Mitä mietit, Mariia?

mohammad-amiri-427787-unsplash.jpg

Gradun palautukseen on suunnilleen viikko. Tästä johtuen en ole saanut aikaiseksi kokonaisia ajatuksia tai edes juttuaihioita. Sylissä lepää palapelin paloja, mutta ei voi olla edes varma, että ne ovat peräisin samasta palapelistä.

Siksi tämäkin kirjoitus on keskeneräinen ja täynnä puuttuvia paloja. Seuraavia ajatusryppäitä olen pohtinut viime aikoina.

Humanismin nykytila ja tulevaisuus

Humanismin nykytila ja tulevaisuus ovat puhuttaneet kovasti mediassa viime aikoina ja syystä. Humanististen alojen suosio laskee eikä humanismi kuulu Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Yhdyn valitettavasti Tuomo Salosen mielipiteeseen, että sivistykselle ei enää anneta Suomessa arvoa vaan kapitalistiset arvot ovat tulleet tilalle. Tilanne ei kuitenkaan ole mielestäni niin toivoton, sillä aikajanalla tulee usein monenlaisia notkahduksia. Innovaatioaallon jälkeen ihmiset kaipaavat taas humanismia.

Milloin on taas humanismin aika?

Suomalaisen musiikin nykytila

Suomalaisen musiikin nykytila itkettää. Valtavirtamusiikin sanat ovat usein niin huonot, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sanoituksissa toistuu paikoitellen kaikki kliseet ja ennalta-arvattavat koukut. Juha Tapion Sydän, jota rakastan – voi pojat, voiko kauempaa enää lähteä kohti aihetta? ”Jo muinaiset kreikkalaiset…”

Miksi kirjailijat ja musiikintekijät eivät tee enemmän yhteistyötä keskenään!?

Menestys – mitä se on?

The Voice of Finland (TVOF) juuri päättyneellä kaudella kilpailijoilta kysyttiin usein unelmia. Ne noudattivat samaa kaavaa: laulaa täydelle Hartwall-areenalle, myydä kultalevyjä, valloittaa sekä kotimaisen yleisön sydämet että kansanväliset tai olla muuten vaan menestynein suomalainen laulaja.

Ei siinä mitään, suuria unelmia saa olla. Unelmat ja realiteetti harvoin vain kulkevat samaa polkua. Vaikka kulkisi unelmansa polkua ei se välttämättä enää tunnu unelmalta.

TVOF kiteyttää kuitenkin karusti tilanteen luovilla aloilla: hyviä ja erinomaisia kilpailijoita on paljon. Ei riitä enää, että on hyvä eikä edes erinomainen, kun ”seuraavaan vaiheeseen” pääsee vain 50% kilpailijoista. Enemmän painoa on tuurilla kuin talentilla sekä persoonalla ja kontakteilla.

Menestyminen ja sen tarve näyttää olevan suuri jokaisella, mutta mitä on menestyminen nykypäivänä?

Kultit ja manipulaatio

Luin tammikuussa Emma Clinen teoksen The Girls (2016), joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Haluaisin ajatella, että olisin resistanssi manipulaatiolle enkä ainakaan lähtisi muiden joukossa tekemään hulluja.

Mitä enemmän olen asiaa ajatellut, en ole enää varma. Manipuloijat osaavat olla helvetin vakuuttavia. He osaavat iskeä herkkään kohtaan ja kääntää siten kurssin kohti omaa agendaansa.

Voiko ketä tahansa manipuloida tekemään mitä tahansa?

Girls TV-sarja

Olen myöhäisherännäinen Girlsin suhteen. Kuinka virkistävää on nähdä kerrankin naiset samaistuttavina yksilöinä ilman Hollywoodin tähtipölykuorrutetta. Just tolta mäkin näytän aamulla ja isot rispektit näyttää naisen vartalo sellaisena, kun se on!

Sarja osuu ja uppoaa myös kirjoittajiin, sillä Hannah (Lena Dunham) kamppailee kirjailijaksi tulemisen kanssa. Parasta on myös realistisuus: kandilla ei saa enää huippuduunia vaan New Yorkissa selviytyäkseen pitää tehdä silppuduuneja. Dunhamin luoma sekä tähdittämä sarja saa ison suosituksen kaikkien sukupuolten edustajille.

Milloin Suomen telkkarissa nähdään kiinnostavia ja oikeasti samastuttavia naishahmoja?

Kyniä loppuvuodeksi

Pilot Hi-Tec-c Maica 0.4mm on ehdoton lempikynäni. Parasta on terävä kärki ja vaivaton kirjoitustuntuma. Vastaanotin juuri 15kpl uudelleentäytettäviä mustesäilöitä kolmeen Pilot-kynääni. Edes tullimaksut eivät haitanneet. Mustetta riittää ainakin vuodeksi. Yeah!

Olisiko minulla pian vihdoin aikaa kirjoittaa luovia projektejani?

 

Kuva: Unsplash

Lähteet

Kantola, A. ’Humanististen alojen suosio laskee, eikä kaikkia opiskelu­paikkoja edes saada täyteen – ”Mielikuvat ovat todella vahvoja ohjaajia”’. Helsingin Sanomat. 19.3.2018 [Online] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005608100.html [26.4.2018]

Lyytinen, A. ’Guruilu ja pitchaus uivat yliopistoihin, tekoälymystö jyräsi humanistit – siksi tarvitaan sivistyneistön vastaisku’. Helsingin Sanomat. 22.4.2018 [Online] https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005649550.html [26.4.2018]

Salonen, T. ’Suomessa vallitseva ilmapiiri ajoi minut osaksi aivovuotoa’. Helsingin Sanomat. 25.4.2018. [Online] https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005654384.html [26.4.2018]

Projektisuunnitelma vuodelle 2018 ja uusia tuulia

picseli-6726

Ensiksi haluan pahoitella, että blogiini on tullut mainoksia. Ne ovat itsestäni täysin riippumattomia enkä valitettavasti voi niihin tällä hetkellä vaikuttaa. Koittakaa kestää tai sulkekaa silmänne rullatessanne niiden ohi.

Toiseksi haluan pahoitella, että tapahtumakalenterin joulukuun kohta jäi ammottamaan tyhjyyttään. Tapahtumia ei juurikaan ollut, ja mikäli oli, sain kuulla niistä vasta tapahtumapäivänä, jolloin niiden jakaminen olisi ollut epäreilun myöhäistä.

Vuosi on ollut poikkeuksellisen vilkas kirjoituskilpailujen suhteen. Todella poikkeuksellinen! Ei siis ole mikään ihme, että vuoden loppua kohden on hiljentynyt. Uskon vuoden 2018 tuovan myös uusia kiinnostavia kilpailuja tullessaan, joten kannattaa tarkkailla Kirjoituskilpailuja-sivua.

No, mitä minulle kuuluu?

Oikein hyvää. Sain elämäni ensimmäiset kirjastokorvaukset kirjoittamastani romaanista joulukuussa. Summa ei päätä huimaa, mutta kyllä se mieltä lämmittää kovasti. Mukavaa, että ihmiset ovat lainanneet kirjaani. Investoin tulot pitsaan ja olueen – oli oikein hyvä sijoitus.

Gradu vie oikeastaan kaiken kirjoittamiselle varatun ajan. En ole kirjoittanut projektejani juuri lainkaan, mutta ideoita puskee mieleen sitäkin enemmän. Minulla on sekalainen kokoelma ideoita suttupapereilla, puhelimessa, nenäliinoissa, post-it -lapuissa, sekä muistikirjassa nro 1, 2 ja 3. Onneksi gradu valmistuu toukokuuhun mennessä, joten saan luovuuteni sen jälkeen tehokkaaseen käyttöön.

Teen joka vuosi suunnitelman seuraavan vuoden projekteista. Lähinnä päätän, että mihin keskityn ja millaisella aikataululla. Tavoitteeni ovat usein aivan liian kunnianhimoisia ja optimistisia, mutta tavoitteita on silti kiva vetää itselle.

Työstän vuonna 2018 TV-käsikirjoitusta, jatkan nuorten kirjan kirjoittamista sekä kokeellisen tekstin tekemistä. Teksti on kokeellisen siksi, että en ole lyönyt vielä yhtään kirjainta Wordiin, vaan olen kirjoittanut ainoastaan käsin liuskoja. Lisäksi tekstin muoto ja rakenne pyrkivät haastamaan konventioita. Minulla on aavistus siitä, mitä tekstistä voisi tulla, mutta en halua suunnitella liiaksi. Antaa tekstin viedä.

Vuosi 2018 tulee olemaan muutosten vuosi. Muutosten ei välttämättä tarvitse olla isoja, mutta ne ovat silti elämää muotoilevia. Edessä on ainakin valmistuminen ja muutto. Suurimmat muutokset tulevat usein ilmoittamatta, joten jään odottamaan mitä vuosi 2018 tuo tulleessaan.

Mutta ennen sitä, levätkäämme ja hiljentykäämme jouluun.

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta – on ollut ilo lukea palautettanne! Hyvää joulua ja upeaa uutta vuotta 2018! 

 

Kuva: Unsplash

Oivalluksia tekstin muokkauksesta

patrick-tomasso-319754

Teksti ei toiminut. Alku, henkilöhahmot ja tunnelmat tökkivät eivätkä tuntuneet luontevalta. Pohdin uusia näkökulmia tekstiin jokaiselta kantilta, mutta mitkään eivät  aidosti parantaneet sitä. Eivät mitkään! Sitten se iski.

Istuin aamupalapöydässä arkena ja mussutin kylmäksi koppuraksi jäähtynyttä paahdettua ruispalaa. Hörpin aamuärtyisästi kahvia ja kuuntelin puolella korvalla Radio Helsingin aamulähetystä, jossa oli vieraana Young Adult Fiction -messujen järjestäjä. Lähetyksessä keskusteltiin mm. millaisia kirjoja nuoret sekä nuoret aikuiset lukevat ja miksi kohderyhmä on maailmalla nousussa.

Olin sattumoisin juuri työstämässä toista versiota nuorille suunnatusta tekstistä, mutta olin aivan jumissa eivätkä mitkään aiemmat temput tuntuneet toimivan: mm. tekstin lepuuttaminen, ongelmakohtien poistaminen, tiivistäminen ja lauseiden hiominen.

Samassa ajatus lipui mieleeni kuin sattumalta: vaihdan päähenkilöideni nimet päittäin!

Ajatusprosessi eteni jokseenkin näin:

  1. ihan hölmö ajatus!
  2. voi siinä sittenkin olla perää…
  3. äh, nimien vaihtaminen vaatii aivan liikaa mekaanista hommaa!
  4. henkilöhahmot olisivat kyllä silloin kolmiulotteisempia, voisihan se toimia…
  5. nyt ymmärrän miksi 1. päähenkilö ei ole ollut samaistuttava – tämähän on aivan loistava idea!
  6. ei perkele, tulee ylimääräinen välivaihe työhön!!!
  7. mutta lopputulos ratkaisee ja siitä tulee hyvä!

Henkilöhahmot elävät nyt tarinassa itsenäisesti ja väkinäisyys on kadonnut. Teksti on luontevaa ja paljon uskottavampaa. Ja mitä tulee mekaaniseen työhön: onneksi on Wordin Find –> Replace -toiminto!

Ratkaisut harvemmin tulevat tekstiä tuijottamalla. Pienemmät korjaukset kyllä, mutta juoneen ja kokonaisuuteen liittyvät ideat tupsahtavat usein mieleen kuin vahingossa. Niille täytyy antaa vain aikaa putkahtaa mieleen. Kirjoittamisessa parasta onkin se, että prosessi on aina uniikki eikä kukaan voi koskaan täysin hallita sitä.

En tiedä mistä moinen ajatus henkilöhahmojen päittäin vaihtamisesta tuli, sillä lähetyksessä ei oikeastaan puhuttu lainkaan henkilöhahmoista. Kai aiheesta yleisesti keskustelu toimi hyvänä triggerinä. Piti kyllä taputtaa itseäni selkään ja kiitellä: ”Hyvin keksitty kuomaseni, kyllä me vielä saadaan tämä teksti valmiiksi.”

Kuva: Unsplah

Meidän täytyy haastaa ’status quo’

Katsoin taannoin elokuvan Steve Jobsin elämästä nimeltä Jobs (Joshua Michael Stern, 2013). Elokuvaa en voi suositella katsottavaksi, mutta innostuin Jobsin mentaliteetista sekä elokuvassa käytetyistä lainauksista.

screen-shot-2017-03-02-at-15-00-09
Kuva: IMDB

Henkilökohtaisesti en pidä Steve Jobsista, sillä hän oli ylimielinen kusipää (lukemani mukaan ja sama kerronta toistuu elokuvassakin), mutta pidän hänen filosofiastaan ja samastun kirjoittamisessa samankaltaisiin asioihin. Itseasiassa Jobs profiloituu loistavasti aikaisempaan kirjoitukseeni Kusipäät menestyy aina.

”Innovation distinguishes between a leader and a follower”

Jobs luotasasi Applen yhtiöksi, joka ei tee ”sitä samaa paskaa, mitä muutkin tekevät”, vaan pyrkii aina parempaan. Hän halusi luoda kuluttajille tuotteen, joka toimii parhaalla mahdollisella tavalla sekä luoda vaihtoehdon, jota he eivät edes osaa toivoa. Ja kuten tiedämme, Applella menee nykyään hyvin.

Olen oikeastaan samoilla linjoilla Jobsin kanssa: meidän täytyy haastaa status quo eli hallitseva ajatusmalli, jotta voimme luoda jotain uutta.

Internet on täynnä erilaisia taulukoita ja vaihe-vaiheelta eteneviä opastuksia, miten kirjoittaa kirja. Taulukkoa käyttämällä ei voi luoda mitään uutta ja erilaista, vaan tuloksena on todennäköisesti samanlaista ja jo julkaistua materiaalia.

”You can’t just ask customers what they want and then try to give that to them. By the time you get it built, they’ll want something new.”

Sen sijaan, että kirjoittaisi niin kuin kaikki muut, on parempi kulkea omaa polkua ja tarjota sellaista vaihtoehtoa mitä lukijat eivät välttämättä edes osaisi haluta. Kuluneet juonikuviot turhauttavat ja harva haluaa lukea saman kirjan ”kahdesti”. Sama koskee oikeastaan kaikkea taidetta.

Persoonallisuus, innovatiivisuus, kyseenalaistaminen, innokkuus, pelottomuus.

Ne ovat mielestäni inspiroivia avainsanoja, joita kuulee käytettävän puheessa mutta niitä näkee harvemmin teoissa. Uskallus ja heittäytyminen puuttuvat.

”Sometimes life hits you in the head with a brick. Don’t lose faith.”

Ei ole helppoa raivata omaa tietään ja tehdä asioita toisin. Uskon sen kuitenkin lopulta olevan palkitsevampaa kuin massatuotanto. Kannustan kaikkia kirjoittajia haastamaan valtavirran, kulkemaan oman intuition johdattamana, kyseenalaistamaan ja olemaan omille visiolle uskollinen.

Pysytään silti itsenämme, kusipäitä on jo tarpeeksi 😉

Jobsin elämästä on tehty toinenkin elokuva Steve Jobs (Danny Boyle, 2015), joka on kuulemma parempi kuin vuoden 2013 filmatisointi.

 

Lähteet:

Brainy Quote (2017) ’Steve Jobs Quotes’ in Brainy Quotes [online] https://www.brainyquote.com/quotes/authors/s/steve_jobs.html [Accessed 2nd March 2017]

Kirjoita käsin!

Digiyhteiskunnassa tietokoneet korvaavat usein kynän ja paperin. Harvemmin esseitä palautetaan enää käsin kirjoitettuna, kokonaisista romaanikäsikirjotuksista nyt puhumattakaan. Vaikka elektroniikka edustaa tehokkuutta, suoraviivaisuutta, ekonomisuutta ja tuottavuutta, luotan edelleen kynän mahtiin.

Moni kuuluisa kirjailija kirjoittaa mielellään käsin. Esim.  J.K. Rowling kirjoitti valtaosan Harry Potter ja Viisasten Kivi -kirjastaan työmatkallaan muistikirjaansa, jonka jälkeen hän näppäili tarinan tietokoneelle (Bloomsbury).

Oppiminen tehostuu

Olen henkilökohtaisesti huomannut, että oppiminen ja uusien asioiden omaksuminen on helpompaa, jos ne kirjoittaa paperille. Chris Gayomali tukee huomiotani, jonka mukaan kynällä kirjoittaessa käden motorinen liike stimuloi aivoja oppimaan uutta, tehostaa ajatteluprosessia sekä työstää paremmin opittuja asioita kuin näppäimistöllä kirjoitettuna (Gayomali, Mental Floss, 2015).

Yläasteelta lähtien olen kirjoittanut käsin muistiinpanoja samalla, kun luen koealueen läpi. Kirjoitan edelleen yliopiston esseitä tehdessäni kaikki taustatutkimuksessa käyttämäni hyödylliset lainaukset ja ideat muistikirjaani.

Lähtökohtaisesti kirjoitan kuitenkin kaikki tekstini tietokoneella. Saatan kirjoittaa kohtauksen tai kiinnostavan kuvauksen muistikirjaani tai testata ideoitani, jonka jälkeen siirrän tekstin koneelle. Mutta suunnittelu- sekä ideointiprosessin aikana ja taustatyötä tehdessäni kirjoitan kaiken käsin.

Muisti paranee

Lizette Borellin mukaan käsin kirjoittamalla asioita muistaa paremmin, sillä yksilö pystyy omaksumaan helpommin laajoja asiayhteyksiä sekä tehostaa ymmärtämistä (Borelli, Medicaldaily, 2o14). Olen aina saanut hyviä arvosanoja kouluaineista sekä esseistä, ja mikä parasta: pystyn yhä muistamaan monia opiskelemiani asioita (jos jätetään matemaattis-luonnontieteellisetaineet laskuista 😀 )

Minä en muista suuntaohjeita, kauppalistaa, päivämääriä tai mitään tärkeää, ellen kirjoita niitä ylös lapulle. Yritin digitalisoitua painostuksesta ja alkaa käyttää puhelimen kalenteria, mutta tuloksena oli ainoastaan lisää hajamielisyyttä ja sotkua.

Käytän edelleen siis paperikalenteria ja kauppalappuja.

Kirjoittaminen käsin edistää luovuutta

Tommolan mukaan käsin kirjoittavat tuottavat runsaammin ja nopeammin sanoja sekä ilmaisevat ajatuksia laajemmin (Tommola, Helsingin Sanomat, 2016). Lisäksi tutkimuksessa on osoitettu, että käsin kirjoittamisen ja uusien ideoiden syntymisen välillä on korrelaatio (MTV3, 2014).

Artikkelit tukevat huomioitani, että ajattelu on parempaa ja elävämpää kirjoitettuna käsin. Olen saanut kaikki parhaimmat ideani joko muistikirjan äärellä kynä kädessä tai toimittaessani jotain vähäpätöistä asiaa, mutta harvemmin tietokoneen ääressä.

Käsin kirjoittaminen auttaa usein myös luovassa ongelmanratkaisussa: kirjoitan ongelman näkyville, jonka jälkeen hahmottelen kysymyksiä, jotka minun tulee ratkaista. Usein vastaus löytyy kuin vahingossa mielen labyrintistä. Hitaudesta on hyötyä: aivot ehtivät prosessoida asiaa kauemmin kuin tietokoneella kirjoittaessa ja herättää kiinnostavia ajatuksia.

Omaa luovuuttaan saa treenattua helposti kirjoittamalla käsin mm. tajunnanvirtaa. Huomioitavaa on, että on olemassa kahdenlaista tajunnanvirtaa: suunniteltua ja suunnittelematonta.

Suunniteltua tajunnanvirtaa löytyy valmiista kirjoista, esim. Virginia Woolfin teksteistä, jolloin kirjailija auttaa lukijaa sukeltamaan sisälle henkilöhahmon tajuntaan seuraamaan sen irrationaalisia liikehdintöjä. Suunniteltu tajunnanvirta on siis valmista, hiottua tekstiä, jonka on tarkoitus näyttää ihmisen pään sisäisiä ajatuksia sellaisena, kun niitä todellisuudessa koetaan.

Suunnittelematon tajunnanvirta taas on kirjoittajan työväline. Kirjoittaja kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa ilman, että suunnittelee tekstiään tai nostaa edes kynäänsä paperista.

Hyödyt vs haitat

Lukion jälkeen harvoin tarvitsee kirjoittaa käsin yhtään mitään ja olen huomannut sen käsialan muuttumisena. Käsialastani on tullut todella suttuista ja sotkuista, sillä kenenkään muun ei tarvitse saada kirjoituksestani selvää (ja joskus minun on vaikea myös tulkita itseäni).

On totta, että käsin kirjoittamisessa on hommaa: aikaa kuluu, vihkoja kuluu ja käsi turtuu, mutta mielestäni hyödyt ovat suurempia kuin haitat. Opin paremmin, muistan paremmin ja luovuuteni kukoistaa. Win win!

Ja mikä parasta: kynä ja muistikirja mahtuvat aina mukaan eikä niistä lopu virta.

 

Lähteet:

Bloomsbury [online] http://www.harrypotter.bloomsbury.com/uk/jk-rowling-biography/ [Accessed 30.7.2016]

Gayomali, C ’4 Benefits of Writing by Hand’ 25.1.2015  Mental Floss [online] http://mentalfloss.com/article/33508/4-benefits-writing-hand [Accessed 22.7.2016]

Tommola, A ’Vaihda näppäimistö kynään: ajattelet paremmin’ 4.2.2016 Helsingin Sanomat [online] http://www.hs.fi/elama/a1454472102206 [Accessed 22.7.2016]

’Tutkijat: Käsinkirjoituksen hylkääminen näkyy aivoissa’ Mtv3 3.6.2014 [online] http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/tutkijat-kasinkirjoituksen-hylkaaminen-nakyy-aivoissa/3417968 [Accessed 22.7.2016]

5 pahinta virhettä, jotka kirjoittaja voi tehdä

Kaikki tekevät virheitä ja niin pitääkin, sillä virheistä oppii. Joku kuuluisa sanoi, että kaikkein menestyneimmät tyypit ovat itseasissa tehneet kaikkein eniten virheitä. Minä uskon häntä, kuka hän sitten onkaan.

Listasin alle viisi suurinta virhettä, joista olen itse oppinut kaikkein eniten ja toivon, että niistä on hyötyä myös muille kirjoittajille.

1. Kirjoittaja kertoo tarinan pois

Mielessä pyörii ihan mieletön ajatus, josta varmasti tulee bestseller. Kirjoittaja on pakahtua omaan ideaansa ja haluaa purkaa kuulijalle tarinansa suullisesti ilman, että yhtään kirjainta on edes lyöty ruutuun.

Olen oppinut kantapään kautta, että hyvästä ideasta tulee tylsä heti, kun olen itse kuullut sen. Koska tarina on tavallaan jo kerrottu pois, ei minua kiinnosta alkaa kirjoittaa sitä enää. Kirjoittaessani haluan ”elää” henkilöhahmojen kautta ja ratkoa ongelmia sitä mukaa, kun niitä tulee eteen. Jos tarina on jo kerrottu, ei siinä ole enää mitään yllättävää. Olen siis tuhlannut oman ideani.

Vaikka tarina kuulostaa loistavalta ja kirjoittaja haluaisi jakaa sen jo koko maailman kanssa, suosittelen kirjoittajaa olemaan hiljaa ja keskittymään kirjoittamiseen. Tarinan voi sitten jakaa lukijoille kirjan muodossa.

2. Keskeneräisen tekstin näyttäminen

Paha virhe. Keskeneräinen on keskeneräinen eikä millään muotoa näytä lopulliselta. Keskeneräinen teksti on usein sekava, selittävä, epävarma ja harva osa-alue (esim. draaman kaari, henkilöhahmot, dialogi…) on vakiintunut. Lukija (eikä aina kirjoittajakaan) saa vielä käsitystä, mitä tarinasta tulee, siksi on erittäin vaarallista näyttää keskeneräistä tekstiä kenellekään.

Kirjoittaja näyttää tekstejään lukijalle miellyttääkseen ja saadakseen kehuja, ja lukija olettaa saavansa lukea huippuunsa hiottua tekstiä. Vaikka kirjoittaja kuinka kertoisi tekstin olevan keskeneräinen, ei lukija voi ymmärtää, että keskeneräinen on keskeneräinen. Mikään ei ole niin paha kommentti lukijalta kuin sympaattinen ”ihan kiva”, mutta lukijan kasvoista paistaa peura ajovaloissa väkinäisen hymyn kera.

Olen sortunut muutaman kerran näyttämään pienestä painostuksesta keskeneräisiä tekstejäni. Olen kuitenkin oppinut, että viimeistelemättömien tekstien lukemisesta ei hyödy kukaan. Palautteet ovat eri asia, mutta silloin pyrin viimeistelemään tekstin mahdollisimman valmiiksi lukijaa varten.

3. Vihdoinkin huipulla

Vuorilla vaeltaneet tietävät, että vuoren harjanteet tekevät illuusion huipusta. Juuri, kun luulee olevansa vihdoinkin kukkulan kuningas, joutuu pettymään, kun matkaa on edessä enemmän kuin takana.

Mielestäni sama pätee yhtälailla myös kirjoittamiseen ja kitetytyy etenkin ensimmäisen kirjan kirjoittamisen eri vaiheissa. Kun kirjoittaja saa kokonaisen käsikirjoituksen valmiiksi, hän luulee olevansa valmis. Sitten alkaa monet editointi-kierrokset, jotka tuntuvat loputtomilta.

En usko kirjoittajan oppivan koskaan kirjoittamisesta kaikkea, vaan on aina mahdollista haastaa itsensä ja tavoitella huippua. Siksi on mielestäni tärkeää, että kirjoittaja ei tuudittaudu missään elämänsä vaiheessa tunteeseen, että kaikki on saavutettu. Vanhakin kettu voi oppia uusia temppuja, jos vain haluaa.

4. Kohti horisonttia

On monia sananlaskuja, jotka toistavat sitä samaa, että ainoastaan eteenpäin on katsottava ja tarvottava. Yhtälailla on tärkeää vilkaista välillä taaksepäin ja nähdä jo kuljettu matka.

Joka kerta, kun olen itse päässyt kouluttajan rooliin jakamaan omaa tietotaitoani muille, hämmästyn kuinka paljon asioita itseasissa tiedän ja osaan. Sen sijaan, että katseeni olisi jatkuvasti horisontissa, vilkuilen välillä taakse, jotta muistan olla tyytyväinen jokaisesta opitusta asiasta. Jos katsoo jatkuvasti eteenpäin, ei välttämättä pysty iloitsemaan pienemmistä erävoitoista.

5. Oman työn vertaaminen klassikoihin

Monet menestyneet kirjailijat ovat hioneet kirjoitustyyliään sekä tarinoitaan jopa vuosikymmeniä. Siksi onkin varsin typerää, että kirjoittaja vertaa itseään jatkuvasti maailmanluokan huippuihin. Paha mieli ja alemmuuskompleksihan siitä seuraa.

Vertailu, arvottaminen ja analysointi  eivät kuulu ensimmäiseen versioon. Kirjoittajan kannattaa keskittyä kirjoittamaan omaa työtään ja vilkaista sen jälkeen mitä muuta on aikaisemmin tehty. Silti on hyvä muistaa, että jokainen kirjoittaja kasvaa, mutta julkisesti näemme vain menestyjien hienot hetket epätoivon sijaan.

Jos kirjoittaja välttämättä haluaa vertailla itseään mestareihin (suosittelen jokaista kuitenkin keskittymään omiin projekteihinsa), hänen kannattaa tutustua kirjailijan varhaisiin teksteihin. Aina näitä varhaisia tekstejä ei ole kuitenkaan saatavilla, sillä niitä ei ole välttämättä koskaan julkaistu.

 

Virheitä ei kannata pelätä tai viivytyksistä lannistua, sillä ne ovat välttämätön ainesosa kohti toimivaa kokonaisuutta. Jokaisen kirjoittajan kannattaa keskittyä kirjoittamaan omaa tarinaa ja yrittää olla vertailematta itseään liikaa muihin. Kärsivällisyyden ei ole turhaan sanottu olevan hyve.

Tää on ihan paras idea

Moni luovan kirjoittamisen opus lähtee liikkeelle ideasta. Idean täytyy olla hyvä, kestävä ja kiinnostava. Ideasta lähtee koko tarina juontumaan moneen eri suuntaan. Sitä sanotaan, että hyvästä ideasta syntyy hyvä tarina. Miten näitä ideoita oikein keksitään ja missä ne asuu?

Mielestäni ei ole olemassa huonoa ideaa (paitsi alkoholin tai rakkauden huurussa tai nuoruudessa keksitty). Me ihmiset pidämme asioiden jakamisesta hyvään ja huonoon, koska se selkeyttää maailmankuvaamme. Jos mietimme tarkemmin, on olemassa oikeastaan vain kahdenlaisia ideoita: hyviä ideoita sekä kehittelemättömiä ideoita, jotka ovat pintapuolisia ja siksi raakoja.

Isoja ideoita

Ohjaaja David Lynch (Twin Peaks, Mulholland Drive) kiteyttää idean olevan kuin kala. Jos jäät matalaan veteen, saat todennäköisesti pienen kalan, mutta jos uskallat sukeltaa syvälle veteen, voit saada vonkaleen (Catching Big Fish, 2007).

Lynch:n käyttämä symbolismi on mielestäni hyvin kuvaava. Jos menee helpon kautta ja ottaa ensimmäisen vastaan tulevan idean kehittelyyn, lopputulos saattaa lässähtää ja toistaa jo aikaisemmin toteutettua. Vaatii rohkeutta mennä syvemmälle ja tutkia erilaisia mahdollisuuksia, mitä, jos –asennetta. Ensimmäinen idea ei välttämättä ole hyvä idea, vaan saattaa vaatia jatkojalostamista tai uuden idean.

Mielestäni on turhaa ideoita miettiessä ajatella, mikä myisi. Kirjan kirjoittamiseen menee vähintään vuosi joskus jopa vuosikymmen, joten markkinat ehtivät muuttua moneen kertaan ennen kun teksti on valmis. Valitsen aina ideoista ne, jotka ensisijaisesti kiinnostavat minua, silloin haluan ”sukeltaa” syvemmille vesille ja kokeilla jotain uutta. Lisäksi tekstin kanssa tulee vietettyä vuosia, joten ideaan ei saa kyllästyä, muuten idea ei kehity tarinaksi asti.

Ideasta tarinaksi

Olen visuaalis-kineettinen ihminen. Tämä hieno termi tarkoittaa sitä, että olen hyvin visuaalinen ihminen ja muistan asioita paremmin, jos olen nähnyt ne kuin kuullut ne. Sanat eivät tule luokseni tarkkoina ideoina, ne tulevat kohtauksina, kuvina tai yhden rivin ajatuksina. Idea ei siis tule mieleeni kokonaisena. Sitä mukaa, kun kirjoitan tekstiä auki, löytyy viimein tarina. Idea tarvitsee usein aikaa kehittyäkseen tarinaksi mutta myös päättäväistä kirjoittamista ilman rajoituksia.

Tarina ei piileskele kaikilla. Monissa luovan kirjoittamisen oppaissa kerrotaan kuinka ideaa kehitellään, mikä kuulostaa itsestäni enemmän mekaaniselta autonrakentamiselta kun tarinankerronnalta. Osalla kirjoittajista on selvät suunnitelmat, tekstin rakenne ja kohtausluettelo kirjoitettuna paperille ennen kuin käsikirjoituksessa on sanaakaan. Toimintatapa on erilainen jokaisella kirjoittajalla. Varjopuoli omassa tekniikassani on se, että luominen vaatii kärsivällisyyttä ja sekasorron hyväksymistä, jotta voi antaa idealle tilaa kasvaa, sillä tarina ei välttämättä tule heti, eikä välttämättä samana vuonna.

Ideaa ei kannata alkaa liikaa testailla, että onko se tarpeeksi kiinnostava, kestävä tai yllätyksellinen. Ainakin itse karkotan sillä inspiraation tehokkaasti pois. Jos pidät ideastasi, ala kirjoittaa, sillä kirjoittamisella voit löytää tarinan. Testaamisen voi tehdä silloin, kun ensimmäinen versio on kirjoitettu.