Sivuraiteilla: Luovuudesta

20.9.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

fullsizeoutput_bf9

Mistä luovuus alkaa?

Olen kotiutunut Afrikasta. Matka oli huikea, eeppinen ja kasvattava – matka, josta takaisin ei tule sama ihminen, joka sinne lähti.

Luovuus näyttäytyi länsi-Afrikassa monella eri tavoin. Museoissa saattoi olla perinteisiä heimojen valmistamia käsityöesineitä sekä modernia maalaustaidetta vierekkäisissä tiloissa.

Rumpu-musiikki soi, mutta pärähti vahvistimista oma versio Despacitostakin. Pääsin minäkin jammailemaan, nimittäin afrikkalaisen tanssin pyörteisiin rumpujen tahdissa.

Luovuus näkyi myös arjessa, selviytymisessä. Suojautumisessa trooppisilta myrskyiltä, malariahyttysiltä tai tavoilla kalastaa perheelle ruokaa.

Minä puolestani hoidin kommunikaation luovasti: asioidessani ihmisten parissa, käytin kaikkia tuntemaani 10 ranskankielistä sanaa sekaisin pantomiimin kanssa. Väliin muutama hymy ja olkien kohautus. Ymmärsimme toisiamme.

Vaikka meillä on kaikkea mitä voimme haluta, ei meillä välttämättä ole mitään. He, joilla ei ole mitään, voi olla kaikki.

Beniniläiset turvautuvat vodoun eli voodoon, kun eivät tiedä mitä tehdä elämässään. Silloin hengiltä kysytään neuvoa. Hengille annetaan kysymys ja he johdattavat vastauksen ääreen.

Jos kysyt aamulla ääneen kysymyksen, voi vastaus tulla luoksesi jo illalla.

Toinen versio vaatii kärsivällisyyttä ja perslihaksia

5.9.201822.8.2018 ~ Mariia ~ 2 kommenttia

Ensimmäisen version valmiiksi saamisen hurmio vaihtuu nopeasti epäuskoon – tekstissä on yhä paljon parannettavaa eikä se olekaan vielä valmis!

Ensimmäinen versio on vasta raakile, josta voit epätoivon, hyväksymisen ja itsekurin kautta muokata toisen version* eli kokonaisuuden, joka on lähempänä valmista.

*Toinen versio ei tarkoita tässä yhteydessä vaihtoehtoista versiota vaan alkuperäisestä tekstistä paranneltua, muokattua versiota.

1. Epätoivo

Ennen käsikirjoituksen lukemista, luotat omiin kykyihisi ja pidät edelleen tekstiä kaikkein parhaimpana, mitä koskaan on luotu. Editointilaseilla katsottuna ensimmäinen versio näyttää kuitenkin kamalalta. Tämä on epätoivon vaihe.

Teksti ei näytä lainkaan sellaiselta, miltä olit ajatellut sen näyttävän ja millainen se oli päässäsi. Korjauslista paisuu ja paisuu pitkäksi. Alat miettiä tuleeko koskaan valmista.

2. Hyväksyminen

Haluat kirjoittaa parhaan mahdollisen tarinan ja upeaa tekstiä, mutta hyväksyt elämän realiteetit.

Hyväksyt, että teksti ei ole lähelläkään valmista eikä ole sitä vielä pitkään aikaan. Olet kuitenkin motivoitunut löytämään oikeat välineet ja työtavat, jotka palvelevat tekstin tarkoituksia. Hyväksyt, että kirja tuskin pääsee koskaan Finlandia-ehdokkaaksi, mutta se ei haittaa, sillä haluat tekstisi kirjaksi ja se riittää.

3. Itsekuri

Tarvitset puolestaan itsekuria silloin, kun kirjoittaminen on ikuisuudelta tuntuvaa puurtamista. Lihotat, eheytät, typistät, lihotat, vaihdat kohtausten paikkaa… jne. Kun vaihdat yhtä asiaa, joudut dominon tavoin vaihtamaan monia vähäpätöiseltä tuntuvia yksityiskohtia tekstissäsi. Monta kertaa.

Tähän vaiheeseen liittyy jatkuva ongelmanratkaisu ja puuttuvien palojen etsiminen. Itsekuria tarvitaan, jotta saisit joskus jotain valmista. Motivaatio etenee laineittain ja joskus sitä ei ole lainkaan, mutta hinaa itsesi silti työpöydän ääreen tai missä ikinä kirjoitatkaan.

4. Toinen versio

Kaiken kovan työskentelyn ja tunteellisuuden jälkeen voit huomata edistyneesi.

Edessäsi on versio, joka on parempi kuin se ensimmäinen. Tunnistat, että työtä vielä riittää, mutta luotat omiin kykyihisi saada aikaan lähitulevaisuudessa jotain valmista. Toinen versio näyttää jo ihan hyvältä ja seuraavan version tekeminen on vielä helpompaa.

Kuva: Unsplash

Onnellisista lopuista

29.8.201822.8.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Jokainen Hollywood-elokuvia katsonut tietää, että lähes 90% todennäköisyydellä elokuvassa on onnellinen loppu oli genre mikä tahansa. Katsoja tietää miten elokuva päättyy, mutta ei sitä, millaisten tapahtumien kautta sinne päädytään.

Kirjoissa tarinoiden loput eivät ole aina yhtä arvattavia. Varmasti moni henkilöihin samaistunut lukija haluaisi, että kirjan henkilöt saisivat onnellisen lopun, elämäänsä etsimänsä vastauksen tai edes hetkellisen tyydytyksen tunteen.

Pitääkö lukijalle tai katsojalle tarjota onnellinen loppu? Pitääkö kirjoittajan ylläpitää rakkauden kaltaista illuusiota? Pitää toivoa yllä? Kaikki tulee päättymään hyvin ja saat kaiken mitä olet halunnut.

Eihän oikeassakaan elämässä kaikki mene niin kuin on suunnitellut.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Vuosituhansien vanhan kaavan toistaminen tuntuu liian helpolta ratkaisulta.

Traagiset tarinat jäävät kuitenkin parhaiten mieleen. Monet lapsuuteni lastensadut (mm. Grimmin veljesten ja H. C. Andersenin sadut) olivat täynnä karmivia loppuja, joissa varoiteltiin lapsia kaikesta mahdollisesta. Kazuo Ishiguron Ole luonani aina (2010) on surumielinen ja lukija uounastelee koko kirjan ajan, että tarina ei pääty henkilöhahmojen kannalta otollisesti. Mm. Leo Tolstoin Anna Karenina (1877) tai Ian McEwanin Sovitus (2012) pursuavat tragediaa.

Sama pätee myös audiovisuaaliseen formaattiin. Silta-sarjan ensimmäisen tuotantokauden murhat olivat kaikkein raaempia sekä loppu traaginen. Michael Haneken ohjaama Funny Games (1997 ja 2007) järkyttää mestaamalla ensimmäiseksi perheen alle kouluikäisen lapsen. Samanlainen traagisuus pätee kokonaisuudessaan elokuvaan Se7en (David Fincher, 1995).

Enenevässä määrin moni tarina päättyy toisin – ei traagisesti, mutta ei liioin kliseisen onnellisestikaan. Kirja tai elokuva jättää muutaman solmu auki ja toteaa, että kaikki on oikeastaan ihan ok, vaikka voisi olla paremmin.

Paperi T:tä lainatakseni Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin / Sanot: ”Kaikki on hyvin”, (kaikki on hyvin) kaikki on hyvin

Onko kaikki sittenkään hyvin?

Kuva: Unsplash

Henkilökohtaista: Mä lähden Afrikkaan, seuraa mun reissua Instagram Storyssa

24.8.201824.8.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Mä lähden elämäni ensimmäistä kertaa Afrikkaan. Tarkemmin Benin Tasavaltaan, mutta teen myös päiväreissun naapurimaahan Togoon.

Olen pitkään kaivannut elämääni merkitystä, seikkailua ja uusia asioita. Mä huusin ja universumi vastasi vyöryttämällä mun somefeediin rokotetutkimuksen mainoksen.

Mä lähden Beniniin 2 viikoksi osana ripulirokotetutkimusta, josta moni on varmasti kuullut mediasta (mm. HS, Yle, Aamulehti ja MTV3). Tutkimuksessa testataan uutta juotavaa rokotetta ehkäisynä ripuliin. Ripuli on pieni matkaajan harmi, mutta tappaa vuosittain jopa 1/2 miljoonaa alle 5-vuotiasta (WHO 2017).

Saan siis olla mukana tekemässä jotain merkityksellistä.

Vaikka olen mukana tutkimuksessa ja näytteitä joutuu antamaan jonkin verran (ei paljon), on matkalla luvassa lähtökohtaisesti pelkkää vapaata. Meille on järjestetty mahdollisuus osallistua erilaisille päiväretkille läheisiin kaupunkeihin, tutustua uusiin ihmisiin, kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin. Benin on tunnettu mm. vodunista (voodoo), joka on Benin pääuskonto, mutta sillä on hyvin vähän tekemistä Hollywoodin voodoon kanssa. Edelliset matkailijat kertovat myös olleensa tanssi- ja rumputunneillakin.

Mä en oikeastaan tiedä mitä odottaa. Olen tosi innoissani, mutta tottakai tuntematon jännittää, mutta sillai hyvällä tavalla. Pyrin lähtemään matkalle avoimin mielin ja heittäytymään kokemukseen. Aion kokeilla kaikkea uutta ennakkoluulottomasti, oppia paljon uutta ja haastaa piinttyneitä stereotypioita. Olen mielestäni suht avarakatseinen ihminen, mutta välillä saan itseni kiinni asenteellisesta ajattelusta, josta haluaisin päästä eroon.

Pyrin päivittämään kuulumisiani ennen matkaa ja matkan aikana Instagram Storyssa. Olen myös ajastanut postauksia tulevaksi reissun aikana, joten blogissa riittää luettavaa seikkailunikin aikana.

Yritän päivittää kirjoituskilpailusivustoa matkan aikana parhaani mukaan, mutta sähkökatkot voivat vaikeuttaa asiaa. Jos sivusto ei päivity yhtä jämptisti kuin tavallisesti, tiedätte mistä kiikastaa.

Akpé!*

*Kiitos minaan kielellä

Lähteet

WHO (2017) ’Diarrhoel disease’ [Online] http://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/diarrhoeal-disease [Accessed 8th August 2018]

Taklaa ahdistus ja kirjoita hyvä gradu!

16.8.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

Gradu on monelle iso mörkö – se viimeinen este ennen valmistumista. Gradu vaatii paljon työtä (niin kuin mikä tahansa kirjallinen työ), mutta se on täysin mahdollista saada valmiiksi.

Kokemuksesta voin kertoa, että se ei oikeasti ollut edes niin paha! Valmistuin juuri valtiotieteiden maisteriksi ensimmäisenä meidän suvussa, ja sain gradun tehtyä vuodessa. Jos mä pystyn siihen, niin pystyt säkin!

Vertaistuki tuntui hyvältä gradu-vuoden aikana. Omien opiskelijatovereiden lisäksi luin muiden kokemuksia mm. blogeista ja keskustelupalstoilta. Kannan oman korteni kekoon ja avaan asioita, jotka olivat mielestäni haastavia sekä kerron omat vinkkini gradusta selviämiseen.

Gradun rakenne

Yksi haastavimmista asioista oli mielestäni välillä hahmottaa, että mitä meiltä odotettiin eri luvuissa. Meille annettiin todella niukasti ohjeita eri lukujen kirjoittamiseen (esim. analyysiluvussa raportoidaan tulokset, that’s it!) ja moni asia tuli vahingossa selville henkilökohtaisessa ohjauksessa, kun asiaa osasin kysyä.

En kirjoita kattavaa selostusta siitä, miten kirjoittaa gradu, koska aloja on monia, käytäntöjä vielä enemmän ja sitä varten maisteriseminaari on olemassa. Sen sijaan päätin kirjoittaa auki oman kokemukseni perusteella, että mitä missäkin luvussa lähtökohtaisesti haettiin.

Intro: aiheen esittely, herätetään lukijan kiinnostus, perustellaan aiheen valinta ja tutkimuksen asettelu sekä viljellään avain-termejä.
Teorialuku: kerrotaan tutkimuskysymyksen osalta tärkeät teorian osa-alueet, jotka liittyvät aiheeseen. Ei kuitenkaan kerrota kaikkea, mitä tiedetään ko. asiasta tai teoriasta. Teoriat ovat vähän kuin buffetpöytä eli valitse parhaat ja yhdistä omaksi kokonaisuudeksi.
Metodologia: miten teit tutkimuksen ja miksi valitsit juuri nämä metodit? Miksi juuri ko. rajaus? Mikä on tutkimusdatasi? jne. Tässä ei voi olla liian tarkka eikä tarvitse kuulostaa niin akateemisen jargonilta, jos ei välttämättä halua.
Analyysiluku: raportoidaan tulokset selkeästi ja havainnollistavasti. Saa käyttää diagrammeja, kuvioita ja kuvia. Analyysiin kuuluu olennaisena osana teorian reflektointi sekä saa lisätä jo omaa pohdintaa.
Diskussio/ja loppupäätelmä: minua neuvottiin yhdistämään diskussio ja loppupäätelmä. En tiennyt, että niin voi tehdä, mutta luotin ohjaajaani. Jaoin luvun neljään osaan: 1-2) kaksi pääteemaa löydösten mukaan, joissa tein analyysiluvun perusteella johtopäätöksiä ja reflektoin laajempaan kontekstiin sekä aiempiin tutkimustuloksiin, 3) tutkimuksen relevanssi-osio, jossa perustelin tutkimuksen tarpeellisuutta ja vaikuttavuutta ja 4) tutkimuksen rajoitteet omassa osiossaan, missä kerroin mahdolliset tutkimuksen ongelmat ja mainitsin tutkimusmenetelmien lainalaisuuksia yms.

Yllättäviä vastoinkäymisiä

Opin gradua tehdessä, että oikean kirjallisuuden löytämiseen tarvitsee pitkää pinnaa. Välillä saattoi mennä päiviä, että en saanut mitään aikaiseksi, koska en löytänyt sitä yhtä teosta, jonka avulla olisin päässyt eteenpäin. Aina en edes ollut varma, että mitä etsin.

Gradun formatoinnista on ainakin Helsingin Yliopistossa hyvin yksityiskohtaiset ohjeet, mutta niiden toteuttaminen aiheutti välillä pään vaivaa. Pohdin mm. miten saada sivunumerot alkamaan myöhemmin dokumentissa, esim. sivulta 9? (Vastaus löytyy Microsoft Supportista). Lisäksi mietin, että miten Table of Figures toimii (Sekin vastaus löytyy Microsoft Supportista).

Jumissa? Näillä vinkeillä pääset eteenpäin

Todella hyvä sivusto on Manchester Phrasebank, johon on koottu tieteellisiä sanontoja englanniksi gradun eri osa-alueiden mukaan. Kun jäin jumiin, aloin vain selata fraaseja ja pian ajatus alkoi taas laukata.

Yksi vinkki on mennä yliopiston kirjastossa oman aihepiirin hyllylle ja selata hyllyssä olevia kirjoja. Usein löysin kiinnostavan teoksen ”vahingossa” hyllystä, joka auttoi minua ajatteluprosessissa eteenpäin. Myös muiden gradujen lukeminen voi auttaa.

Oma graduohjaaja auttaa aina myös silloin, kun tarvitsee. Itselläni oli aivan upean älykäs, läsnäoleva ja aiheestani kiinnostunut ohjaaja, joka oli korvaamaton apu koko graduprosessin aikana. Välillä tunsin olevani maailman paskin opiskelija, mutta hänen kommenteillaan pääsin viimeistään jumista yli.

Lopuksi

Haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa, että gradu on lopputyö. Gradun ensisijainen tarkoitus on mm. osoittaa, että opiskelija kykenee tutkimukseen omalla alallaan, osaa etsiä relevanttia kirjallisuutta ja soveltaa sitä, kykenee kirjoittamaan tieteellistä tekstiä sekä vetää johtopäätöksiä. Tarkoituksena ei siis ole tehdä suurta tieteellistä, maailmaa mullistavaa tutkimusta. Mikäli löydät jotain uutta ja upeaa, on se kirsikka kakun päällä.

Gradun kirjoittaminen on työlästä ja epätoivon hetkiä tulee ihan varmasti! Anna epätoivolle aikaa. Vie itsesi välillä syömään hyvää lounasta opiskelijalounaan sijaan ja anna itsellesi lupa pitää vapaapäivä keskellä työviikkoa. Palaa työsi ääreen seuraavana päivänä ja nujerra epätoivo sitkeällä työllä.

Muista nauttia gradun tekemisestä – työ on valmis ennen kuin huomaatkaan!

Kuvat: Unsplash

Sivuraiteilla: Kirjailija ei ole mediaseksikäs

7.8.2018 ~ Mariia ~ Yksi kommentti

Kirjailijat eivät kiinnosta suurta yleisöä. Laulajille, malleille, misseille, näyttelijöille, urheilijoille ja jopa taviksille on omia tosi-tv -ohjelmia. Kirjailijat jäävät kaiken ulkopuolelle. Heidän luonaan ei yökyläillä eikä heitä pyydetä esittämään teoksiaan tai kertomaan tekstiensä syntytarinoita televisiossa parhaimpaan katseluaikaan.

Stereotyyppinen kirjailija on siinä 60 vuoden iän saavuttanut mies tai nainen, useammiten mies. Stereotyyppinen mielikuva kirjailijasta oli ehkä vielä pari vuosikymmentä seuraavanlainen: viinaan menevä, tupakalta haiseva, pöhöttynyt keski-ikäinen mies.

Sittemmin kirjailijakunnasta on (onneksi) tullut kirjavampi ja monipuolisempi. Sanomalehtien kulttuurisivuilla poseeraa nykyään runsaasti kirjailijanaisia sekä eri kulttuuritaustan omaavia kirjailijoita.

Kaikkia haluavat hyviä tarinoita. Kirjoittaminen on kuitenkin hidasta, mikä tuntuu olevan kaiken tässä ajassa olevan vastakohta. TV-sarjan koko tuotannon voi ahmia yhdeltä istumalta Netflixissä ilman, että tarvitsee odottaa viikkoa nähdäkseen seuraavan jakson. Tarinan kirjoittamiseen voi mennä vuosia tai vuosikymmeniä, kuten Nathan Hillillä esikoiskirjansa Nixin (2016) tai Donna Tartilla Tikli teoksen (2013) kirjoittamisessa.

Odottaminen ja näennäisesti tulokseton toiminta ei jaksa kiinnostaa. Kärsivällisyys ja elämisen hitaus ovat hyveitä, jotka kuuluvat menneisyyteen.

Haluaako tarinankertoja kuitenkaan tulla kuulluksi muutoin kuin tekstinsä kautta?

Mitä tarjottavaa kirjailijoilla on tähän aikaan muuta kuin aikalaiskritiikkiä? Lukemisen tärkeydestä toitottaminen tuntuu kuin puhuisi kuuroille korville tai teinille. JOOJOO, tiedetään.

Ovatko kirjailijat lopulta tylsempiä kuin tarinansa, liian tavallisia astuvaksi valokeilaan? Tavallisempia kuin tavikset, liian ennalta-arvattavia ja tasapainoisia, jotta heistä saisi kiinnostavaa tv:tä. He eivät olekaan tarinoidensa sankareita vaan ovat samaa kastia lukijan kanssa.

Kaikkitietävä kertoja ei tiedäkään kaikkea.

Kuva: Unsplash

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen: (BONUS-osa) Kansainväliset käsikirjoituskilpailut

31.7.201830.7.2018 ~ Mariia ~ Kommentoi

ariel-besagar-497034-unsplash

Tiesitkö, että… Kokopitkän elokuvan tuottaminen käsikirjoituksesta elokuvaksi kestää keskimäärin 5 vuotta ja suurin osa Hollywood-elokuvien miljoonabudjetista menee markkinointiin.

Erilaisia käsikirjoituskilpailuja järjestetään tuhansia ympäri maailmaa. Suosituin kategoria on varmasti lyhytelokuva, sillä se on nopein formaatti kirjoittaa ja tuomaroida.

Kirjoituskilpailut kiinnostavat, sillä niiden avulla voi ”tulla löydetyksi”. Samalla kirjoituskilpailujen joukossa on paljon kilpailuja, jotka kuulostavat liian hyvältä ollakseen totta.

Mistä käsikirjoituskilpailuja löytää?

Esim. FilmFreeway-sivustolla on koottuna käsikirjoituskilpailuja pienistä kilpailuista aina tasokkaisiin kilpailuihin, joissa ammattikäsikirjoittajat kilpailevat. Ruuhkaisin aika kilpailuissa on deadlinen suhteen vuoden alussa sekä keväällä (tulokset tulevat noin syys-joulukuussa). Kilpailuja järjestetään kuitenkin ympäri vuoden.

Taso merkittävimmissä kilpailuissa on kova. Suosittelen ensin pienempiin kilpailuihin osallistumista, jotta kilpailuista saa vähän tuntumaa sekä näkee oman sijoittumisen kilpailuissa.

En nimeä suurimpia ja ”parhaimpia” käsikirjoituskilpailuja, sillä niistä ei kannata missään nimessä aloittaa. Suurimmat kilpailut maksavat usein eniten ja niissä kilpailee kovaa sakkia. Osallistuminen niihin olisi sama kuin lähettäisi sunnuntailenkkeilijän olympialaisten maratonmatkalle ja odottaisi kultaa.

Yleistä

On varmasti sanomattakin selvää, että käsikirjoitus pitää kirjoittaa englanniksi, jos sen lähettää kansainväliseen kilpailuun. Kieliasuun, murteeseen ja yleiseen oikeinkirjoitukseen on hyvä panostaa, sillä se on usein yksi arvostelukategorioista.

Page International Screenwriting Awards -sivustolla on esitelty arvostelukierrokset sekä asiat, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota. Arvostelukriteerit voivat kuitenkin poiketa jonkin verran toisistaan eri kilpailuissa.

Saman kässärin voi yleensä lähettää niin moneen kilpailuun kun haluaa. Jos kässärin saa myytyä, ei sitä voi enää lähettää uusiin kilpailuihin. Aikaisemmat osallistumiset eivät kuitenkaan ole ongelma.

Käsikirjoitusta ei tarvitse rekisteröidä tekijänoikeuden turvaamisen varalta, mutta sen voi tehdä. Writers Guild of America, west (WGAw) rekisteröi käsikirjoituksia, mikä saattaa auttaa silloin, jos joku varastaa käsikirjoituksen idean ja esittelee sen omanaan. Rekisteröinti maksaa $20 ja se turvaa lailliset oikeudet viideksi vuodeksi. Huomattavaa on, että rekisteröinti ei vaadi killan jäsenyyttä eikä kässäriä saa muuttaa lainkaan rekisteröinnin jälkeen.

Osallistumismaksu

Kansainvälisiin kirjoituskilpailuihin osallistuminen maksaa (myös yleisesti esim. runojen tai novellien lähettäminen), sillä maksuilla katetaan tuomareiden korvaus sekä kilpailussa jaettavat palkinnot.

Lisäksi on tärkeää maksaa vain ja ainoastaan EARLY BIRD -maksu. Moni kilpailu rahastaa regular, late, last minute ja final entryllä (esim. juuri Page International Screenwriting Awards). Älä maksa koskaan enemmän kuin on pakko! Jos missasit early entryn, valitse toinen kilpailu tai odota vuosi.

Osallistumismaksu vaihtelee usein $5-$50 välillä. Lähtökohtaisesti mitä suurempi osallistumismaksu, sitä viimeistellympi kässärin tulee olla, jotta se pärjää kilpailussa. Silti kilpailuun kannattaa aina osallistua viilatuimmalla versiolla.

Lue tarkkaan kilpailun säännöt. Aikavyöhykkeet on hyvä huomioida, jotta ei vahingossa missaa omaa deadlinea.

Palkinnot ja sijoitukset

Palkinnot ja sijoitukset määrittyvät eri kilpailuissa eri tavalla.

Toisinaan jokaisesta kategoriasta (joko genren tai formaatin mukaan) seulotaan kolmella kierroksella parhaat: ensin quoter-final, sitten semi-final ja viimein final. Jokaisella kierroksella tuomarit keskittyvät eri asioihin tuomaroidessaan kässäreitä ja ”syventävät” analyysiaan (tarina, draamankaari, kohtaus, henkilöhahmot, dialogi jne.). Finalistit ovat joko geneerinen joukko, sijoittuvat numerisesti 1-3 sijoituksille tai finalisteista valitaan vielä joukon kolme parasta.

Sijoituksesta huolimatta finalisti ei välttämättä voita mitään. Jotkut kilpailut rankkaavat 1-3 parasta, jotka voittavat. Toiset kilpailut palkitsevat vain kategorian parhaan (esim. paras lyhytelokuvakäsikirjoitus tai paras komediakäsikirjoitus). Kolmas tapa on valita grande finalist kaikkien kategorioiden voittajista ja palkita tämä. Myös hybridejä kaikista yllä mainituista tavoista esiintyy.

Lue siis kilpailun säännöt tarkkaan ennen kuin osallistut, jotta et koe pettymystä.

Käsikirjoituskilpailuissa palkintoina on mm. rahaa, tuotepalkintoja (esim. Final Draft), mentorointia, käsikirjoituskurssi, palautetta, tapaaminen tuottajan kanssa tai log-linen painaminen tuottajien lukemaan kuvastoon. Parhaimmillaan tuottaja voi kiinnostua käsikirjoituksesta tai tuomari voi ehdottaa käsikirjoitusta tuottajalle. Kilpailut tuovat kirjoittajalle kaikesta huolimatta näkyvyyttä, kontakteja sekä sulkia hattuun.

Lopuksi

Toivottavasti tämä teksti avaa hieman kansainvälisten kirjoituskilpailujen kirjoa sekä osallistumiskäytäntöjä. Alalla riittää paljon onnenonkijoita, joten kilpailuja kannattaa googlata ennen kuin lähettää käsikirjoituksensa kisaan.

Käsikirjoituskilpailut ovat oikeastaan niitä harvoja tapoja saada kansainvälisten tuottajien tai kenenkään kiinnostus tänä päivänä, jos ei ole ”sisäpiirissä”. Toinen tapa on opiskella elokuvakoulussa L.A.:ssa. Agentit eivät edusta tulokkaita eivätkä tuottajat ole heistä yhtään sen enempää kiinnostuneita.

Suomalainenkin voi pärjätä kansainvälisissä kirjoituskilpailuissa, mutta se vaatii itsekuria, viimeiseen asti hiottua käsikirjoitusta sekä hyviä perslihaksia.

Onnea kilpailuihin osallistumiseen!

Aikaisemmat juttusarjan osat:

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 1: Käsikirjoittamisen vaaran paikat

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 2: Ideasta käsikirjoituksesi

Elokuva- ja TV-käsikirjoittaminen OSA 3: Lyhytelokuvan käsikirjoittaminen

Kuva: Unsplah