Tekoäly: Kirjoita kirja!

Tekoäly muutti peruuttamattomasti ihmiskunnan mahdollisuuksia luoda. Moni mieltää tekoälyn työn tehostajaksi, joka poistaa turhia välivaiheita. Toinen puolestaan pelkää työnsä puolesta. Kolmas maalaa uhkakuvia ihmiskunnan tuhosta. Mitä kirjoittajien pitäisi ajatella tästä kaikesta?

Tekoäly on todistettavasti kirjoittanut kokonaisia romaaneja. Ensimmäiseksi tekoälyn kirjoittamaksi kirjaksi usein nostetaan teos nimeltä 1 The Road (2018), joka mukailee tyylillisesti Jack Kerouac tuotantoa. Ensimmäinen tekoälyn luoma teos ei kuitenkaan ole täysin uniikki tulkinta, sillä se jäljittelee Kerouacin tyyliä samalla tavalla kuin maalarioppilaat jäljittelivät mestareidensa tyyliä maalaustaiteessa.

Moni näkee tekoälyn uhkana. Uhkana luovalle työlle, ihmiselle ja ihmiskunnalle. Scifi-kirjallisuus on jo pitkään luonut dystopioita, joissa koneet ottavat vallan ja orjuuttavat ihmiskunnan. Esimerkkinä Phillip K. Dickin Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968), jonka pohjalta luotiin myös elokuva Blade Runner (1982).

Tekoäly on kuitenkin tullut jäädäkseen, joten on turha ummistaa silmänsä ja jättäytyä täysin kehityksestä. On olennaista kysyä, miten kirjoittaja voi hyötyä ja hyödyntää tekoälyä luovassa työssään?

Tekoäly toimii komennoilla

Tekoäly ei luo mitään tyhjästä, vaan se tarvitsee tarkkoja ohjeita siitä, mitä halutaan. Oikeiden käskyjen määrittäminen on tärkeää, jotta saat halutun lopputuloksen.

Mieti tilannetta, jossa kerrot kumppanillesi, että haluat ”jotain hyvää kaupasta”. Kumppanisi pähkäilee kaupassa ollessaan, että haluaisitko tuoretta patonkia ja juustoa, sipsiä, leivoksen vai karkkipussin. Mikäli et kerro hänelle tarkasti, mitä haluat, tuskin saat juuri haluamaasi.

Sama pätee tekoälyyn.

Olen käyttänyt ChatGPT:tä, kuten varmasti moni muukin viime vuosina. Omasta kokemuksesta voin todeta, että taustamuuttujien määrittelyyn menee paljon aikaa, sillä alkuperäistä tehtävänantoa pitää useaan kertaan tarkentaa.

Tekoäly ei osaa tuottaa Finlandia-voittajaa muutaman rivin komennon turvin. Toisinaan kirjoittaisin tekstin itse paljon nopeammin kuin kirjoitan ohjeen tekoälylle. Ohjeiden täsmällisyys korostuu äärimmilleen, jolloin joutuu pinnistelemään kovasti, jotta väärin ymmärräyksen mahdollisuus pienentyy.

Kirjoittaja muuttuu oikeastaan luojasta sääntöjen kirjoittajaksi. Silti lopputulosta on vaikea ennakoida.

Tekoäly auttaa ymmärtämään

Toistaiseksi olen hyötynyt tekoälystä eniten vieraskielisten sanojen sekä haastavien asiayhteyksien selittäjänä.

Aina Google Translate ei kykene kääntämään vieraskielistä sanaa ymmärrettävästi, jolloin asiayhteys jää tuntemattomaksi. Pelkkä googlaus tuo lisää vieraskielistä tekstiä, jonka ymmärtäminen vaatisi myös kielen osaamista.

Jos syötän vieraskielisen sanan ChatGPT:hen, osaa tekoäly selittää minulle sujuvasti englanniksi, mitä termi tarkoittaa. Samoin olen hyödyntänyt tekoälyä, mikäli en ole löytänyt hakukoneen kautta vastausta kysymykseeni. ChatGPT osaa selittää hyvin yleistajuisesti haastaviakin asiakokonaisuuksia, kuten kuinka kaukolämmön muuttaminen maalämpöön käytännössä tapahtuu.

Muutenkin ChatGPT:n kyky kääntää tekstiä ainakin englannista ruotsiin ja suomeen toimii loistavasti. Tämä nopeuttaa työtä valtavasti, sillä natiivin kielen osaajan tarvitsee ainoastaan tarkastaa käännetty teksti.

Tekoälyn vahvuus on myös suuren tekstimassan tiivistäminen ymmärrettäväksi, jotta pelkästään kaikkein tärkein asia tulee kerrottua. Ihmiskirjoittajien on välillä haastavaa kertoa tekstissään olennainen. Tekoäly auttaa karsimaan rönsyt pois.

Faktavirheitä ja väärin ymmärryksiä

Olen törmännyt moniin artikkeleihin, jotka tekoäly on kirjoittanut, ja jotka ovat täynnä asiavirheitä. Suureen tekstimassaan sokeutuu eikä kirjoittaja aina huomaa asiavirheitä yhtä helposti, kun jos olisi kirjoittanut tekstin itse.

On vaarallista antaa tekoälylle tehtäväksi taustatutkimus ja tekstin muotoilu. Tekoäly ammentaa suuresta tekstimassasta eikä aina tunnista esimerkiksi maakohtaisia tai kulttuurillisia asioita. Erityisesti faktapohjaisessa tekstissä tämä on ongelma, sillä teksti voi sisältää paljonkin disinformaatiota. On kirjoittajan vastuulla tarkistaa ja oikaista virheet.

Mikäli ulkoistaa koko kirjoitusprosessin tekoälylle, tulee kirjoittajasta muokkaaja, jonka tarkoituksena on hioa tekstimassasta jotain järkevää.

Lisäksi tekoäly osaa huonosti kertoa, että mistä lähteistä informaatio on peräisin. Lähdekritiikki hämärtyy eikä ole aina selvää, kuka on informaation verkkoon lisännyt ja millä agendalla. Tuo informaatio saattaa päätyä sinunkin tekstiisi faktana.

ChatGPT:n kirjoittaman tekstin tunnistaa helposti siitä, että kirjoitustyyli on toisinaan jaarittelevaa. Lisäksi tekoälyn teksteissä toistuu akateemisen artikkelin rakenne: 1) ensin kerron, mitä tulen kertomaan, 2) sitten kerron, asian, ja 3) lopuksi kerron vielä kertaalleen, mitä juuri kerroin.

Monelle opettajalle on varmasti tänä keväänä tullut jo tutuksi tekoälyn tekstirakenne.

Tekoäly muokkaa tekstiä ja tarjoaa vaihtoehtoja

Olen käyttänyt tekoälyä toistaiseksi vain asiatekstin editoinnissa.

Mikäli minulla on ollut tiukka aikataulu, syötän valmiiksi kirjoittamaani tekstiä ChatGPT:hen kappale kerrallaan ja pyydän muokkaamaan tekstiä siten, että se olisi selkeämpää. Tekoäly luo ehdotuksen, jota voin jälleen itse muokata.

Lisäksi ChatGPT antaa otsikkoehdotuksia, joista voi poimia vaihtoehdon. Toisinaan alkuperäinen otsikointi toimii parhaiten.

Minulle tekoäly ei ole itseisarvo, vaan sillä on välinearvoa. Käytän tekoälyä tavallaan editorina tai kustannustoimittajana, jolta kysyn vaihtoehtoja. Parannan ja viilaan siis omaa tekstiäni tekoälyn avustuksella, mutta haluan pitää luomisen välivaiheet itselläni.

Luova työ kaipaa aikaa ja sattumaa

Olen puhunut paljon ajan merkityksestä kirjoittamiseen ja käsikirjoitukseen. Parhaimmat oivallukset syntyvät mielestäni ajan saatossa ja aivosoluja pinnistelemällä.

Palataan vielä 1 The Road -teokseen. Teosta on luonnehdittu ”kiinnostavaksi”, ”nopeaksi prototyyppiksi”, ”ei-lähelläkään ihmiskirjoittajan tuotokseksi” ja ”surrealistiseksi”. Todettakoon, että kuka tahansa voi kirjoittaa kirjan. Lopputulos kuitenkin ratkaisee.

On totta, että tekoäly kykenee kirjoittamaan kirjan ensimmäisen version. Ensimmäinen versio on harvoin valmis teos – edes ihmisen kirjoittamana. (Hemingwayn mukaan ensimmäinen versio on aina paska.) Ensimmäinen versio ei kuitenkaan ole lopullinen versio – ei lähelläkään – kuten moni pitkään kirjoittamisen kanssa painineet tietävät.

Oikeastaan ensimmäisestä versiosta alkaa vasta kirjoitusprosessi, kun teksti on selventynyt kirjoittajalle itselleen.

Tekoäly tuottaa tekstiä. Tarina on muutakin kuin tekstiä. Tarina sisältää tarkoin harkittuja kerronnallisia elementtejä, jotka synnyttävät lukukokemuksen. Kun lukee ihmisen kirjoittamaa kirjaa, tietää, että jokainen lause on tarkkaan harkittu, valittu ja hiottu.

Tekoälyn eettiset ongelmat

Tekoäly tarjoaa helpon ratkaisun. Helppo ratkaisu ei kuitenkaan ole aina paras. Vaikka olen tässä tekstissä puhunut positiiviseen sävyyn tekoälystä ja sen hyödyistä kirjoittamisessa, näen kuitenkin paljon eettisiä, laadullisia ja tekijyyteen liittyviä ongelmia, jotka tulisi ratkaista ja yhteiset pelisäännöt sopia.

Tekoäly hyödyntää olemassa olevaa teksti- ja tietomassaa, jotka muut ovat luoneet aiemmin. Jos 1 The Road hyödyntää teoksensa pohjana juonellisesti ja tyylillisesti vahvasti Kerouacin teosta On the Road (1957), missä menee tekijyyden ja plagionnin raja?

En halua ulkoistaa romaaniani kenellekään, vaan pitää tiukasti taiteelliset vapaudet itselläni. Jos syötän kirjoittamaani tekstiä ChatGPT:hen, en voi enää kontrolloida, minne teksti päätyy. Kirjoittamastani tekstistä tulee vapaata riistaa, tekoälyn materiaa. Uniikki juoni-ideani ei ole enää vain minun ideani, se on kaikkien idea.

Hollywoodin käsikirjoittajat ovat tätä artikkelia kirjoittaessa lakossa. Writers’ Guild of America (WGA) vastustaa sitä, että tuotantoyhtiöt käyttäisivät tekoälyä käsikirjoitusten luomisessa. Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta olisi mahdollista saada hyvin kustannustehokkaasti. 2000-luvulta lähtien käsikirjoittajien työolot ja palkkaus ovat huonontuneet ja käsikirjoittajien liitto ymmärrettävästi näkee tekoälyn uhkana jäsenilleen.

Jää nähtäväksi, kuinka käy. Pidän lähes varmana sitä, että tekoälyä tullaan käyttämään kirjoittamisessa – jollakin tavalla. Uskon, että näemme sen myös elokuvien, tv-sarjojen ja romaanien laadun huonontumisena lähivuosina, kun tuotantoja ja kustannusohjelmia tehostetaan.

Ehkä laadukas täysin ihmisen kirjoittama käsikirjoitus on silloin arvokasta – kulttuurillisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Näin haluaisin ainakin itse uskoa.

Tekoäly ulkoistaa ajattelun

Suurin ongelma liittyy mielestäni kuitenkin oppimiseen, ajatteluun ja kykyyn nähdä, prosessoida ja kokea maailmaa ympärillämme – itsenäisesti. Kirjoittaminen on minulle ennen kaikkea ajattelemista: ajatusten näkyväksi tekemistä.

Ajatukset eivät ole valmiita eikä niiden tarvitsekaan olla, vaikka yhteiskuntamme välillä vaatii meiltä huippusuorituksia huippunopeasti. Tässä suorituskeskeisessä ja kustannustehokkaassa yhteiskunnassa unohdamme monesti, että virheiden tekeminen on myös tärkeää. Väärät valinnat ja harha-askeleet tuovat tärkeää informaatiota: niin elämässä kuin myös kirjoittamisessa. Ilman eksymistä olisi jäänyt monta keksintöä ja luovaa ideaa löytämättä.

Mikäli kirjoitusprosessin ulkoistaa täysin tekoälylle, tulee silloin myös ulkoistaneeksi ajattelun.

Mitä vähemmän ajattelemme, tai edes ponnistelemme uuden äärellä, sitä tyhmemmäksi vääjäämättä muutumme. Ihminen on laiska eläin, joka voi myös passivoitua ja taantua älyllisesti.

Kirjoittaminen ei ole sprintti, vaan maraton. Pitkän tekstin hiominen vaatii tahdonlujuutta, ongelmien aktiivista ratkaisua sekä äärimmäistä epämukavuuden sietokykyä. Tekoäly on ennen kaikkea väline – se ei kuitenkaan tuo oikotietä onneen.

Kuva: Unsplash

Lähteet

Peltonen, T. (2023) Käsikirjoittajat kuristusotteessa. Helsingin Sanomat. Online. 30.5.2023.

Singularityhub (2018) The First Novel Written by AI Is Here—and It’s as Weird as You’d Expect It to Be. Online. 30.5.2023