Miten kehittyä kirjoittajana? – lue ja editoi muiden tekstejä

Hyväksi kirjoittajaksi voi kehittyä kirjoittamalla ja lukemalla paljon erilaisia tekstejä. Yksi tärkeä osa-alue on myös muiden kirjoittajien tekstien lukeminen ja editointi.

On hyvin erilaista lukea valmista tekstiä kirjoista tai lehdistä kuin tietokoneen näytöltä tai suoraan tulostetuilta liuskoilta. Ensimmäisenä lukijana saat vastaan tekstiä, joka on osittain hiottua, mutta vielä raakaa. Kirjoituksen punaisesta langasta saattaa näkyä jo häivähdys, mutta kokonaisuus näyttäytyy vielä sekavalta.

Tehtäväsi ensimmäisenä lukijana on ensisijaisesti kirkastaa ajatuksia sekä näyttää kirjoittajalle mahdollisia uusia polkuja.

Editointi on aktiivista lukemista

Olen siviilityössäni päässyt lukemaan ja editoimaan paljon muiden kirjoittamia tekstejä. Tekstien tyylilajit ovat vaihdelleet paljon fiktiivisistä teksteistä runoihin, viestinnällisiin ja kaupallisiin teksteihin sekä tieteellisiin julkaisuihin. Viime vuosina olen lukenut enemmän verkkoon tuotettavaia artikkeleja – ja toki kirjoittanut niitä myös itse.

Näillä kaikilla teksteillä on kuitenkin yhteistä se, että olen todennäköisesti ensimmäinen lukija. Katson tekstiä eri lailla kuin kirjoittaja, ja kiinnitän huomiota eri asioihin. Kun editoin, pyrin tekemään tekstistä paremman ja auttamaan kirjoittajaa eteenpäin. Monesti yksityiskohdat eivät vielä näyttäydy, kieliasu kaipaa huolittelua tai viesti ei välity ensimmäisellä lukemalla.

Miten editoin tekstiä?

Kirjoitan usein kommentteja dokumentin sivuun editoidessani ja lukiessani sitä: kysyn kirjoittajalta, mitä hän on ajatellut ja mitä hän tarkoittaa. Jos jokin asia on ilmaistu liian ylimalkaisesti, pyydän yksityiskohtia. Yksityiskohdat demonstroivat, tuovat kontekstia sekä lisäävät samastuttavuutta.

Lisäksi pyrin aktiivisesti editoimaan lauseita niitä lukiessani – joko suoraan tekstiin tai erilliselle paperille.

Kirjoituksesta huokuu tavallisesti kirjoittajan ajattelu. Jos hän on saanut kirjoitustyöhön vajavaiset ohjeet tai hän ei aivan tiedä, että mitä tai mistä kirjoittaa, näkyy se väistämättä myös lopputuloksessa. Jos kirjoittaja on kyvytön päättämään yhtä kuljettavaa polkua, hän usein heittää vähän kaikkea joukkoon, jolloin lopputulos on sekavaa luettavaa.

Ajattelen rooliani editoijana siten, että tuon pimeyteen valoa: ensin näytän taskulampulla mahdollisen ympäristön. Myöhemmin painan valokatkaisimesta, jolloin näemme enemmän – vaikka vain yhden huoneen ja yhden näkökulman. Lopulta johdatan kirjoittajan aurinkoiseen ulkoilmaan, jolloin tekstiin tulee lisää tasoja, näkökulmia ja avaruutta.

Mihin asioihin kustannustoimittaja kiinnittää huomiota?

Kun editoin tekstejä, pystyn samaistumaan kustannustoimittajan saappaisiin. Kiinnitän huomiota paitsi kokonaisuuteen, mutta myös yksityiskohtien toimivuuteen ja metatasoihin.

Tekstin pitää soljua luonnollisesti eteenpäin. Tärkeitä asioita riippumatta tekstin lajityypistä tai genrestä ovat mm. sävy, luettavuus ja loogisuus.

Lisäksi otsikko, mahdollinen ingressi ja väliotsikot ohjaavat lukijaa, joten niiden on hyvä edetä loogisesti.

Kiinnitän huomiota tekstissä erityisesti seuraaviin asioihin:

  • sävy
  • passiivi –> aktiivi
  • luettavuus
  • loogisuus
  • yksityiskohdat

Jos puhutaan yhden sivun artikkelista, olisi tekstissä hyvä olla yhtenäinen sävy. Asiallinen ja neutraali ei voi yhtäkkiä muuttua tuttavallisen puhekieliseksi – kaunokirjallinen teksti on asia erikseen ja antaa enemmän varaa leikitellä kielellä. Puutuun myös passiivin käyttöön, sillä se on kovin mielikuvitukseton sekä jättää paljon kysymyksiä jälkeensä epäselvyydessään (kuka tekee, mitä tekee ja milloin).

Tekstin yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on luettavuus. Jos asian voi sanoa yksinkertaisesti, miksi lähteä kaartelemaan. Sama koskee mammuttimaisen pitkiä virkkeitä: jos virkkeessäsi on viisi pilkkua, on se aivan liikaa. Pilko virke lyhemmiksi – näin lukija saa paremmin ajatuksestasi selvää.

Tekstin olisi hyvä olla looginen. Jos kerrot jotain tekstin alussa, et voi antaa ristiriitaista informaatiota myöhemmin (paitsi, jos kyseessä on epäluotettava kertoja). Kaikki faktat olisi hyvä olla tarkastettuna.

En voi sietää ylimalkaista kirjoittamista eli sitä, että kirjoittaja mainitsee sivumennen jonkin asia, mutta ei käsittele sitä mitenkään. Kirjoittaja pudottaa käytännössä herkullisen argumentin tai yksityiskohdan lukijalle, mutta ei vaivaudu avaamaan ajatteluaan enempää ja jättää lukijan yksin. Siksi mainitsen yksityiskohdat – niillä saa rikastettua hyvin tekstiä.

Jos ei saa koskaan palautetta, ei voi kehittyä

Kirjoittaja saa harvoin palautetta, mikä on sääli, sillä juuri palaute auttaa kehittymään paremmaksi kirjoittajaksi.

Kirjoittajat viettävät tavallisesti paljon aikaa itsekseen ja työstävät tekstejään. Jos esimerkiksi sisällöntuottaja tuottaa suuren massan viikoittain tekstejä julkaistavaksi verkkoon, omat kyvyt hämärtyvät. Kirjoittamisesta tulee liukuhihnatyötä, jolloin kirjoittaja tuuttaa menemään tekstiä samalla kaavalla. Hän ei huomaa, että kaavassa on virhe, ellei joku sitä hänelle kerro.

Jos ei saa palautetta tai ei edes lue muiden tekstejä, pystyy harvoin erottamaan omat rajallisuutensa ja lopulta vain toistaa omia virheitään. Etäisyyttä on vaikeaa saavuttaa omaan tekstiin, vaikka kyseessä ei olekaan oman elämän päätyö vaan tuotekuvaus verkkokauppaan.

Siksi kannustan kaikkia kirjoittajia lukemaan muiden tekstejä ja mahdollisuuksien mukaan myös editoimaan niitä. Editoiminen on aktiivista lukemista, jolloin jokainen tekemäsi päätös tulee olla perusteltavissa. Toisen tekstin muokkaaminen saa sinut parhaimmillaan näkemään oman tekstisi ja kirjoittamisen myös uudella tavalla.

Kuva: Unsplash

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s