Kuinka yhdistää päivätyö ja luova kirjoittaminen?

23.11.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Päivätyö häiritsee luovaa kirjoittamista. Ihanteellisessa tilanteessa käyttäisin 37,5 tuntia viikossa omiin projekteihini.

Se olisikin utopiaa, sillä todellisuudessa en saisi mitään aikaan.

Päivätyö piristää

Minä tarvitsen rutiinia luovan kirjoittamisen lisäksi. Muutoin nysvään kotona, vellon samoissa ajatuksissa ja yritän olla ahkera, mutta en saa lopulta mitään aikaan. Niin, ja herään aivan liian myöhään.

Päivätyö paitsi elättää, mutta antaa myös motivaatiota ja hauduttaa ajatuksia. Ihmisten parissa oleminen virkistää, ja muun kuin omien luovien ongelmien ratkaiseminen on mukavaa vaihtelua.

Kesken työpäivän saatan keksiä loistavan replan, jonka henkilöhahmo voisi sanoa juuri siinä kriittisessä kohtauksessa, jonka kanssa olin jumissa. Talletan sen A5-kokoiseen muistikirjaani, joka on aina mukanani laukussa.

Aika on rajallista

Viimeinen asia, joka tulee väsyneenä mieleen työpäivän jälkeen, on avata 150 liuskainen dokkari ja alkaa editoida sitä. Vittuuntuneena kirjoittaminen tuottaa paskaa tekstiä (paitsi, jos kirjoittaa vihaisia kohtia), väsyneenä ajatus ei kulje ja itsensä pakottaminen ei tuota nautittavaa luettavaa.

Siksi kirjoitan pääsääntöisesti viikonloppuisin ja lomilla. Otan kunnon puristuksia sen sijaan, että kirjoittaisin vähän kerrallaan. Tarvitsen vähintään 3 tuntia, jotta voin syventyä tekstiin. Viikonloppuna kirjoitan joko la tai su (parhaassa tapauksessa molempina). Jos minulla on vapaa ilta, ehkä jopa pe.

Sitten on sukujuhlia, synttäreitä, tupareita (saman tyypin viidennet tuparit!), häitä, pikkujouluja, kotityöt ja muuta sosialisointia, joka syö kirjoittamiselta aikaa. Tälläkin hetkellä kalenterissani näyttäisi olevan seuraava vapaa viikonloppu tammikuussa viikolla 3…

Käytän myös työmatkat tehokkaasti hyväksi. Talletan mieleeni pulpahtavat ajatukset siihen samaan A5-kokoiseen muistikirjaan.

Anna itsellesi armoa

En ota enää paineita asioista niin kuin ennen. Olen hyväksynyt ajan rajallisuuden sekä omat voimavarani. Riittää, että teen parhaani. Sitä paitsi tekstin pitää hautua! Jos työskentelee vuoden jokaisena päivänä saman tekstin kanssa 8 tuntia päivässä, ei ehkä enää näe metsää puilta.

Joskus tuntuu siltä, että viikonloppuna voisi vain olla. Sitten vain olen, vaikka ajan voisi käyttää kirjoittamiseen. Olen myös myöhästynyt erinäisiltä kutsuilta monta kertaa, koska kirjoittaminen sujui niin perkuleen hyvin etten voinut lopettaa ajoissa. Itselleen pitää muistaa olla armollinen!

Päivätyön ja kirjoittamisen yhdistäminen ei ole helppoa.

Toivon toisinaan, että voisin lähteä kerran vuodessa kirjoittamaan kuukaudeksi jonnekin. Kuukausi olisi pyhitetty täysin meneillään olevan projektin kirjoittamiseen. Kuukauden intensiivisen kirjoittamisen jälkeen edistyksen voi nähdä toisin kuin satunnaisesti kirjoittaessa. En kuitenkaan menettäisi lomapäiviäni siihen, vaan loma olisi sitten vielä erikseen. Saahan sitä unelmoida! 😀

Tykkään sanonnasta Festina Lente eli kiiruhda hitaasti, koska se kuvaa hyvin tätä aikaa ja pyrkimystä löytää tasapaino elämästä. Mielestäni tasapaino löytyy valinnoista, hyväksymisestä ja sisäisestä palosta, joka jaksaa viedä eteenpäin silloinkin kun kaksi ensimmäistä on mennyt metsään.

Kuva: Unsplash

Ai, siis mikä toinen versio?

11.11.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Mukavaa marraskuuta ja NaNoWriMoa niille, jotka ottavat parhaillaan osaa jokavuotiseen kirjoita romaani kuukaudessa -haasteeseen.

Kirjoitin äskettäin, että toinen versio vaatii kärsivällisyyttä ja perslihaksia. Se pitää paikkansa, mutta mitä konkreettisia toimia toisen version kirjoittaminen vaatii?

Ensimmäisestä versiosta toiseksi

Mikä on ensimmäinen versio? Ensimmäinen versio on ensimmäinen kokonainen versio käsikirjoituksesta. Se on yhtenäinen pitkä teksti, jossa on alku, keskikohta ja loppu.

Ensimmäisestä versiosta puutuu kuitenkin luonnetta ja syvyyttä. Suuret linjat ovat näkyvillä, mutta pienet yksityiskohdat eivät välttämättä vielä erotu.

Onko idea kestävä?

Kaikista käsikirjoituksista ei ole romaaneiksi eikä ole häpeä myöntää sitä. Jos sisälläsi sykähtää intuitio, seuraa sitä. Mikäli et itse haluaisi lukea omaa kirjaasi, vaikka se olisi alelaarissa -70% tarra kannessaan, on ehkä parempi jättää teksti pöytälaatikkoon hautumaan ja aloittaa uusi teksti. Niin käy kaikille – minullekin on käynyt, monesti.

Tässä vaiheessa on myös hyvä miettiä seuraavia kysymyksiä:

Ketkä ovat tekstin kohderyhmä?
Miksi aihe kiinnostaisi lukijoita? Onko se erityisen tärkeä esim. historiallisesti, temaattisesti tai yhteiskunnallisesti? Vai eikö aiheesta ole aiemmin kirjoitettu?
Miten sijoitat tekstin osaksi kirjallisuuden jatkumoa?
Mikä on tekstisi sanoma? Mitä haluat sanoa sillä?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta samoja, joita kustantaja esittää silmäillessään käsikirjoituksia. On olennaista pohtia metafyysisiä asioita alkuvaiheessa, sillä suuretkin muutokset ovat vielä tässä kohtaa mahdollisia.

Käsikirjoituksen rakenteen hiominen

Ensimmäisessä versiossa jokainen luku on kuin oma laatikkonsa. Laatikosta täytyy kuitenkin ulottaa lonkerot joka puolelle tekstiä.

Toisessa versiossa on tärkeää miettiä draaman kaarta ja kuinka tarinaa kuljettaa eteenpäin. Kappaleet ja luvut nivotaan yhteen kiinnostavaksi jatkumoksi. Tehdään istuttamista ja lunastamista eli pedataan jotakin, jonka merkitys kerrotaan vasta myöhemmin, esim. luvussa 4 esitellään ase (istuttaminen), jota käytetään loppuratkaisussa (lunastaminen).

Vaikka jokaisessa luvussa olisi erillinen tapahtuma, pitää niiden edistää tarinaa ja kuulua siihen luonnollisena osana. Jos näin ei ole, kannattaa miettiä onko luku tarpeellinen.

Toisen version aikana en vielä tee hienosäätöä, pikemminkin eheyttämistä, metatason houkuttelua.

Toisen version aikana tulee kirjoitettua paljon enemmän uutta materiaalia kuin olisi alunperin uskaltanut edes ajatella, ja teksti voi muuttua paljonkin alkuperäisestä.

Henkilöhahmojen rakentaminen

Ensimmäisessä versiossa henkilöhahmot saattavat olla epätasaisia ja osa jopa näkymättömiä. On luonnollista, että joihinkin hahmoihin kiintyy enemmän ja niitä kirjoittaa mieluummin kuin toisia.

Toisen version aikana näitä eroja voi tasoittaa, ja kiinnittää huomiota siihen kuka on näkyvä ja kuka ei. Henkilöhahmojen olisi hyvä olla myös samastuttavia ja luonnollisia.

Pyrin yleisesti toisessa versiossa tutustumaan paremmin henkilöhahmoihin ja löytämään heille oman äänen. Minulle on tärkeää, että dialogissa puhujat tunnistaa tavasta puhua, vaikka puhujaa ei olisikaan lukijalle erikseen ilmoitettu.

Kirjoita, lue, kirjoita…

Kirjoita uutta tekstiä, muokkaa. Kirjoita lisää, lue. Lue myös taustakirjallisuutta ja muiden kirjoittajien tekstejä sekä muuta kiinnostavaa kirjallisuutta. Pidä silmät ja korvat auki, jotta et tule keksineeksi pyörää uudelleen.

Toinen versio on mielestäni vaikeampi versio kuin ensimmäinen, sillä inspiraatio vie ensimmäistä versiota, kurinalaisuus toista. Toisessa versiossa on viimeistään ratkaistava kaikki ratkaisemattomat ongelmat, joita on vitkutellut kuukaudesta toiseen. Jos jokin osa-alue ei toimi, mieti tarvitsetko sitä lainkaan.

Toisen version jälkeen tulee… tadaa kolmas versio! Kolmas versio kattaa enemmän hienosäätöä, joka voi ulottua jo lauserakenteeseen.

Kuva: Unsplash

Taiteilijaresidenssissä – vinkit onnistuneeseen työskentelyjaksoon

4.11.2018 ~ Mariia ~ 2 kommenttia

Olen kotiutunut Villa Sarkian residenssijaksolta Sysmästä takaisin Helsingin humuun. Residenssiaika tarjosi minulle parasta antiaan ja sain tehtyä ensimmäisen version seuraavasta romaanistani.

Villa Sarkia on Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä taiteilijaresidenssi kirjoittajille ja kääntäjille. Residenssiin voi majoittua noin 1-3 kk ajanjaksoksi työskentelemään kirjallisen työn parissa. Koska koko taiteilijaresidenssi käsite oli minulle entuudestaan vieras, päätin avata kokemuksiani muille kiinnostuneille.

Milloin residenssi kannattaa?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin, kun käsikirjoitus hipoo pituudeltaan 100 liuskaa ja tarinasta on selkeä ajatus mielessä. En lähtisi residenssiin yhtään aikaisemmin, sillä muutoin lopputuloksena voi olla päämäärätöntä höttöä.

Lisäksi käsikirjoituksen mekaaninen editointi ajatuksella just do it on otollista tehdä juuri residenssissä.

Moneen residenssiin haetaan hakemuksella ja ansioluettelolla, joten aikaisempaa näyttöä taiteellisesta työskentelystä täytyy olla.

Residenssin päiväohjelma

Suhtauduin aikaani Villa Sarkiassa samoin kuin mihin tahansa kokopäiväduuniin, ja otin hyvin kurinalaisen lähestysmistavan työskentelyyn.

Olin etukäteen tehnyt viikkosuunnitelman, jota jatkuvasti päivitin päivätasolla. Keskityin pääsääntöisesti päivittäin yhteen lukuun, jonka kirjoittamista jatkoin tarvittaessa seuraavana päivänä. Jätin kirjoittamisen päivän päätteeksi tarkoituksellisen kesken, jotta voisin luontevasti jatkaa työskentelyä seuraavana päivänä.

6:00-7:00 Herätys ja aamukahvi
7:00-11:00 Kirjoittaminen
11:00 Aamupuuro ja toinen kahvi
11:30-14:00 Kirjoittaminen
14:00 Lounas
14:30-15:30 Kävely
15:30-19:00 Kirjoittaminen
19:00 Iltaruoka
20:00-21:30 Kirjoittaminen tai lukeminen

Herätyskelloni soi 6:00-7:00 välillä päivittäin (myös viikonloppuna), join aamukahvin ja kirjoitin 2-3h, jonka jälkeen söin aamupalan ja join toisen kupin kahvia. Tämän jälkeen kirjoitin lounaaseen asti, jonka jälkeen menin usein päiväkävelylle luontoon. Kävelyn tuomien uusien ajatusten siivittämänä kirjoitin monesti iltaan asti. Illalla luin kirjoja Villa Sarkian kirjastosta.

Kurinalainen rytmi sopi itselleni parhaiten, sillä muutoin olisin alkanut lusmuilla. Tarkat suunnitelmat pitivät huolen siitä, että tiesin jatkuvasti mitä minun piti tehdä. Suunnitelmat olivat myös oiva henkinen tuki.

Annoin itselleni yhden vapaapäivän, kun poikaystäväni tuli Sysmään käymään sekä yhden vapaa illan, jolloin katsoimme kollegani kanssa televisiota ja joimme virvokkeita.

Ruokahuoltona mikroateriat

Villa Sarkiassa asuminen on ilmaista, mutta jokaisen pitää kustantaa omat ruokansa itse.

Intensiivisen työskentelyjaksoon ei itselläni sovi kokkaillut niin mitenkään, joten elin residenssissä täysin lähimarketin mikroaterioilla. Pizzat, pinaattikeitot ja erilaiset pasta-ateriat tulivat harvinaisen tutuiksi.

Mitä residenssistä jäi käteen?

Sain tehtyä ensimmäisen version seuraavasta romaanistani. Siitä on hyvä jatkaa: syventää tarinaa, luoda metatasoa sekä kehittää henkilöhahmoja. Keskityin luomaan tarinaan kehykset, sisältö kypsyy sitten ajan kanssa valmiiksi.

Residenssissä oli samaan aikaan mielettömän lahjakkaita ja mukavia kollegoita, joiden kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja. Lähipiirissäni ei juuri keskustella taiteesta, joten tavallaan tuntui hetkellisesti siltä, että olen omieni joukossa. Kauhukuvat jatkuvasti keskeyttävästä kollegasta tai nipottavasta intellektuellista eivät (onneksi) toteutuneet.

Kiinnostus Nuoren Voiman Liiton lehteä kohtaan kasvoi. Lueskelin kulttuurilehteä aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä. Lehdessä on todella mielenkiintoisia artikkeleja ja minusta tulee ehdottomasti tilaaja.

Älä odota liikaa

Residenssiajalta ei kannata odottaa liikoja. Luovuus ei solahda automaattisesti näytölle ja näppäimistö sauhua sormien alla. Aivojumi saattaa nousta residenssissä pintaan: aikaa on rajallisesti ja se tulisi käyttää mahdollisimman hyvin.

Neuvoni on residenssiin lähtijälle on seuraava: tee parhaasi. Laita itsellesi tavoitteita, tee etukäteen suunnitelma, mutta pidä ne suuntaa-antavina. Älä tee liian kunnianhimoisia suunnitelmia, kuten käsikirjoituksen kirjoittaminen alusta loppuun kuukauden aikana. Käytä käsillä oleva aika viisaasti, mutta ole myös itsellesi armollinen.

Lisää residenssiajastani Villa Sarkian blogissa.

Kuva: Unsplash

5 vinkkiä Helsingin Kirjamessuille ja kulttuurikentän kuulumisia

24.10.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Tällä viikolla blogissa mm.: mitä Helsingin Kirjamessut tarjoavat kirjoittajalle? Miksi WIFT Finlandin kannanotto tasa-arvon puolesta on tärkeä? Ja kuka sai vaihtoehtoisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon?

Helsingin Kirjamessut kirjoittajalle

Tarkoitukseni oli vierailla Helsingin Kirjamessuilla to 25.10., mutta harmittavasti joudun Sysmän residenssin takia jättämään messut tänä vuonna välistä. Booooo! Olin ehtinyt fiilistellä blogissa messuja, mutta ehkä se ei vaan ollut tarkoitettu.

Kirjamessuilla on paljon kiinnostavia keskusteluja kirjojen ystäville, mutta myös pohdittavaa kirjoittajille. Keräsin muutaman tärpin erityisesti kirjoittajia silmällä pitäen.

Kirjalliset väärennökset, Sanna Nyqvist, Outi Oja, haastattelijana Karo Hämäläinen (to 25.10. 12:00-12:30 Töölö)
Suorittava sukupolvi, Sisko Savonlahti, Eveliina Nieminen, haastattelijana Susanne Salmi (pe 26.10. 11:30-12:00)
Suomen Kirjailijaliitto esittää: Puhutaan rahasta, Jarmo Stoor, Silvia Modig, Tuomo Puumala, haastattelijana Sirpa Kähkönen (la 27.10. 11:30-12:00 Töölö)
Suomen Kirjailijaliitto esittää: Sensuroitu! Mistä kirjailijat vaikenevat?, Pirjo Hassinen, Jukka Behm, haastattelijana Marjo Heiskanen (la 27.10. 15:00-15:30 Töölö)
Poliisi, etsivä ja toimittaja – kolme näkökulmaa rikokseen, Marko Kilpi, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, haastattelijana Harri Nykänen (su 28.10. 15:00-15:30 Punavuori)

Lisäksi Tiedetorin anti vaikuttaa kokonaisuudessaan kiinnostavalta (25.-28.10. Kruunuhaka).

WIFT Finland: kannanotto tasa-arvon puolesta

Suomen WIFT (Women in Film & Television) kirjoitti kannanoton Elokuvasäätiön strategiaan. Juuri julkaistu strategia määrittelee tavoitteet seuraavalle viidelle (5) vuodelle, mutta tasa-arvon edistäminen julkisten varojen jakamisessa puuttuu täysin, mikä on Pohjoismaihin ja Euroopan mittakaavaan nähden hyvin poikkeuksellista.

Mm. Elina Knihtilän, Jenni Kosken ja Ulla Heikkilän allekirjoittamassa kannanotossa vaaditaan: ”Määräävässä asemassa toimivan julkisen rahoittajan rooli on mahdollistaa tasa-arvoiset lähtökohdat ja resurssit kaikille alalla työskenteleville ammattilaisille. […] Julkisen viranomaistahon toiminta ei voi perustua yksittäisen viranomaisen [Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarisen] henkilökohtaisiin uskomuksiin, todentamattomiin oletuksiin tai tuntemuksiin.”

Elokuvasäätiö on huomattava suomalaisen elokuvan rahoittaja, sillä suurin osa rahoituksesta tulee juuri säätiön kautta. Etenkin viime vuoden tapahtumien valossa, Elokuvasäätiön tulisi aktiivisesti edistää tasa-arvoa myös rahoituksen jakamisessa pitkäjänteisellä seurannalla sekä asettamalla konkreettisia, mitattavia, tavoitteita.

Kannanotto on tärkeä, sillä vanhat arvot eivät saa sanella tulevaisuutta. Jokaiselle tekijälle tulee antaa mahdollisuus, sukupuolesta riippumatta.

Kirjoitin aiemmin syksyllä mietteitä Elokuvasäätiön toimintatavoista ja päätöksestä jättää Tyhjiö (Aleksi Salmenperä, 2018) ilman rahoitusta. Onko sattumaa, että kyseessä on feministinen elokuva, jonka pääosassa on vahva naishahmo?

Vaihtoehtoisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saa…

Karibialaistaustainen Maryse Condé (synt. 1937) on valittu uuden kirjallisuuspalkinnon the New Academy Prize in Literature -palkinnon saajaksi.

Condén valintaa palkinnon saajaksi perustellaan erityisesti hänen tavallaan kuvata kolonialismia ja post-kolonialismia teoksissaan, unohtamatta rakkautta, solidaarisuutta ja huumoria. Tunnetuimpia Condén teoksia ovat mm. Segu (1987) ja Tree of Life (1992). Condén kirjoja ei ole käännetty suomeksi.

Kirjoitin Nobelin kirjallisuuspalkinnon korvaajasta aiemmin syksyllä. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu Nobel-kirjallisuuspalkinnolle ja ottaako varjo-Nobel paikkansa kirjallisuuskentällä.

Kuvat: Unsplash, WIFT Finland ja Columbia University in the City of New York

Äkkilähtö syksyiseen Sysmään

14.10.201814.10.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Metsä vastaa, kun sille huudetaan. Tai tässä tapauksessa Sysmä.

Olin vastikään innostunut uudesta tekstistäni ja toivoin salaa, että voisin todella keskittyä sen kirjoittamiseen. Muutama päivä myöhemmin näin Nuoren Voiman Liiton FB-päivityksen, jossa mainostettiin vapautunutta residenssipaikkaa Villa Sarkiassa Sysmässä lokakuun ajaksi. Mitä synkronisitettiä!

Häpeäkseni myönnän, että jouduin googlaamaan Sysmän. Se on noin 2500 asukkaan pieni asuinpaikka suurin piirtein 80 km Jyväskylästä. Sysmä tarkoittaa tiheää korpimetsää, sopii Kukkakorvelle.

Villa Sarkia on Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä taiteilijaresidenssi kirjoittajille ja kääntäjille. Residenssiin on mahdollista saada kerrallaan 1-3 kuukauden ajanjakso luovaan kirjalliseen työskentelyyn.

Villa Sarkia on mitä mahtavin paikka työskennellä! Entisen pankinjohtajan talossa neliöitä on ihan älyttömästi ja puutalovanhus on patinoitunut kauniisti. Minulla on oma huone ja työpöytä. Ikkunasta aukeaa kellertävä syysmaisema ja sumuiset aamut. Jaan talon kahden muun kirjoittajan kanssa, mutta heihin törmää lähinnä keittiössä kerran päivässä.

Ja mitä tulee kirjoittamiseen, olen edistynyt valtavasti. Vaikka takanani on vasta 3 päivää luomista, olen kirjoittanut paljon ja hartaasti, sekä ratkonut monta ongelmaa, jotka tuntuivat kotona mahdottomilta. Olen kuitenkin säästellyt sanoja, sillä en halua aiheuttaa aivojumia heti residenssin alkuun.

Ajattelin kirjoittaa yhteenvedon residenssissä työskentelystä vierailuni päätteeksi. Jos sinulla on kysymys, johon haluaisit minun vastaavaan postauksessa, voit lähettää sen osoitteeseen jalkisanat@gmail.com

Lisäksi otan lämpimästi vastaan Sysmään liittyviä suosituksia.

Pssst! Haku Villa Sarkian taiteilijaresidenssiin kevätkaudelle on nyt avautunut. Lue lisää hakuehdoista Nuoren Voiman Liiton sivuilta. Viimeinen hakupäivä on 31.10.

Kuva: Mariia Kukkakorpi

100 sivua hurmosta ja uusia metodeja

4.10.2018 ~ Mariia ~ Yksi kommentti

rainier-ridao-569546-unsplash

Kirjoitan ihan mielettömän hyvää proosakäsikirjoitusta tällä hetkellä (= 1. version hurmostila :D) ja mitä parasta, eilen meni 100 sivua rikki.

Olen kaikessa hiljaisuudessa alkanut kirjoittaa uutta tekstiä. Vanhat, lähes valmiit, käsikirjoitukset eivät puhutelleet, joten päätin kirjoittaa uutta tekstiä ja vielä täysin uudella tavalla.

100 sivua buustaa itseluottamusta

100 sivua on itselleni henkinen kynnys, jonka ylittäminen määrittää tekstin tulevaisuuden. 100 sivua tuo itseluottamusta omiin kykyihin ja lupauksen tekstin valmistumisesta.

Jos 100 sivua täyttyy helposti, on tekstillä mahdollisuus valmistua ja siihen kannattaa panostaa. Jos 100 sivun kirjoittaminen tuntuu työläältä, pitää tarinasta päästää irti. Ei välttämättä lopullisesti, mutta aika ei ole tekstille vielä valmis.

Uusi kirjoitusmetodi

Lähestyin uutta tekstiä hyvin eri tavoin kuin aikaisemmin. Tavallisesti aloitan kirjoitusprosessin kohtauksesta, kuvauksesta tai henkilöhahmosta, jonka jälkeen kehitän tarinaa kirjoittamalla tapahtumia sen ympärille.

Tällä kertaa kirjoitin vuoden ajan mieleeni putkahtavia asioita käyttäen ainoastaan työkaluinani: 1) kynää ja paperia, ja 2) saksalaista Scheidegger-kirjoituskonetta.

Vuoden jälkeen kävin läpi jokaisen paperin ja laitoin ne kolmeen pinoon sen mukaan, millaisia fiiliksiä ne minussa herättivät. Pino 1 oli kyllä-pino, pinoon 2 menivät potentiaaliset, mutta toiseen tarinaan kuuluvat tekstit ja pino 3 oli ei-pino.

Kirjoitin kyllä-pinon puhtaaksi tietokoneelle ja jaottelin tekstit niin, että ne voisivat kuulua loogisesti samaan tarinaan. Huomasin tarinan ääriviivojen muodostuvan, mikä oli äärimmäisen innostavaa.

Kun minulla oli aavistus tarinasta ja dramaturgisesta kaaresta, tein muistikirjaan rakennekaavion, johon listasin mitä luvuissa tapahtuu ja mitä todella haluan sanoa.

Rakennekaavio on muuttunut useamman kerran kirjoittamisen aikana, mutta se auttaa minua lähtökohtaisesti näkemään kokonaisuuden. Lisäksi kaavio antaa minulle luvan keskittyä yksittäisiin osa-alueisiin, ilman että minun pitäisi jatkuvasti miettiä tarinan metatasoa.

Uusia ajatuksia ja ihastumisia

Olen todella innoissani uudesta tekstistäni. Se on todella erilainen, mitä olen aiemmin kirjoittanut. Vaikka menen tekstin ehdoilla, se ei kuitenkaan vie minua, vaan olen täysin kontrollissa.

Parasta uudessa metodissa oli ehdottomasti se, että pystyin tuulettamaan ajatuksiani. Vuoden aikana kirjoitin monesta asiasta ja löysin uusia, kiinnostavia ajatuksia. Toisteisuus väheni ja tilalle tuli syvyyttä. Annoin itselleni luvan lipua vuoden täysin päämäärättömästi ja kirjoittaa vain silloin, kun minusta tuntui siltä. Nautinto kirjoittamista ja yleensä oppimista kohtaan palasi.

Elän vielä hurmosvaihetta tekstini kanssa. Se on upea, meillä on hauskaa ja tutustumme toisiimme. Pian suhteemme syvenee ja ensimmäiset konfliktit alkavat. Kuinka ratkaisemme konfliktit ja näemmekö vielä toistemme parhaat puolet?

Se jää nähtäväksi. Pysykää kanavalla.

Kuva: Unsplash

Toinen versio vaatii kärsivällisyyttä ja perslihaksia

5.9.201822.8.2018 ~ Mariia ~ 2 kommenttia

Ensimmäisen version valmiiksi saamisen hurmio vaihtuu nopeasti epäuskoon – tekstissä on yhä paljon parannettavaa eikä se olekaan vielä valmis!

Ensimmäinen versio on vasta raakile, josta voit epätoivon, hyväksymisen ja itsekurin kautta muokata toisen version* eli kokonaisuuden, joka on lähempänä valmista.

*Toinen versio ei tarkoita tässä yhteydessä vaihtoehtoista versiota vaan alkuperäisestä tekstistä paranneltua, muokattua versiota.

1. Epätoivo

Ennen käsikirjoituksen lukemista, luotat omiin kykyihisi ja pidät edelleen tekstiä kaikkein parhaimpana, mitä koskaan on luotu. Editointilaseilla katsottuna ensimmäinen versio näyttää kuitenkin kamalalta. Tämä on epätoivon vaihe.

Teksti ei näytä lainkaan sellaiselta, miltä olit ajatellut sen näyttävän ja millainen se oli päässäsi. Korjauslista paisuu ja paisuu pitkäksi. Alat miettiä tuleeko koskaan valmista.

2. Hyväksyminen

Haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen tarinan ja upeaa tekstiä, mutta hyväksyt elämän realiteetit.

Hyväksyt, että teksti ei ole lähelläkään valmista eikä ole sitä vielä pitkään aikaan. Olet kuitenkin motivoitunut löytämään oikeat välineet ja työtavat, jotka palvelevat tekstin tarkoituksia. Hyväksyt, että kirja tuskin pääsee koskaan Finlandia-ehdokkaaksi, mutta se ei haittaa, sillä haluat tekstisi kirjaksi ja se riittää.

3. Itsekuri

Tarvitset puolestaan itsekuria silloin, kun kirjoittaminen on ikuisuudelta tuntuvaa puurtamista. Lihotat, eheytät, typistät, lihotat, vaihdat kohtausten paikkaa… jne. Kun vaihdat yhtä asiaa, joudut dominon tavoin vaihtamaan monia vähäpätöiseltä tuntuvia yksityiskohtia tekstissäsi. Monta kertaa.

Tähän vaiheeseen liittyy jatkuva ongelmanratkaisu ja puuttuvien palojen etsiminen. Itsekuria tarvitaan, jotta saisit joskus jotain valmista. Motivaatio etenee laineittain ja joskus sitä ei ole lainkaan, mutta hinaa itsesi silti työpöydän ääreen tai missä ikinä kirjoitatkaan.

4. Toinen versio

Kaiken kovan työskentelyn ja tunteellisuuden jälkeen voit huomata edistyneesi.

Edessäsi on versio, joka on parempi kuin se ensimmäinen. Tunnistat, että työtä vielä riittää, mutta luotat omiin kykyihisi saada aikaan lähitulevaisuudessa jotain valmista. Toinen versio näyttää jo ihan hyvältä ja seuraavan version tekeminen on vielä helpompaa.

Kuva: Unsplash