Miksi!? Oi miksi!?
Kaikista maailman kirjailijoista juuri ihailemani Maggie Nelson ja Eeva Turunen ovat kirjoittaneet upeat teokset, joissa käytetään samoja tekniikoita kuin työstämässäni romaanikirjoituksessa.
Fiilikseni ovat katkeransuloiset: fanitan kovalla kädellä Nelsonia ja Turusta, sillä he vievät kerronnan uudelle tasolla, kumpikin eri tavoin ja kirjoittavat tuoreesti tabuista. Useampi käyttämäni tekniikkaa toimii kuitenkin kulmakivenä kummankin teoksessa tai ainakin tehokeinona.
Olenko kopio, jos käytän alkuperäistä suunnitelmaani vai onko nyt kill your darlings -hetki?
Ollaan taas iänikuisen keskustelun äärellä: mitä kirjailija saa lainata/varastaa?
Kukaan ei omista tekniikkaa, mutta silti tietoinen tekniikan käyttäminen tuntuisi hieman toisteiselta ja kulutetulta, sillä aiemmin niin innovatiiviselta vaikuttanut kerronnallinen keino ei tunnu enää kovin tuoreelta. Toisaalta: tekniikkaa tukee tekstin tematiikkaa…
The Clashin ikonista biisiä muotoille: should it stay or should it go?
Epilogi – Jälkisanat 