Sivuraiteilla: Kirjailija ei ole mediaseksikäs

sven-scheuermeier-106767-unsplash.jpg

Kirjailijat eivät kiinnosta suurta yleisöä. Laulajille, malleille, misseille, näyttelijöille, urheilijoille ja jopa taviksille on omia tosi-tv -ohjelmia. Kirjailijat jäävät kaiken ulkopuolelle. Heidän luonaan ei yökyläillä eikä heitä pyydetä esittämään teoksiaan tai kertomaan tekstiensä syntytarinoita televisiossa parhaimpaan katseluaikaan.

Stereotyyppinen kirjailija on siinä 60 vuoden iän saavuttanut mies tai nainen, useammiten mies. Stereotyyppinen mielikuva kirjailijasta oli ehkä vielä pari vuosikymmentä seuraavanlainen: viinaan menevä, tupakalta haiseva, pöhöttynyt keski-ikäinen mies.

Sittemmin kirjailijakunnasta on (onneksi) tullut kirjavampi ja monipuolisempi. Sanomalehtien kulttuurisivuilla poseeraa nykyään runsaasti kirjailijanaisia sekä eri kulttuuritaustan omaavia kirjailijoita.

Kaikkia haluavat hyviä tarinoita. Kirjoittaminen on kuitenkin hidasta, mikä tuntuu olevan kaiken tässä ajassa olevan vastakohta. TV-sarjan koko tuotannon voi ahmia yhdeltä istumalta Netflixissä ilman, että tarvitsee odottaa viikkoa nähdäkseen seuraavan jakson. Tarinan kirjoittamiseen voi mennä vuosia tai vuosikymmeniä, kuten Nathan Hillillä esikoiskirjansa Nixin (2016) tai Donna Tartilla Tikli teoksen (2013) kirjoittamisessa.

Odottaminen ja näennäisesti tulokseton toiminta ei jaksa kiinnostaa. Kärsivällisyys ja elämisen hitaus ovat hyveitä, jotka kuuluvat menneisyyteen.

Haluaako tarinankertoja kuitenkaan tulla kuulluksi muutoin kuin tekstinsä kautta?

Mitä tarjottavaa kirjailijoilla on tähän aikaan muuta kuin aikalaiskritiikkiä? Lukemisen tärkeydestä toitottaminen tuntuu kuin puhuisi kuuroille korville tai teinille. JOOJOO, tiedetään.

Ovatko kirjailijat lopulta tylsempiä kuin tarinansa, liian tavallisia astuvaksi valokeilaan? Tavallisempia kuin tavikset, liian ennalta-arvattavia ja tasapainoisia, jotta heistä saisi kiinnostavaa tv:tä. He eivät olekaan tarinoidensa sankareita vaan ovat samaa kastia lukijan kanssa.

Kaikkitietävä kertoja ei tiedäkään kaikkea.

Kuva: Unsplash

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen: (BONUS-osa) Kansainväliset käsikirjoituskilpailut

ariel-besagar-497034-unsplash

Tiesitkö, että… Kokopitkän elokuvan tuottaminen käsikirjoituksesta elokuvaksi kestää keskimäärin 5 vuotta ja suurin osa Hollywood-elokuvien miljoonabudjetista menee markkinointiin.

Erilaisia käsikirjoituskilpailuja järjestetään tuhansia ympäri maailmaa. Suosituin kategoria on varmasti lyhytelokuva, sillä se on nopein formaatti kirjoittaa ja tuomaroida.

Kirjoituskilpailut kiinnostavat, sillä niiden avulla voi ”tulla löydetyksi”. Samalla kirjoituskilpailujen joukossa on paljon kilpailuja, jotka kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta.

Mistä käsikirjoituskilpailuja löytää?

Esim. FilmFreeway-sivustolla on koottuna käsikirjoituskilpailuja pienistä kilpailuista aina tasokkaisiin kilpailuihin, joissa ammattikäsikirjoittajat kilpailevat. Ruuhkaisin aika kilpailuissa on deadlinen suhteen vuoden alussa sekä keväällä (tulokset tulevat noin syys-joulukuussa). Kilpailuja järjestetään kuitenkin ympäri vuoden.

Taso merkittävimmissä kilpailuissa on kova. Suosittelen ensin pienempiin kilpailuihin osallistumista, jotta kilpailuista saa vähän tuntumaa sekä näkee oman sijoittumisen kilpailuissa.

En nimeä suurimpia ja ”parhaimpia” käsikirjoituskilpailuja, sillä niistä ei kannata missään nimessä aloittaa. Suurimmat kilpailut maksavat usein eniten ja niissä kilpailee kovaa sakkia. Osallistuminen niihin olisi sama kuin lähettäisi sunnuntailenkkeilijän olympialaisten maratonmatkalle ja odottaisi kultaa.

Yleistä

On varmasti sanomattakin selvää, että käsikirjoitus pitää kirjoittaa englanniksi, jos sen lähettää kansainväliseen kilpailuun. Kieliasuun, murteeseen ja yleiseen oikeinkirjoitukseen on hyvä panostaa, sillä se on usein yksi arvostelukategorioista.

Page International Screenwriting Awards -sivustolla on esitelty arvostelukierrokset sekä asiat, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota. Arvostelukriteerit voivat kuitenkin poiketa jonkin verran toisistaan eri kilpailuissa.

Saman kässärin voi yleensä lähettää niin moneen kilpailuun kun haluaa. Jos kässärin saa myytyä, ei sitä voi enää lähettää uusiin kilpailuihin. Aikaisemmat osallistumiset eivät kuitenkaan ole ongelma.

Käsikirjoitusta ei tarvitse rekisteröidä tekijänoikeuden turvaamisen varalta, mutta sen voi tehdä. Writers Guild of America, west (WGAw) rekisteröi käsikirjoituksia, mikä saattaa auttaa silloin, jos joku varastaa käsikirjoituksen idean ja esittelee sen omanaan. Rekisteröinti maksaa $20 ja se turvaa lailliset oikeudet viideksi vuodeksi. Huomattavaa on, että rekisteröinti ei vaadi killan jäsenyyttä eikä kässäriä saa muuttaa lainkaan rekisteröinnin jälkeen.

Osallistumismaksu

Kansainvälisiin kirjoituskilpailuihin osallistuminen maksaa (myös yleisesti esim. runojen tai novellien lähettäminen), sillä maksuilla katetaan tuomareiden korvaus sekä kilpailussa jaettavat palkinnot.

Lisäksi on tärkeää maksaa vain ja ainoastaan EARLY BIRD -maksu. Moni kilpailu rahastaa regular, late, last minute ja final entryllä (esim. juuri Page International Screenwriting Awards). Älä maksa koskaan enemmän kuin on pakko! Jos missasit early entryn, valitse toinen kilpailu tai odota vuosi.

Osallistumismaksu vaihtelee usein $5-$50 välillä. Lähtökohtaisesti mitä suurempi osallistumismaksu, sitä viimeistellympi kässärin tulee olla, jotta se pärjää kilpailussa. Silti kilpailuun kannattaa aina osallistua viilatuimmalla versiolla.

Lue tarkkaan kilpailun säännöt. Aikavyöhykkeet on hyvä huomioida, jotta ei vahingossa missaa omaa deadlinea.

Palkinnot ja sijoitukset

Palkinnot ja sijoitukset määrittyvät eri kilpailuissa eri tavalla.

Toisinaan jokaisesta kategoriasta (joko genren tai formaatin mukaan) seulotaan kolmella kierroksella parhaat: ensin quoter-final, sitten semi-final ja viimein final. Jokaisella kierroksella tuomarit keskittyvät eri asioihin tuomaroidessaan kässäreitä ja ”syventävät” analyysiaan (tarina, draamankaari, kohtaus, henkilöhahmot, dialogi jne.). Finalistit ovat joko geneerinen joukko, sijoittuvat numerisesti 1-3 sijoituksille tai finalisteista valitaan vielä joukon kolme parasta.

Sijoituksesta huolimatta finalisti ei välttämättä voita mitään. Jotkut kilpailut rankkaavat 1-3 parasta, jotka voittavat. Toiset kilpailut palkitsevat vain kategorian parhaan (esim. paras lyhytelokuvakäsikirjoitus tai paras komediakäsikirjoitus). Kolmas tapa on valita grande finalist kaikkien kategorioiden voittajista ja palkita tämä. Myös hybridejä kaikista yllä mainituista tavoista esiintyy.

Lue siis kilpailun säännöt tarkkaan ennen kuin osallistut, jotta et koe pettymystä.

Käsikirjoituskilpailuissa palkintoina on mm. rahaa, tuotepalkintoja (esim. Final Draft), mentorointia, käsikirjoituskurssi, palautetta, tapaaminen tuottajan kanssa tai log-linen painaminen tuottajien lukemaan kuvastoon. Parhaimmillaan tuottaja voi kiinnostua käsikirjoituksesta tai tuomari voi ehdottaa käsikirjoitusta tuottajalle. Kilpailut tuovat kirjoittajalle kaikesta huolimatta näkyvyyttä, kontakteja sekä sulkia hattuun.

Lopuksi

Toivottavasti tämä teksti avaa hieman kansainvälisten kirjoituskilpailujen kirjoa sekä osallistumiskäytäntöjä. Alalla riittää paljon onnenonkijoita, joten kilpailuja kannattaa googlata ennen kuin lähettää käsikirjoituksensa kisaan.

Käsikirjoituskilpailut ovat oikeastaan niitä harvoja tapoja saada kansainvälisten tuottajien tai kenenkään kiinnostus tänä päivänä, jos ei ole ”sisäpiirissä”. Toinen tapa on opiskella elokuvakoulussa L.A.:ssa. Agentit eivät edusta tulokkaita eivätkä tuottajat ole heistä yhtään sen enempää kiinnostuneita.

Suomalainenkin voi pärjätä kansainvälisissä kirjoituskilpailuissa, mutta se vaatii itsekuria, viimeiseen asti hiottua käsikirjoitusta sekä hyviä perslihaksia.

Onnea kilpailuihin osallistumiseen!

Aikaisemmat juttusarjan osat:

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 1: Käsikirjoittamisen vaaran paikat

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 2: Ideasta käsikirjoituksesi

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 3: Lyhytelokuvan käsikirjoittaminen

Kuva: Unsplah

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 3: Lyhytelokuvan käsikirjoittaminen

rawpixel-569600-unsplash.jpg

Tiesitkö, että… Tuotantoyhtiöissä tuotettujen suomalaisten lyhytelokuvien budjetti on viime vuosina ollut noin 50 000-150 000 euron välillä. Suurin osa tuotannon kustannuksista menee henkilöstökuluihin.

Juttusarjan kolmannessa osassa keskityn käsittelemään aiemmasta poiketen vain lyhytelokuvan käsikirjoittamista. Kerron ensin yleisesti lyhytelokuvista ja sen jälkeen lyhytelokuvan tarinasta sekä mahdollisista elementeistä. Lyhytelokuva tarjoaa oivallisen tavan aloittaa käsikirjoittaminen, sillä formaatista ja erilaisista lainalaisuuksista tulee heti käytännön kokemusta.

Alkuperäinen ajatukseni integroida lyhytelokuvakäsikirjoittaminen ja kansainväliset kirjoituskilpailut samaan tekstiin oli huono. Kirjoituskilpailuista oli lopulta kerrottavaa enemmän kuin kappaleen verran, joten päätin keskittyä aiheeseen kunnolla. Käytän siis blogin yksinvaltiaan roolia ja jatkan juttusarjaa vielä neljännellä, bonus-jaksolla, joka keskittyy kansainvälisiin kirjoituskilpailuihin.

Lyhytelokuva pähkinänkuoressa

Lyhytelokuva on keskimäärin kestoltaan noin 5-20 minuutin välillä. Toisaalta Sundance elokuvafestivaali määrittelee lyhytelokuvan kestävän jopa 50 min (Sundance Film Festival 2018). Määritelmät vaihtelevat ja riippuu paljon elokuvan tarkoituksesta, aiheesta ja kohdeyleisöstä, että kuinka pitkä lyhytelokuva voi olla. Henkilökohtaisesti yritän tähdätä aina 10 min. korville. (Muistutuksena: 1 min. elokuvaa = n. 1 liuska käsikirjoitusta ja toisin päin).

Koska lyhytelokuva on kirjaimellisesti lyhyt, aika ei anna myöten eepisten juonikuvioiden luomiseen. Keep it simple! Siksi monen lyhytelokuvan aihe saattaa olla hyvinkin arkinen, mutta heijastaa suuriakin teemoja. Paras tapa ymmärtää lyhytelokuvaa on mielestäni vertaus novelliin.

Missä lyhytelokuvia voi nähdä?

Jos et ole koskaan nähnyt lyhytelokuvaa, suosittelen käymään esim. Suomen elokuvasäätiön Lyhyesti kerran kuussa -näytöksissä (Helsinki). Kuukausittaisilla maksuttomilla näytöksillä on vaihtuva teema, jonka mukaan lyhytelokuvien ohjelmisto on rakennettu. Näytöksissä esitetään n. 5-10 lyhytelokuvaa.

Lisäksi Yle Areenassa on toisinaan lyhytelokuvia nähtävänä. Kannattaa myös käydä aktiivisesti elokuvafestareilla (esim. R&A, Midnight Sun Film Festival, Tampereen elokuvajuhlat, jne.) tai elokuvakoulujen lukukauden päättäjäisissä (esim. Aalto-yliopisto).

erik-witsoe-647316-unsplash

Lyhytelokuvan tarinasta

Lyhytelokuvan käsikirjoittaminen voi noudattaa samoja käsikirjoittamisen lainalaisuuksia kuin elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen yleensäkin, joita esittelin juttusarjan osassa 2 (Ideasta käsikirjoitukseksi), mutta sen ei tarvitse.

Lyhytelokuvakäsikirjoitus on pituutensa takia helpommin hallittava kokonaisuus, jonka kirjoittaminen onnistuu suoraan käsikirjoitusformaattiin. Silti koko tarinan tunteminen helpottaa suuresti kirjoitusprosessia ja auttaa hyvän käsikirjoituksen luomisessa.

Kuten yllä mainitsin, lyhytelokuvan käsikirjoittamisessa aiheen rajaaminen tarpeeksi pieneksi on oleellista. Yleisön ei tarvitse tietää ja tuntea kaikkea henkilöhahmoista tai ajasta, jossa he elävät. Nopea esittely ja vihjeiden istuttaminen on siis tärkeää, jotta katsoja saa tietää tarpeeksi henkilöhahmoista ja heidän maailmastaan.

Kiinnostavia lyhytelokuvia ovat mm. The Lunch Date (Adam Davidson, 1989) ja Naisen Nimi (Tiina Lymi, 2015).

The Lunch Date elokuvasta on tehty älytön määrä versioita enkä ole varma, että onko linkkaamani lyhytelokuva lopulta se alkuperäinen (näin tämän version ensiksi, joten minulle se on alkuperäinen). The Lunch Daten tarina perustuu lähtökohtaisesti stereotypioihin ja väärinymmärrykseen, josta seuraa perusinhimillisiä reaktioita, surkuhupaisaa sosiaalista kanssakäymistä ja komiikkaa. Hieno rouva ostaa lounassämpylän, joka mystisesti katoaa. Samaan aikaan kodittoman näköinen mies viereisessä pöydässä syö aivan samanlaista sämpylää…

Tiina Lymin ohjaama Naisen Nimi on sekin komedia, joka kärjistää feministisen keskustelun ja avioliiton perimmäisen tarkoituksen. Annukka (Iina Kuustonen) on menossa naimisiin ja pohtii, ottaako miehen nimi vai pitääkö omansa. Annukan ystävällä (Lotta Kaihua) on selkeä mielipide asiaan. (toim. huom. Lyhytelokuva on ollut Yle Areenassa katsottavissa, mutta katseluaika on valitettavasti päättynyt.)

Vaikka kumpikin yllä oleva esimerkki käsittelee perin tavanomaista aihetta, niistä nousee esille laajempi (yhteiskunnallinen) teema.

Elementtejä

Hyvissä lyhytelokuvissa on usein ”joku juttu”. Yksi asia, joka saa katsojan kiinnostumaan ja jonka ympärille koko teos rakentuu (esim. sämpylän katoaminen The Lunch Date -elokuvassa ja nimi Naisen nimi -elokuvassa).

Lisäksi lyhytelokuvat voivat olla hyvinkin kokeellisia. Ne saattavat rikkoa genrerajoja, luoda uutta estetiikkaa, tarinan sisältöä tai muotoa. Realismin rajat eivät välttämättä ole yhtä tiukat kuin elokuvassa tai TV-sarjassa. Ufon astuminen peilistä voi olla lyhytelokuvan tarinan kannalta hyvinkin uskottavaa.

Kirjoittaja voi kikkailla esim. aikatasojen kanssa ja paljastaa myöhemmin, että nykyisyytenä pidetty on sittenkin menneisyyttä tai tulevaa (mm. Tuolla Puolen (Iddo Soskolne & Janne Reinikainen, 2015) tai ihan vaan TV-sarja Westworld). Lisäksi henkilön identiteetin kanssa voi kikkailla: protagonisti ei olekaan se, jonka opimme tarinan kuluessa tuntemaan. Myös esimerkiksi äänen voi lisätä paljastavaksi elementiksi tai vihjeeksi, kuten rikollisen tunnistus elokuvassa M (Fritz Lang, 1931).

Jokaisella valinnalla on enemmän merkitystä lyhytelokuvassa kuin kokoillan elokuvassa, sillä aika on hyvin rajallista ja se tulee käyttää mahdollisimman hyvin.

Lopuksi

Vaikeinta lyhytelokuvan käsikirjoittamisessa on varmasti aiheen rajaus: 10 minuutissa ehtii kertoa pienen, mutta merkityksellisen tarinan. Miten tarinan kertoo on mielestäni tärkeämpää kuin mitä kertoo. Mitkä ovat ne kriittiset tiedot, joita ilman katsoja ei pääse tarinaan sisään eikä sitä silloin ymmärrä? Sisällyttä ainakin ne.

Menee aikansa ennen kuin käsikirjoittamisen lainalaisuudet omaksuu, sillä kirjoittajan täytyy oppia ajattelemaan vähemmän kuin kirjoittaja ja enemmän kuin kamera. Parhaimmillaan käsikirjoittaminen on todella palkitsevaa. Etenkin silloin, kun annat kässärin jollekin luettavaksi ja lukija sanoo: ”Ihan kun mä olisin just nähnyt tän leffan screeniltä.”

Viimeinen juttusarjan osa, ”bonus-osa”, kansainvälisistä kirjoituskilpailuista ilmestyy vielä heinäkuun aikana, ja se päättää tältä erää elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen sarjan.

Kuvat: Unsplash

Lähteet

Sundance Film Festival (2018) ’About Sundance Film Festival – Submit Your Film’ [Online] http://www.sundance.org/festivals/sundance-film-festival/about#/ [24.7.2018]

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 2: Ideasta käsikirjoitukseksi

ahmet-yalcinkaya-84327-unsplash.jpg

Tiesitkö, että… Vasta 1990-luvun lopulla naisohjaajat pääsivät tekemään Suomessa ensimmäisiä elokuviaan. Pioneereja ohjaajia (ei vain sukupuolensa, mutta myös estetiikkansa ansiosta) olivat mm. Pirjo Honkasalo, Auli Mantila ja Kaisa Rastimo.

Elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen toisessa osassa tarkastelen kuinka ideasta voi tulla käsikirjoitus. Käyn läpi mitä vaiheita siihen liittyy ja lopuksi jaan vinkkejä, miten kirjoittaa vielä paremmin. Alla on muutamia tärkeitä käsitteitä, joita elokuva- ja TV-alalla käytetään, ja joita käytän myös tässä jutussa.

Avain käsitteitä

  • protagonisti: päähenkilö
  • antagonisti: vihollinen/pääpahis
  • tarina: kertomuksen kaikki tapahtumat, jotka a) esitetään katsojille ja b) ovat heidän pääteltävissään (Bordwell & Thompson, 2010: 80)
  • juoni: tapahtumat, jotka näytetään katsojalle (Bordwell & Thompson, 2010: 81)
  • synopsis: 1 liuskan preesensissä kirjoitettu selostus tarinasta (alusta loppuun)
  • treatment: n. 20 liuskan preesensissä kirjoitettu selostus tarinan juonesta (alusta loppuun)
  • outline: vapaamuotoinen ja yksityiskohtainen kuvaus käsikirjoituksen kohtauksista. Käsikirjoittajan henkilökohtainen muistiinpano käsikirjoitusta varten.
  • log-line (myös ’one-liner’): yhden virkkeen tiivistys siitä, mistä tarina kertoo. Käytetään erityisesti pitchaamisessa eli jos haluat yrittää kaupata kässäriäsi/ideaasi tuottajille.

william-iven-19843-unsplash.jpg

Idean ja tarinan kehittely

Vaikka halu lähteä kirjoittamaan tarina heti käsikirjoituksesi on suuri, suosittelen odottamaan. Miksi? Ensimmäinen idea ei aina ole paras idea ja käsikirjoittaessa kirjoittajan täytyy tietää henkilöistä ja tapahtumista kaikki.

Mainitsin juttusarjan ensimmäisessä osassa kysymyslistan, jota käytän tutustuakseni henkilöhahmoihin. Tämän lisäksi on tärkeää tietää pääpiirteittäin tapahtumat alusta loppuun. Idean kehittelyn ohella kehittelen siis myös henkilöhahmoja.

Suosittelen treatmentin kirjoittamista. Treatment on noin 20-30 sivua preesenssissä kirjoitettu selostus käsikirjoituksen juonesta eli mitä tarinassa tapahtuu. Treatment on ennen kaikkea hyödyllinen kirjoittajalle itselleen, sillä se selventää ajatuksia juonesta ja pakottaa ratkaisemaan ”ongelmat”. Lisäksi treatment on tärkeä osa markkinointia tuotantoyhtiön suuntaan, mikäli kirjoittaja haluaa saada käsikirjoituksen teoksesi.

Idean ei tarvitse olla ”bullet proof” suunnitelma, mutta laajat suuntaviivat on hyvä olla olemassa. Käsikirjoittaessa tulee yleensä löytäneeksi useammankin polun, jolle on poikettava.

Juonen punominen

Joku viisas totesi joskus jotenkin näin: Write a simple story, complicate everything else. Eli tarina itsessään voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta juonen avulla voi muodostaa esteitä protagonistin tielle.

Esim. tarina elokuvassa The Arrival (2016) on yksinkertaisuudessaan seuraava: Ufot laskeutuvat maahan ulkoavaruudesta, ihmiset yrittävät ratkaista ovatko he uhka vai mahdollisuus. Juoni sen sijaan on monimutkaisempi: maailman parhaisiin kielitieteilijöihin lukeutuva tutkija kutsutaan paikalle selvittämään ufojen kommunikaatiokeinoja. Aikataulu on äärimmäisen tiukka. Samaan aikaan katsojille näytetään kohtauksia tutkijan henkilökohtaisesta elämästä, joka on täynnä surua ja ahdistusta. Pelko leviää liipasin herkkien sotilaiden parissa. Ovatko ufot rauhantahtoisia vai vihamielisiä?

En spoilaa enempää leffan juonta, vaan suosittelen katsomaan sen (vaikka vihaisi scifiä).

Treatmenttiä apuna käyttäen käsikirjoittaja alkaa hahmotella outlinea. Outline voi olla hyvin vapaamuotoinen luonnostelma (ranskalaisia viivoja yms.) ja se on tarkempi kuin treatment eli menee kohtausten ja jopa dialogin kuvauksen tasolle. Outline on käytännössä muistiinpanot käsikirjoittajalle, että mitä tulee tapahtumaan ja milloin.

Olen joskus maininnut, että kirjoittaminen on kuin palapelin kokoamista. Vertaus toimii oivallisesti juuri käsikirjoittamisessa. Kirjoittaja kehittelee ideastaan kokonaisen tarinan ja valitsee ”palat” eli kohtaukset sen mukaan, miten haluaa tarinaa kerrottavan ja yleisön saavan lisää tietoa henkilöhahmoista sekä tapahtumista. Kun palat on valittu ja koottu, alkaa vasta varsinainen käsikirjoituksen kirjoittaminen.

kelly-sikkema-411622-unsplash.jpg

Käsikirjoittaminen

Näytä, älä selitä! on tärkein asia, mikä käsikirjoittajan täytyy pitää mielessä, jatkuvasti. Elokuvantekijä haluaa nähdä käsikirjoitusta lukiessaan kirjoitettujen tapahtumien näyttäytyvän edessä mahdollisimman elävästi ja tarkasti. Käsikirjoituksen luettuaan, hän on jo ”nähnyt” elokuvan tai TV-sarjan jakson.

Ei ole oikeaa tapaa kirjoittaa käsikirjoitusta. Tapoja on varmasti yhtä monta kuin on kirjoittajaakin, mutta tiettyjä lainalaisuuksia esiintyy siitä huolimatta. Olen kirjoittanut aikaisemmin niistä pääpiirteittäin elokuvakäsikirjoittamista koskevassa artikkelissa, joten en toista jo kertaalleen kirjoitettua.

Kirjoitan itse kohtauksia osissa. Kirjoitan aina ensimmäiseksi inspiroivimmat kohtaukset alta pois. Kirjoitan surutta ensimmäisen version sitä mukaa kuin ajatus on kirkas ja muokkaan myöhemmin kohtausta: kohtauksen lokaatiota, kuvausta ja dialogia, jotta ne olisivat eheitä ja uskottavia.

Outline toimii tärkeänä osana käsikirjoittamista. En vaan voi painottaa sen tärkeyttä tarpeeksi. Se on kuin to do -lista ja navigointiväline, ja se muistuttaa suuresta kontekstista. Outline kuitenkin elää myös käsikirjoittamisen aikana.

Minulla on käytössäni myös post-it -lappuja. Kirjoitan lapulle kohtauksen nimen (esim. INT. keittiö, majatalo – päivä) ja lyhyen kuvauksen siitä, mitä kohtauksessa tapahtuu. Kiinnittelen lappuja seinälle (sori vuokranantajat!), jotta minun on helpompi hahmottaa suurempi kokonaisuus kirjoitusprosessin aikana. Lisäksi kohtausten paikan muuttaminen käsikirjoituksessa on niin helpompaa.

pablo-garcia-saldana-27620-unsplash

Kirjoita, lue ja katso elokuvia sekä TV-sarjoja!

Toistan itseäni: käsikirjoittamaan oppii kirjoittamalla, lukemalla ja elokuvia sekä TV-sarjoja katsomalla.

The Internet Movie Script Database (IMSDb) on upea sivusto, sillä sieltä löytyy lähes kaikki elokuva- ja TV-käsikirjoitukset, jotka on tuotettu leivitykseen. Todennäköisesti lemppari elokuvasi ja TV-sarjasi kässärit löytyvät sieltä. Kannattaa aloittaa niistä. Toinen hyvä sivusto on Simply Scripts, josta löytyy käsikirjoituksia myös muilla kielillä kuin englanniksi.

Suosittelen lukemaan ainakin seuraavien elokuvien kässärit sekä katsomaan elokuvat:

Huomattavaa on myös se, että useimmissa kässäreissä on päivämäärä, milloin ne on kirjoitettu. Esim. Mark L. Smith käsikirjoitti The Revenant käsikirjoituksen jo vuonna 2007, mutta elokuva sai ensiesityksensä teattereissa vasta vuonna 2016. Käsikirjoituksen tie elokuvaksi on piiiiiitkä.

Käsikirjoittaminen on helpompaa aloittaa elokuvista, sillä ne ovat helpommin hallittava kokonaisuus kuin TV-sarjat. TV-sarjaa voisi luonnehtia yksinkertaisimmillaan niin, että siinä on tarinoita tarinoiden sisällä (kuten maatuska).

Lopuksi

Käsikirjoittaminen on oikeastaan kuin pyramidi tai sipuli, jonka jokaisen osan/kuoren jälkeen syvennetään tarinaa yksityiskohtaisemmaksi (idea –> tarina –> juoni –> kohtaus). Käsikirjoitus on lopulta hyvin mekaanista kirjoittamista eikä yhtä ”luovaa” kuin proosan tai runouden kirjoittaminen. Pyrin kuitenkin leikittelemään ja venyttämään rajoja. Lisäksi yritän kirjoittaa niin tarkasti kuin mahdollista, jotta kohtauksen mielikuvat olisivat lukijalle selkeät.

Tärkeämpää on ehkä kuitenkin miten kirjoittaa kuin mitä kirjoittaa. Mielestäni tylsän tarinan voi kertoa hyvinkin kiinnostavasti, sen sijaan kiinnostavan tarinan voi pilata huonolla kerronnalla. On taito kertoa juuri sopivasti tietoa yleisölle ja mielenkiintoisella tavalla.

Linkki-vinkkejä

Koska informaatiota ei koskaan kannata omaksua vain yhdestä lähteestä, jaan teille muiden kirjoittajien ja elokuvantekijöiden ajatuksia käsikirjoittamisesta, olkaa hyvä:

Kuvat: Unsplash

Lähteet

Bordwell, D. & Thompson, K. (2010) Film Art: An Introduction. 9th edition. New York: McGraw Hill.

Otteita päiväkirjasta

brent-gorwin-674995-unsplash

Tulevaan muuttoon orientoituneena, olen aloittanut siivousprojektin. Olen haalinut muistilappuja, tekstipätkiä ja kaikenlaista epämääräistä.

Löysin päiväkirjamaisia merkintöjä kirjoittamisesta, mitä olen rustannut itseäni muistuttamaan. Koska mikään ei ole liian pyhää*, tässä muutama merkintä teille luettavaksi, olkaa hyvä.

*paitsi tekstien nimet ja työnimet 😀

6. huhtikuuta 2015

”En ole kirjoittanut viikkoihin. Elän kerrosvaihetta, jolloin on aika rakentaa itseään ihmisenä ennen kuin voi tarjota lukijoilleen mitään.”

En muista ollenkaan, että olisin kirjoittanut näin. Asuin vielä Lontoossa, mutta tiesin sen tarun pian loppuvan. Lisäksi silloisen poikaystävän kanssa tiet erosivat. Asiassa ei ollut muuta dramatiikkaa kuin sijainti: Australia oli vain kovin kaukana ja viisumi pakotti poikaystävän takaisin kotiin. Olemme edelleen hyviä kamuja ja soittelemme pari kertaa vuodessa.

[ei päivämäärää]

”Jos asioita järkeilee liikaa, ne voi pilata liiallisella analyyttisyydellä. Kaikkiin asioihin ei ole vastauksia.”

Tämä on varmasti ollut käsky itselleni vain relata. En ole siinä kauhean hyvä.

27. huhtikuuta 2016

”Jos tavallinen tallaaja kysyisi minulta, miten elämäni on edistynyt viimeisten kuukausien aikana, joutuisin sanomaan, että se ei ole edistynyt lainkaan. En tullut valituksi dramaturgian maisteriohjelman valintakokeeseen ja sähköpostiini putoilee päivittäin ”kiitos, mutta ei kiitos” -ilmoituksia työpaikoista, joihin olen hakenut. – – Jos taiteilija olisi kysyisi minulta, miten elämäni on edistynyt, vastaisin, että inspiraatio on hellinyt minua viime aikoina. Liuskat täyttyvät itsestään ja minulla on monta projektia etenemässä samanaikaisesti.”

Olin silloin aika paskana, koska näin itseni lukemassa nimenomaan dramaturgiaa ja palaamassa ”kirjoittajakouluun”. Olin aina ajatellut, että aina saa jonkun työpaikan, jos vain hakee aktiivisesti. Aktiivisuus ei riittänyt, kun työpaikkoja ei ollut hakijoihin nähden riittävästi (yhteen paikkaan tuli yli 300 hakemusta!) ja monessa firmassa, johon otin yhteyttä, oli rekrykielto tai ei vain ollut varaa palkata ketään.

Myöhemmin sain tietää, että dramaturgian valintakokeeseen valittiin 2 hakijaa, mutta sinä vuonna maisteriohjelmaan ei päässyt sisälle kukaan, nada. Kaiken lisäksi tilastot kertoivat, että ketään ei oltu hyväksytty edellisenä vuonnakaan. Alakulo vaihtui pian iloon, kun pääsin sen sijaan viestinnän maisteriohjelmaan Helsingin yliopistoon. Lopulta työmarkkinoillakin alkoi hellittää: vuosi myöhemmin työpaikan pystyi valitsemaan.

28. marraskuuta 2016

”Tänään tunsin sen ensimmäistä kertaa [tekstin työnimi] kanssa. Tunteen, että tästä saattaa tulla hyvä, ja että pidän lukemastani. Se tunne on hyvä – tuntuu aivan [sana, josta en saa selvää] alla, keuhkojen välissä. Tunne on lämmin ja pehmeä kuin [sanoja, josta en saa selvää] kosketus, että kaikki tulee menemään hyvin. En tiedä ehdinkö saamaan tekstin ensimmäistä versiota valmiiksi ennen vuoden loppua. Vihaan tätä kynää. Tai kynässä ei ole mitään vikaa, mutta musteessa on: se on punaista!

Ostin punaisia kyniä, kun olivat alennuksessa: huonoin tekemäni päätös ikinä. Tuo teksti, josta kirjoitin, on lepäämässä. Sain ensimmäisen version tehtyä, mutta sen jälkeen päätin vaihtaa aikamuotoa ja henkilöhahmoja, joten paljon muutoksia pitäisi tehdä. Kun on luovakausi menossa, se täytyy hyödyntää tuottamalla uutta tekstiä. Mekaanisia korjauksia voi tehdä toiseen tekstiin silloin, kun tuntee olevansa maailman paskin kirjoittaja.

27. maaliskuuta 2017

”Olen alkanut kerrostaa jälleen tekstiä, mikä tuntuu hyvälle. Metatason, merkityksen ja persoonan luominen tekstiin ovat tunnuksia, jotka kertovat tekstin edistyvän. Näillä main alan pian pitää tekstistäni ja epäillä jonkun muun kirjoittaneen sen.”

Käykö teille koskaan niin, että olette kirjottaneet jotain, ja kun löydätte tekstin myöhemmin, tuntuu teksti jonkun toisen kirjoittamalta? Minulle käy välillä niin, ei usein, mutta joskus.

23. tammikuuta 2018

”Kerro aivan välttämätön tieto, anna lukijan kuvitella loput. Anna hänelle avaimet, hän osaa niillä avata oven. Johdata, näytä tie – lukija osaa seurata polkua yksinkin. Älä luo uutta maailmaa kokonaan, mikään maailma ei ole täydellinen. Ei edes se, jota tällä hetkellä elät.”

Tämä on just sellainen teksti, joka tuntuu itselleni vieraalta. Olenko minä kirjoittanut noin viisaita sanoja?

Kuva: Unsplash

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 1: Käsikirjoittamisen vaaran paikat

jakob-owens-198231-unsplash

Tiesittekö, että… Maailman ensimmäisen elokuvan, Arrival of a Train, ensi-ilta oli vuonna 1896 Pariisissa. Elokuva oli Lumièren veljesten kuvaama pätkä asemalle saapuvasta junasta, ja se kesti kokonaisuudessaan alle 60 sekuntia. Suomi oli tiiviisti mukana kehityksessä elokuvan syntyaikoina, sillä reilu 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1907, ilmestyi ensimmäinen pitkä suomalainen elokuva nimeltä Salaviinanpolttajat (20 min.).

Ensimmäisessä elokuva- ja TV-käsikirjoittamista käsittelevässä osassa paneudun identifioimaan osa-alueita, joihin käsikirjoituksessa kannattaa panostaa. Lähestyn aihetta yleismaallisesti, mutta otan suomalaisen elokuva- ja TV-tuotannon näkökulman. Käytän esimerkkeinä elokuvia ja TV-sarjoja niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta.

Käsikirjoittaminen Suomessa

Harvoin tulee vastaan tajunnanräjäyttävän upeaa suomalaista elokuvaa tai TV-sarjaa. Suurimmat ongelmat suomalaisessa elokuvassa ja TV-sarjoissa kulminoituvat mielestäni juuri käsikirjoituksiin. Rahat ovat toki tiukalla, mutta tuotannon suhteen laatu on priimaa ja näyttelijät huippuja. Tyhjästä on paha nyhjästä, jos käsikirjoitus on laimea.

En kuitenkaan osoita sormeani käsikirjoittajiin (huono käsikirjoitus ei välttämättä ole käsikirjoittajan vika), vaan yleiseen asenteeseen.

YLE:llä keväällä pyörineen rikossarjan Karppi käsikirjoittajat Jari Olavi Rantala ja Kirsi Porkka käyttivät sarjan hiomiseen kokonaisen vuoden ennen käsikirjoitustyön varsinaista aloittamista, ja tekivät kaiken valmistelutyön palkatta (Radio Helsinki 2018). Jos tarinan ja henkilöhahmojen kehittelytyö kusten juostaan tai sitä ei arvosteta, ei lopputulos voi olla elokuva- tai TV-historiaa. Kun tuotannoissa ei pyöri rahaa, vie se käsikirjoittajia suuntaa, jossa sitä on – esim. tosi-tv:n käsikirjoittamiseen (Iltasanomat 2017).

Viime vuosina kentälle on kuitenkin noussut uusia tekijöitä. Mm. Siskonpetiä ja Hyvät ja Huonot Uutiset käsikirjoittanut Anna Dahlman osaa kirjoittaa purevaa huumoria ja näyttää kiinnostavia näkökulmia. Työn jäljessä näkyy kuitenkin myös työryhmän positiivinen vaikutus (Kodin kuvalehti 2018).

Heikki Kujanpään ja Mikko Reitalan käsikirjoittama draamakomedia Donna (2018) on sekin paikoin uudistava ja virkistävä ohjelma suomalaiseen televisioon. Lisäksi haluaisin mainita elokuvan Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset ohjaaja-käsikirjoittaja Hannaleena Haurun ja Kaiken se kestää (2017) elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajan Visa Koiso-Kanttila, jotka kummatkin tuovat uutta kerrontaa sekä näkökulmia valkokankaalle.

rawpixel-567018-unsplash

Käsikirjoituksen vaaran paikat

Listaan neljä asiaa, jotka ovat mielestäni monen suomalaisen elokuvan tai TV-sarjan kompastuskiviä (ei toki kaikkien, mutta monen):

  1. dialogi
  2. epäuskottavuus
  3. laihat henkilöhahmot
  4. sekä asia, jota kutsun lavasteisuudeksi.

Lavasteisuudella tarkoitan sitä, että kohtauksen alussa tulee keinoteikoinen fiilis teatterimaisesta, lavastetusta, tapahtumasta: henkilöhahmot kävelevät kuvaan, kuvasta pois, puuhaavat jotain muutaman sekunnin kohtauksen alussa, mutta lopettavat sen heti dialogin alkaessa.

Dialogi

Vakuuttavaa ja vaikuttavaa dialogia on ihan älyttömän vaikeaa kirjoittaa suomeksi. Kun reploja lukee paperilta ääneen, tulee sanamuotoja ja lauseenjärjestystä muokattua monta kertaa ennen kuin teksti kuulostaa puhuttuna uskottavalta.

Kannustan keskittymään dialogin hiomiseen puheen tasolla, mutta myös kiinnittämään huomiota siihen, mitä sanotaan. Suomalaisissa elokuvissa ja TV:ssä tulee usein ”tunnustuksen hetki”, jolloin henkilöt purkavat suurimpia traumojaan toisilleen ja puhdistuvat henkisesti. Aikuiset eivät oikeasti tee näin, paitsi kännissä. Jos mä vielä näen yhdenkin tällaisen kohtauksen, mun pää räjähtää…

Lisäksi tärkeää dialogin kannalta on, että se vie tarinaa eteenpäin. Henkilöhahmojen puhe kertoo heistä itsestään, mutta se myös ennakoi tulevia tapahtumia.

Epäuskottavuus

Jos TV-sarja kertoo rahattomista nuorista aikuisista, joiden elämässä kaikki menee päin prinkkalaa, ja jotka yrittävät kiivetä suosta takaisin elämään kiinni, lottovoitto ei ole mielestäni tyydyttävä ratkaisu (Downshiftaajat). Ratkaisu olisi ehkä toiminut joskus Hollywoodin kulta-aikoina, mutta ei enää. Miksi se ei toimi? Koska oikeassa elämässä ei tapahdu niin. Jos henkilöhahmot ovat realistisia ja samastuttavia, pitää ratkaisu löytyä myös samasta maailmasta.

Usein elokuvissa törmää myös siihen, että henkilöhahmot haukkuvat säälimättömästi protagonistin ulkonäköä tai olemusta, koska tämä on heidän mielestä säälittävä ja ruman näköinen. Samaan aikaan katsojalla menee popcornit väärään kurkkuun: mutta näyttelijähän on kaunis tai komea, jos mikä! Siihen sortuu ainakin ranskalaisista elokuvista Väliäkö 20 vuotta (2013) ja Le délicatesse (2013), mutta muitakin on. Silloin katsojana tulee vähän ikävä olo.

Myös Donnassa korostetaan vähän turhan paljon päähenkilön näkövammaa: upean näköisessä naisessa ei ole muuta ”vikaa”, kun että hän on sokea. Siksi hän ei voi saada miestä tai menestyä elämässä yms. Siitäkin tulee vähän ikävä olo, monestakin syystä: 1) nainen ei tarvitse miestä ollakseen onnellinen, 2) vamma ei estä ketään elämästä onnellista elämää ja 3) mietin, että kuinkahan näkövammaiset suhtautuvat tähän sarjaan?

Suurimpana vinkkinä voisin sanoa seuraavan: älä mene tarinan suhteen siitä, mistä aita on matalin. Kunnioita tarinaa, henkilöhahmoja ja henkilöhahmojen maailmaa. Kysy itseltäsi tasaisin väliajoin, onko tämä uskottavaa?

Laihat henkilöhahmot

Laihaa henkilöhahmoa on vaikea ymmärtää, sillä se on kovin yksipuolinen. Sillä ei ole näennäistä henkilöhistoriaa, se ei ole kiinnostava tai edes samastuttava eikä ”sovi” ympäristöönsä. Esimerkiksi Pasilan Helga on kirjoitettu kovin laihaksi henkilöksi, joka vain on. Toinen esimerkki tulee elokuvasta Focus (2015), jossa Jessin henkilöhahmo (Margot Robbie) on käytännössä olemassa vain pönkittääkseen päähenkilö Nickyä (Will Smith) ja tämän statusta.

Sen sijaan todella hyvin rakennettuja henkilöhahmoja löytyy mm. Three Billboards Outside Epping, Missouri (2017) elokuvasta. Päähenkilö Mildred Heyes sekä muut henkilöhahmot ovat samastuttavia, sillä he tekevät samankaltaisia päätöksiä ja valintoja kuin kuka tahansa meistä. Valinnoilla on seuraukset ja henkilöhahmot voivat muuttaa mielipidettään, mikä näyttää heidän inhimillisen puolensa. Heillä on jokaisella selkeä historia, heikkoutensa sekä tunnistettava temperamentti. Henkilöhahmot ovat yksilöitä.

Erityisesti TV-sarjoissa on tärkeää, että henkilöhahmot ovat hyvin rakennettu, sillä parhaimmassa tapauksessa sarja seuraa henkilöhahmojen elämää jopa vuosikymmenen.

Lavasteisuus

Käsikirjoittaja ei voi aina vaikuttaa, miltä elokuva tai TV-sarja valmiina näyttää, miten kohtaus rajataan tai valvoa, että henkilöhahmot pysyvät roolissaan, vaikka eivät juuri puhu repliikkejään. Käsikirjoituksella voi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten kohtaukset alkavat ja miten tilanne etenee.

Esimerkiksi kohtaus (ja elokuva) voi alkaa yllättävästi. Yksi kiinnostavimpia elokuvan ensimmäisiä kohtauksia on elokuvassa American Beauty (1999). Ensimmäisen kohtauksen kuvanlaatu on kotivideomainen, mutta miehen ääni kameran takaa saa katsojan yllättymään. Se myös demonstroi loistavasti dialogin tärkeyttä osana tarinankerrontaa.

Toinen esimerkkini on TV-sarja, joka alkaa suoraa toiminnasta. Girls (2012-2017) -sarjan ensimmäinen kohtaus alkaa rauhallisesti, mutta kohtauksen loppua kohden eskaloituu nopeasti suorien ja epäsuorien viittausten siivittämänä. Ensimmäinen kohtaus luo puitteet koko sarjalle ja esittää tarinan päähenkilöt sekä heidän ongelmansa luontevasti ilman lavasteisuutta.

jake-hills-194864-unsplash

Kirjoita parempia käsikirjoituksia!

Neljän osa-alueen lisäksi tärkeää on myös tehdä taustatyö ja tuntea kohderyhmä.

Ennen kuin alat kirjoittaa käsikirjoitusta, on tärkeää kehittää tarinaa sekä henkilöhahmoja. Oikeastaan ideointi ja kehittely ovat suurin ja tärkein työ koko käsikirjoituksen kannalta (vaikka siitä ei makseta, boohoo!), sillä silloin luodaan tarinalle pohja.

Kirjoitan aina henkilöille koko henkilöhistorian/taustan (backstory) Frenshamin  kysymysten mukaan (1996: 68-71). Henkilöhistorian avulla tutustun henkilöhahmoihini ja niistä tulee eläviä. Vaihe on työläs ja vain murto-osa tiedoista päätyy itse elokuvaan tai TV-sarjaan, mutta sen avulla henkilöhahmoista saa enemmän irti. Frenshamin kirjan tiedot löytyvät lähteistä, mutta hyödyllisiä kysymyslistoja löytyy myös netistä: mm. Freelance Writing tai Gotham Writers.

Ennen kaikkea: tunne yleisösi! Kenelle haluat kirjoittaa, mikä heihin uppoaa? Mikä on sinusta henkilökohtaisesti hauskaa tai traagista ei välttämättä ole yleisösi mielestä. Elokuvan tai TV-sarjan ideoinnin aikana on tärkeää määritellä kohdeyleisö sekä tutustua, mikä on samastuttavaa juuri sen yleisön kannalta.

Lopuksi: hommaa paljon erivärisiä post-it -lappuja. Kohtausten järjestely sekä henkilöhahmojen tarinat on helpompi järjestää niihin. Harvemmin ensimmäinen idea toimii, joten tarinan pilkkominen osiin ja uudelleenjärjestely parantantavat usein tarinankerrontaa.

Kuvat: Unsplash

Lähteet

Frensham, R. G. (1996) Screenwriting. Illnois: NTC Publishing.

Iltasanomat (2017) ’Tällaista on Suomen suosituimpien tosi-tv-sarjojen käsikirjoittaminen – tekijä paljastaa: ”Kilpailijat kääntyvät helposti tuotantotiimiä vastaan””. 16.9.2017. Iltasanomat [Online] https://www.is.fi/viihde/art-2000005369254.html [4.7.2018]

Kodin kuvalehti (2018) ”Siskonpedin käsikirjoittaja Anna Dahlman: ”Vaikka saisin työstäni kehuja, pelkään yhä paljastuvani huijariksi”” [Online] https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/siskonpedin-kasikirjoittaja-anna-dahlman-vaikka-saisin-tyostani-kehuja-pelkaan [4.7.2018]

Radio Helsinki (2018) ’Karppi on hyvä rikossarja, koska sen suunnitteluun käytettiin aikaa – tästä ajasta pitäisi vaan saada palkkaa’ [Online] 16.3.2018 http://www.radiohelsinki.fi/podcastit/karppi-hyva-rikossarja-koska-sen-suunnitteluun-kaytettiin-aikaa-tasta-ajasta-pitaisi-vaan-saada-palkkaa/ [28.6.2018]

Tulossa: Elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen juttusarja

jakob-owens-199505-unsplash

[Edit. linkkien lisääminen juttusarjan ilmestyneisiin osiin]

Hyvät lukijat, olen pantannut juttuideoita elokuva- ja TV-käsikirjoittamisesta pitkään blogin arkistossa. Minulla on paljon kerrottavaa aiheesta ja viimein myös aikaa kirjoittaa syvällisemmin. Päätin toteuttaa blogini ensimmäisen juttusarjan ja julkaista kolmiosaisen artikkelisarjan elokuva- ja TV-käsikirjoittamisesta heinäkuun 2018 aikana.

Tämä teksti antaa osviittaa suhteestani elokuviin, TV-sarjoihin, käsikirjoittamiseen ja näyttelemiseen. Se rakentaa kontekstin, joka auttaa ymmärtämään ajatuksiani paremmin sekä valottaa myös hieman elokuvateollisuutta. Lopuksi esittelen juttusarjan aiheet.

Taustani elokuvien, TV-sarjojen ja käsikirjoittamisen parissa

Opiskelin kolme vuotta elokuvaopintoja yliopistossa Lontoossa. Olen opiskellut käsikirjoittamistakin, mutta kandiopinnot keskittyivät ainoastaan liikkuvan kuvan historiaan, estetiikan ja traditioiden opiskeluun. Mielestäni ymmärrys elokuvasta traditiona ja kokonaisuutena on tärkeämpää kuin se, että osaako kirjoittaa teknisesti oikein. Kirjoittajan maailmankuva heijastuu pakostakin tekstiin, mutta tärkeää on myös sijoittaa oma tarina osaksi liikkuvan kuvan historiallista jatkumoa.

Minä tulen kaiken media skenen ulkopuolelta, mikä osaltaan haittaa verkostoitumista sekä projektien tuottamista. Olen oppinut, että piirit ovat kovin sisäänpäin lämpiäviä, etenkin Suomessa. Toisaalta tulen kaiken tradition ulkopuolelta, joten näen ja teen asiat toisin kuin muut, mikä on ollut puolellani etenkin kirjoituskilpailuissa.

Esimerkkinä voisin muuten mainita, että Quentin Tarantino ja Wong Kar-wai eivät kumpikaan käyneet elokuvakouluja, joissa opetetaan ohjaamaan ja käsikirjoittamaan. Silti Tarantinon dialogi ja tarinan kuljettaminen ovat innovatiivista sekä kiinnostavaa. Kar-wai puolestaan käyttää graafisen suunnittelijan taustaansa upeiden esteettisten kuvien luomiseen.

collage_extra

Olen äärimmäisen onnekas, sillä olen päässyt sekä opiskelemaan että työskentelemään upeiden ihmisten ja elokuvantekijöiden kanssa. Pääsin lähelle Hollywoodin ”glamouria”, kun työskentelin Lontoossa avustajana monessa elokuvassa ja TV-sarjassa (mm. Now You See Me 2, The Muppets, 24, Downton Abbey, Mr. Selfridge ja Kaiken teoria). Glamour oli kaikkea muuta kuin glamouria – vai mitä sanot 9 tunnin unista 72h aikana sekä liikkumista usealla bussilla Lontoon syrjäseudulla yöllä klo 3:00? Ei minulla puherooleja ollut, mutta näyttelemistä oli kiva kokeilla pienessä roolissa.

Lisäksi olen osallistunut Amerikassa järjestettyihin elokuvakäsikirjoituskilpailuihin ja sijoittunut lähes jokaisessa kilpailussa. Olen myös pitchannut kässäriäni Lontoon elokuvakäsikirjoittajien festareilla Hollywood-tuottajille (elämäni pelottavin kokemus!) ja esilukenut Hollywood-käsikirjoituksia tuotantoyhtiölle. (Ison Hollywood-tuotantoyhtiön kihot muuten sanoivat minulle vuonna 2012, että naisille ei kannata kirjoittaa, koska se ei myy. Ajat muuttuvat, sillä vuonna 2017 kaikkia kolmea menestyneintä elokuvaa tähditti naispääosa (The Guardian 2018)).

Tiedän siis paljon liikkuvasta kuvasta ja käsikirjoittamisesta, mutta tiedän myös sen kolikon toisen puolen: raa’an bisneksen.

Olin aikeissa hakea Kaliforniaan lukemaan elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta käsikirjoittajan todellisuuden valkeneminen Atlantin toisella puolella sekä 100 000 euron opintomaksu saivat minut suuntaamaan urani turvalliseen viestintään. Siitä huolimatta en ole luovuttanut. Yritän luovia tieni muuta reittiä.

Juttusarjasta

Kolmiosainen sarja (+bonus-osa) koostuu seuraavista aiheista:

  • OSA 1: käsikirjoittamisen vaaran paikat – Paneudun yleisesti elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen sekä listaan osa-alueita, joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Lähestyn aihetta yleismaallisesti, mutta otan lähtökohtaisesti suomalaisen elokuva- ja TV-teollisuuden näkökulman.
  • OSA 2: Ideasta käsikirjoitukseksi– Keskityn kirjoitusteknisiin asioihin ja jaan hyödyllisiä vinkkejä mm. mistä kannattaa etsiä jo tuotettujen elokuvien ja TV-sarjojen kässäreitä.
  • OSA 3: Lyhytelokuvien käsikirjoittaminen – käsikirjoittaminen kannattaa aloittaa lyhytelokuvista. Esittelen muutaman perustyökalun, millä pääsee alkuun ja milloin kirjoituskilpailuihin kannattaa osallistua.
  • Bonus-osa: Kansainväliset käsikirjoituskilpailut – mistä kansainvälisiä käsikirjoituskilpailuja löytyy? Miten niihin osallistutaan? Miten sijoitukset annetaan ja millaisia palkintoja kilpailussa on tarjolla?

Olen pyrkinyt kokoamaan jokaiseen osaan hyödyllisiä vinkkejä, jotka sopivat aloittelijoille sekä jo kokeneimmille käsikirjoittajille. Vaikka elokuva- ja TV-käsikirjoitukset poikkeavat jonkin verran toisistaan, pyrin käsittelemään niitä kuitenkin yhtenä kokonaisuutena, jolloin vinkkejä voi soveltaa kumpaankin traditioon.

Kuvat: Unsplash ja Kukkakorpi

Lähteet

The Guardian ’Women-fronted films are top three highest-grossing movies of 2017’ [Online] 1.1.2018. https://www.theguardian.com/film/2018/jan/01/women-fronted-films-top-three-highest-grossing-2017 %5B1.7.2018%5D