Kirjoittavatko suomalaiset huonosti?

6.6.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

annie-spratt-592601-unsplash

Jäin pohtimaan Karo Hämäläisen lausuntoa suomalaisten laadullisesti huonoista proosateksteistä. Hämäläinen teilaa osan J. H. Erkkoon lähetetyistä tekstit kovin sanoin. Suora palaute saattaa kuulostaa ikävältä, mutta se on varmasti totta.

Älkää ymmärtäkö väärin: uskon, että jokainen on hyvä kirjoittaja ja erinomaiseksi kirjoittajaksi voi oppia. Sen sijaan kirjallisuutta – yhteiskuntaa ravistelevia, innovatiivisia ja luovuudesta pursuavia tekstejä – on vähemmän. Ja sellaisia kilpailun tuomarit haluavat lukea.

Jos mietitään 100-200 vuotta taaksepäin, vain intellektuelli eliitti julkaisi kirjallisuutta. Moni noista teoksista on tänä päivänä klassikoita. ”Tavalliset” ihmiset eivät välttämättä edes aina osanneet lukea tai saati kirjoittaa. Tavikset kuopivat maata – ainakin meidän suvussa (terveisin, sukuni ensimmäinen maisteri). Kirjallisuuden luominen oli siis hyvin pienen piiri juttu.

Nykyään kuka vain voi kirjoittaa mistä vain ja lähettää käsikirjoituksensa kustantamoon. Luonnollisesti määrän lisääntyessä, laatu heikkenee.

Me suomalaiset elämme aika homogeenisessä ympäristössä eli näemme, koemme ja havaitsemme samankaltaisia asioita. Luonnollisesti kirjoitamme siis aika samanlaisista asioista. Kulttuurissamme on vivahteita asuinpaikan suhteen – stadilaista vieroksutaan pohjosessa et cetera (been there!) – mutta ei lopulta kovin paljon.

Lisäksi me olemme miellyttäjien kansaa. Haluamme miellyttää kaikkia ja kirjoitamme sitä, mitä kuvittelemme vastaanottajan haluavan lukea. Todellisuudessa emme välttämättä kirjoita siitä, mistä me haluaisimme. Minä syyllistyin tähän pitkään, kunnes koin vitut-hetken, jolloin päätin lakata muiden miellyttämisen (kaikilla elämän alueilla). Se on hyvin puhdistavaa, suosittelen!

Sen sijaan, kirjallisuutta voi alkaa (mahdollisesti ja parhaimmassa tapauksessa) syntyä silloin, kun ”keksii” jotain aivan uutta, mullistavaa ja yhteiskuntaa sykähdyttävää. Sen jälkeen kirjoittaja puristaa sen liuskoihin.

Mikä sitten tekee kirjallisuudesta kirjallisuutta? Jos minulta kysytään, niin muoto ja sisältö yhdessä muodostavat kirjallisuutta, sillä kumpaakaan ei voi erottaa toisistaan. Muodolla tarkoitan kerrontaa sekä näkökulmaa, ja sisällöllä tarinaa sekä henkilöhahmoja.

Mielestäni jokaisen teoksen täytyy pyrkiä tuomaan jotain uutta kirjallisuuskentälle: haastamaan olemassaolevia konventioita, tuomalla tuttuun aiheeseen uusi näkökulma tai kertomalla aikaisemmin tuntematon tarina.

Se ei ole mikään helppo juttu, mutta mikä lopulta olisi helppoa? Eli vastauksena otsikon kysymyksee: ei, suomalaiset eivät kirjoita huonommin. Suomalaiset kirjoittavat vain enemmän.

P.s. Huijasin vähän lomien suhteen, sillä on minulla muutama matka tulossa. Toinen sisältää seikkailua itselle tuntemattomalla mantereella, mutta ensin menen Lissaboniin viikonlopuksi. Tarkoitus on yhdistää työ ja huvit. Lissaboniin on luvattu viikonlopuksi sopivasti vesisadetta ja alle 20 astetta – reissu sujuu siis hyvin suomalaisen kesäisissä tunnelmissa 😀

Kuva: Unsplash

Taitto-ohjeita kirjoittajille ja kirjallisuuskentän kuulumisia

30.5.201830.5.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

alexis-brown-82988-unsplash

Taitto ei ehkä kiinnosta kirjoittajia Wordiä naputellessa, mutta sen kannattaisi kiinnostaa. Lisäksi kirjallisuuskentällä kuhisee: Helsinki Lit päättyi juuri, J. H. Erkon kilpailun tuomari pui julkisuudessa tekstien tasoa ja Tästä saa puhua! -tietokirjan julkkareita juhlittiin eilen.

Ohessa teille tiivistys menneen viikon linkkivinkeistä ja tapahtumista. Lisäksi kerron lopuksi hieman blogin tulevista juttuaiheista.

Taitto-ohjeita kirjoittajille

Törmäsin hyödyllisiin tekstinkäsittelyohjeisiin, jotka helpottavat tulevaisuudessa taittajan työtä. Taittajan pääasiallinen vastuu on siis tekstin muotoilu valmiiksi kirjaksi.

Kirjoittajan on hyvä oppia perusasiat jo kirjoitusvaiheessa, sillä muotoilujen korjaaminen saattaa työllistää taittajaa (ja kirjoittajaa) myöhemmin. Ylimääräisten välilyöntien metsästäminen ja poistaminen valmiista tekstistä nyt vaan on ahterista.

Kirjallisuuskentän kuulumisia

Helsinki Lit

Helsingissä vietettiin viime viikonloppuna Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumaa, jossa oli runsaasti kansainvälisiä sekä kotimaisia kirjailijoita.

En itse päässyt tapahtumaan, mutta olen lukenut valtavasti haastatteluja lehdistä (mm. Helsingin Sanomista, Suomen Kuvalehdestä ja Etelä-Suomen Sanomista) ja laittanut monta kirjaa Helmetin varauslistalle mm. Ayòbámi Adébáyòn esikoiskirjan Älä mene pois (2017) ja Johannes Anyurun romaanin He hukkuvat äitiensä kyyneliin (2017).

Ainakin osa kirjallisuuskeskusteluista on nähtävillä Yle AREENASTA.

J. H. Erkko -kirjoituskilpailun tuomari avautuu

Kirjailija ja toimittaja Karo Hämäläinen kertoo tuomarointikokemuksistaan J. H. Erkon kirjoituskilpailussa Suomen Kuvalehden nettisivuilla. Hänen ja muiden kilpailun tuomareiden mukaan: ”nuoret kirjoittajat kirjoittavat paljon mutta kehnonlaisesti.”

Erityisesti ”minämuotoinen rypemismonologi” sekä viimeistelemätön tyyli saavat Hämäläiseltä huutia. Lisäksi pääosin traageiset ja ilottomat aihevalinnat herättävät ihmetystä tuomaristossa.

Hämäläinen tiivistää vuoden 2018 kilpailun tilastot muutamaan lukuun:

kilpailuun lähetettyjen tekstien kokonaispaino: 25 kg
osallistujia: 137 kpl
novellien lukumäärä: 745 (n. 6 000 liuskaa)

Jos osallistuit Erkon kilpailuun, älä masennu tuomarien puheista! Hyväksi kirjoittajaksi tulee kirjoittamalla ja lukemalla. Kirjoittaminen on haastavaa, mutta sitä voi oppia niin kuin mitä tahansa muutakin taitoa. On itsereflektion paikka: ota palaute vastaan, tutki omaa tekstiä kriittisin silmin ja jatka tekstin työstämistä.

Suosittelen kirjoituskilpailuihin osallistuvia tutustumaan laatimiini ohjeisiin, jotka selventävät kirjoituskilpailujen käytäntöjä sekä auttavat kirjoittajaa lähettämään kilpailuun parhaan mahdollisen version omasta tekstistä.

Tästä saa puhua!

Eilen vietettiin Tästä saa puhua! -kirjan julkkareita. Tietokirja sisältää 12 lukua seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta, missä syvennytään aiheeseen mm. asiantuntijoiden ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden haastattelujen kautta.

Tästä saa puhua! -kirja on siinä mielessä uniikkitapaus, että se syntyi #metoo-ilmiön myötä sosiaalisessa mediassa. Kirjan työryhmä tapasi #memyos Facebook-ryhmässä ja päätti toimia. Tietokirja toimii puheenvuorona keskusteluun seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Se pyrkii lievittämään stigmaa aiheen ympärillä sekä tarjoaa työkaluja seksuaalista väkivaltaa kokeneille.

Kirjaa voi ostaa mm. Rosebud-kaupoista sekä Kustantamo S&S:stä. Jokaisesta myydystä kirjasta menee 1 e Naisten Linjalle.

Tulevia juttuaiheita

Tässä vaiheessa kevättä/kesää alkaa olla taisteluväsymystä yhdellä jos toisellakin. Blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa juuri tästä syystä. Minulla ei varsinaisesti ole tänäkään vuonna lomaa, mutta yritän nipistää viikon nurmella makoiluun ja taivaan tuijotteluun. Yritän kirjoittaa blogiin kerran viikossa, mutta jos en siihen veny, niin en sitten veny ja vanu.

Julkaisen lähitulevaisuudessa mm. tekstin fiktiivisistä elämäkerroista, listan kiinnostavista kirjoitusoppaista sekä kirjoitan vaihteeksi TV- ja elokuvakäsikirjoittamisesta.

Mikäli sinua kiinnostaisi kuulla jostain tietystä aiheesta, otan juttuideoita vastaan kommentteina tai niitä voi lähettää myös osoitteeseen: jalkisanat@gmail.com

Ai niin, selvisin puolimaratonista. Kokemuksesta voimaantuneena ilmoitin itseni heti seuraavan vuoden kisoihin 😀

Kuva: Unsplash

Mikä myy? – myydyimmät kirjat vuonna 2017

22.1.201822.1.2018 ~ Mariia ~ Yksi kommentti

Vuoden 2017 kirjamyyntiä koskevat tilastot ovat valmistuneet (Kustantajat 2018). Hyvä uutinen meille kirjoittajille on kirjamyynnin 5,4% kasvu edelliseen vuoteen nähden (Gustafsson 2018). Eli suomalaiset ostavat ja lukevat ahkerasti kirjoja – mutta mitä kirjoja?

Kävin läpi tilastoja vuoden 2017 myydyimmistä kirjoista ja tein sen pohjalta analyysin mm. trendeistä, parhaista kustantamoista, julkaisumuodoista ja myyvimmistä genreistä. Jätin analyysista pois ainoastaan sarjakuvat ja tietokirjat.

Analyysi on pitkä, mutta se on pureksittavassa muodossa. Kehotan keittämään sumpit tai uuttamaan teetä lukemisen kylkeen.

Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat

Ensimmäiseltä sijalta löytyy ennalta-arvattavasti Finlandia-voittaja Juha Hurmeen Niemi (64 000 kpl). Finlandia-palkinto on usein tae hyvästä myyntituloksesta, joten suuria yllätyksiä ykkössijassa ei ole.

Sen sijaan 100-vuotias Suomi ja itsenäisyysvuoden juhlinta näkyy vahvasti kirjamyynnissä. Runoteos ei juuri koskaan yllä myydyimmille listoille, mutta Jenni Haukion juhlavuoden kunniaksi toimittama Katso Pohjoista Taivasta (60 000 kpl) sävyttää juurkin tuota juhlavuotta. Kolmannella sijalla on myös suomi-aiheinen kirja, nimittäin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi (59 800 kpl).

Lisäksi monen myydyimmän kirjan teema huokuu Suomen historiaa ja kytkeytyy itsenäisyyteen mm.: Ilkka Remeksen Vapauden risti (52 300 kpl), Rosa Liksom Everstinna (21 500 kpl) sekä Antti Tuurin Tammikuu 18 (8 900 kpl).

Myydyimmän kotimaisen kaunokirjallisuuden lista on täynnä tuttuja nimiä. Nimet ovat samoja vuodesta toiseen ja pelkästään nimen perusteella voi päätellä, mistä kirja kertoo. Ei ole yllätys, että listalla on mm.: Ilkka Remeksen, Kjell Westön (50 400 kpl + 10 200 kpl), Reijo Mäen (27 800 kpl), Kaari Utrion (17 035 kpl), Virpi Hämeen-Anttilan (11 400 kpl), Leena Lehtolaisen (24 700 kpl) ja Katja Kallion (10 800 kpl) uusimmat teokset.

20 myydyimmän kotimaisen kaunokirjallisuuden teoksen listassa on hajontaa. Myydyimmän ja 20. myydyimmän teoksen välillä on useita kymmeniä tuhansia kappaleita. Juha Hurmeen Niemi myi huimat 64 000 kpl, kun taas Esa Sirenin Törnin sissit 8 100 kpl.

Myyvimmät kustantajat

Kaikilla listoilla hallitsee oikeastaan neljä kustantamoa: Otava, Tammi, WSOY ja Gummerus. Gummeruksen myyntivaltti on käännöskirjallisuus, mikä sinänsä ei helpota kotimaisen kirjallisuuden kirjoittajaa.

Otava näyttää vahvistavan asemiaan Suomen parhaiten myyvänä kustantamona. Etenkin kotimaisten lasten- ja nuortenkirjojen (13/20 teoksesta) sekä kotimaisen kaunokirjallisuuden saralla (11/20 teoksesta). Kuulostaa upealta kirjoittajan korvaan, eikö? Toisaalta Otavalle lähetettävät käsikirjoituspinot todennäköisesti kasvavat ennestään, joten kustantamolla on varaa mistä valita. Hyvä tilanne kustantamolle siis!

Tammi ja WSOY jakavat täpärästi toisen sijan. Huomattavaa on kuitenkin muistaa, että Tammi ja WSOY kuuluvat samaan Bonnier-konserniin (Bonnier 2018).

WSOY:n valttina on kotimaisen kirjallisuuden puolelta vuosikymmeniä myyntilistojen kärjessä ollut Ilkka Remes sekä koko Suomen uusi suosikki Tuomas Kyrö. Käännöskirjallisuudessa puolestaan myyntitykki Dan Brown (52 800 kpl) sekä italialainen mysteerikirjailija Elena Ferrante (17 000 kpl + 17 000 kpl). Listojen perusteella voisi sanoa, että WSOY on ottanut varman päälle, mutta jos se aikoo pysyä yhtenä suurista kustantamoista, pitää sen myös uudistua.

Tammen tilanne on samankaltainen kuin WSOY:n eli luotetaan tuttuun ja turvalliseen. Tammen tallissa ovat mm. jännityskirjailijat: Leena Lehtolainen, Lars Kepler (30 100 kpl) ja Mary Higgins Clark (11 600 kpl). Lasten kirjallisuudessa varma sijoitus näyttäisi olevan Sinikka ja Tiina Nopolan sekä Christel Röönsin Risto Räppääjä -sarja (21 300 kpl) ja Timo Parvelan sekä Mervi Lindmanin Ella ja Kaverit -sarja (10 500 kpl + 9 100 kpl).

Esikoiskirjailijan perspektiivistä WSOY tai Tammi ei näytä kovin houkuttelevalta. Toisaalta esikoiskirjailijasta voi muovautua vuosikymmenien saatossa uusi Remes.

Myydyimpien kirjojen listalle mahtuu muutama pienempikin kustantamo. Listalla on mm.: Like Kustannus, Johnny Kniga, Readme, Amanita, Oppi&ilo ja CrimeTime.

Lasten- ja nuortenkirjat

Listalta voi tehdä nopeasti yhden päätelmän: lastenkirjat voivat hyvin, nuortenkirjat eivät.

Suurin osa lasten- ja nuortenkirjoista on itse asiassa lastenkirjoja (kotim. 19/20 teoksesta, käännösk. 16/20 teoksesta). Ainoa myyntilistalle päässyt kotimainen nuorille suunnattu kirja on: Roni Backin Tubettajan käsikirja (9 100 kpl).

Huolestuttavaa on, että nuorten kirjoja ei ole myyntilistojen kärjessä. Harry Potterien, Twiglightien ja Nälkäpelin kulta-ajat näyttävät olevan ohi. Seuraavalle megailmiölle olisi tilaa ja tilausta. Siinäpä meille kirjoittajille pähikinä purtavaksi: miten kirjoittaa niin upea kirja, että se pystyy kilpailemaan nuorison huomiosta somen aikakaudella.

Sen sijaan hämmentävää on, että Harry Potter ja Azkabanin vanki -teosta on myyty yllättäen 6200 kpl! Miksi juuri kirjasarjan kolmatta osaa, en osaa sanoa.

Myyvimmät genret

Jännityskirjat ja dekkarit näyttävät myyvän hyvin paitsi kotimaisessa kaunokirjallisuudessa, mutta myös käännöskirjallisuudessa. Toinen vahva genre on historiaan sijoittuvat romaanit.

Jännityskirjallisuutta tai puhtaasti dekkareita on kotimaisen kaunokirjallisuuden listauksessa 7/20 teoksesta. Historiaan sijoittuvia romaaneja on myös 7/20 teoksesta.

Kumpi genre myy paremmin kotimaisen kirjallisuuden saralla? Vuonna 2017 väännön voittaa historia Itsenäisyyden juhlavuoden sekä Finlandian tuoman etumatkan turvin (147 135 kpl), vaikka jännitys pääsee tuloksessaan hyvin lähelle (140 961 kpl).

Käännöskirjallisuuden ykkösgenre on selkeämpi: jännitys/dekkari -kategoria on ylivoimainen voittaja, sillä 15/20 teoksesta on hyytävä trilleri tai salapoliisikirja. Ollapa ulkomaalainen jännityskirjailija!

Kirjailijoiden sukupuolijakauma

Varsinkin kotimainen kaunokirjallisuus näyttää kirjailijoiden sukupuolijakauman kannalta hyvin tasa-arvoiselta. Naiskirjailijoita on 11/20 kirjailijasta.

Käännetyn kaunokirjallisuuden osalta naiskirjailijoita on listassa enemmän. Naiskirjailijoita on peräti 16 1/2 /20 kirjailijasta (huom! 1/2 on Lars Kepler: kirjoittava pariskunta nimen takana).

Miehet ovat tavallisesti lukeneet miesten kirjoittamia kirjoja, mutta naiset lukevat sekä että (Tilastokeskus 2008).

Jos päätelmän tekee olemassa olevilla tiedoilla voisi siis sanoa, että naiset ostavat enemmän käännettyä kaunokirjallisuutta kuin miehet.

Kotimainen kaunokirjallisuus on hyvin tasainen sukupuolijakauman suhteen eli tulevaisuuden kirjailijoilla näyttäisi olevan sukupuolesta riippumatta hyvät mahdollisuudet päästä myydyimmälle listalle. Tulojen jakaantuminen saattaa kallistua kuitenkin enemmän miesten laariin, sillä kotimaisen kaunokirjallisuuden TOP 5:ssa on neljä miestä – eli suurimmat myyntitulot valuvat miesten taskuun.

Uusia tulokkaita painetun kirjan rinnalle

Painetun kirjan lisäksi osakkeitaan ovat korottaneet äänikirja ja ekirja. Hajontaa on paljon niin määrissä kuin teemoissakin, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Myydyimpien listalle pääsi jo 1 600 kpl (ekirja) ja 2 800 kpl (äänikirja) myynneillä.

Myydyin ekirja oli vuonna 2017: Petri Tammisen Suomen historia (20 800 kpl) – huomaa jälleen Suomen itsenäisyysvuoden vaikutus – ja 20. myydyin Aki Linnanahteen Jere (1 600). Listalla on myös paljon vanhempia teoksia, joiden painettu kirja on ilmestynyt vuosia aikaisemmin. Esimerkiksi v. 2010 ilmesytynyt Eve Hietamiehen Yösyöttö (1 700 kpl), v. 2016 ilmestynyt Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä (2 150 kpl) ja v. 2014 ilmestynyt Rauli Virtasen Reissukirja (5 700 kpl).

Myydyin äänikirja oli vuonna 2017: Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja (58 589 kpl) ja 20. myydyin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2 800 kpl). Myydyimmissä äänikirjoissa on fiktion lisäksi myös faktaa ja itsensä kehittämistä: mm. Maaret Kallion Lujasti Lempeä (5 000 kpl), Minna Passin ja Susanna Reinbothin Keisari Aarnio (2 984 kpl). Moni edellä olevasta kirjasta on ilmestynyt myös vuosia aikaisemmin painettuna kirjana.

Kirjan formaatilla näyttää olevan myös väliä: Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä on ollut 3. myydyin äänikirja (7 300 kpl) ja sijoittunut myyntilistoille paremmin kuin ekirja.

Mielestäni oli ensin yllättävää, että äänikirjoja on myyty enemmän kuin sähkökirjoja. Sähkökirjoista on povattu jo jonkin aikaa uhkaajaa painetulle kirjalle, mutta kuten yleensä suurten muutoksien keskellä, pahin mahdollinen skenaario harvoin tapahtuu. Toisaalta äänikirjat ovat oivallinen tapa kuluttaa aikaa työmatkaliikenteessä tai peräti töissä.

Kirjoittajien kannattaa siis miettiä vaihtoehtoa painetulle kirjalle sekä useita mahdollisia jakelukanavia teokselleen. Parhaassa tapauksessa kirjan elinikä nousee; vaikka painettu kirja on unohdettu, lukijat voivat löytää sen uudestaan äänikirjana tai ekirjana.

Kotimaisen kirjallisuuden tulevaisuus?

Olen kuullut sanottavan, että Suomessa hyvänä kirjamyyntinä voi pitää 3000 painoksen rajaa. Jotta pääsisi painetun kirjan top-listoille, myynnin pitäisi olla noin 3-kertaista. Äänikirjan ja ekirjan suhteen riittäisi muutama tuhat.

Minua ihmetyttää, että Miki Liukkosen O ei ole listalla. Teoksen ensipainos myytiin loppuun kahdessa päivässä (WSOY 2017) ja kirjasta on otettu useita painoksia vuoden 2017 aikana. Lisäksi kirjan käännösoikeudet on myyty ainakin Ranskaan (WSOY 2017). Liukkonen on todellakin kaivattua uutta verta WSOY:n varman päälle otettuun kavalkaadiin. Mutta mihin O sijoittuu tilastoissa?

Myydyimpien kirjojen lista on lopuksi aika mielikuvitukseton. Suomalaiset näyttävät lukevan hyvin ennalta-arvattavasti. Listaa katsoessa näyttää siltä, että lukijat eivät halua suomalaisen kirjallisuuden uudistuvan. He haluavat tuttu, turvallista ja ”laatutakuun”.

Itsenäisyyden juhlavuosi buustasi odotettavasti suomalaisten isänmaallisuuden tunnetta ja näkyy kirjamyynneissä. Listan perusteella suomalaiset eivät ole kuitenkaan valmiita kokeilemaan uusia kirjailijoita ilman kriitikon hehkutusta ja kirjallisuuspalkintoja tai lukemaan kokeellista tekstiä tai aihepiiriä, joka on oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Esikoiskirjailijoita putkahtelee markkinoille vuosittain kymmeniä, mutta nopeasti he myös katoavat markkinoilta. Jos romaani ei saa ehdokkuutta HS:n esikoiskirjapalkinnolle, mahdollisuudet kirjailijauran jatkoon kapenevat. Huomattavaa on, että myyntilistoilla ei ole yhtään esikoiskirjailijaa tai lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaa. Finlandia-palkinnon sääntö pätee siis vain kaunokirjallisuuteen.

Toinen havahduttava asia on nuorten kirjallisuus. Mediassa on puhuttu paljon uudesta Young Adult Fiction (YAF) kategoriasta, joka on tullut nuortenkirjojen ja kaunokirjallisuuden väliin. Vuonna 2017 Helsingissä järjestettiin ensimmäinen nuortenkirja festivaali HEL-YA eli Helsinki Young Adult Literary Convention (Vondahl 2017). Siitä huolimatta, kategoria puuttuu täysin myyntilistoista. Nuortenkirjojen puute listalla tekee minut surulliseksi.

Onko vika lukijoissa, kustantamoissa vai kirjailijoissa? Samat naamat, samat jutut, samat aiheet – niitä katsomme ja luemme vuodesta toiseen. Kenen pitää ottaa ratkaiseva askel, jotta suomalainen kirjallisuus sekä etenkin nuorten kirjallisuus voivat eheytyä? Siinä teille pähkinä purtavaksi, rakkaat lukijat.

Kuinka päästä myydyimpien kirjojen listalle?

Analyysin päätteeksi kokosin leikkimielisen to do -listan, miten pääsee suomen myydyimpien kirjojen listalle.

Tee näin:

Kirjoita historiaan sijoittuva kirja tai dekkari.
Toista niin kauan, että saat nimeä.
Valitse kustantajaksi Otava.
Avaudu aikakausilehdissä ja osallistu TV-visoihin (Ei ole pakollista, mutta auttaa).
Ole ehdolla kirjallisuuspalkintojen saajaksi.
Parhaassa tapauksessa voita.
Voita ainakin Finlandia.

Lähteet:

Bonnier (2018) ’Brands – Books’. [Online ]https://www.bonnier.com/en/brands/books [Accessed 20th January 2018]

Gustafsson, M ’Mauri Kunnaksen lastenkirja rikkoi myyntiennätyksiä – Katso lista vuoden myydyimmistä kirjoista’ in YLE 18.1.2018 [Online] https://yle.fi/uutiset/3-10028510 [Accessed 20th January 2018]

Kustantajat (2018) ’Bestsellerit 2017’ [Online] http://kustantajat.fi/files/output/1827/bestsellerit-2017_uusi.pdf [Accessed 20th January 2018]

Tilastokeskus (2008) ’Miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja’ [Online] https://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_004.html?s=3 [Accessed 20th January 2018]

Vondahl, P (2017) ’HEL-YA lähestyy / Helsinki Young Adult Literary Convention’ in Paulinevondahl.com [Online] https://paulinevondahl.com/2017/07/30/hel-ya-lahestyy-helsinki-young-adult-literary-convention/ [Accessed 20th January 2018]

WSOY (2017) ’Miki Liukkosen O-romaanin ensipainos myytiin loppuun kahdessa päivässä’ [Online] https://www.sttinfo.fi/tiedote/miki-liukkosen-o-romaanin-ensipainos-myytiin-loppuun-kahdessa-paivassa?publisherId=3615&releaseId=59123353 [Accessed 20th January 2018]

WSOY (2017) ’Miki Liukkosen O on myyty Ranskaan’ [Online] https://www.sttinfo.fi/tiedote/miki-liukkosen-o-on-myyty-ranskaan?publisherId=3615&releaseId=64516147 [Accessed 20th January 2018]

Kuvat: Unsplash

Lukemisen tärkeydestä!

7.5.2017 ~ Mariia ~ Kommentoi

Lukeminen on yksi parhaista asioista, joita tiedän! Luen ennen kuin menen nukkumaan, mutta etenkin viikonloppuisin ja lomilla. Kun mieleni ei tee kirjoittaa, luen. Luen niin kauan, että kirjoittaminen alkaa taas maistua. Jos olisi mahdollista, olisin varmasti ammatti-lukija 😀

Kauhistun joka kerta, kun aloitteleva kirjoittaja kertoo vihaavansa lukemista tai lukeneensa kirjan viimeksi yläasteella äidinkielenopettajan painostuksesta. Kauhistun, koska: 1) en tiedä onko mitään ihanampaa kuin lukeminen, 2) jos ei lue, miten maailmasta oppii mitään? 3) mistä tietää mikä on hyvää kirjoittamista? 4) miksi kukaan lukisi kirjoittajan kirjoja, jos kirjoittaja ei viitsi lukea muiden kirjoja? 5) lukeminen inspiroi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä kirjoittaminen ja lukeminen kulkevat käsi kädessä.

Mikään teknologia ei pärjää ihmisen mielikuvitukselle! Ihminen pääsee sukeltamaan kirjan maailmaan ja elämään henkilöhahmon kautta toista elämää. Edes virtuaalinen todellisuus ei pysty vielä luomaan yhtä aidon tuntuista kokemusta. Kirjat herättävät tunteita, opettavat, viihdyttävät, sivistävät ja vievät lukijan ajatuksen tasolla toiseen aikaan sekä paikkaan. Olen oppinut lukemattomat määrät asioita maailmasta, mutta myös itsestäni vain kirjoja lukemalla.

Onko sillä väliä, mitä lukee? Kyllä ja ei.

Jos haluaa kirjoittaa scifiä, kannattaa genreä lukea laajemminkin, jotta ei päädy keksimään pyörää uudestaan. Toisaalta ei kannata haaskata omaa aikaansa sellaisen kirjan lukemiseen, mikä ei säväytä. Oman mielenkiinnon kannattaa ohjata kirjavalintaa.

Kirja haastaa välillä, joten tekstin kanssa ei saa luovuttaa heti. Kirja on kuin hyvä ystävä; ystävyys ei yleensä muotoudu virtaviivaisesti vaan antaa odottaa. Monipuolinen lukutausta antaa eväitä luoda jotain aivan uutta omalla kirjoittamisen saralla. Kuvittele olevasi suuressa buffet-pöydässä – kaikkea kannattaa maistaa!

En pitänyt äidinkielentunneista koulussa, sillä lukemiseen ei (ainakaan meidän koulussa) varsinaisesti rohkaistu ja oppilas jätettiin aika yksin klassikoidan pariin kamppailemaan. Vaikka olen kasvanut kirjojen parissa, en minäkään innostunut koulujen lukulistoista.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen lukenut mm. seuraavia romaaneja: Mikko Kamula: Ikimetsien Sydänmailla, Kjell Westö: Missä Kuljimme Kerran, Siri Hustvedt: Amerikkalainen Elegia, Antonio Munoz Molina: Sefarad, Tove Jansson: Viesti ja Mia Kankimäki: Asiat jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Toisista kirjoista olen pitänyt enemmän kuin toisista, mutta ne ovat kaikki olleet omanlaisiaan lukukokemuksia.

Lisäksi olen yrittänyt lukea Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-kirjaa, mutta sinniteltyäni puoleen väliin jouduin toteamaan (niin kuin monen monta kertaa aiemminkin), että en ole scifin ystävä. Yöpöydällä pinossa odottaa mm. muutama elämäkerta, Virginia Woolfin päiväkirjat II ja Simone de Beauvoirin Kutsuvieras.

Tässä pieni lista, jonka avulla kirjasta saa enemmän irti:

Milloin kirja on kirjoitettu? Kirja on saattanut olla omana aikanaan uudistuksellinen aiheensa tai tyylinsä vuoksi, mutta aika on ajanut ohi näistä konventioista. Teksti itsessään tuntuu vieraalta sekä kirjan tituleeraaminen suureksi klassikoksi luotaantyöntävältä. On hyvä pitää mielessä milloin kirja on kirjoitettu, jotta siihen saa tarpeeksi perspektiiviä.
Aseta kirja kontekstiin. Käytä historiallista viitekehystä: mitä kirjan tapahtumien aikana tapahtui esim. maailmalla, Euroopassa, Suomessa tai Helsingissä? Historiallinen konteksti auttaa ymmärtämään ja asettamaan kirjan osaksi muita tapahtumia. Muita hyödyllisiä konteksteja: polittinen, kulttuurillinen, sosiaalinen, yms.
Mitä tiedät jo valmiiksi aihepiiristä, teemasta tai tapahtumapaikoista?
Kyseenalaista. Miksi henkilöhahmot tekevät niin kuin tekevät? Miksi he sanovat juuri noin?
Kiinnitä huomiota rakenteeseen ja lauseisiin. Onko rakenne elliptistä? Onko siinä monta näkökulmaa? Millainen kertoja on kyseessä? Onko teksti lyyristä?
Jos luet jonkin mielettömän lauseen tai ajatuksen, voit käyttää sitä omissa teksteissäsi. Lausetta ei tietenkään saa copy-pasteta suoraan, mutta lauserakennetta tai ajatusta voi toki hyödyntää omissa töissään. Kaikki tieto perustuu aikaisemmin opittuun tietoon ja kirjoittaminenkin on usein lainaamista (tai varastamista, niin kuin Jari Tervo sanoo)
Miten olisit itse lähestynyt aihetta?
Miksi pidät kirjasta? Miksi et? Listaa syitä. ”Koska se on hyvä/huono” ei riitä.

On upea tunne, kun kirja tempaa mukaansa! Se on yksi onnen tunteista!

Tapahtumia Helsingissä: kirjoittaminen, kirjat ja kirjailijat

10.12.2016 ~ Mariia ~ Yksi kommentti

Joulukuussa meitä hellitään kattavalla valikoimalla erilaisia kirjallisuus- ja kirjatapahtumia, jonne myös kirjailijat saapuvat kertomaan teoksistaan. Keräsin alle muutaman kiinnostavan tapahtuman joulukuisessa Helsingissä, minne kannattaa ehdottomasti piipahtaa jos joulujärjestelyiltään kerkeää.

Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Prosak- klubi

mitä: kirjallisuuskeskestelua
missä: Lavaklubi (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki)
milloin: joka kuukauden 2. tiistai (seuraava 13.12. klo 19:30)

Nuoren Voiman Liiton ja Kirjasto Kaistan järjestämä kirjailijailtama, jossa vieraana kaksi ajankohtaista kirjailijaa. Kirjailijat kertovat omista kirjoistaa, kirjailijuudestaan sekä antavat muutaman lukunäytteen uusimmista kirjoistaan. Lavalla on ollut mm. Riikka Ala-Harja, Laura Lindstedt, Anja Snellman, Joni Pyysalo, jne. Tunnelmallinen lavaklubi Kansallisteatterin kellarissa on oivallinen paikka tapahtumalle ja talon punaviini maistuu keskustelun ohessa hyvältä.

Seuraava Prosak-klubi tiistaina 13.12. klo 19.30 alkaen. Lavalla Monica Fagerholm & Jan Forsström. Tapahtuman Facebook-sivu täällä.

Kestävien kirjojen pop up-kauppa

mitä: kirjoja, kirjallisuuskeskusteluita, musiikkia ja glögiä
missä: Ava Galleria (Pohjoinen Rautatienkatu 17 B 8)
milloin: 10. -23.12.

Aviador kustannus järjestää kiinnostavan kirjojen pop up -kaupan ja samalla myös oikeastaan jouluisen tapahtuman, sillä luvassa on myös musiikkia sekä glögitarjoilua. Menossa mukana myös Siltala sekä Art House kustannus. Kirjailijavieraina mm. Kristiina Drews, Hannu Luntiala ja Tapani Bagge. Koko ohjelmisto sekä tapahtuman virallinen Facebook-sivu täällä.

Otavan ystävämyynti 12.-13.12.

mitä: kirjoja alennuksessa
missä: Uudenmaankatu 10
milloin: 12.-13.12.2016

Otava järjestää ystävämyynnin Otavan kirjakaupassa (Uudenmaankatu 10) . Mukana myös Like, Athena, Siltala, Moreeni, Teos… ja monen muun kustantamon kirjoja edullisesti. Facebook-sivun mukaan luvassa olisi -50% alennus kirjoista (ei oppikirjat). Linkki Facebook tapahtumaan tässä.

Suuri hesalainen kirjakerho

mitä: puhetta kirjoista (runoista dekkareihin)
missä: Radio Helsingissä (taajuudella 98,5 tai nettiradiosta)
milloin: joka tiistai klo 20-21

Vapaan toimittajan Taru Torikan kirjallisuusohjelmassa puhutaan kirjoista lajityypistä riippumatta. Ohjelmassa ruoditaan runojen säkeitä kuin myös dekkareita. Ohjelmassa myös kiinnostavia kirjailijoita vieraana.

Muita kiinnostavia tapahtumia:

Kirjoittajatreffit: Nuoren Voiman Liitto järjestää kuukausittain toimistollaan (Fredrikinkatu 23 D 4 (3.krs)) kirjoittajatreffejä, jonne voi tulla työstämään omaa tekstiään. Oman läppärin tai muistikirjan voi tuoda mukanaan, mutta toimisto tarjoaa myös paperia ja kyniä. Intensiivisen kirjoittamisen jälkeen voi jäädä halutessaan sosialisoimaan muiden kirjoittajien kanssa. Tapaamispäivä on usein keskiviikko. Seuraa Nuoren Voiman Liiton Facebook-sivuja, josta selviää seuraava tapahtuma (näyttäisi siltä, että joulukuussa ei ole kirjoittajatreffejä).

Helsingin Työväenopisto: Luvassa kirjallisuusiltoja, joissa kirjailijat (syksyllä 2016 vierailivat mm. Juha Itkonen, Pajtim Statovci ja Helena Sinervo) kertovat ja keskustelevat teoksista, sekä luentosarjoja, kuten kirjallisuus ja tunteet (syksy 2016). Tapahtumia järjestetään monessa toimipaikassa Helsingissä. Tapahtumat ilmoitetaan Helsingin Työväenopiston Internet-sivuilla kohdassa kirjallisuus ja kirjoittaminen.

Juhannuslukemista

23.6.201614.7.2016 ~ Mariia ~ Kommentoi

Hei vain rakkaat kirjoittajat ja blogin lukijat! Vaikka minusta ei ole hetkeen kuulunutkaan, en ole unohtanut teitä. Käsikirjoituksen editointi on sujunut kuin flow-tilassa ja vienyt kaiken ylimääräisen ajan, mutta olen minä ehtinyt luonnostella muutamia blogi-kirjoituksiakin teitä varten.

Tarkoitukseni on julkaista blogi-kirjoituksia Juhannuksen jälkeen mm. elokuvakäsikirjoittamisesta, siitä, kuinka maailma tarvitsee erilaisuutta ja mitä fiiliksiä herää ensimmäisen kirjan kirjoittamisen jälkeen.

Sen sijaan keskikesän juhla eli Juhannus saapuu rauhoittamaan kaikenlaisen liikkeen ja liikenteen niin valtateillä kuin hermoradoillakin. On hyvä jäädä hetkeksi riippumaan riippumattoon ja vain olla tai lukea. Lukeminen on ihan parasta kesätekemistä ristikoiden täyttämisen ohella!

Usein blogeissa jaetaan lukusuosituksia, mutta päätin mennä vastavirtaan tässäkin asiassa ja jakaa minun toivelistani kirjoista, jotka haluan lukea.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Anthony Doerr: Kaikki se valo, jota emme näe
Alan Bradley: Hopeisen hummeri-haarukan tapaus
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa
Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Donna Tart: Tikli
Saara Turunen: Rakkauden Hirviö
Jens Adersen: Astrid Lingren: Tämä päivä, yksi elämä
Tove Jansson: Kesäkirja
Kari Hotakainen: Henkireikä
Takashi Hidaide: Kissavieras
Simode de Beauvoir: Kutsuvieras

Listani on sekoitus herkkää kerrontaa, jännäreitä sekä filosofisia pohdintoja. Edellisestä Murakamista on kulunut jo liian kauan aikaa ja haluan palata takaisin hänen nerokkaisiin lauseisiinsa. Hustvedtin esikoinen jätti suuren aukon, joten odotan uusimmalta paljon, toivottavasti en liikaa. Aland Bradleyn kirjannimet kuulostavat hauskoilta, joten päätin ottaa yhden kirjan kokeiluun. Teemestarin kirjaa olen odottanut kirjastosta syyskuusta 2015 asti ja toivon saavani sen pian käsiini, ja Rakkauden Hirviö tulee äidin jälkeen minulle luettavaksi. Beauvoiriin tutustuin kandiopintojeni parissa, kun opiskelin feminististä teoriaa, ja löysin yllättäen hänen kirjoittamansa fiktiivisen teoksen mummin kirjahyllystä. Synkronisiteettiä parhaimmillaan, sanon minä!

Oletko lukenut listalla olevia kirjoja? Mikä on tuomiosi? Jätä lukuvinkki kommenttiboksiin mikäli sellainen herää mieleesi, uudet kirjavinkit ovat aina tervetulleita.

Lämmintä ja rentouttavaa Juhannusta teille kaikille!