Aakkosellinen lista kirjoitusoppaista

~ Mariia ~ Kommentoi

jason-wong-502099-unsplash.jpg

Olet nyt jännän äärellä, sillä edessäsi on kattava listaus luovan kirjoittamisen oppaita niin suomeksi kuin kolmannella kotimaisellakin. Teokset käsittelevät pääasiassa proosaa, runoutta, elokuvakäsikirjoittamista, mutta listalla on muutama kiinnostava opus kirjallisuudestakin.

Olen lukenut jokaisen tällä listalla olevan teoksen. Tiesin lukeneeni paljon kirjoittamisesta, mutta holy fuck lista on pitkä! Kiitos Helmetin lainaushistorian, tein lähes 10 vuoden aikamatkan koko kirjoittamisen taipaleeseeni.

Osa teoksista on parempia kuin toiset eikä mikään niistä loihdi tietä kustantannetuksi kirjailijaksi tai käsikirjoittajaksi Hollywoodiin, mutta ne saattavat tuoda virkistäviä uusia ajatuksia. Osasta kirjoista on olemassa useita eri painoksia.

Lisään listan myös blogin yläpalkkiin, jotta sen voi löytää tarvittaessa helposti.

A

Ahti, R. (2002) RunoAapinen: Aistisen, Tunteellisen ja Älyllisen Kirjoittamisen Alkeet. Sanasato.

Alasilta, A. (2002) Verkkokirjoittajan Käsikirja. Helsinki: Infoviestintä.

Aristotle (1920) On the Art of Poetry. Translated by I. Bywater. Translation revised and notes added by A. Scholtz. Oxford. PDF [online] http://harvey.binghamton.edu/~clas214/aristotle_poetics.pdf

B

Bacon, H. (2004) Audiovisuaalisen Kerronnan Teoria. SKS.

C

Cohn, D. (1999) Fiktion Mieli. Helsinki: Gaudeamus.

Cameron, J. (2008) Tie Luovuuteen: Henkinen Polku Syvempään Luovuuteen. Keuruu: Otavan Kirjapaino.

Cameron, J. (2004) Tyhjän Paperin Nautinto. Like.

Cameron, J. (1999) Kultasuoni. Like.

E

Edgar-Hunt, R.; Marland, J. & Richards, J. (2009) Screenwriting. Ava Publishing.

Ekholm, K.; Paatela, K. & Säilä, H. (Eds.) (1984) Oriveden Opit: Kirjoittamisesta ja sen opettamisesta. WSOY.

F

Ferris, S. (2013) How to Be a Writer: Secrets from the Inside. Chichester: Summerdale Publishers.

Field, S. (1994) Screenplay: The Foundations of Screenwriting. 3rd edition. New York: A Dell Trade Paperback.

Frensham, R. G. (1996) Screenwriting. Chicago: NTC Publishing.

G

Goldberg, N. (2005) Writing Down the Bones: Freeing the Writer Within. Boston: Shambala. HUOM! Kirja suomennettu nimellä Luihin ja Ytimiin.

Goldman, W. (1999) Adventures in the Screen Trade: A Personal View of Hollywood. London: Abacus.

H

Heikkilä-Halttunen, P. (Ed.) (2010) Luovuuden Lähteillä: Lasten- ja Nuortenkirjailijat kertovat. Avain.

Heinonen, T. & Kivimäki, A. (2012) Aristoteleen Runousoppi: Opas Aloittelijoille ja Edistyneille. Helsinki: Teos.

Hiltunen, A. (1999) Aristoteles Hollywoodissa: Menestystarinan Anatomia. Helsinki: Gaudeamus

J

Joensuu, J. (Eds.) (2008) Luova Laji: Näkökulmia Kirjoittamisen Tutkimiseen. Atena.

Jääskeläinen, M. (2005) Sana Kerrallaan: Johdatus Luovaan Kirjoittamiseen. 2. painos. WSOY.

K

Keane, C. (1998) How to Write a Selling Screenplay. New York: Broadway Books.

King, S. (2002) On Writing: A Memoir of the Craft. New York: Scribner. Huom! Ilmestynyt suomeksi myös nimellä Kirjoittamisesta.

M

Murakami, H. (2011) Mistä Puhun kun Puhun Juoksemisesta. Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Tammi.

N

Neimala, K. & Papinniemi, J. (2010) Aloittamisen Taito. Avain.

O

Orlo, V. (2005) Tammen Ohjeet Kirjoittajille, Suomentajille & Oikolukijoille. Tammi.

R

Raittila, H. (2006) Kirjailijaelämää. WSOY.

Renkola, M. (1999) Kirjoita Hyvin. 2. painos. Tammi.

T

Tuuri, A. (2004) Kuinka Kirjoitan Romaanin? Art House.

V

Vacklin, A.; Rosenvall, J. & Nikkinen, A. (2008) Elokuvan Runousoppia: Käsikirjoittamisen Syventävät Taidot. Like.

Vakkuri, K. (2012) Kuu Tulee Auringosta Raskaaksi: Ajatuksia Kirjoittamisesta. BSV Kirja.

W

Waltari, M. (2005) Aiotko Kirjailijaksi? 4. painos. Juva: WS Bookwell.

Henkilöhistoriallinen romaani on nyt IN

~ Mariia ~ Kommentoi

chris-lawton-236416-unsplash

Elämäkerta, joka yhdistää faktaa ja fiktiota, näyttää olevan tällä hetkellä kuuminta hottia kirjallisuudessa. Omallekin lukulistalle on päätynyt puolivahingossa useampi genren teos.

Lisäksi tällä hetkellä on menossa Pohjois-Pohjanmaan järjestämä kirjoituskilpailu, jossa etsitään juuri fiktiolla höystettyjä omaan elämään sijoittuvia tarinoita.

Mikä on henkilöhistoriallinen romaani ja fiktiivinen elämäkerta?

Ensin on oleellista avata termit, sillä niitä käytetään sekaisin ja eri yhteyksissä monella tavoin. Olin virheellisesti omaksunut henkilöhistoriallisen romaanin olevan fiktiivistä elämäkertaa, mutta hetken googlailun jälkeen totesin, että eihän se niin mene!

  • Fiktiivisenä elämäkertana voidaan pitää teosta, joka kertoo fiktiivisen eli täysin keksityn henkilöhahmon tarinan todellisessa historiallisessa viitekehyksessä (Cohn 2006: 99).
  • Henkilöhistoriallinen romaani puolestaan viittaa kirjaan, jonka päähenkilönä on todellinen henkilö, mutta kirjoittaja on ottanut vapauksia kerronnallisin keinoin esim. lisäämällä päähenkilön mielen sisäisiä liikkeitä ja kuvitteellisia tapahtumia.

Elämäkerrat käsittelevät lähtökohtaisesti todellisia historiallisia tapahtumia sekä henkilöitä, jolloin kerronta on objektiivista. Fiktio puolestaan mahdollistaa kertojan ”pääsyn” henkilön nahkoihin, jolloin hän voi kuvailla tämän ajatuksia ja tuntemuksia (Cohn 2006: 29.). Henkilöhistoriallinen romaani yhdistää siis faktaa ja fiktiota, mutta pyrkii kunnioittamaan parhaansa mukaan todellisuutta.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että henkilöhistoriallinen romaani ei väitä kertovansa ns. ”totuutta”, vaan se pyrkii ymmärtämään, selittämään ja pääsemään mahdollisimman lähelle todellista henkilöä kuin vain mahdollista. Henkilöhistoriallista romaania ei silti pidä lukea faktana, vaan eräänä näkökulmana.

Henkilöhistoriallinen romaani pääsee ihon alle

Henkilöhistoriallisessa romaanissa kiehtoo etenkin se, että pääsemme ”kokemaan” kertojan avulla enemmän kuin objektiivisen kuvauksen kautta. Oikeassa elämässä elänyt henkilö muuttuu todelliseksi, kun hänelle annetaan ääni, jolloin hänen elämäänsä sekä tuntemuksiin on mahdollista samaistua paremmin.

collage_bookcovers

Merete Mazzarellan Alma: Edelläkävijän Tarina (2018) teos perustuu Alma Söderhjelmiin, Suomen ensimmäiseen naispuoliseen ylioppilaaseen sekä professoriin. Kirja sijoittuu Söderhjelmin vanhuuden päiviin ja liikkuu pitkälti hänen mielenmaisemissa, joihin meillä ei tietenkään olisi muutoin pääsyä kuin Mazzarellan avulla.

Mazzarella on kirjailijuuden ohella myös tutkija, ja hän pyrkii pysymään historiallisissa faktoissa: hän on tehnyt laajan taustatutkimuksen Söderhjelmistä sekä romaanissa on käytetty myös päiväkirjamerkintöjä ja kirjeen pätkiä.

Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Helena Ruuska kirjoittaa Mazzarellan romaanista, että ”Alma. Edelläkävijän tarina on fiktiota, mutta sitä lukee väkisinkin faktana.” (Ruuska 2018). Olen samaa mieltä Ruuskan kanssa. Kaunokirjalliset keinot tekevät Sjöderhjelmistä samaistuttavan henkilön, ja Mazzarellan ansio onkin, että faktan ja fiktion raja sumenee.

Yöpöydälläni makaava Sara Stridsbergin Unelmien Tiedekunta (2018) on sekin henkilöhistoriallinen romaani. Stridsberg itse kutsuu teosta kirjalliseksi fantasiaksi (Kanerva 2018). Teos kertoo Valerie Solanasista, naisesta, joka ampui Andy Warholia ja kirjoitti radikaalin feministisen SCUM-manifestin. Kirja yhdistää kuitenkin lyyrisiä keinoja, näytelmäkirjoittamista ja puhuttelee paikoitellen Solanasia toisessa persoonassa (”sinä”) ja luo fiktiivisiä tilanteita hänen ympärilleen. Stridsberg on Mazzarellan tavoin tehnyt laajan taustatutkimuksen. Hän pyrkii pääsemään lähelle Solanasia mm. kuvitteellisella haastattelulla ja näyttämällä Solanasin kompleksisuuden sekä ristariitaisen suhteen radikaaliin feministiseen ideologiaan.

Olipa muuten vuoden 2016 Finlandia-voittajakin Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin Kaupungista myös henkilöhistoriallinen romaani Carl Ludvig Engelistä (1788 – 1840).

Miksi henkilöhistoriallinen romaani on nyt IN?

Kysymykseen ei ole varmastikaan yhtä oikeaa vastausta, mutta epäilen tietokirjojen ja elämäkertojen nousun vaikuttaneen myös historiallisten romaanien kustantamisen suosioon. Esimerkiksi viime vuonna (2017) tietokirjat myivät kiitettävästi ja jättivät kaunokirjallisuuden paikoin varjoonsa (Bestseller 2017).

Kirjoittajan näkökulmasta tarina tulee hänen pöydälleen lähtökohtaisesti puolivalmiina eikä vaadi kokonaisen maailman rakentamista alusta asti. Lisäksi kirjoittajalle on kiinnostavaa yrittää täyttää itse aukot ja luoda ehjä tarinallinen kokonaisuus olemassaolevista faktoista.

Lukuelämys puolestaan voi näyttäytyy lukijalle parhaimmillaan samaistuttavana ihmiskohtalona. Henkilöhistoriallista romaania on huomattavasti ”kiinnostavampaa” lukea kuin perinteistä elämäkertaa, jolloin se saattaa tempaista paremmin maailmaansa. Lisäksi se on helpommin lähestyttävä kuin perinteinen asiapitoinen elämäkerta.

Henkilökohtaisesti en muista milloin olisin viimeksi lukenut elämäkerran, mutta viime aikoina olen lukenut peräti kaksi henkilöhistoriallista romaania.

Kuvat: Unsplash ja Tammi

Lähteet

Cohn, D. (2006) Fiktion Mieli. Suom. Paula Korhonen, Markku Lehtimäki, Kai Mikkonen ja Sanna Palomäki. Gaudeamus: Helsinki.

Kanerva, A. ’Sara Stridsberg kirjoitti romaanin naisesta, joka ampui Andy Warholia ja vaati kaikkien miesten tuhoamista – nyt Stridsbergin täytyy päättää, lähteekö hän Ruotsin akatemiasta’ Helsingin Sanomat. 22.4.2018 [Online] https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005650877.html [12.6.2018].

Kustantajat (2018) ’Bestsellerit 2017’ [online] https://kustantajat.fi/files/output/1827/bestsellerit-2017_uusi.pdf [12.6.2018].

Mazzarella, M. (2018) Alma. Edelläkävijän Tarina. Suom. Raija Rintamäki. Tammi.

Ruuska, H. ’Merete Mazzarella löysi sukulaissielun omasta romaanistaan – Vuonna 1870 syntynyt Alma Söderhjelm oli kova uranainen ennen koko käsitteen syntyä’. Helsingin Sanomat. 8.5.2018 [Online] https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005672208.html [12.6.2018].

Stridsberg, S. (2018) Unelmien Tiedekunta. Suom. Outi Menna. Tammi.

Viikilä, J. (2016) Akvarelleja Engelin Kaupungista. Gummerus.

Kirjoittavatko suomalaiset huonosti?

~ Mariia ~ Kommentoi

annie-spratt-592601-unsplash

Jäin pohtimaan Karo Hämäläisen lausuntoa suomalaisten laadullisesti huonoista proosateksteistä. Hämäläinen teilaa osan J. H. Erkkoon lähetetyistä tekstit kovin sanoin. Suora palaute saattaa kuulostaa ikävältä, mutta se on varmasti totta.

Älkää ymmärtäkö väärin: uskon, että jokainen on hyvä kirjoittaja ja erinomaiseksi kirjoittajaksi voi oppia. Sen sijaan kirjallisuutta – yhteiskuntaa ravistelevia, innovatiivisia ja luovuudesta pursuavia tekstejä – on vähemmän. Ja sellaisia kilpailun tuomarit haluavat lukea.

Jos mietitään 100-200 vuotta taaksepäin, vain intellektuelli eliitti julkaisi kirjallisuutta. Moni noista teoksista on tänä päivänä klassikoita. ”Tavalliset” ihmiset eivät välttämättä edes aina osanneet lukea tai saati kirjoittaa. Tavikset kuopivat maata – ainakin meidän suvussa (terveisin, sukuni ensimmäinen maisteri). Kirjallisuuden luominen oli siis hyvin pienen piiri juttu.

Nykyään kuka vain voi kirjoittaa mistä vain ja lähettää käsikirjoituksensa kustantamoon. Luonnollisesti määrän lisääntyessä, laatu heikkenee.

Me suomalaiset elämme aika homogeenisessä ympäristössä eli näemme, koemme ja havaitsemme  samankaltaisia asioita. Luonnollisesti kirjoitamme siis aika samanlaisista asioista. Kulttuurissamme on vivahteita asuinpaikan suhteen – stadilaista vieroksutaan pohjosessa et cetera (been there!) – mutta ei lopulta kovin paljon.

Lisäksi me olemme miellyttäjien kansaa. Haluamme miellyttää kaikkia ja kirjoitamme sitä, mitä kuvittelemme vastaanottajan haluavan lukea. Todellisuudessa emme välttämättä kirjoita siitä, mistä me haluaisimme. Minä syyllistyin tähän pitkään, kunnes koin vitut-hetken, jolloin päätin lakata muiden miellyttämisen (kaikilla elämän alueilla). Se on hyvin puhdistavaa, suosittelen!

Sen sijaan, kirjallisuutta voi alkaa (mahdollisesti ja parhaimmassa tapauksessa) syntyä silloin, kun ”keksii” jotain aivan uutta, mullistavaa ja yhteiskuntaa sykähdyttävää. Sen jälkeen kirjoittaja puristaa sen liuskoihin.

Mikä sitten tekee kirjallisuudesta kirjallisuutta? Jos minulta kysytään, niin muoto ja sisältö yhdessä muodostavat kirjallisuutta, sillä kumpaakaan ei voi erottaa toisistaan. Muodolla tarkoitan kerrontaa sekä näkökulmaa, ja sisällöllä tarinaa sekä henkilöhahmoja.

Mielestäni jokaisen teoksen täytyy pyrkiä tuomaan jotain uutta kirjallisuuskentälle: haastamaan olemassaolevia konventioita, tuomalla tuttuun aiheeseen uusi näkökulma tai kertomalla aikaisemmin tuntematon tarina.

Se ei ole mikään helppo juttu, mutta mikä lopulta olisi helppoa? Eli vastauksena otsikon kysymyksee: ei, suomalaiset eivät kirjoita huonommin. Suomalaiset kirjoittavat vain enemmän.

P.s. Huijasin vähän lomien suhteen, sillä on minulla muutama matka tulossa. Toinen sisältää seikkailua itselle tuntemattomalla mantereella, mutta ensin menen Lissaboniin viikonlopuksi. Tarkoitus on yhdistää työ ja huvit. Lissaboniin on luvattu viikonlopuksi sopivasti vesisadetta ja alle 20 astetta – reissu sujuu siis hyvin suomalaisen kesäisissä tunnelmissa 😀

Kuva: Unsplash

Taitto-ohjeita kirjoittajille ja kirjallisuuskentän kuulumisia

~ Mariia ~ Kommentoi

alexis-brown-82988-unsplash

Taitto ei ehkä kiinnosta kirjoittajia Wordiä naputellessa, mutta sen kannattaisi kiinnostaa. Lisäksi kirjallisuuskentällä kuhisee: Helsinki Lit päättyi juuri, J. H. Erkon kilpailun tuomari pui julkisuudessa tekstien tasoa ja Tästä saa puhua! -tietokirjan julkkareita juhlittiin eilen.

Ohessa teille tiivistys menneen viikon linkkivinkeistä ja tapahtumista. Lisäksi kerron lopuksi hieman blogin tulevista juttuaiheista.

Taitto-ohjeita kirjoittajille

Törmäsin hyödyllisiin tekstinkäsittelyohjeisiin, jotka helpottavat tulevaisuudessa taittajan työtä. Taittajan pääasiallinen vastuu on siis tekstin muotoilu valmiiksi kirjaksi.

Kirjoittajan on hyvä oppia perusasiat jo kirjoitusvaiheessa, sillä muotoilujen korjaaminen saattaa työllistää taittajaa (ja kirjoittajaa) myöhemmin. Ylimääräisten välilyöntien metsästäminen ja poistaminen valmiista tekstistä nyt vaan on ahterista.

Kirjallisuuskentän kuulumisia

Helsinki Lit

Helsingissä vietettiin viime viikonloppuna Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumaa, jossa oli runsaasti kansainvälisiä sekä kotimaisia kirjailijoita.

En itse päässyt tapahtumaan, mutta olen lukenut valtavasti haastatteluja lehdistä (mm. Helsingin Sanomista, Suomen Kuvalehdestä ja Etelä-Suomen Sanomista) ja laittanut monta kirjaa Helmetin varauslistalle mm. Ayòbámi Adébáyòn esikoiskirjan Älä mene pois (2017) ja Johannes Anyurun romaanin He hukkuvat äitiensä kyyneliin (2017).

Ainakin osa kirjallisuuskeskusteluista on nähtävillä Yle AREENASTA.

J. H. Erkko -kirjoituskilpailun tuomari avautuu

Kirjailija ja toimittaja Karo Hämäläinen kertoo tuomarointikokemuksistaan  J. H. Erkon kirjoituskilpailussa Suomen Kuvalehden nettisivuilla. Hänen ja muiden kilpailun tuomareiden mukaan: ”nuoret kirjoittajat kirjoittavat paljon mutta kehnonlaisesti.”

Erityisesti ”minämuotoinen rypemismonologi” sekä viimeistelemätön tyyli saavat Hämäläiseltä huutia. Lisäksi pääosin traageiset ja ilottomat aihevalinnat herättävät ihmetystä tuomaristossa.

Hämäläinen tiivistää vuoden 2018 kilpailun tilastot muutamaan lukuun:

  • kilpailuun lähetettyjen tekstien kokonaispaino: 25 kg
  • osallistujia: 137 kpl
  • novellien lukumäärä: 745 (n. 6 000 liuskaa)

Jos osallistuit Erkon kilpailuun, älä masennu tuomarien puheista! Hyväksi kirjoittajaksi tulee kirjoittamalla ja lukemalla. Kirjoittaminen on haastavaa, mutta sitä voi oppia niin kuin mitä tahansa muutakin taitoa. On itsereflektion paikka: ota palaute vastaan, tutki omaa tekstiä kriittisin silmin ja jatka tekstin työstämistä.

Suosittelen kirjoituskilpailuihin osallistuvia tutustumaan laatimiini ohjeisiin, jotka selventävät kirjoituskilpailujen käytäntöjä sekä auttavat kirjoittajaa lähettämään kilpailuun parhaan mahdollisen version omasta tekstistä.

Tästä saa puhua!

Eilen vietettiin Tästä saa puhua! -kirjan julkkareita. Tietokirja sisältää 12 lukua seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta, missä syvennytään aiheeseen mm. asiantuntijoiden ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden haastattelujen kautta.

Tästä saa puhua! -kirja on siinä mielessä uniikkitapaus, että se syntyi #metoo-ilmiön myötä sosiaalisessa mediassa. Kirjan työryhmä tapasi #memyos Facebook-ryhmässä ja päätti toimia. Tietokirja toimii puheenvuorona keskusteluun seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Se pyrkii lievittämään stigmaa aiheen ympärillä sekä tarjoaa työkaluja seksuaalista väkivaltaa kokeneille.

Kirjaa voi ostaa mm. Rosebud-kaupoista sekä Kustantamo S&S:stä. Jokaisesta myydystä kirjasta menee 1 e Naisten Linjalle.

Tulevia juttuaiheita

Tässä vaiheessa kevättä/kesää alkaa olla taisteluväsymystä yhdellä jos toisellakin. Blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa juuri tästä syystä. Minulla ei varsinaisesti ole tänäkään vuonna lomaa, mutta yritän nipistää viikon nurmella makoiluun ja taivaan tuijotteluun. Yritän kirjoittaa blogiin kerran viikossa, mutta jos en siihen veny, niin en sitten veny ja vanu.

Julkaisen lähitulevaisuudessa mm. tekstin fiktiivisistä elämäkerroista, listan kiinnostavista kirjoitusoppaista sekä kirjoitan vaihteeksi TV- ja elokuvakäsikirjoittamisesta.

Mikäli sinua kiinnostaisi kuulla jostain tietystä aiheesta, otan juttuideoita vastaan kommentteina tai niitä voi lähettää myös osoitteeseen: jalkisanat@gmail.com

Ai niin, selvisin puolimaratonista. Kokemuksesta voimaantuneena ilmoitin itseni heti seuraavan vuoden kisoihin 😀

Kuva: Unsplash

Sivuraiteilla: Haasteista

~ Mariia ~ 2 kommenttia

Haaste. Haasteellinen.

Ikävän kuuloisia sanoja. Kuulostaa siltä, että ne haluavat jotain. Ja niinhän ne haluavatkin — nimittäin vaivannäköä ja muutosta.

Ajattelin ennen, että haaste on kuin sellainen yleisurheiluradalla oleva vesieste-aita. Väsynyt juoksija joutuu hyppäämään sen yli joka kierroksella ja pelätä kaatuuko kivuliaasti aidan reunan kautta veteen. Haaste.

Haasteet ovat kuitenkin tarpeellisia elämässä, sillä ne nostavat meidät pois mukavuusalueeltamme. Ja kuulkaas, mukavuusalueen ulkopuolella taiat tapahtuu.

Kaikki kirjoittajat tietävät, että jos henkilöhahmoilla on koko ajan tosi kivaa ja kaikki menee mukavasti, on tarina todella tylsä. Tarinaa ei edes kannata kertoa, sillä siinä ei ole mitään kerrottavaa – missä konflikti, jännite ja henkilöhahmon henkinen kasvu?

Minä en ajattele, että haasteellinen on samaa kuin huono, mahdoton tai vaikea. Olen tietoinen monen näkökulman ja aspektin sovittamisesta yhteen, enkä todellakaan pidä niitä itsestään selvänä. Haaste tarkoittaa minulle ennen kaikkea kiinnostavaa aivopähkinää ratkaistavaksi tai itsensä likoon laittamista. Se on välillä vaikeaa, mutta ennen kaikkea mahdollista.

Olen oppinut pitämään haasteista, vaikka niitä ei aina voi ennakoida. Asiat tapahtuvat usein kolmen sarjoissa ja sitten kaikki rysähtää kerralla päälle. Myöhemmin sitä aina miettii, että miten helkutissa selviydyin kaikesta niin hyvin, vaikka hetken näytti, että kaikki pahimmat pelot käyvät toteen.

Itse asiassa olen oppinut ottamaan haasteita vapaaehtoisesti. Kun menee vaikeita asioita päin, ne eivät pääse yllättämään ja silloin kehittää taitoja kohdata haasteet tehokkaammin.

Minä vihaan juoksemista. Siksi ilmoitin itseni puolimaratonille. En ole täysin noviisi juoksuasioissa, sillä ”juoksin” sen kertaalleen vuonna 2012 ja selvisin. Tänä vuonna harjoittelu vähän jäi, mutta ei se mitään tavoitteeni on hurja: ehtiä maaliin 3h sisällä. Jos juoksen henkilökohtaisen ennätykseni upeeta, mutta jos en, no hätä!

Oleellista haasteista on muistaa, että niissä on kyse itsensä voittamisesta ei mistään muusta. Itsensä laittamisesta likoon, parhaansa tekemisestä, uusista kokemuksista tai pahimmillaan selviytymisestä. Ei ennätysten rikkomisesta, kauden parhaasta, upeista titteleistä tms. Ne sellaiset ovat vain muita varten.

Haluan haastaa jokaisen laittamaan itsensä likoon jollakin tavalla tänä kesänä. Hyppää benji-hyppy, heitä talviturkki ennen juhannusta, opettele kokkaamaan lempiruokaasi, opettele muutama fraasi vierasta kieltä lomamatkalle tai opettele nimeämään pihapiirisi kasvit – mitä ikinä oletkin aina halunnut tehdä, mutta et ole viitsinyt tai uskaltanut.

Ainut ehto on, että haaste ei saa millään tavalla liittyä kirjoittamiseen, sillä meidän kaikkien elämä on jo muutenkin täynnä kirjoittamista. Välillä pitää muistaa elää, jotta voi kokea ja saada lisää aihioita teksteihin.

Otatko haasteen vastaan?

Juoksen puolimaratonin lauantaina 19.5. Sportyfeel Helsinki City Run -–juoksutapahtumassa numerolla 9445. Saa tulla moikkaamaan ja ennen kaikkea kannustaa, jos Kukkakorpi näyttää väsähtäneeltä 😀

9 asiaa jotka jokaisen tulisi tietää tekijänoikeudesta

~ Mariia ~ Kommentoi

luke-michael-275911-unsplash

Alkuviikosta Sanaston asiakkaille järjestettiin tekijänoikeusilta, jossa mm. kaksi Sanaston lakimiestä kertoivat hyödyllisiä asioita tekijänoikeudesta kirjallisella alalla.

Sillä tekijänoikeus koskettaa kaikkia riippuen onko julkaissut teoksen tai onko Sanaston asiakas, päätin listata muistiinpanoistani parhaita tärppejä teille jaettavaksi.

Moni tekijänoikeuden pykälistä sisältää heviä lakitekstiä, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan asiasta kansantajuisesti. Lisäksi moni lakiasia on tulkinnanvaraista, joten jos jokin asia mietityttää oman tekstin kohdalla, kannattaa epäselvissä tapauksissa olla suoraan yhteyksissä Sanastoon.

1. Tekijänoikeus kuuluu aina henkilölle

Henkilöllä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on lähtökohtaisesti tekijänoikeus. Tekijänoikeus ei ole koskaan yrityksen eikä yhdistyksen.

Käsikirjoituksesta tehdään kustannettaessa sopimus, jolloin tekijä luovuttaa kustantamolle oikeuden julkaista tekstiä sekä jakaa sitä, mutta tekijänoikeus sinällään pysyy tekstin kirjoittajalla. Sopimuksessa sovitaan tärkeitä asioita liittyen oikeuksiin, joten kirjoittajan on hyvä syynätä se läpi esim. Kirjailijaliiton lakimiehen kanssa (myös ei-jäsenille).

Mikäli olet työsuhteessa (esim. aikakausilehteen), riippuu täysin sinun sekä työnantajatahosi välisestä sopimuksesta, että täyttyvätkö tekijänoikeuden ehdot (syynää sopimus!). Sama pätee myös kirjoituskilpailuihin – lue siis huolellisesti kilpailun säännöt ennen tekstin lähettämistä.

2. Tekijänoikeus syntyy luomishetkellä

Kun teos on luotu, on se välittömästi tekijänoikeuden piirissä. Tekijänoikeus suojaa vain teoksen muotoa, jossa sisältö on luotu. Sanaston sivuilla kerrotaan seuraavasti: ”Tekijänoikeus suojaa teoksen omaperäistä ilmaisumuotoa.” (Sanasto 2018a).

Tekijänoikeus ei kuitenkaan suojaa esim. ideaa tai juonta – eli samasta aiheesta voi siis kirjoittaa monta eri teosta.

jason-wong-502099-unsplash

3. Tekijänoikeus koostuu taloudellisesta ja moraalisesta oikeudesta

Taloudellinen oikeus käsittää mm. oikeuden valmistaa tekstistä kappaleita, esittää sitä tai jakaa sitä.

Morallinen oikeus koostuu kahdesta oikeudesta: isyysoikeudesta sekä respektiivisestä oikeudesta.

  • Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijän nimi on aina mainittava teoksen yhteydessä.
  • Respektioikeus puolestaan, että teosta ei ole luvallista muuttaa tai esittää loukkaavassa yhteydessä.

4. Tekijänoikeus päättyy 70v. tekijän kuolemasta

Jos olet kirjottanut teoksia, on perikunnalla tekijänoikeus kaikkeen kirjalliseen tuotantoosi kuolemasi jälkeen vielä 70 vuotta. Tämän jälkeen tekijänoikeus raukeaa ja teoksista tulee vapaata riistaa.

green-chameleon-21532-unsplash

5. Sitaattioikeus – kuinka siteerata oikein?

Seuraavien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, jotta sitaattioikeus täyttyisi:

  • sitaatin täytyy olla julkistettu
  • sitaatin käyttäminen tulee olla hyvän tavan mukaista (mm. tarpeellisuus oman työn kannalta sekä tekijän nimi sekä lähde aina mainittava)
  • lainattava pätkä täytyy erottua selvästi omasta tekstistä (huom! tieteellisen kirjoittamisen säännöt ovat kuitenkin tiukemmat kuin sitaattioikeuden säännöt eli niillä pääsee jo pitkälle)
  • laajuus – pituutta ei ole rajattu, mutta sen tulee olla ”hyvän tavan mukaista”

Intertekstuaalisuutta käytetään hyvin usein kaunokirjallisuudessa, mikä saattaa olla kyseenalaista sitaattioikeuden näkökulmasta. Mikäli intertekstuaalinen viittaus omassa tekstissä mietityttää, voi tekijänoikeuden näkökulmasta kysyä: ylittääkö tekstipätkä teoskynnyksen eli onko se itsenäinen ja omaperäinen teos?

6. Teoksen käyttöön tulee aina pyytää lupa tekijältä

Mikäli haluat käyttää jonkun toisen tekijän runoa, novellia tai tekstipätkää, tulee siitä aina pyytää lupa joko tekijältä itseltään tai Sanastolta. Tämä koskee jos haluat: esim. esittää runon tapahtumassa, julkaista tekstiä aikakausilehdessä, käyttää osana koulun oppimateriaalia tai vaikka esitystä.

Lisäksi lupa tulee kysyä, jos haluat käyttää yksityistä kirjettä tekstissä. Lupa tulee kysyä tekijältä eli kirjeen kirjoittajalta.

Myös kuolinilmoituksissa käytettävät värssyt ja runot kuuluvat tekijänoikeuden piiriin ja niiden käytöstä tulisi pyytää lupa. Poikkeuksena, jos tekijänoikeussuoja-aika on rauennut (tekijän kuolemasta on kulunut yli 70v.).

7. Blogiteksti kuuluu tekijänoikeuden piiriin

Yllättäen blogitekstin käyttöön sovelletaan samoja tekijänoikeuksia kuin muihinkin teksteihin. Eli on kohteliasta kysyä kirjoittajalta lupa, mikäli haluat jakaa jotain tekstiä tai ainakin lisätä tekstin kirjoittajan ja lähteen selvästi omaan tekstiin.

brooke-lark-176366-unsplash

8. Mitä tehdä, jos tekijänoikeuttasi on rikottu?

  • Ota yhteyttä tekstiäsi käyttäneeseen tahoon ja avaa keskusteluyhteys.
  • Ota tarvittaessa yhteyttä lakimieheen.
  • Aloita neuvottelut.
  • Tekijänoikeusneuvostolta voi kysyä ratkaisua (ei ole kuitenkaan oikeudellisesti sitova, mutta noudatetaan yleisesti)

Yleisesti tekijänoikeusrikkomukset ja -rikokset ovat toistaiseksi olleet pieniä ja ”rangaistuksena” on usein hyvitys tai vahingonkorvaus. Hyvitys tarkoittaa sitä, että tekijänoikeutta rikkonut taho joutuu maksamaan vastaavan summan tekijälle kuin tilanteessa, jossa tekijänoikeutta olisi kunnioitettu. Vanhingonkorvaus puolestaan tarkoittaa tekijälle (tekstin kirjoittaja) aiheutuneiden taloudellisten vahinkojen korvaamista. Tekijän täytyy kuitenkin pystyä näyttämään toteen aiheutuneet vahingot korvausta vaatiessaan.

9. Sanaston rooli tekijänoikeuden turvaajana

Sanaston asiakkaaksi voi liittyä, kun olet julkaissut teoksen (omakustanne tai kustannettu).

Näkyvin asia Sanaston toiminnasta on varmasti lainauskorvausten tilitykset eli jokaisesta kirjastosta lainatusta kirjasta kolahtaa tekijän pussiin 0,25e/laina (vuodesta 2017 eteenpäin). Suurin osa kirjoittajista saa tilityksenä alle 50e/vuosi (Gustafsson 2016), mutta on se parempi kuin ei mitään. Sanastoon liittyminen on täysin maksutonta eli liittyminen kannattaa.

E-kirjoista ei makseta lainauskorvausta, sillä kustantamot tekevät linsessisopimuksen kirjastojen kanssa. Kirjoittajan täytyy näin ollen sopia e-kirjojen lainauskorvauksista suoraan kustantamon kanssa tehdessään kustannussopimusta, muutoin korvaukset menevät suoraan kustantamon tilipussiin.

Sanasto hoitaa myös kirjoittajien tekijänoikeusasioita oman hintataulukon mukaan. Vaihtoehtoisesti kirjoittajat voivat neuvotella palkkionsa itse. Sanasto hoitaa mm. julkaisu-, esitys- (ei sis. esityspalkkioita), TV- ja radio- sekä näyttelylupia (tulossa 2018).

Lisää tekijänoikeuksista ja Sanaston toiminnasta Sanaston nettisivuilta.

Kuvat: Unsplash

 

Lähteet:

Gustafsson, M. ’Kirjailijat iloitsevat lainauskorvauksen nostosta – ”Enää ei tarvitse hävetä”’ in YLE. 22.8.2016. [Online] https://yle.fi/uutiset/3-9103564 [11.5.2018]

Kirjailijaliitto (2018) ’Yhteystiedot’ [Online] https://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/yhteystiedot/ [11.5.2018]

Sanasto (2018a) ’Tietoa tekijänoikeuksista’. [Online] https://www.sanasto.fi/tietoa-tekijanoikeuksista/ [11.5.2018]

Sanasto (2018b) ’Sanasto on kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö’ [Online] https://www.sanasto.fi [11.5.2018]

Mitä mietit, Mariia?

~ Mariia ~ Kommentoi

mohammad-amiri-427787-unsplash.jpg

Gradun palautukseen on suunnilleen viikko. Tästä johtuen en ole saanut aikaiseksi kokonaisia ajatuksia tai edes juttuaihioita. Sylissä lepää palapelin paloja, mutta ei voi olla edes varma, että ne ovat peräisin samasta palapelistä.

Siksi tämäkin kirjoitus on keskeneräinen ja täynnä puuttuvia paloja. Seuraavia ajatusryppäitä olen pohtinut viime aikoina.

Humanismin nykytila ja tulevaisuus

Humanismin nykytila ja tulevaisuus ovat puhuttaneet kovasti mediassa viime aikoina ja syystä. Humanististen alojen suosio laskee eikä humanismi kuulu Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Yhdyn valitettavasti Tuomo Salosen mielipiteeseen, että sivistykselle ei enää anneta Suomessa arvoa vaan kapitalistiset arvot ovat tulleet tilalle. Tilanne ei kuitenkaan ole mielestäni niin toivoton, sillä aikajanalla tulee usein monenlaisia notkahduksia. Innovaatioaallon jälkeen ihmiset kaipaavat taas humanismia.

Milloin on taas humanismin aika?

Suomalaisen musiikin nykytila

Suomalaisen musiikin nykytila itkettää. Valtavirtamusiikin sanat ovat usein niin huonot, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sanoituksissa toistuu paikoitellen kaikki kliseet ja ennalta-arvattavat koukut. Juha Tapion Sydän, jota rakastan – voi pojat, voiko kauempaa enää lähteä kohti aihetta? ”Jo muinaiset kreikkalaiset…”

Miksi kirjailijat ja musiikintekijät eivät tee enemmän yhteistyötä keskenään!?

Menestys – mitä se on?

The Voice of Finland (TVOF) juuri päättyneellä kaudella kilpailijoilta kysyttiin usein unelmia. Ne noudattivat samaa kaavaa: laulaa täydelle Hartwall-areenalle, myydä kultalevyjä, valloittaa sekä kotimaisen yleisön sydämet että kansanväliset tai olla muuten vaan menestynein suomalainen laulaja.

Ei siinä mitään, suuria unelmia saa olla. Unelmat ja realiteetti harvoin vain kulkevat samaa polkua. Vaikka kulkisi unelmansa polkua ei se välttämättä enää tunnu unelmalta.

TVOF kiteyttää kuitenkin karusti tilanteen luovilla aloilla: hyviä ja erinomaisia kilpailijoita on paljon. Ei riitä enää, että on hyvä eikä edes erinomainen, kun ”seuraavaan vaiheeseen” pääsee vain 50% kilpailijoista. Enemmän painoa on tuurilla kuin talentilla sekä persoonalla ja kontakteilla.

Menestyminen ja sen tarve näyttää olevan suuri jokaisella, mutta mitä on menestyminen nykypäivänä?

Kultit ja manipulaatio

Luin tammikuussa Emma Clinen teoksen The Girls (2016), joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Haluaisin ajatella, että olisin resistanssi manipulaatiolle enkä ainakaan lähtisi muiden joukossa tekemään hulluja.

Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, en ole enää varma. Manipuloijat osaavat olla helvetin vakuuttavia. He osaavat iskeä herkkään kohtaan ja kääntää siten kurssin kohti omaa agendaansa.

Voiko ketä tahansa manipuloida tekemään mitä tahansa?

Girls TV-sarja

Olen myöhäisherännäinen Girlsin suhteen. Kuinka virkistävää on nähdä kerrankin naiset samaistuttavina yksilöinä ilman Hollywoodin tähtipölykuorrutetta. Just tolta mäkin näytän aamulla ja isot rispektit näyttää naisen vartalo sellaisena, kun se on!

Sarja osuu ja uppoaa myös kirjoittajiin, sillä Hannah (Lena Dunham) kamppailee kirjailijaksi tulemisen kanssa. Parasta on myös realistisuus: kandilla ei saa enää huippuduunia vaan New Yorkissa selviytyäkseen pitää tehdä silppuduuneja. Dunhamin luoma sekä tähdittämä sarja saa ison suosituksen kaikkien sukupuolten edustajille.

Milloin Suomen telkkarissa nähdään kiinnostavia ja oikeasti samastuttavia naishahmoja?

Kyniä loppuvuodeksi

Pilot Hi-Tec-c Maica 0.4mm on ehdoton lempikynäni. Parasta on terävä kärki ja vaivaton kirjoitustuntuma. Vastaanotin juuri 15kpl uudelleentäytettäviä mustesäilöitä kolmeen Pilot-kynääni. Edes tullimaksut eivät haitanneet. Mustetta riittää ainakin vuodeksi. Yeah!

Olisiko minulla pian vihdoin aikaa kirjoittaa luovia projektejani?

 

Kuva: Unsplash

Lähteet

Kantola, A. ’Humanististen alojen suosio laskee, eikä kaikkia opiskelu­paikkoja edes saada täyteen – ”Mielikuvat ovat todella vahvoja ohjaajia”’. Helsingin Sanomat. 19.3.2018 [Online] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005608100.html [26.4.2018]

Lyytinen, A. ’Guruilu ja pitchaus uivat yliopistoihin, tekoälymystö jyräsi humanistit – siksi tarvitaan sivistyneistön vastaisku’. Helsingin Sanomat. 22.4.2018 [Online] https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005649550.html [26.4.2018]

Salonen, T. ’Suomessa vallitseva ilmapiiri ajoi minut osaksi aivovuotoa’. Helsingin Sanomat. 25.4.2018. [Online] https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005654384.html [26.4.2018]