Tiesitkö, että metaforan alalajeja on jopa 7 erilaista?

Moni käyttää metaforaa puheessa ja kirjoitetussa tekstissä huomaamattaan. Miten kielikuvien tekniikat voi paremmin valjastaa osaksi tekstiä?

Metafora saattaa olla tuttu termi äidinkielen tunneilta. Tiesitkö, että metafora tarkoittaa yleisesti kielikuvaa, mutta metaforan alalajeja on jopa seitsemän erilaista?

Mitä metafora tarkoittaa?

Metafora tarkoittaa kielikuvaa, jossa kaksi toisiinsa liittymätöntä sanaa yhdistetään uudeksi merkitykseksi. Metafora eroaa vertauksesta siinä, että metafora ei käytä kuin-sanaa.

Metafora-sana tulee kreikankielisestä sanasta metapherein, jossa ”meta” tarkoittaa ylittämistä ja ”pherein” kantamista. Kirjaimellisesti metafora tarkoittaa merkityksen siirtämistä.

Esimerkki

Metaforia ovat ”ajan hammas” tai ”kalju puu”.

Metaforan alalajit

Ensin voisi kuvitella, että metafora tarkoittaa vain yhtä asiaa eli kielikuvaa. Metaforalla on kuitenkin olemassa monia alalajeja. Alalajien määrä riippuu oikeastaan siitä, keneltä teoreetikolta asiaa kysyy.

Olen sisällyttänyt artikkeliin seitsemän metaforan alalajia, jotka ovat metonymia, oksymoron, personifikaatio, synekdootti, eufemismi, allegoria sekä synestesia.

Metonymia vaihtaa merkitystä

Metonymia tarkoittaa merkityksen vaihtoa, jossa siirto tapahtuu tuttuuden ja asiayhteyden mukaan. Metonymiassa muun muassa syy asetetaan seurauksen tilalle, abstrakti konkreettisen ja omistaja omistetun tilalle.

Esimerkiksi ”media kirjoitti” tarkoittaa, että tiedotusvälineet uutsioivat ja ”käyn tuopilla” tarkoittaa, että puhuja käy juomassa olutta tai muuta alkoholipitoista juomaa.

Oksymoron yhdistää vastakohdat

Oksymoron tarkoittaa vastakohtien yhdistymistä kielikuvassa. Kirjoittaja yhdistää kaksi sanaa, jotka muodostavat ikään kuin paradoksin.

Esimerkiksi ”hehkuva pimeys” tai ”jäätävä polte” ovat oksymoroneja.

Personifikaatio luo elottomasta elollisen

Personifikaatio tarkoittaa elottoman elollistamista, jolloin kirjoittaja antaa esineelle tai asialle jonkin inhimillisen ominaisuuden.

Esimerkiksi sanaparit ”tuuli väsyi” ja ”yksinäinen rakkaus” ovat personifikaatioita. Ensimmäisessä sanaparissa kirjoittaja liittää elottomaan luonnonilmiöön jaksamista kuvaavan verbin ja toisessa puolestaan inhimillistää yksipuolisen tunteen.

Synekdootti laajentaa tai supistaa merkitystä

Synekdootti tarkoittaa merkitystä, jossa sanalle annetaan tavallista suppeampi tai laajempi merkitys. Yksi yleisimmistä muodoista on käyttää suppeampaa termiä puhuttelemaan laajempaa kokonaisuutta tai ryhmää. Eli osaa käytetään ilmaisemaan laajempaa kokonaisuutta.

Jos jokin esine on mahdollista ilmaista esimerkiksi sen osalla, kuten ralliautoista puhuttaessa renkaat (”Kymmenet renkaat vinkuivat asfalttia vasten”), puhutaan synekdootista.

Eufemismi on kiertoilmaisu

Eufemismi on puolestaan kiertoilmaisu, joka pyrkii välttämään ilmeisen asian kertomisen suoraan. Usein asia voi olla vaikea tai epämiellyttävä, jolloin puhuja/kirjoittaja yrittää saada viestinsä läpi hienotunteisesti.

Esimerkiksi ”hän nukkui pois” on eufemismi, mikä tarkoittaa sitä, että henkilö menehtyi.

Allegoria on tarina tarinan sisällä

Allegoriassa merkitykset puetaan kuvien tai tarinoiden muotoon. Eli kertomuksen avulla esitetään oikestaan toista merkittävämpää tarinaa.

Yksi tunnetuin allegoria on varmasti Platonin Valtio-teoksessa oleva luola-allegoria (tunnetaan myös luolavertauksena). Monet lasten sadut käyttävät myös allegoriaa rakenteessaan.

Lue myös lisää metatasosta, kuinka ajattelen sen olevan tekstin sydän.

Synestesia sekoittaa aistikokemuksia

Synestesia on puolestaan kielikuva, joka sekoittaa yllättävästikin eri aistikokemuksia. Synestesiaa käytetään paljon erityisesti runoudessa, sillä se mahdollistaa voimakkaiden aistikokemusten luomisen.

Esimerkkeinä synestesiasta ovat seuraavat lauseet: ”Näin vihreän salaman iskevän kotipuuhun” tai ”Tunsin jään kulkevan kehoni läpi”.

Synestesia-sana saattaa olla myös tuttu lääketieteestä. Lääketieteessä sanaa käytetään kuvaamaan yhden aistin kautta tulevaa ärsykettä, joka on mahdollista aistia useamman muun aistin avulla. Esimerkiksi musiikin voi kuulemisen lisäksi nähdä kuvioina ja eri värit on näkemisen lisäksi mahdollista myös haistaa.

Milloin metaforaa voi käyttää tekstissä?

Metaforaa voi käyttää tekstissä tehokeinona. Ajattelen metaforan tekstissä mausteena, jota voi ripotella tuomaan luonnetta.

Kielikuvat rikastavat tekstiä ja luovat uusia asiayhteyksiä. Lisäksi niiden avulla on mahdollista kertoa tuttu asia uudella tavalla.

Metafora toimii kuitenkin kuin hajuvesi – eli maltillinen määrä kielii hienostuneisuudesta, mutta liikakäyttö ällöttää nopeasti.