kuva kuvalta ja kohtaus kohtaukselta analysointi auttaa kehittymään ja näkemään kuinka elokuvan kieli toimii.

Hyviä esimerkkejä laadukkaista elokuvista ja TV-sarjoista ovat mm. American Beauty (Sam Mendes, 2000), The Ice Storm (Ang Lee, 1997), Pulp Fiction (Quentin Tarantino, 1994) sekä  Yle Teemallakin juuri esitetty HBO:n minisarja Olive Kitteridge (2014). 

Käsikirjoittajan kannattaa seurata mm. kuinka henkilöhahmot kasvavat tarinan edetessä, mitä he tekevät ja miksi, miten kohtauksista toiseen siirrytään luontevasti, onko jokaisella henkilöhahmolla oma luonnollinen tapa puhua, mitä katsojan annetaan ymmärtää missäkin vaiheessa juonta ja miten odotukset käännetään.

Lisäksi käsikirjoittajan kannattaa miettiä visuaalisia sekä symbolisia asioita, kuten ruusunterälehdet American Beautyssä ja jää-elementtinä The Ice Stormissa. Jos kamera vie katsojan lähikuvan avulla näkemään esinettä pöydällä, esine on mitä todennäköisemmin juonen kannalta tärkeä. Yksityiskohtia kannattaa myös painaa mieleen.

Mielestäni paras neuvo hyvän elokuvakäsikirjoituksen luomiseen on, että kirjoita sellainen elokuva, jonka haluaisit itse nähdä. Millaisia elementtejä siinä olisi, minkälainen päähenkilö ja tapahtumapaikat? Mitä genreä elokuvasi edustaisi?

Kuinka aloittaa elokuvakäsikirjoituksen kirjoittaminen?

Ei kannatta haukata liian suurta palaa yrittämällä kirjoittaa heti kokoillan elokuva. Suosittelen lyhytelokuvien kirjoittamista ja oman kirjoittamisen hiomista, jotta käsikirjoittamiseen liittyvät standardit tulevat tutuksi ja elokuvan kieli alkaa sujua.

Amerikka on käsikirjoituskilpailujen luvattu maa ja mm. Filmfreeway-sivustolla on koottuna monia kilpailuja, minkä kautta voi lähettää myös oman lyhytelokuvakäsikirjoituksen kilpailuun.

Internetistä löytyy valtavasti elokuvakäsikirjoituksia jo valmistuneista elokuvista, mitä kannattaa lukea alusta loppuun. Suosittelen kaikenlaisten käsikirjoitusten lukemista; hyvien ja huonojen. Lisäksi erilaisista elokuvakäsikirjoittamisen oppaista voi saada tukea.

Listasin vinkki-linkkeihin muutaman hyödyllisen opuksen, joita olen itse käyttänyt.

Kirjoittamisen iloa!

 

Vinkki-linkit:

FilmFreeway (elokuva- ja TV-käsikirjoituskilpailuja)

Yksityiskohtaiset ohjeet elokuvakäsikirjoituksen formaatista: http://oppimateriaali.wikidot.com/elokuvakasikirjoituksen-formaatti

Celts (ILMAINEN elokuva- ja TV-käsikirjoitusohjelma)

Final Draft (edistyneille, elokuva- ja TV-käsikirjoitusohjelma)

Elokuvakäsikirjoittaminen, oppaita:

  • Field, Syd (1979) Screenplay: The Foundations of Screenwriting. New York: Dell Publishing.
  • Goldman, William (1983) Adventures in the Screen Trade: A Personal View of Hollywood. London: Abacus.
  • Keane, Christopher (1998) How to Write a Selling Screenplay. New York: Broadway Books.

 

Lähteet:

’Angry Birds -elokuvalla huima budjetti – toimitusjohtajalla ei paineita menestyksestä’ in MTV3 [online] http://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/angry-birds-elokuvalla-huima-budjetti-toimitusjohtajalla-ei-paineita-menestyksesta/5886378

Aristoteles, (2014) Retoriikka/Runousoppi. Suom. Paavo Hohti ja Päivi Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus.

Creative Writing Now [online] http://www.creative-writing-now.com/screenplay-structure.html

Elokuvauutiset [online] http://www.elokuvauutiset.fi/site/ensi-illat/kotimaiset-2016

Koponen, Jenni-Maarit ’Suomen kallein elokuva Big Game panosti tähtinäytelijään ja ruosteisiin pakastimiin’ 12.9. 2014 YLE [online] http://yle.fi/uutiset/suomen_kallein_elokuva_big_game_panosti_tahtinayttelijaan_ja_ruosteisiin_pakastimiin/7467549

Neatly, Joshua ’20 low budget movies that became massive blockbusters’ 11.2.2014 in Hypable [online] http://www.hypable.com/10-block-buster-movies-with-tiny-budgets/

Sirén, Anna ’Pelle Hermannia pätkitään nopean nykylapsen tarpeisiin’7.3.2013  Yle [online] http://yle.fi/uutiset/pelle_hermannia_patkitaan_nopean_nykylapsen_tarpeisiin/6526676

Kuinka muokata romaanikäsikirjoitusta?

Moni luovan kirjoittamisen opas toistaa editoinnin tärkeyttä, mutta harvoin antaa mitään konkreettisia neuvoja käsikirjoituksen muokkaamiseen.

Muokkaan tällä hetkellä toisen romaanini käsikirjoitusta neljättä kertaa. Keskityn jokaisella editointikerralla hieman erilaisiin asioihin, mutta pyrin saamaan kokonaisuuden toimimaan. Vertailun vuoksi: tein esikoiskirjastani Henkäyksiä (2015) lähemmäs 50 eri versiota ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Toisen romaanini on tarkoitus valmistua vuoden lopulla, mutta editoitavaa riittää vielä paljon.

Omasta editoinnistani inspiroituneena päätin jakaa muutamia helppoja ja nopeita vinkkejä, joilla käsikirjoituksen ensimmäisen version saa muokattua kohti valmista kirjaa.

1. Tiivistä lauseita ja poista kaikki turhat sanat

Suomen kielessä on paljon pieniä sanoja, jotka rikastuttavat puhekieltä, mutta tekevät luetusta tekstistä epävarmaa ja ailahtelevaa. Tekstiä muokatessa on aika poistaa turhia pikkusanoja pois, jotta lauseista tulisi eheämpiä eikä lauseen merkitys jäisi turhien sanojen jalkoihin.

Vaikka en tietoisesti viljele ylimääräisiä sanoja käsikirjoituksessani, löydän silti useita täytesanoja lauseistani. Tavallisesti poistan 99% kaikki pikkusanat, sillä ne tekevät lauseista sekavan, epävarman tai epätarkan. Pikkusanat siis syövät lauseen merkityksen ja tehon.

Millaisia nämä kuvailemani pikkusanat ovat ja miten ne siis voidaan tunnistaa? (Huom! olen jakanut täytesanat kolmeen kategoriaan havainnollistaakseni paremmin ajatustani  eikä jako ole kieliopillisesti virallinen)

  • Epävarmuutta huokuvat sanat: ehkä, jokseenkin, melkein, lähestulkoon, toisinaan, hieman…
  • Selittävät sanat: jopa, taatusti, sitä paitsi, itse asiassa, vain, muuta kuin, mutta kun, aivan, varsin, siis…
  • Epätarkat: lainkaan, ollenkaan, (yleisesti myös -kin ja -kaan -päätteet), yhä, edes, sitä, nämä…

Kun muokkaat tekstiä, lue täytesanoja erityisen tarkasti. Tarvitsetko todella pikkusanoja sekoittamaan lauseenrakenteen ja tarkoituksen? Testaa, miltä lause kuulostaa sanan kanssa ja ilman. Aina pikkusanoja ei tarvitse eikä kannata jättää pois, joten suosittelen lukemaan tekstiä ääneen. Ääneen lukeminen paljastaa turhat sanat.

2. Lue tekstiä ääneen

Siitä pääsemmekin aasinsillalla seuraavaan kohtaan. Tekstin kömpelyyden huomaa paremmin, kun tekstiä lukee ääneen. Ääneen lukeminen on todella tehokasta ja pyrinkin puhumaan käsikirjoitukseni vähintään kerran kokonaan läpi.

Kun kuulet omat sanasi, ne kuulostavat erilaiselta ja merkitys tulee uudella tavalla ilmi. Lisäksi kirjoitusvirheet huomaa helpommin, kun jokainen sana on luettava ääneen. Pilkutus ja muut välimerkit tulevat myös tarkastettua samalla. Suosittelen jokaiselle tekstin ääneen lukemista, vaikka omasta äänestä ei pitäisikään.

3. Toisto: tautologia, ajatuksen toistaminen, rakenne

a) Ole tarkkana toistuuko jokin tietty sana lyhyessä ajassa tarpeettoman monta kertaa ilman, että se tuo uutta informaatiota. Jos näin on, on kyseessä tautologia (Lähde: Tieteen Termipankki). Synonyymisanakirja on kirjoittajan paras kaveri, kun tarvitset korvaavan sanan.

b) Lue kappaleet huolellisesti läpi ja tarkista, ettei sama ajatus toistu uudestaan eri sanoilla kirjoitettuna. Vai onko toisto tarkoituksenmukainen tyylikeino?

c) Olla-verbin viljeleminen. En tiedä onko olla-verbin vahva presenssi vanha vaiva vai englannin there is/there are -rakenteen vaikutusta, mutta tahaton toisto saa tekstin kuulostamaan valjulta.

Annan esimerkin:

Hänen asuntonsa oli kaupungin laitamilla. Huoneiston verhoissa oli pieniä kukkia, ehkä angervoita. Hänellä oli pitkät hiukset ja vaaleita raitoja, jotka olivat jättäneet monen sentin tyvikasvun jälkeensä.

Jos jokainen lause etenee edellä mainitusti: se oli, siellä oli, hänellä oli, ne olivat…, on tekstiä todella uuvuttavaa lukea – kuin lukisi poliisin silminnäkijäraporttia.

Parempi:

Hänen asuntonsa sijaitsi kaupungin laitamilla. Pienet kukat, ehkä angervot, koristivat asunnon verhoja. Hänen pitkissä hiuksissaan näkyi vaaleita raitoja ja niiden jättämät monen sentin tyvikasvut.

Lauseenrakenteiden vaihtelu tuo mielenkiintoa lukemiseen. Olla-verbin voi korvata mm. toisella verbillä tai lauseenvastikkeella. En sano, että olla-verbiä ei saisi käyttää, vaan että erilaisten lauseenrakenteiden ja -järjestysten vaihtelu tuo tekstiin eloa.

(Piti ihan tätä tekstiä varten varmistaa googlelta, että onhan niissä angervoissa pieniä kukkia 😀 )

4. Kirjoita uudelleen

Ajattelen muokkausvaiheen uudelleenkirjoittamista eheyttämisenä. Jo valmiiksi kirjoitettua tekstiä pitää laajentaa (esim. kuvaus), tarkentaa (esim. toiminta) tai tehdä ytimekkäämmäksi (esim. dialogi).

Kill your darlings tulee muokkausvaiheessa kirjoittajalle hyvin tutuksi. Jokainen kirjoittaja kiintyy johonkin osaan tekstissään, esim. johonkin kohtaukseen. Joskus kohtaus ei toimi ja kirjoittajan on ’tapettava rakkaansa’ eli poistettava kohtaus, jotta käsikirjoitus toimisi. Kun poistat osan tekstistä, aivot keksivät tilalle jotain uutta ja parempaa. Luota siihen!

Poistan toisen version aikana yleensä valtaosan selittävistä lauseista pois, sillä ne ovat lukijan kannalta turhia. Selittävät lauseet ovat mielestäni tarinassa kirjoittajaa itseään varten. Terry Pratchett sanoi osuvasti, että ensimmäisen version aikana kirjoittaja kertoo itselleen tarinaa (Lähde: Good Reads). Kaikki spekulaatio, valtaosa lukijaa johdattelevista kysymyksistä ja epämääräinen ”mutu” (musta tuntuu) saa lähteä pois.

Kaikki, mikä ei toimi, kannattaa ottaa pois käsikirjoituksesta  ja tallentaa toiseen tiedostoon. Kirjoita uusia kohtauksia ja valitse niistä käsikirjoituksen kannalta paras.

5. Hienosäätöä

Kun suurin työ tekstin rakenteen ja juonen suhteen on tehty, on aika paneutua tekstin hienosäätöön ja pysähtyä tarkastelemaan tekstiä kriittisesti. Mitenhän se onnistuu?

Vastaamalla mm. seuraaviin kysymyksiin:

  • Alkaako teksti mielenkiintoisesti?
  • Esitteletkö kirjan päähenkilön, miljöön sekä ongelman ensimmäisten lukujen aikana?
  • Onko kehittämäsi konflikti tarpeeksi suuri?
  • Onko tarina uskottava? Onko tapahtumien mahdollista tapahtua oikeasti ja ovatko käännekohdat tarpeeksi dramaattisia? Ovatko käännekohdat oikeissa kohdissa?
  • Ovatko henkilöhahmojen äänet tunnistettavissa ilman johtolausetta? Onko jokaisella henkilöhahmolla oma luonnollinen äänensä?
  • Löytyykö tarinasta epäjohdonmukaisuuksia?
  • Onko tarinassa metataso?
  • Mitä haluat sanoa tekstilläsi? Miksi olet kirjoittanut tekstin? Mitä haluat lukijan ajattelevan luettuaan sen?

Lisää hyviä kysymyksiä löytyy mm. Writers Write sekä  Fiction Writer’s Mentor

Miellän käsikirjoituksen muokkaamisen palapelin tekemiseksi: sinulla on käytössäsi kaikki palat, mutta et ole varma mihin kohtaan ne kuuluvat ja mikä kuvio paloista muodostuu. Joskus paloja katoaa ja ne täytyy löytää. Ja mikä fiilis, kun palat loksahtavat paikoilleen ja kuvio alkaa vihdoin hahmottua!

Kirjoittamisen iloa! 🙂

 

Lähteet:

Pratchett, Terry in Good Reads [online]

Tautologia, Tieteen Termipankki [online] http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:tautologia

5 pahinta virhettä, jotka kirjoittaja voi tehdä

Kaikki tekevät virheitä ja niin pitääkin, sillä virheistä oppii. Joku kuuluisa sanoi, että kaikkein menestyneimmät tyypit ovat itseasissa tehneet kaikkein eniten virheitä. Minä uskon häntä, kuka hän sitten onkaan.

Listasin alle viisi suurinta virhettä, joista olen itse oppinut kaikkein eniten ja toivon, että niistä on hyötyä myös muille kirjoittajille.

1. Kirjoittaja kertoo tarinan pois

Mielessä pyörii ihan mieletön ajatus, josta varmasti tulee bestseller. Kirjoittaja on pakahtua omaan ideaansa ja haluaa purkaa kuulijalle tarinansa suullisesti ilman, että yhtään kirjainta on edes lyöty ruutuun.

Olen oppinut kantapään kautta, että hyvästä ideasta tulee tylsä heti, kun olen itse kuullut sen. Koska tarina on tavallaan jo kerrottu pois, ei minua kiinnosta alkaa kirjoittaa sitä enää. Kirjoittaessani haluan ”elää” henkilöhahmojen kautta ja ratkoa ongelmia sitä mukaa, kun niitä tulee eteen. Jos tarina on jo kerrottu, ei siinä ole enää mitään yllättävää. Olen siis tuhlannut oman ideani.

Vaikka tarina kuulostaa loistavalta ja kirjoittaja haluaisi jakaa sen jo koko maailman kanssa, suosittelen kirjoittajaa olemaan hiljaa ja keskittymään kirjoittamiseen. Tarinan voi sitten jakaa lukijoille kirjan muodossa.

2. Keskeneräisen tekstin näyttäminen

Paha virhe. Keskeneräinen on keskeneräinen eikä millään muotoa näytä lopulliselta. Keskeneräinen teksti on usein sekava, selittävä, epävarma ja harva osa-alue (esim. draaman kaari, henkilöhahmot, dialogi…) on vakiintunut. Lukija (eikä aina kirjoittajakaan) saa vielä käsitystä, mitä tarinasta tulee, siksi on erittäin vaarallista näyttää keskeneräistä tekstiä kenellekään.

Kirjoittaja näyttää tekstejään lukijalle miellyttääkseen ja saadakseen kehuja, ja lukija olettaa saavansa lukea huippuunsa hiottua tekstiä. Vaikka kirjoittaja kuinka kertoisi tekstin olevan keskeneräinen, ei lukija voi ymmärtää, että keskeneräinen on keskeneräinen. Mikään ei ole niin paha kommentti lukijalta kuin sympaattinen ”ihan kiva”, mutta lukijan kasvoista paistaa peura ajovaloissa väkinäisen hymyn kera.

Olen sortunut muutaman kerran näyttämään pienestä painostuksesta keskeneräisiä tekstejäni. Olen kuitenkin oppinut, että viimeistelemättömien tekstien lukemisesta ei hyödy kukaan. Palautteet ovat eri asia, mutta silloin pyrin viimeistelemään tekstin mahdollisimman valmiiksi lukijaa varten.

3. Vihdoinkin huipulla

Vuorilla vaeltaneet tietävät, että vuoren harjanteet tekevät illuusion huipusta. Juuri, kun luulee olevansa vihdoinkin kukkulan kuningas, joutuu pettymään, kun matkaa on edessä enemmän kuin takana.

Mielestäni sama pätee yhtälailla myös kirjoittamiseen ja kitetytyy etenkin ensimmäisen kirjan kirjoittamisen eri vaiheissa. Kun kirjoittaja saa kokonaisen käsikirjoituksen valmiiksi, hän luulee olevansa valmis. Sitten alkaa monet editointi-kierrokset, jotka tuntuvat loputtomilta.

En usko kirjoittajan oppivan koskaan kirjoittamisesta kaikkea, vaan on aina mahdollista haastaa itsensä ja tavoitella huippua. Siksi on mielestäni tärkeää, että kirjoittaja ei tuudittaudu missään elämänsä vaiheessa tunteeseen, että kaikki on saavutettu. Vanhakin kettu voi oppia uusia temppuja, jos vain haluaa.

4. Kohti horisonttia

On monia sananlaskuja, jotka toistavat sitä samaa, että ainoastaan eteenpäin on katsottava ja tarvottava. Yhtälailla on tärkeää vilkaista välillä taaksepäin ja nähdä jo kuljettu matka.

Joka kerta, kun olen itse päässyt kouluttajan rooliin jakamaan omaa tietotaitoani muille, hämmästyn kuinka paljon asioita itseasissa tiedän ja osaan. Sen sijaan, että katseeni olisi jatkuvasti horisontissa, vilkuilen välillä taakse, jotta muistan olla tyytyväinen jokaisesta opitusta asiasta. Jos katsoo jatkuvasti eteenpäin, ei välttämättä pysty iloitsemaan pienemmistä erävoitoista.

5. Oman työn vertaaminen klassikoihin

Monet menestyneet kirjailijat ovat hioneet kirjoitustyyliään sekä tarinoitaan jopa vuosikymmeniä. Siksi onkin varsin typerää, että kirjoittaja vertaa itseään jatkuvasti maailmanluokan huippuihin. Paha mieli ja alemmuuskompleksihan siitä seuraa.

Vertailu, arvottaminen ja analysointi  eivät kuulu ensimmäiseen versioon. Kirjoittajan kannattaa keskittyä kirjoittamaan omaa työtään ja vilkaista sen jälkeen mitä muuta on aikaisemmin tehty. Silti on hyvä muistaa, että jokainen kirjoittaja kasvaa, mutta julkisesti näemme vain menestyjien hienot hetket epätoivon sijaan.

Jos kirjoittaja välttämättä haluaa vertailla itseään mestareihin (suosittelen jokaista kuitenkin keskittymään omiin projekteihinsa), hänen kannattaa tutustua kirjailijan varhaisiin teksteihin. Aina näitä varhaisia tekstejä ei ole kuitenkaan saatavilla, sillä niitä ei ole välttämättä koskaan julkaistu.

 

Virheitä ei kannata pelätä tai viivytyksistä lannistua, sillä ne ovat välttämätön ainesosa kohti toimivaa kokonaisuutta. Jokaisen kirjoittajan kannattaa keskittyä kirjoittamaan omaa tarinaa ja yrittää olla vertailematta itseään liikaa muihin. Kärsivällisyyden ei ole turhaan sanottu olevan hyve.