On aiheellista esittäytyä, sillä emme välttämättä ole aiemmin tavanneet.
Kirjoitustauko venähti odotettua pidemmäksi, mutta ääneni ei ole vaiennut.
Olen Mariia. Asun Espoossa ja työskentelen viestintäasiantuntijana. Olen kolmekymppinen ja minulla on pieni lapsi. Myönnän: olen keskiluokkaistunut ja -ikäistynyt — suorastaan cliché. Autoa en sentään omista enkä harrasta joogaa.
Aloitin Jälkisanat-blogin vuonna 2015, sillä kaipasin enemmän positiivisuutta ja kannustavia sanoja luovan kirjoittamisen pariin.
Samoihin aikoihin esikoiseni Henkäyksiä valmistui. Julkaisin kirjan omakustanteena, sillä en jaksanut enää tarjota sitä kustantamoille. Tieni käsikirjoituksen kanssa oli tullut päätökseen, halusin tekstin valmiiksi, jotta voisin aloittaa uutta.
Näin sattumalta Möllärimestari-kilpailun, joka oli omakustanteille suunnattu kilpailu. Lähetin teoksen kilpailuun ja yllätyksekseni kirjani voitti pääpalkinnon.
En minä kirjoittamista ole missään vaiheessa lopettanut. Muut asiat ovat vieneet enemmän huomiota, kuten maisteriopinnot, työt ja perhe. Ehdin minä käydä tohtoriopintojakin kokeilemassa, mutta se on oma tarinansa.
Jälkisanat on minulle paikka jäsentää ajatuksiani muuttuvasta yhteiskunnasta, jossa lukemisen ja kirjoittamisen osuus kapenee hälyttävää vauhtia. Lisäksi blogi toimii vertaistukena ja tietopankkina. Saatat muistaa myös kirjoituskilpailu-sivun, jota ylläpidin blogissa vuosia.
Kirjoittaminen on hyvin yksinäistä ja paikoin haastavaa ponnistelua, joten haluan kannustaa ja olla läsnä. Maailmassa riittää ihan tarpeeksi epäilijöitä, arvostelijoita ja lyttääjiä. Kuka vaan voi kirjoittaa kirjan — myös sinä. Jokaisen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen: jos minun tieni on ollut kivinen, sinun ei tarvitse olla.
Tällä hetkellä kirjoitan nuortenkirjaa, joka paisui trilogiaksi. Aloitin käsikirjoituksen työstämisen vuosien 2011-2012 aikoihin. Teksti on kulkenut siinä sivussa, mutta nuorten lukutaidon laskun myötä sain kipinän kirjoittaa tarinan valmiiksi.
Työstän nyt käsikirjoituksen versiota 5.5. Olen siis muokannut tarinan suuria linjoja viidesti. Nykyisen tarinalinjan viides muokkausversio on joko viimeinen tai toisiksi viimeinen. Tai toistaiseksi viimeinen.
Teitä blogiin vaeltavia lukijoita ja ohikulkijoita käy edelleen tuhansia kuukausittain, mikä jaksaa hämmästyttää minua. Olisi mukava kuulla keitä siellä toisella puolen ruutua on ja minkälaisen käsikirjoituksen parissa työskentelet.
Jos sinulla on juttutoiveita blogiin liittyen, voit myös jättää niitä alle kommenttilaatikkoon tai lähettää sähköpostiini mariia@kukkakorpi.com
En lupaa, että blogissa olisi viikottain uutta luettavaa. Pyrin kuitenkin julkaisemaan tekstejä säännöllisesti.
Minulle määrää tärkeämpää on laatu. Vähemmän on usein parempi, mikä pätee myös kirjoittamiseen ja elämään.
Tervetuloa ja nähdään pian! 👋
Terkuin,
Mariia
Mistä tiedän, että kässäri on sen arvoinen, että se kannattaa julkaista omakustanteena..? Kavereiden palaute, siihen en luota, koska kaverit ovat puolueellisia. Nuoren Voiman arvioinnista sain hyvää palautetta, mutta voiko siihenkään luottaa? Omakustanne on kallis investointi.
Hei Jani! Olet oikeassa, että omakustanteen tekeminen maksaa paljon. Ehkä kannattaakin kysyä itseltään, että onko valmis maksamaan juuri sen teoksen kohdalla? Minulla ei ole antaa varmoja vastauksia. Kannattaa ehkä miettiä, että miksi haluaa tarinan kirjaksi asti, ja mitkä ovat julkaisemisen tavoitteet. Moni julkaissut kirjailija on kirjoittanut monta teosta pöytälaatikkoon ennen kuin ensimmäinen käsikirjoitus on päätynyt kirjaksi asti