Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 2: Ideasta käsikirjoitukseksi

ahmet-yalcinkaya-84327-unsplash.jpg

Tiesitkö, että… Vasta 1990-luvun lopulla naisohjaajat pääsivät tekemään Suomessa ensimmäisiä elokuviaan. Pioneereja ohjaajia (ei vain sukupuolensa, mutta myös estetiikkansa ansiosta) olivat mm. Pirjo Honkasalo, Auli Mantila ja Kaisa Rastimo.

Elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen toisessa osassa tarkastelen kuinka ideasta voi tulla käsikirjoitus. Käyn läpi mitä vaiheita siihen liittyy ja lopuksi jaan vinkkejä, miten kirjoittaa vielä paremmin. Alla on muutamia tärkeitä käsitteitä, joita elokuva- ja TV-alalla käytetään, ja joita käytän myös tässä jutussa.

Avain käsitteitä

  • protagonisti: päähenkilö
  • antagonisti: vihollinen/pääpahis
  • tarina: kertomuksen kaikki tapahtumat, jotka a) esitetään katsojille ja b) ovat heidän pääteltävissään (Bordwell & Thompson, 2010: 80)
  • juoni: tapahtumat, jotka näytetään katsojalle (Bordwell & Thompson, 2010: 81)
  • synopsis: 1 liuskan preesensissä kirjoitettu selostus tarinasta (alusta loppuun)
  • treatment: n. 20 liuskan preesensissä kirjoitettu selostus tarinan juonesta (alusta loppuun)
  • outline: vapaamuotoinen ja yksityiskohtainen kuvaus käsikirjoituksen kohtauksista. Käsikirjoittajan henkilökohtainen muistiinpano käsikirjoitusta varten.
  • log-line (myös ’one-liner’): yhden virkkeen tiivistys siitä, mistä tarina kertoo. Käytetään erityisesti pitchaamisessa eli jos haluat yrittää kaupata kässäriäsi/ideaasi tuottajille.

william-iven-19843-unsplash.jpg

Idean ja tarinan kehittely

Vaikka halu lähteä kirjoittamaan tarina heti käsikirjoituksesi on suuri, suosittelen odottamaan. Miksi? Ensimmäinen idea ei aina ole paras idea ja käsikirjoittaessa kirjoittajan täytyy tietää henkilöistä ja tapahtumista kaikki.

Mainitsin juttusarjan ensimmäisessä osassa kysymyslistan, jota käytän tutustuakseni henkilöhahmoihin. Tämän lisäksi on tärkeää tietää pääpiirteittäin tapahtumat alusta loppuun. Idean kehittelyn ohella kehittelen siis myös henkilöhahmoja.

Suosittelen treatmentin kirjoittamista. Treatment on noin 20-30 sivua preesenssissä kirjoitettu selostus käsikirjoituksen juonesta eli mitä tarinassa tapahtuu. Treatment on ennen kaikkea hyödyllinen kirjoittajalle itselleen, sillä se selventää ajatuksia juonesta ja pakottaa ratkaisemaan ”ongelmat”. Lisäksi treatment on tärkeä osa markkinointia tuotantoyhtiön suuntaan, mikäli kirjoittaja haluaa saada käsikirjoituksen teoksesi.

Idean ei tarvitse olla ”bullet proof” suunnitelma, mutta laajat suuntaviivat on hyvä olla olemassa. Käsikirjoittaessa tulee yleensä löytäneeksi useammankin polun, jolle on poikettava.

Juonen punominen

Joku viisas totesi joskus jotenkin näin: Write a simple story, complicate everything else. Eli tarina itsessään voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta juonen avulla voi muodostaa esteitä protagonistin tielle.

Esim. tarina elokuvassa The Arrival (2016) on yksinkertaisuudessaan seuraava: Ufot laskeutuvat maahan ulkoavaruudesta, ihmiset yrittävät ratkaista ovatko he uhka vai mahdollisuus. Juoni sen sijaan on monimutkaisempi: maailman parhaisiin kielitieteilijöihin lukeutuva tutkija kutsutaan paikalle selvittämään ufojen kommunikaatiokeinoja. Aikataulu on äärimmäisen tiukka. Samaan aikaan katsojille näytetään kohtauksia tutkijan henkilökohtaisesta elämästä, joka on täynnä surua ja ahdistusta. Pelko leviää liipasin herkkien sotilaiden parissa. Ovatko ufot rauhantahtoisia vai vihamielisiä?

En spoilaa enempää leffan juonta, vaan suosittelen katsomaan sen (vaikka vihaisi scifiä).

Treatmenttiä apuna käyttäen käsikirjoittaja alkaa hahmotella outlinea. Outline voi olla hyvin vapaamuotoinen luonnostelma (ranskalaisia viivoja yms.) ja se on tarkempi kuin treatment eli menee kohtausten ja jopa dialogin kuvauksen tasolle. Outline on käytännössä muistiinpanot käsikirjoittajalle, että mitä tulee tapahtumaan ja milloin.

Olen joskus maininnut, että kirjoittaminen on kuin palapelin kokoamista. Vertaus toimii oivallisesti juuri käsikirjoittamisessa. Kirjoittaja kehittelee ideastaan kokonaisen tarinan ja valitsee ”palat” eli kohtaukset sen mukaan, miten haluaa tarinaa kerrottavan ja yleisön saavan lisää tietoa henkilöhahmoista sekä tapahtumista. Kun palat on valittu ja koottu, alkaa vasta varsinainen käsikirjoituksen kirjoittaminen.

kelly-sikkema-411622-unsplash.jpg

Käsikirjoittaminen

Näytä, älä selitä! on tärkein asia, mikä käsikirjoittajan täytyy pitää mielessä, jatkuvasti. Elokuvantekijä haluaa nähdä käsikirjoitusta lukiessaan kirjoitettujen tapahtumien näyttäytyvän edessä mahdollisimman elävästi ja tarkasti. Käsikirjoituksen luettuaan, hän on jo ”nähnyt” elokuvan tai TV-sarjan jakson.

Ei ole oikeaa tapaa kirjoittaa käsikirjoitusta. Tapoja on varmasti yhtä monta kuin on kirjoittajaakin, mutta tiettyjä lainalaisuuksia esiintyy siitä huolimatta. Olen kirjoittanut aikaisemmin niistä pääpiirteittäin elokuvakäsikirjoittamista koskevassa artikkelissa, joten en toista jo kertaalleen kirjoitettua.

Kirjoitan itse kohtauksia osissa. Kirjoitan aina ensimmäiseksi inspiroivimmat kohtaukset alta pois. Kirjoitan surutta ensimmäisen version sitä mukaa kuin ajatus on kirkas ja muokkaan myöhemmin kohtausta: kohtauksen lokaatiota, kuvausta ja dialogia, jotta ne olisivat eheitä ja uskottavia.

Outline toimii tärkeänä osana käsikirjoittamista. En vaan voi painottaa sen tärkeyttä tarpeeksi. Se on kuin to do -lista ja navigointiväline, ja se muistuttaa suuresta kontekstista. Outline kuitenkin elää myös käsikirjoittamisen aikana.

Minulla on käytössäni myös post-it -lappuja. Kirjoitan lapulle kohtauksen nimen (esim. INT. keittiö, majatalo – päivä) ja lyhyen kuvauksen siitä, mitä kohtauksessa tapahtuu. Kiinnittelen lappuja seinälle (sori vuokranantajat!), jotta minun on helpompi hahmottaa suurempi kokonaisuus kirjoitusprosessin aikana. Lisäksi kohtausten paikan muuttaminen käsikirjoituksessa on niin helpompaa.

pablo-garcia-saldana-27620-unsplash

Kirjoita, lue ja katso elokuvia sekä TV-sarjoja!

Toistan itseäni: käsikirjoittamaan oppii kirjoittamalla, lukemalla ja elokuvia sekä TV-sarjoja katsomalla.

The Internet Movie Script Database (IMSDb) on upea sivusto, sillä sieltä löytyy lähes kaikki elokuva- ja TV-käsikirjoitukset, jotka on tuotettu leivitykseen. Todennäköisesti lemppari elokuvasi ja TV-sarjasi kässärit löytyvät sieltä. Kannattaa aloittaa niistä. Toinen hyvä sivusto on Simply Scripts, josta löytyy käsikirjoituksia myös muilla kielillä kuin englanniksi.

Suosittelen lukemaan ainakin seuraavien elokuvien kässärit sekä katsomaan elokuvat:

Huomattavaa on myös se, että useimmissa kässäreissä on päivämäärä, milloin ne on kirjoitettu. Esim. Mark L. Smith käsikirjoitti The Revenant käsikirjoituksen jo vuonna 2007, mutta elokuva sai ensiesityksensä teattereissa vasta vuonna 2016. Käsikirjoituksen tie elokuvaksi on piiiiiitkä.

Käsikirjoittaminen on helpompaa aloittaa elokuvista, sillä ne ovat helpommin hallittava kokonaisuus kuin TV-sarjat. TV-sarjaa voisi luonnehtia yksinkertaisimmillaan niin, että siinä on tarinoita tarinoiden sisällä (kuten maatuska).

Lopuksi

Käsikirjoittaminen on oikeastaan kuin pyramidi tai sipuli, jonka jokaisen osan/kuoren jälkeen syvennetään tarinaa yksityiskohtaisemmaksi (idea –> tarina –> juoni –> kohtaus). Käsikirjoitus on lopulta hyvin mekaanista kirjoittamista eikä yhtä ”luovaa” kuin proosan tai runouden kirjoittaminen. Pyrin kuitenkin leikittelemään ja venyttämään rajoja. Lisäksi yritän kirjoittaa niin tarkasti kuin mahdollista, jotta kohtauksen mielikuvat olisivat lukijalle selkeät.

Tärkeämpää on ehkä kuitenkin miten kirjoittaa kuin mitä kirjoittaa. Mielestäni tylsän tarinan voi kertoa hyvinkin kiinnostavasti, sen sijaan kiinnostavan tarinan voi pilata huonolla kerronnalla. On taito kertoa juuri sopivasti tietoa yleisölle ja mielenkiintoisella tavalla.

Linkki-vinkkejä

Koska informaatiota ei koskaan kannata omaksua vain yhdestä lähteestä, jaan teille muiden kirjoittajien ja elokuvantekijöiden ajatuksia käsikirjoittamisesta, olkaa hyvä:

Kuvat: Unsplash

Lähteet

Bordwell, D. & Thompson, K. (2010) Film Art: An Introduction. 9th edition. New York: McGraw Hill.

Otteita päiväkirjasta

brent-gorwin-674995-unsplash

Tulevaan muuttoon orientoituneena, olen aloittanut siivousprojektin. Olen haalinut muistilappuja, tekstipätkiä ja kaikenlaista epämääräistä.

Löysin päiväkirjamaisia merkintöjä kirjoittamisesta, mitä olen rustannut itseäni muistuttamaan. Koska mikään ei ole liian pyhää*, tässä muutama merkintä teille luettavaksi, olkaa hyvä.

*paitsi tekstien nimet ja työnimet 😀

6. huhtikuuta 2015

”En ole kirjoittanut viikkoihin. Elän kerrosvaihetta, jolloin on aika rakentaa itseään ihmisenä ennen kuin voi tarjota lukijoilleen mitään.”

En muista ollenkaan, että olisin kirjoittanut näin. Asuin vielä Lontoossa, mutta tiesin sen tarun pian loppuvan. Lisäksi silloisen poikaystävän kanssa tiet erosivat. Asiassa ei ollut muuta dramatiikkaa kuin sijainti: Australia oli vain kovin kaukana ja viisumi pakotti poikaystävän takaisin kotiin. Olemme edelleen hyviä kamuja ja soittelemme pari kertaa vuodessa.

[ei päivämäärää]

”Jos asioita järkeilee liikaa, ne voi pilata liiallisella analyyttisyydellä. Kaikkiin asioihin ei ole vastauksia.”

Tämä on varmasti ollut käsky itselleni vain relata. En ole siinä kauhean hyvä.

27. huhtikuuta 2016

”Jos tavallinen tallaaja kysyisi minulta, miten elämäni on edistynyt viimeisten kuukausien aikana, joutuisin sanomaan, että se ei ole edistynyt lainkaan. En tullut valituksi dramaturgian maisteriohjelman valintakokeeseen ja sähköpostiini putoilee päivittäin ”kiitos, mutta ei kiitos” -ilmoituksia työpaikoista, joihin olen hakenut. – – Jos taiteilija olisi kysyisi minulta, miten elämäni on edistynyt, vastaisin, että inspiraatio on hellinyt minua viime aikoina. Liuskat täyttyvät itsestään ja minulla on monta projektia etenemässä samanaikaisesti.”

Olin silloin aika paskana, koska näin itseni lukemassa nimenomaan dramaturgiaa ja palaamassa ”kirjoittajakouluun”. Olin aina ajatellut, että aina saa jonkun työpaikan, jos vain hakee aktiivisesti. Aktiivisuus ei riittänyt, kun työpaikkoja ei ollut hakijoihin nähden riittävästi (yhteen paikkaan tuli yli 300 hakemusta!) ja monessa firmassa, johon otin yhteyttä, oli rekrykielto tai ei vain ollut varaa palkata ketään.

Myöhemmin sain tietää, että dramaturgian valintakokeeseen valittiin 2 hakijaa, mutta sinä vuonna maisteriohjelmaan ei päässyt sisälle kukaan, nada. Kaiken lisäksi tilastot kertoivat, että ketään ei oltu hyväksytty edellisenä vuonnakaan. Alakulo vaihtui pian iloon, kun pääsin sen sijaan viestinnän maisteriohjelmaan Helsingin yliopistoon. Lopulta työmarkkinoillakin alkoi hellittää: vuosi myöhemmin työpaikan pystyi valitsemaan.

28. marraskuuta 2016

”Tänään tunsin sen ensimmäistä kertaa [tekstin työnimi] kanssa. Tunteen, että tästä saattaa tulla hyvä, ja että pidän lukemastani. Se tunne on hyvä – tuntuu aivan [sana, josta en saa selvää] alla, keuhkojen välissä. Tunne on lämmin ja pehmeä kuin [sanoja, josta en saa selvää] kosketus, että kaikki tulee menemään hyvin. En tiedä ehdinkö saamaan tekstin ensimmäistä versiota valmiiksi ennen vuoden loppua. Vihaan tätä kynää. Tai kynässä ei ole mitään vikaa, mutta musteessa on: se on punaista!

Ostin punaisia kyniä, kun olivat alennuksessa: huonoin tekemäni päätös ikinä. Tuo teksti, josta kirjoitin, on lepäämässä. Sain ensimmäisen version tehtyä, mutta sen jälkeen päätin vaihtaa aikamuotoa ja henkilöhahmoja, joten paljon muutoksia pitäisi tehdä. Kun on luovakausi menossa, se täytyy hyödyntää tuottamalla uutta tekstiä. Mekaanisia korjauksia voi tehdä toiseen tekstiin silloin, kun tuntee olevansa maailman paskin kirjoittaja.

27. maaliskuuta 2017

”Olen alkanut kerrostaa jälleen tekstiä, mikä tuntuu hyvälle. Metatason, merkityksen ja persoonan luominen tekstiin ovat tunnuksia, jotka kertovat tekstin edistyvän. Näillä main alan pian pitää tekstistäni ja epäillä jonkun muun kirjoittaneen sen.”

Käykö teille koskaan niin, että olette kirjottaneet jotain, ja kun löydätte tekstin myöhemmin, tuntuu teksti jonkun toisen kirjoittamalta? Minulle käy välillä niin, ei usein, mutta joskus.

23. tammikuuta 2018

”Kerro aivan välttämätön tieto, anna lukijan kuvitella loput. Anna hänelle avaimet, hän osaa niillä avata oven. Johdata, näytä tie – lukija osaa seurata polkua yksinkin. Älä luo uutta maailmaa kokonaan, mikään maailma ei ole täydellinen. Ei edes se, jota tällä hetkellä elät.”

Tämä on just sellainen teksti, joka tuntuu itselleni vieraalta. Olenko minä kirjoittanut noin viisaita sanoja?

Kuva: Unsplash

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 1: Käsikirjoittamisen vaaran paikat

jakob-owens-198231-unsplash

Tiesittekö, että… Maailman ensimmäisen elokuvan, Arrival of a Train, ensi-ilta oli vuonna 1896 Pariisissa. Elokuva oli Lumièren veljesten kuvaama pätkä asemalle saapuvasta junasta, ja se kesti kokonaisuudessaan alle 60 sekuntia. Suomi oli tiiviisti mukana kehityksessä elokuvan syntyaikoina, sillä reilu 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1907, ilmestyi ensimmäinen pitkä suomalainen elokuva nimeltä Salaviinanpolttajat (20 min.).

Ensimmäisessä elokuva- ja TV-käsikirjoittamista käsittelevässä osassa paneudun identifioimaan osa-alueita, joihin käsikirjoituksessa kannattaa panostaa. Lähestyn aihetta yleismaallisesti, mutta otan suomalaisen elokuva- ja TV-tuotannon näkökulman. Käytän esimerkkeinä elokuvia ja TV-sarjoja niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta.

Käsikirjoittaminen Suomessa

Harvoin tulee vastaan tajunnanräjäyttävän upeaa suomalaista elokuvaa tai TV-sarjaa. Suurimmat ongelmat suomalaisessa elokuvassa ja TV-sarjoissa kulminoituvat mielestäni juuri käsikirjoituksiin. Rahat ovat toki tiukalla, mutta tuotannon suhteen laatu on priimaa ja näyttelijät huippuja. Tyhjästä on paha nyhjästä, jos käsikirjoitus on laimea.

En kuitenkaan osoita sormeani käsikirjoittajiin (huono käsikirjoitus ei välttämättä ole käsikirjoittajan vika), vaan yleiseen asenteeseen.

YLE:llä keväällä pyörineen rikossarjan Karppi käsikirjoittajat Jari Olavi Rantala ja Kirsi Porkka käyttivät sarjan hiomiseen kokonaisen vuoden ennen käsikirjoitustyön varsinaista aloittamista, ja tekivät kaiken valmistelutyön palkatta (Radio Helsinki 2018). Jos tarinan ja henkilöhahmojen kehittelytyö kusten juostaan tai sitä ei arvosteta, ei lopputulos voi olla elokuva- tai TV-historiaa. Kun tuotannoissa ei pyöri rahaa, vie se käsikirjoittajia suuntaa, jossa sitä on – esim. tosi-tv:n käsikirjoittamiseen (Iltasanomat 2017).

Viime vuosina kentälle on kuitenkin noussut uusia tekijöitä. Mm. Siskonpetiä ja Hyvät ja Huonot Uutiset käsikirjoittanut Anna Dahlman osaa kirjoittaa purevaa huumoria ja näyttää kiinnostavia näkökulmia. Työn jäljessä näkyy kuitenkin myös työryhmän positiivinen vaikutus (Kodin kuvalehti 2018).

Heikki Kujanpään ja Mikko Reitalan käsikirjoittama draamakomedia Donna (2018) on sekin paikoin uudistava ja virkistävä ohjelma suomalaiseen televisioon. Lisäksi haluaisin mainita elokuvan Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset ohjaaja-käsikirjoittaja Hannaleena Haurun ja Kaiken se kestää (2017) elokuvan ohjaaja-käsikirjoittajan Visa Koiso-Kanttila, jotka kummatkin tuovat uutta kerrontaa sekä näkökulmia valkokankaalle.

rawpixel-567018-unsplash

Käsikirjoituksen vaaran paikat

Listaan neljä asiaa, jotka ovat mielestäni monen suomalaisen elokuvan tai TV-sarjan kompastuskiviä (ei toki kaikkien, mutta monen):

  1. dialogi
  2. epäuskottavuus
  3. laihat henkilöhahmot
  4. sekä asia, jota kutsun lavasteisuudeksi.

Lavasteisuudella tarkoitan sitä, että kohtauksen alussa tulee keinoteikoinen fiilis teatterimaisesta, lavastetusta, tapahtumasta: henkilöhahmot kävelevät kuvaan, kuvasta pois, puuhaavat jotain muutaman sekunnin kohtauksen alussa, mutta lopettavat sen heti dialogin alkaessa.

Dialogi

Vakuuttavaa ja vaikuttavaa dialogia on ihan älyttömän vaikeaa kirjoittaa suomeksi. Kun reploja lukee paperilta ääneen, tulee sanamuotoja ja lauseenjärjestystä muokattua monta kertaa ennen kuin teksti kuulostaa puhuttuna uskottavalta.

Kannustan keskittymään dialogin hiomiseen puheen tasolla, mutta myös kiinnittämään huomiota siihen, mitä sanotaan. Suomalaisissa elokuvissa ja TV:ssä tulee usein ”tunnustuksen hetki”, jolloin henkilöt purkavat suurimpia traumojaan toisilleen ja puhdistuvat henkisesti. Aikuiset eivät oikeasti tee näin, paitsi kännissä. Jos mä vielä näen yhdenkin tällaisen kohtauksen, mun pää räjähtää…

Lisäksi tärkeää dialogin kannalta on, että se vie tarinaa eteenpäin. Henkilöhahmojen puhe kertoo heistä itsestään, mutta se myös ennakoi tulevia tapahtumia.

Epäuskottavuus

Jos TV-sarja kertoo rahattomista nuorista aikuisista, joiden elämässä kaikki menee päin prinkkalaa, ja jotka yrittävät kiivetä suosta takaisin elämään kiinni, lottovoitto ei ole mielestäni tyydyttävä ratkaisu (Downshiftaajat). Ratkaisu olisi ehkä toiminut joskus Hollywoodin kulta-aikoina, mutta ei enää. Miksi se ei toimi? Koska oikeassa elämässä ei tapahdu niin. Jos henkilöhahmot ovat realistisia ja samastuttavia, pitää ratkaisu löytyä myös samasta maailmasta.

Usein elokuvissa törmää myös siihen, että henkilöhahmot haukkuvat säälimättömästi protagonistin ulkonäköä tai olemusta, koska tämä on heidän mielestä säälittävä ja ruman näköinen. Samaan aikaan katsojalla menee popcornit väärään kurkkuun: mutta näyttelijähän on kaunis tai komea, jos mikä! Siihen sortuu ainakin ranskalaisista elokuvista Väliäkö 20 vuotta (2013) ja Le délicatesse (2013), mutta muitakin on. Silloin katsojana tulee vähän ikävä olo.

Myös Donnassa korostetaan vähän turhan paljon päähenkilön näkövammaa: upean näköisessä naisessa ei ole muuta ”vikaa”, kun että hän on sokea. Siksi hän ei voi saada miestä tai menestyä elämässä yms. Siitäkin tulee vähän ikävä olo, monestakin syystä: 1) nainen ei tarvitse miestä ollakseen onnellinen, 2) vamma ei estä ketään elämästä onnellista elämää ja 3) mietin, että kuinkahan näkövammaiset suhtautuvat tähän sarjaan?

Suurimpana vinkkinä voisin sanoa seuraavan: älä mene tarinan suhteen siitä, mistä aita on matalin. Kunnioita tarinaa, henkilöhahmoja ja henkilöhahmojen maailmaa. Kysy itseltäsi tasaisin väliajoin, onko tämä uskottavaa?

Laihat henkilöhahmot

Laihaa henkilöhahmoa on vaikea ymmärtää, sillä se on kovin yksipuolinen. Sillä ei ole näennäistä henkilöhistoriaa, se ei ole kiinnostava tai edes samastuttava eikä ”sovi” ympäristöönsä. Esimerkiksi Pasilan Helga on kirjoitettu kovin laihaksi henkilöksi, joka vain on. Toinen esimerkki tulee elokuvasta Focus (2015), jossa Jessin henkilöhahmo (Margot Robbie) on käytännössä olemassa vain pönkittääkseen päähenkilö Nickyä (Will Smith) ja tämän statusta.

Sen sijaan todella hyvin rakennettuja henkilöhahmoja löytyy mm. Three Billboards Outside Epping, Missouri (2017) elokuvasta. Päähenkilö Mildred Heyes sekä muut henkilöhahmot ovat samastuttavia, sillä he tekevät samankaltaisia päätöksiä ja valintoja kuin kuka tahansa meistä. Valinnoilla on seuraukset ja henkilöhahmot voivat muuttaa mielipidettään, mikä näyttää heidän inhimillisen puolensa. Heillä on jokaisella selkeä historia, heikkoutensa sekä tunnistettava temperamentti. Henkilöhahmot ovat yksilöitä.

Erityisesti TV-sarjoissa on tärkeää, että henkilöhahmot ovat hyvin rakennettu, sillä parhaimmassa tapauksessa sarja seuraa henkilöhahmojen elämää jopa vuosikymmenen.

Lavasteisuus

Käsikirjoittaja ei voi aina vaikuttaa, miltä elokuva tai TV-sarja valmiina näyttää, miten kohtaus rajataan tai valvoa, että henkilöhahmot pysyvät roolissaan, vaikka eivät juuri puhu repliikkejään. Käsikirjoituksella voi kuitenkin vaikuttaa siihen, miten kohtaukset alkavat ja miten tilanne etenee.

Esimerkiksi kohtaus (ja elokuva) voi alkaa yllättävästi. Yksi kiinnostavimpia elokuvan ensimmäisiä kohtauksia on elokuvassa American Beauty (1999). Ensimmäisen kohtauksen kuvanlaatu on kotivideomainen, mutta miehen ääni kameran takaa saa katsojan yllättymään. Se myös demonstroi loistavasti dialogin tärkeyttä osana tarinankerrontaa.

Toinen esimerkkini on TV-sarja, joka alkaa suoraa toiminnasta. Girls (2012-2017) -sarjan ensimmäinen kohtaus alkaa rauhallisesti, mutta kohtauksen loppua kohden eskaloituu nopeasti suorien ja epäsuorien viittausten siivittämänä. Ensimmäinen kohtaus luo puitteet koko sarjalle ja esittää tarinan päähenkilöt sekä heidän ongelmansa luontevasti ilman lavasteisuutta.

jake-hills-194864-unsplash

Kirjoita parempia käsikirjoituksia!

Neljän osa-alueen lisäksi tärkeää on myös tehdä taustatyö ja tuntea kohderyhmä.

Ennen kuin alat kirjoittaa käsikirjoitusta, on tärkeää kehittää tarinaa sekä henkilöhahmoja. Oikeastaan ideointi ja kehittely ovat suurin ja tärkein työ koko käsikirjoituksen kannalta (vaikka siitä ei makseta, boohoo!), sillä silloin luodaan tarinalle pohja.

Kirjoitan aina henkilöille koko henkilöhistorian/taustan (backstory) Frenshamin  kysymysten mukaan (1996: 68-71). Henkilöhistorian avulla tutustun henkilöhahmoihini ja niistä tulee eläviä. Vaihe on työläs ja vain murto-osa tiedoista päätyy itse elokuvaan tai TV-sarjaan, mutta sen avulla henkilöhahmoista saa enemmän irti. Frenshamin kirjan tiedot löytyvät lähteistä, mutta hyödyllisiä kysymyslistoja löytyy myös netistä: mm. Freelance Writing tai Gotham Writers.

Ennen kaikkea: tunne yleisösi! Kenelle haluat kirjoittaa, mikä heihin uppoaa? Mikä on sinusta henkilökohtaisesti hauskaa tai traagista ei välttämättä ole yleisösi mielestä. Elokuvan tai TV-sarjan ideoinnin aikana on tärkeää määritellä kohdeyleisö sekä tutustua, mikä on samastuttavaa juuri sen yleisön kannalta.

Lopuksi: hommaa paljon erivärisiä post-it -lappuja. Kohtausten järjestely sekä henkilöhahmojen tarinat on helpompi järjestää niihin. Harvemmin ensimmäinen idea toimii, joten tarinan pilkkominen osiin ja uudelleenjärjestely parantantavat usein tarinankerrontaa.

Kuvat: Unsplash

Lähteet

Frensham, R. G. (1996) Screenwriting. Illnois: NTC Publishing.

Iltasanomat (2017) ’Tällaista on Suomen suosituimpien tosi-tv-sarjojen käsikirjoittaminen – tekijä paljastaa: ”Kilpailijat kääntyvät helposti tuotantotiimiä vastaan””. 16.9.2017. Iltasanomat [Online] https://www.is.fi/viihde/art-2000005369254.html [4.7.2018]

Kodin kuvalehti (2018) ”Siskonpedin käsikirjoittaja Anna Dahlman: ”Vaikka saisin työstäni kehuja, pelkään yhä paljastuvani huijariksi”” [Online] https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/siskonpedin-kasikirjoittaja-anna-dahlman-vaikka-saisin-tyostani-kehuja-pelkaan [4.7.2018]

Radio Helsinki (2018) ’Karppi on hyvä rikossarja, koska sen suunnitteluun käytettiin aikaa – tästä ajasta pitäisi vaan saada palkkaa’ [Online] 16.3.2018 http://www.radiohelsinki.fi/podcastit/karppi-hyva-rikossarja-koska-sen-suunnitteluun-kaytettiin-aikaa-tasta-ajasta-pitaisi-vaan-saada-palkkaa/ [28.6.2018]

Tulossa: Elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen juttusarja

jakob-owens-199505-unsplashHyvät lukijat, olen pantannut juttuideoita elokuva- ja TV-käsikirjoittamisesta pitkään blogin arkistossa. Minulla on paljon kerrottavaa aiheesta ja viimein myös aikaa kirjoittaa syvällisemmin. Päätin toteuttaa blogini ensimmäisen juttusarjan ja julkaista kolmiosaisen artikkelisarjan elokuva- ja TV-käsikirjoittamisesta heinäkuun 2018 aikana.

Tämä teksti antaa osviittaa suhteestani elokuviin, TV-sarjoihin, käsikirjoittamiseen ja näyttelemiseen. Se rakentaa kontekstin, joka auttaa ymmärtämään ajatuksiani paremmin sekä valottaa myös hieman elokuvateollisuutta. Lopuksi esittelen juttusarjan aiheet.

Taustani elokuvien, TV-sarjojen ja käsikirjoittamisen parissa

Opiskelin kolme vuotta elokuvaopintoja yliopistossa Lontoossa. Olen opiskellut käsikirjoittamistakin, mutta kandiopinnot keskittyivät ainoastaan liikkuvan kuvan historiaan, estetiikan ja traditioiden opiskeluun. Mielestäni ymmärrys elokuvasta traditiona ja kokonaisuutena on tärkeämpää kuin se, että osaako kirjoittaa teknisesti oikein. Kirjoittajan maailmankuva heijastuu pakostakin tekstiin, mutta tärkeää on myös sijoittaa oma tarina osaksi liikkuvan kuvan historiallista jatkumoa.

Minä tulen kaiken media skenen ulkopuolelta, mikä osaltaan haittaa verkostoitumista sekä projektien tuottamista. Olen oppinut, että piirit ovat kovin sisäänpäin lämpiäviä, etenkin Suomessa. Toisaalta tulen kaiken tradition ulkopuolelta, joten näen ja teen asiat toisin kuin muut, mikä on ollut puolellani etenkin kirjoituskilpailuissa.

Esimerkkinä voisin muuten mainita, että Quentin Tarantino ja Wong Kar-wai eivät kumpikaan käyneet elokuvakouluja, joissa opetetaan ohjaamaan ja käsikirjoittamaan. Silti Tarantinon dialogi ja tarinan kuljettaminen ovat innovatiivista sekä kiinnostavaa. Kar-wai puolestaan käyttää graafisen suunnittelijan taustaansa upeiden esteettisten kuvien luomiseen.collage_extraOlen äärimmäisen onnekas, sillä olen päässyt sekä opiskelemaan että työskentelemään upeiden ihmisten ja elokuvantekijöiden kanssa. Pääsin lähelle Hollywoodin ”glamouria”, kun työskentelin Lontoossa avustajana monessa elokuvassa ja TV-sarjassa (mm. Now You See Me 2, The Muppets, 24, Downton Abbey, Mr. Selfridge ja Kaiken teoria). Glamour oli kaikkea muuta kuin glamouria – vai mitä sanot 9 tunnin unista 72h aikana sekä liikkumista usealla bussilla Lontoon syrjäseudulla yöllä klo 3:00? Ei minulla puherooleja ollut, mutta näyttelemistä oli kiva kokeilla pienessä roolissa.

Lisäksi olen osallistunut Amerikassa järjestettyihin elokuvakäsikirjoituskilpailuihin ja sijoittunut lähes jokaisessa kilpailussa. Olen myös pitchannut kässäriäni Lontoon elokuvakäsikirjoittajien festareilla Hollywood-tuottajille (elämäni pelottavin kokemus!) ja esilukenut Hollywood-käsikirjoituksia tuotantoyhtiölle. (Ison Hollywood-tuotantoyhtiön kihot muuten sanoivat minulle vuonna 2012, että naisille ei kannata kirjoittaa, koska se ei myy. Ajat muuttuvat, sillä vuonna 2017 kaikkia kolmea menestyneintä elokuvaa tähditti naispääosa (The Guardian 2018)).

Tiedän siis paljon liikkuvasta kuvasta ja käsikirjoittamisesta, mutta tiedän myös sen kolikon toisen puolen: raa’an bisneksen.

Olin aikeissa hakea Kaliforniaan lukemaan elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen maisteriohjelmaan, mutta käsikirjoittajan todellisuuden valkeneminen Atlantin toisella puolella sekä 100 000 euron opintomaksu saivat minut suuntaamaan urani turvalliseen viestintään. Siitä huolimatta en ole luovuttanut. Yritän luovia tieni muuta reittiä.

Juttusarjasta

Kolmiosainen sarja koostuu seuraavista aiheista:

  • OSA 1: käsikirjoittamisen vaaran paikat – Paneudun yleisesti elokuva- ja TV-käsikirjoittamisen sekä listaan osa-alueita, joihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Lähestyn aihetta yleismaallisesti, mutta otan lähtökohtaisesti suomalaisen elokuva- ja TV-teollisuuden näkökulman.
  • OSA 2: Ideasta käsikirjoitukseksi– Keskityn kirjoitusteknisiin asioihin ja jaan hyödyllisiä vinkkejä mm. mistä kannattaa etsiä jo tuotettujen elokuvien ja TV-sarjojen kässäreitä.
  • OSA 3: lyhytelokuvien käsikirjoittaminen ja kirjoituskilpailut – käsikirjoittaminen kannattaa aloittaa lyhytelokuvista. Esittelen muutaman perustyökalun, millä pääsee alkuun ja milloin kirjoituskilpailuihin kannattaa osallistua.

Olen pyrkinyt kokoamaan jokaiseen osaan hyödyllisiä vinkkejä, jotka sopivat aloittelijoille sekä jo kokeneimmille käsikirjoittajille. Vaikka elokuva- ja TV-käsikirjoitukset poikkeavat jonkin verran toisistaan, pyrin käsittelemään niitä kuitenkin yhtenä kokonaisuutena, jolloin vinkkejä voi soveltaa kumpaankin traditioon.

Kuvat: Unsplash ja Kukkakorpi

Lähteet

The Guardian ’Women-fronted films are top three highest-grossing movies of 2017’ [Online] 1.1.2018. https://www.theguardian.com/film/2018/jan/01/women-fronted-films-top-three-highest-grossing-2017 %5B1.7.2018%5D

Hyvää juhannusta!

alexandru-tudorache-17852-unsplashJuhannus, keskikesän juhla, tuntuu oikeastaan ensimmäistä kertaa todella keskikesältä toukokuun helteiden takia. Aiemmin juhannuksen korvilla on ollut fiilis, että nytkö se kesä jo taittuu loppuun, vaikka se ei ole vielä edes kunnolla alkanutkaan.

Vietän juhannusta perinteisesti Helsingissä, sillä sukumme on yksi outolintu eikä meillä ole mökkiä. Saatatte miettiä, että onpas tympeää, mutta odottakaa vaan: Helsinki tyhjentyy ihmisistä aina juhannuksena ja maamme pääkaupungissa on niin hiljaista, että silloin tuntee olevansa ainoa ihminen maan päälle. Ja se on niin siistiä! Kotikaupunkini hengähtää hetken ja näyttäytyy aidon paljaana.

Lassoamme kaupunkiin jääneet ystävämme saman grillin ääreen, käymme saunassa ja illalla palelemme katsellen Seurasaaren kokkoa vastarannalta. Joskus elämykset tulevat läheltä.

Kiitos kaikille lukijoille kannustavista viesteistä ja kirjoituskilpailuiden vinkkauksesta. Viestinne ovat ilahduttaneet minua kovasti.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille! Pitäkää toisistanne huolta!

Kuva: Unsplash

Aakkosellinen lista kirjoitusoppaista

jason-wong-502099-unsplash.jpg

Olet nyt jännän äärellä, sillä edessäsi on kattava listaus luovan kirjoittamisen oppaita niin suomeksi kuin kolmannella kotimaisellakin. Teokset käsittelevät pääasiassa proosaa, runoutta, elokuvakäsikirjoittamista, mutta listalla on muutama kiinnostava opus kirjallisuudestakin.

Olen lukenut jokaisen tällä listalla olevan teoksen. Tiesin lukeneeni paljon kirjoittamisesta, mutta holy fuck lista on pitkä! Kiitos Helmetin lainaushistorian, tein lähes 10 vuoden aikamatkan koko kirjoittamisen taipaleeseeni.

Osa teoksista on parempia kuin toiset eikä mikään niistä loihdi tietä kustantannetuksi kirjailijaksi tai käsikirjoittajaksi Hollywoodiin, mutta ne saattavat tuoda virkistäviä uusia ajatuksia. Osasta kirjoista on olemassa useita eri painoksia.

Lisään listan myös blogin yläpalkkiin, jotta sen voi löytää tarvittaessa helposti.

A

Ahti, R. (2002) RunoAapinen: Aistisen, Tunteellisen ja Älyllisen Kirjoittamisen Alkeet. Sanasato.

Alasilta, A. (2002) Verkkokirjoittajan Käsikirja. Helsinki: Infoviestintä.

Aristotle (1920) On the Art of Poetry. Translated by I. Bywater. Translation revised and notes added by A. Scholtz. Oxford. PDF [online] http://harvey.binghamton.edu/~clas214/aristotle_poetics.pdf

B

Bacon, H. (2004) Audiovisuaalisen Kerronnan Teoria. SKS.

C

Cohn, D. (1999) Fiktion Mieli. Helsinki: Gaudeamus.

Cameron, J. (2008) Tie Luovuuteen: Henkinen Polku Syvempään Luovuuteen. Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Cameron, J. (2004) Tyhjän Paperin Nautinto. Like.

Cameron, J. (1999) Kultasuoni. Like.

E

Edgar-Hunt, R.; Marland, J. & Richards, J. (2009) Screenwriting. Ava Publishing.

Ekholm, K.; Paatela, K. & Säilä, H. (Eds.) (1984) Oriveden Opit: Kirjoittamisesta ja sen opettamisesta. WSOY.

F

Ferris, S. (2013) How to Be a Writer: Secrets from the Inside. Chichester: Summerdale Publishers.

Field, S. (1994) Screenplay: The Foundations of Screenwriting. 3rd edition. New York: A Dell Trade Paperback.

Frensham, R. G. (1996) Screenwriting. Chicago: NTC Publishing.

G

Goldberg, N. (2005) Writing Down the Bones: Freeing the Writer Within. Boston: Shambala. HUOM! Kirja suomennettu nimellä Luihin ja Ytimiin.

Goldman, W. (1999) Adventures in the Screen Trade: A Personal View of Hollywood. London: Abacus.

H

Heikkilä-Halttunen, P. (Ed.) (2010) Luovuuden Lähteillä: Lasten- ja Nuortenkirjailijat kertovat. Avain.

Heinonen, T. & Kivimäki, A. (2012) Aristoteleen Runousoppi: Opas Aloittelijoille ja Edistyneille. Helsinki: Teos.

Hiltunen, A. (1999) Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan Anatomia. Helsinki: Gaudeamus

J

Joensuu, J. (Eds.) (2008) Luova Laji: Näkökulmia Kirjoittamisen Tutkimiseen. Atena.

Jääskeläinen, M. (2005) Sana Kerrallaan: Johdatus Luovaan Kirjoittamiseen. 2. painos. WSOY.

K

Keane, C. (1998) How to Write a Selling Screenplay. New York: Broadway Books.

King, S. (2002) On Writing: A Memoir of the Craft. New York: Scribner. Huom! Ilmestynyt suomeksi myös nimellä Kirjoittamisesta.

M

Murakami, H. (2011) Mistä Puhun kun Puhun Juoksemisesta. Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Tammi.

N

Neimala, K. & Papinniemi, J. (2010) Aloittamisen Taito. Avain.

O

Orlo, V. (2005) Tammen Ohjeet Kirjoittajille, Suomentajille & Oikolukijoille. Tammi.

R

Raittila, H. (2006) Kirjailijaelämää. WSOY.

Renkola, M. (1999) Kirjoita Hyvin. 2. painos. Tammi.

T

Tuuri, A. (2004) Kuinka Kirjoitan Romaanin? Art House.

V

Vacklin, A.; Rosenvall, J. & Nikkinen, A. (2008) Elokuvan Runousoppia: Käsikirjoittamisen Syventävät Taidot. Like.

Vakkuri, K. (2012) Kuu Tulee Auringosta Raskaaksi: Ajatuksia Kirjoittamisesta. BSV Kirja.

W

Waltari, M. (2005) Aiotko Kirjailijaksi? 4. painos. Juva: WS Bookwell.

Henkilöhistoriallinen romaani on nyt IN

chris-lawton-236416-unsplash

Elämäkerta, joka yhdistää faktaa ja fiktiota, näyttää olevan tällä hetkellä kuuminta hottia kirjallisuudessa. Omallekin lukulistalle on päätynyt puolivahingossa useampi genren teos.

Lisäksi tällä hetkellä on menossa Pohjois-Pohjanmaan järjestämä kirjoituskilpailu, jossa etsitään juuri fiktiolla höystettyjä omaan elämään sijoittuvia tarinoita.

Mikä on henkilöhistoriallinen romaani ja fiktiivinen elämäkerta?

Ensin on oleellista avata termit, sillä niitä käytetään sekaisin ja eri yhteyksissä monella tavoin. Olin virheellisesti omaksunut henkilöhistoriallisen romaanin olevan fiktiivistä elämäkertaa, mutta hetken googlailun jälkeen totesin, että eihän se niin mene!

  • Fiktiivisenä elämäkertana voidaan pitää teosta, joka kertoo fiktiivisen eli täysin keksityn henkilöhahmon tarinan todellisessa historiallisessa viitekehyksessä (Cohn 2006: 99).
  • Henkilöhistoriallinen romaani puolestaan viittaa kirjaan, jonka päähenkilönä on todellinen henkilö, mutta kirjoittaja on ottanut vapauksia kerronnallisin keinoin esim. lisäämällä päähenkilön mielen sisäisiä liikkeitä ja kuvitteellisia tapahtumia.

Elämäkerrat käsittelevät lähtökohtaisesti todellisia historiallisia tapahtumia sekä henkilöitä, jolloin kerronta on objektiivista. Fiktio puolestaan mahdollistaa kertojan ”pääsyn” henkilön nahkoihin, jolloin hän voi kuvailla tämän ajatuksia ja tuntemuksia (Cohn 2006: 29.). Henkilöhistoriallinen romaani yhdistää siis faktaa ja fiktiota, mutta pyrkii kunnioittamaan parhaansa mukaan todellisuutta.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että henkilöhistoriallinen romaani ei väitä kertovansa ns. ”totuutta”, vaan se pyrkii ymmärtämään, selittämään ja pääsemään mahdollisimman lähelle todellista henkilöä kuin vain mahdollista. Henkilöhistoriallista romaania ei silti pidä lukea faktana, vaan eräänä näkökulmana.

Henkilöhistoriallinen romaani pääsee ihon alle

Henkilöhistoriallisessa romaanissa kiehtoo etenkin se, että pääsemme ”kokemaan” kertojan avulla enemmän kuin objektiivisen kuvauksen kautta. Oikeassa elämässä elänyt henkilö muuttuu todelliseksi, kun hänelle annetaan ääni, jolloin hänen elämäänsä sekä tuntemuksiin on mahdollista samaistua paremmin.

collage_bookcovers

Merete Mazzarellan Alma: Edelläkävijän Tarina (2018) teos perustuu Alma Söderhjelmiin, Suomen ensimmäiseen naispuoliseen ylioppilaaseen sekä professoriin. Kirja sijoittuu Söderhjelmin vanhuuden päiviin ja liikkuu pitkälti hänen mielenmaisemissa, joihin meillä ei tietenkään olisi muutoin pääsyä kuin Mazzarellan avulla.

Mazzarella on kirjailijuuden ohella myös tutkija, ja hän pyrkii pysymään historiallisissa faktoissa: hän on tehnyt laajan taustatutkimuksen Söderhjelmistä sekä romaanissa on käytetty myös päiväkirjamerkintöjä ja kirjeen pätkiä.

Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Helena Ruuska kirjoittaa Mazzarellan romaanista, että ”Alma. Edelläkävijän tarina on fiktiota, mutta sitä lukee väkisinkin faktana.” (Ruuska 2018). Olen samaa mieltä Ruuskan kanssa. Kaunokirjalliset keinot tekevät Sjöderhjelmistä samaistuttavan henkilön, ja Mazzarellan ansio onkin, että faktan ja fiktion raja sumenee.

Yöpöydälläni makaava Sara Stridsbergin Unelmien Tiedekunta (2018) on sekin henkilöhistoriallinen romaani. Stridsberg itse kutsuu teosta kirjalliseksi fantasiaksi (Kanerva 2018). Teos kertoo Valerie Solanasista, naisesta, joka ampui Andy Warholia ja kirjoitti radikaalin feministisen SCUM-manifestin. Kirja yhdistää kuitenkin lyyrisiä keinoja, näytelmäkirjoittamista ja puhuttelee paikoitellen Solanasia toisessa persoonassa (”sinä”) ja luo fiktiivisiä tilanteita hänen ympärilleen. Stridsberg on Mazzarellan tavoin tehnyt laajan taustatutkimuksen. Hän pyrkii pääsemään lähelle Solanasia mm. kuvitteellisella haastattelulla ja näyttämällä Solanasin kompleksisuuden sekä ristariitaisen suhteen radikaaliin feministiseen ideologiaan.

Olipa muuten vuoden 2016 Finlandia-voittajakin Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin Kaupungista myös henkilöhistoriallinen romaani Carl Ludvig Engelistä (1788 – 1840).

Miksi henkilöhistoriallinen romaani on nyt IN?

Kysymykseen ei ole varmastikaan yhtä oikeaa vastausta, mutta epäilen tietokirjojen ja elämäkertojen nousun vaikuttaneen myös historiallisten romaanien kustantamisen suosioon. Esimerkiksi viime vuonna (2017) tietokirjat myivät kiitettävästi ja jättivät kaunokirjallisuuden paikoin varjoonsa (Bestseller 2017).

Kirjoittajan näkökulmasta tarina tulee hänen pöydälleen lähtökohtaisesti puolivalmiina eikä vaadi kokonaisen maailman rakentamista alusta asti. Lisäksi kirjoittajalle on kiinnostavaa yrittää täyttää itse aukot ja luoda ehjä tarinallinen kokonaisuus olemassaolevista faktoista.

Lukuelämys puolestaan voi näyttäytyy lukijalle parhaimmillaan samaistuttavana ihmiskohtalona. Henkilöhistoriallista romaania on huomattavasti ”kiinnostavampaa” lukea kuin perinteistä elämäkertaa, jolloin se saattaa tempaista paremmin maailmaansa. Lisäksi se on helpommin lähestyttävä kuin perinteinen asiapitoinen elämäkerta.

Henkilökohtaisesti en muista milloin olisin viimeksi lukenut elämäkerran, mutta viime aikoina olen lukenut peräti kaksi henkilöhistoriallista romaania.

Kuvat: Unsplash ja Tammi

Lähteet

Cohn, D. (2006) Fiktion Mieli. Suom. Paula Korhonen, Markku Lehtimäki, Kai Mikkonen ja Sanna Palomäki. Gaudeamus: Helsinki.

Kanerva, A. ’Sara Stridsberg kirjoitti romaanin naisesta, joka ampui Andy Warholia ja vaati kaikkien miesten tuhoamista – nyt Stridsbergin täytyy päättää, lähteekö hän Ruotsin akatemiasta’ Helsingin Sanomat. 22.4.2018 [Online] https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005650877.html [12.6.2018].

Kustantajat (2018) ’Bestsellerit 2017’ [online] https://kustantajat.fi/files/output/1827/bestsellerit-2017_uusi.pdf [12.6.2018].

Mazzarella, M. (2018) Alma. Edelläkävijän Tarina. Suom. Raija Rintamäki. Tammi.

Ruuska, H. ’Merete Mazzarella löysi sukulaissielun omasta romaanistaan – Vuonna 1870 syntynyt Alma Söderhjelm oli kova uranainen ennen koko käsitteen syntyä’. Helsingin Sanomat. 8.5.2018 [Online] https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005672208.html [12.6.2018].

Stridsberg, S. (2018) Unelmien Tiedekunta. Suom. Outi Menna. Tammi.

Viikilä, J. (2016) Akvarelleja Engelin Kaupungista. Gummerus.