Syntyykö aikanamme enää klassikoita?

Aikaamme määrittävät nopea tempo, huomiotalous ja lukemattomuus. Jääkö kirjallisuuskentälle jälkemme enää mitään kestävää?

Vuonna 2022 kotimaista proosaa julkaistiin Suomessa yhteensä 427 teosta ja käännöskirjallisuutta puolestaan 390 teosta (Suomen Kustannusyhdistys 2022). Kuinka monta vuonna 2022 ilmestynyttä kirjaa pystyt nimeämään ulkomuistista?

Ovatko suosittujen teosten elinkaari yhä lyhenemässä? Julkaistiinko vuonna 2022 klassikko?

Mikä on klassikko?

Klassikko tarkoittaa teosta, jonka sanoma pysyy aina ajankohtaisena. Teos herättää tunteita, ajatuksia ja keskustelua. Lukijat löytävät teoksen yhä uudelleen vuosien saatossa ja saavat siitä tarttumapintaa.

Teos muistetaan vuosikymmenien jälkeen ja sukupolvet keskustelevat lukukokemuksesta keskenään. Kirja on jättänyt jälkensä kirjallisuushistoriaan.

Kun mietin klassikkoteosta, mieleeni tulee muun muassa seuraavia kirjoja: J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta, Mary Shellyn Dracula, William Golding Kärpästen herra, George Orwellin 1984, Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Margret Atwoodin Orjatar.

Kotimaisista kirjallisuudesta klassikoksi mainitsisin: Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata, Anna-Leena Härkösen Häräntappoase ja Tove Janssonin Kesäkirja.

Mikä tekee klassikon?

Jokainen kirjoittaja haaveilee todennäköisesti kirjoittavansa joskus klassikon. Kirjan, joka muistetaan muulloinkin kuin vain ilmestymisvuonnaan.

Keräsin epävirallisen listauksen piirteistä, jotka mielestäni yhdistävät usein klassikoita. Klassikon ei kuitenkaan tarvitse täyttää jokaista kriteeriä ollakseen klassikko.

Klassikon piirteitä:

• teoksen uniikki kulma
• yhteiskunnallinen konteksti
• ajattomuus
• suosio

Klassikko on ilmestyessään usein ensimmäinen: rajoja rikkova, uuden näkökulman tuova tai erilaisia kerronnallisia keinoja käyttävä teos. Ilmestyminen toimii myös vedenjakajana uuden ja vanhan välillä. Teos innostaa muita kirjoittajia lainaamaan uusia elementtejä omiin teoksiinsa.

Tarinan lisäksi klassikolla on usein syvempi yhteiskunnallinen sanoma. Kirjoittaja on saattanut ennustaa tietoisesti tai tietämättään yhteiskunnallisen muutoksen tai muuten esittää teoksessaan yhteiskuntakritiikkiä.

Osa yllä olevista esimerkkiteoksista ovat olleet merkittäviä aikanaan – osa puolestaan ei. Teos voi saada ilmestyttyään jopa suoranaista vihaa aikaan, kuten Tikkasen Miestä ei voi raiskata -kirja sai. Tikkasta paheksuttiin avoimesta ja hänet suljettiin kirjalliselta kentältä. 1984 puolestaan löysi lukijakuntansa ja suosionsa vasta Orwellin kuoleman jälkeen.

DaVinci koodi ei välttämättä täytä kirjallisia meriteettejä, mutta se saattaa siitä huolimatta nousta klassikon asemaan keskustelua herättävän aiheensa ja teoksen valtavan suosion vuoksi. Kohahduttihan teos ilmestyttyään Vatikaania myöten.

Aika näyttäytyy yhtenä tärkeimpänä klassikon kriteerinä. Olennaisinta on se, kuinka hyvin teksti vanhenee. Onko tekstissä samaistumispintaa tuleville sukupolville? Onko teksti tarpeeksi ajaton?

Lukija antaa anteeksi pienet vanhentuneet ilmaisut tai ajatuksen kulut – onhan kirja aikansa tuote. Aika tuo teokseen kuitenkin myös uusia kerroksia, sillä klassikoita luetaan usein nykytiedon valossa, jolloin tarinat saattavat avautua seuraaville sukupolville hieman eri tavalla.

Teos ei ole yksin olemassa kirjallisuuskentällä, siksi klassikon asemaan vaikuttaa myös se, että mitä teoksen julkaisun jälkeen tapahtuu. Minkälainen kritiikki teoksesta ilmestyy, ja miten lukijat ottavat kirjan vastaan? Unohtuuko teos, kun uusi kirjasyksy alkaa? Vai riittääkö teoksen kerronta kantamaan vuosikymmenten yli? Suuri suosio tuo usein automaattisesti lisää vuosia ja käännösoikeuksia teokselle.

Joku voisi sanoa, että rikoskirjallisuus tai jännitys asettuu huonosti klassikoksi. Väite ei kuitenkaan pidä paikkansa. Esimerkiksi Sir. Arthur Doylen kirjoittama Sherlock Holmes osoittaa väitteen vääräksi.

Valtakunnallinen tai kansainvälinen ilmiö ei kuitenkaan tarkoita sitä, että teoksesta tulisi klassikko. Max Seeckin tai Ilkka Remeksen teokset menestyvät kaikilla mittareille. On kuitenkin vaikea arvioida, että lainataanko heidän teoksiaan yhä 20 vuoden päästä?

Kilpailua vapaa-ajasta ja valokeilasta

Moni nykyaikana mielletty klassikko on julkaistu 1900-luvulla tai aiemmin. 100 vuotta sitten kirjallisuustarjonta näyttäytyi rajatumpana kuin nyt. Vapaa-ajasta kilpaili kirjojen kanssa vain gramofoni sekä satunnaiset elokuvakäynnit.

Kirjoja julkaistaan huomattavasti enemmän kuin 100 vuotta sitten. Yhä useampi haluaa nykypäivänä kirjoittaa ja julkaista kirjan. Yhä harvempi on kiinnostunut lukemisesta. Kustantamoille lähetettävien käsikirjoitusten määrä on noussut huomattavasti, mutta samalla laatu laskee väistämättä. Vain harva saa kirjansa kansien väliin.

Kilpailua on myös eri teosten ja viihdemuotojen välillä. Elokuvat, tv-sarjat, sosiaalinen media sekä äänikirjat vievät jatkuvasti enemmän ihmisten aikaa ja tarjoavat vaivattomamman tavan viihdyttää itseään kuin painettu kirja.

Myös ilmiöitä syntyy valtavalla nopeudella. Uusi tähti nousee kirjallisuustaivaalle nopeasti, mutta himmenee, kun seuraava löytyy. Media rakastaa ryysyistä rikkauksiin -tarinoita ja pyrkii löytämään aina uuden mustan hevosen.

Klassikko syntyy vuosien saatossa

On sanomattakin selvää, että nyky-yhteiskunnan ratakset pyörivät nopeammin kuin mitä ihmiset pysyvät kyydissä. Vauhtia on vaikeaa saada pysäytettyä omin voimin ennen väistämätöntä törmäystä.

Moni kestävä asia vaatii syntyäkseen ja toimiakseen aikaa. Puhuttiin sitten yrityksen tuotekehityksestä tai kirjan kirjoittamisesta. Luovuus kuolee kiireessä ja hektinen ilmapiiri synnyttää ainoastaan puolivalmiita ajatuksia.

On suorastaan paradoksi, että länsimaisilla ihmisillä on enemmän vapaa-aikaa kuin koskaan. Silti heillä on liian kiire paneutuakseen yhteen asiaan kerrallaan.

Tarvitsemme kuitenkin klassikoita, sillä ne muistuttavat meitä kulttuuristamme, mutta myös pysyvyydestä. Nopeasyklinen viihdetuotanto ei jätä päiviä tai viikkoja pidempää muistijälkeä. Klassikot yhdistävät sukupolvia ja vahvistavat ympärillämme olevaa kulttuuria – ne kääntävät katseensa yksilöstä yhteisöön.

Emme voi vielä sanoa, että onko klassikko jo ilmestynyt tänä vuonna. Teos kypsyy yhä ja saamme selville vuosien päästä, mikäli teoksesta oli klassikoksi.

Lähteet

Suomen Kustannusyhdistys (2022) ”Vuositilastot 2022”. http://tilastointi.kustantajat.fi/vuositilasto/painetut-julkaistut-uudet-nimikkeet/2021 [23.04.2023]