Menestynytkin käsikirjoittaja voi kokea kirjoittamisen ahdistavaksi ja saa hylsyjä. Sosiaaliset suhteet ja ilo käsikirjoittamista kohtaan muistuttavat kuitenkin siitä, mikä ammatissa on lopulta tärkeintä.
Aalto-yliopiston elokuvakäsikirjoittamisen maisteriopiskelija Mikko Peltotupa palkittiin joulukuussa 2024 nuorille lupaaville käsikirjoittajille myönnettävällä Kajastus-palkinnolla. Kyseessä on hänen toinen merkittävä tunnustuksensa käsikirjoittajana; vuonna 2017 hän voitti Northern Script -käsikirjoituspalkinnon.
Peltotupa kirjoittaa parhaillaan toistaiseksi vielä salassa pidettävän rikossarjan jaksoja ja työstää omia projektejaan. Lupaava ura ei ole kuitenkaan aina ollut itsestäänselvyys.
– Käsikirjoitusprojektien toteutuminen on ollut monesti todella pienestä kiinni. Olen kokenut paljon hylsyjä, mutta ammatillisesti käsikirjoitusten tekeminen on aina ollut antoisaa, Peltotupa kertoo.
Haastattelussa Peltotupa jakaa vinkkejä käsikirjoittamiseen, ajatuksiaan elokuva- ja tv-alasta ja sen tulevaisuudesta.
Tarkat havainnot tekevät hyvän käsikirjoituksen
Peltotuvan mukaan hyvä käsikirjoitus pohjautuu täsmälliseen yleismaailmalliseen havaintoon – eletyn elämän, ei elokuvamaailman kokemuksiin.
– Erään käsikirjoitusopettajani mukaan merkittävässä elokuvassa olisi hyvä olla kolme hyvää kohtausta, eikä yhtään huonoa. Hyvät kohtaukset tuntuvat merkityksellisiltä ja vakuuttavilta, ja antavat siten merkityksen myös muille käsikirjoituksen kohtauksille, Peltotupa selittää.
Peltotupa käyttää kirjoittamisprosessissaan monia tekniikoita. Hän kirjoittaa päiväkirjaa, mikä vähentää kirjoittamiseen liittyvää ahdistusta. Lisäksi hän rakentaa käsikirjoituksen ensin tarkasti rakenteen pohjalta.
– Kirjoitan tarinan rakenteen insinöörimäisen tarkasti sisällyttäen esimerkiksi ensimmäisen käännekohdan ja midpoint. Suunnittelen tarinan kohtaustasolla ennen varsinaista kirjoittamista. Tärkeät kohtaukset voivat kuitenkin syntyä spontaanisti jo varhaisessa vaiheessa, hän kertoo.
Iso kuva on aina ensisijainen: Peltotupa etsii ensimmäiseksi tarinan tunteen ja elokuvallisen muodon. Yksityiskohdat seuraavat myöhemmin.
– On lohdullista, että kaikkea ei tarvitse tietää alussa. Esimerkiksi kun tiedän, että henkilöhahmo tulee jätetyksi, minun ei heti tarvitse tietää, miten se tapahtuu, Peltotupa selittää.
Monia tapoja rakentaa tarina
Peltotupa työstää useita käsikirjoituksia samaan aikaan ja kokeilee mielellään eri tyylilajeja. Hän ei halua rajoittaa itseään vain yhteen genreen.
– Tällä hetkellä minua kiinnostavat komedia, kauhu ja animaatio. Jokaisesta lajityypistä on hienoa saada kokemusta. Olen myös kirjoittanut käsikirjoituksen, joka on itsessään palindromi, Peltotupa kertoo.
Suurimmat opit Peltotupa on saanut kollegoiltaan. Jokaisella käsikirjoittajalla on omat persoonalliset työtapansa ja lähestymistapansa tarinan rakentamiseen.
– Joku saattaa aloittaa kohtauksen jännitteestä, toinen dialogista. Nämä erilaiset lähestymistavat auttavat ymmärtämään, miten monin eri tavoin tarinaa voi rakentaa.
Koulusta opittu tunnetilojen vaihteluiden merkitseminen kohtauksiin on ollut hänelle myös hyödyllistä.
– Merkitsemällä konkreettisesti + ja – -merkeillä kohtauksien tunnetilat näkee, kuinka kohtaukset vaihtelevat tunnepitoisuudeltaan. Näin tarinaan saa rakennettua laskuja ja huippuja, Peltotupa sanoo.
Kohtauksia kannattaa Peltotuvan mukaan myös näytellä, mikä auttaa havaitsemaan toimimattomat elementit. Lisäksi hän suosittelee kokeilemaan kohtauksessa jotain, mikä ei siihen kuulu – esimerkiksi ylimääräisen henkilön tuomista mukaan.
Tuotantoyhtiöiden toiveet ja haasteet
Aloittelevat käsikirjoittajat pääsevät usein tuotantoyhtiöihin harjoittelun kautta. Työtehtäviin voi kuulua dramaturgiaa, käsikirjoitusten lukemista ja joskus jo varsinaista kirjoittamista.
– Yksi tehtävistäni oli proosamuotoisen tarinan muuntaminen käsikirjoitusformaattiin, Peltotupa kertoo.
Tuotantoyhtiöiden toiveet voivat vaikuttaa käsikirjoituksen rakenteeseen. Esimerkiksi henkilöhahmoja saatetaan pyytää karsimaan, ja biisien kirjoittamista kannattaa välttää niiden kustannusten vuoksi. Myös aikamääritysten (esim. päivä, ilta, yö) välttäminen voi helpottaa kuvausaikataulujen sovittamista.
– Eräässä projektissa toivottiin, että kahta tunnettua näyttelijää vältettäisi laittamasta samaan kohtaukseen aikatauluhaasteiden takia, Peltotupa muistelee.
Elokuva- ja tv-alan tulevaisuus
Peltotupa on huomannut tuotantoyhtiöiden ja tuottajien innostuksen uusia projekteja kohtaan. Peltotupa kertoo, että hänellä on ollut aiemmin virheellinen mielikuva tuottajista, että he tarkastelevat taidetta ainoastaan taskulaskimillaan. Monesti juuri tuottajat ovat olleet kannustavimpia työryhmän jäseniä.
– Uusia projekteja kehittäessäni en enää niinkään mieti, kenet ohjaajan tähän haluaisin, vaan pikemminkin kenen tuottajan kanssa tätä olisi hyvä työstää, Peltotupa sanoo.
Silti projektit saattavat kuihtua tilaajien toiveiden takia.
Elokuva- ja tv-ala on viime vuosina kokenut taloudellisia haasteita, mutta Peltotupa näkee tulevaisuuden valoisana.
– Haastavat ajat ovat aina uudistaneet alaa. 1930-luku toi meille Hollywood-elokuvien kulta-ajan, ja finanssikriisi synnytti supersankaribuumin ja tv-sarjojen uuden tulemisen, hän sanoo.
Kun uudet tuotannot ovat tauolla, käsikirjoittajat voivat kehittää rauhassa uusia konsepteja.
– Ne, jotka selviävät haastavista ajoista, määrittävät, miltä tulevaisuuden elokuvat ja tv-sarjat näyttävät. Suuria hittejä toistetaan muutaman vuoden ajan, minkä jälkeen syntyy vaihtoehtoliike. Se tuntuu uudelta ja tuoreelta, Peltotupa kertoo.
Mikko Peltotupa suosittelee
Elokuva
- Persona (Ingmar Bergman, 1966): ”Elokuvassa kiehtoo luova hulluus. On pähkähullua kirjoittaa, että filmi palaa loppuun. Erityisesti pidän elokuvan postmodernista ajattelusta.”
Tv-sarja
- Kymmenen käskyä (Puola, 1988): ”Muoto tulee annettuna raamatusta, joten juonellisesti jaksoille on määritelty ennalta tietty formaatti ja teema.”
- Pasila (Suomi, 2007–2013): ”Atte Järvisen dialogi on vain niin hyvää.”
- Muumilaakson tarinat (Japani, Suomi, Hollanti, 1990–1992): ”Lapsesta asti katsonut, lohtusarja.”
Kirja
- Tehtaan varjossa (Toivo Pekkanen, 1932): ”Vaikutuksen teki erityisesti tapa, jolla Pekkanen käyttää suomen kieltä. Kirjassa on ihmiskohtaloiden riipaisevaa kuvausta, ja kieli on mitä kauneinta.”
- Elolliset (Iida Turpeinen, 2023): “Teos hyödyntää suvereenisti sekä tiedettä että taidetta ja tuo globaalin ongelman niin yksityiseksi, että ihan puistattaa.”
Artikkelin kuva: Mikko Peltotupa
🎤 Ehdota haastateltavaa: Onko sinulla mielessä kiinnostava henkilö, jonka kokemuksista haluaisit kuulla? Lähetä vinkki osoitteeseen hello@jalkisanat.com