Avainsana: kirjoittaja

Taiteilijaresidenssissä – vinkit onnistuneeseen työskentelyjaksoon

~ Mariia ~ 2 kommenttia

nick-morrison-325805-unsplash.jpg

Olen kotiutunut Villa Sarkian residenssijaksolta Sysmästä takaisin Helsingin humuun. Residenssiaika tarjosi minulle parasta antiaan ja sain tehtyä ensimmäisen version seuraavasta romaanistani.

Villa Sarkia on Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä taiteilijaresidenssi kirjoittajille ja kääntäjille. Residenssiin voi majoittua noin 1-3 kk ajanjaksoksi työskentelemään kirjallisen työn parissa. Koska koko taiteilijaresidenssi käsite oli minulle entuudestaan vieras, päätin avata kokemuksiani muille kiinnostuneille.

Milloin residenssi kannattaa?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin, kun käsikirjoitus hipoo pituudeltaan 100 liuskaa ja tarinasta on selkeä ajatus mielessä. En lähtisi residenssiin yhtään aikaisemmin, sillä muutoin lopputuloksena voi olla päämäärätöntä höttöä.

Lisäksi käsikirjoituksen mekaaninen editointi ajatuksella just do it on otollista tehdä juuri residenssissä.

Moneen residenssiin haetaan hakemuksella ja ansioluettelolla, joten aikaisempaa näyttöä taiteellisesta työskentelystä täytyy olla.

Residenssin päiväohjelma

Suhtauduin aikaani Villa Sarkiassa samoin kuin mihin tahansa kokopäiväduuniin, ja otin hyvin kurinalaisen lähestysmistavan työskentelyyn.

Olin etukäteen tehnyt viikkosuunnitelman, jota jatkuvasti päivitin päivätasolla. Keskityin pääsääntöisesti päivittäin yhteen lukuun, jonka kirjoittamista jatkoin tarvittaessa seuraavana päivänä. Jätin kirjoittamisen päivän päätteeksi tarkoituksellisen kesken, jotta voisin luontevasti jatkaa työskentelyä seuraavana päivänä.

6:00-7:00 Herätys ja aamukahvi
7:00-11:00 Kirjoittaminen
11:00 Aamupuuro ja toinen kahvi
11:30-14:00 Kirjoittaminen
14:00 Lounas
14:30-15:30 Kävely
15:30-19:00 Kirjoittaminen
19:00 Iltaruoka
20:00-21:30 Kirjoittaminen tai lukeminen

Herätyskelloni soi 6:00-7:00 välillä päivittäin (myös viikonloppuna), join aamukahvin ja kirjoitin 2-3h, jonka jälkeen söin aamupalan ja join toisen kupin kahvia. Tämän jälkeen kirjoitin lounaaseen asti, jonka jälkeen menin usein päiväkävelylle luontoon. Kävelyn tuomien uusien ajatusten siivittämänä kirjoitin monesti iltaan asti. Illalla luin kirjoja Villa Sarkian kirjastosta.

Kurinalainen rytmi sopi itselleni parhaiten, sillä muutoin olisin alkanut lusmuilla. Tarkat suunnitelmat pitivät huolen siitä, että tiesin jatkuvasti mitä minun piti tehdä. Suunnitelmat olivat myös oiva henkinen tuki.

Annoin itselleni yhden vapaapäivän, kun poikaystäväni tuli Sysmään käymään sekä yhden vapaa illan, jolloin katsoimme kollegani kanssa televisiota ja joimme virvokkeita.

Ruokahuoltona mikroateriat

Villa Sarkiassa asuminen on ilmaista, mutta jokaisen pitää kustantaa omat ruokansa itse.

Intensiivisen työskentelyjaksoon ei itselläni sovi kokkaillut niin mitenkään, joten elin residenssissä täysin lähimarketin mikroaterioilla. Pizzat, pinaattikeitot ja erilaiset pasta-ateriat tulivat harvinaisen tutuiksi.

Mitä residenssistä jäi käteen?

Sain tehtyä ensimmäisen version seuraavasta romaanistani. Siitä on hyvä jatkaa: syventää tarinaa, luoda metatasoa sekä kehittää henkilöhahmoja. Keskityin luomaan tarinaan kehykset, sisältö kypsyy sitten ajan kanssa valmiiksi.

Residenssissä oli samaan aikaan mielettömän lahjakkaita ja mukavia kollegoita, joiden kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja. Lähipiirissäni ei juuri keskustella taiteesta, joten tavallaan tuntui hetkellisesti siltä, että olen omieni joukossa. Kauhukuvat jatkuvasti keskeyttävästä kollegasta tai nipottavasta intellektuellista eivät (onneksi) toteutuneet.

Kiinnostus Nuoren Voiman Liiton lehteä kohtaan kasvoi. Lueskelin kulttuurilehteä aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä. Lehdessä on todella mielenkiintoisia artikkeleja ja minusta tulee ehdottomasti tilaaja.

Älä odota liikaa

Residenssiajalta ei kannata odottaa liikoja. Luovuus ei solahda automaattisesti näytölle ja näppäimistö sauhua sormien alla. Aivojumi saattaa nousta residenssissä pintaan: aikaa on rajallisesti ja se tulisi käyttää mahdollisimman hyvin.

Neuvoni on residenssiin lähtijälle on seuraava: tee parhaasi. Laita itsellesi tavoitteita, tee etukäteen suunnitelma, mutta pidä ne suuntaa-antavina. Älä tee liian kunnianhimoisia suunnitelmia, kuten käsikirjoituksen kirjoittaminen alusta loppuun kuukauden aikana. Käytä käsillä oleva aika viisaasti, mutta ole myös itsellesi armollinen.

Lisää residenssiajastani Villa Sarkian blogissa.

Kuva: Unsplash

5 vinkkiä Helsingin Kirjamessuille ja kulttuurikentän kuulumisia

~ Mariia ~ Kommentoi

Tällä viikolla blogissa mm.: mitä Helsingin Kirjamessut tarjoavat kirjoittajalle? Miksi WIFT Finlandin kannanotto tasa-arvon puolesta on tärkeä? Ja kuka sai vaihtoehtoisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon?

thought-catalog-462302-unsplash

Helsingin Kirjamessut kirjoittajalle

Tarkoitukseni oli vierailla Helsingin Kirjamessuilla to 25.10., mutta harmittavasti joudun Sysmän residenssin takia jättämään messut tänä vuonna välistä. Booooo! Olin ehtinyt fiilistellä blogissa messuja, mutta ehkä se ei vaan ollut tarkoitettu.

Kirjamessuilla on paljon kiinnostavia keskusteluja kirjojen ystäville, mutta myös pohdittavaa kirjoittajille. Keräsin muutaman tärpin erityisesti kirjoittajia silmällä pitäen.

  • Kirjalliset väärennökset, Sanna Nyqvist, Outi Oja, haastattelijana Karo Hämäläinen (to 25.10. 12:00-12:30 Töölö)
  • Suorittava sukupolvi, Sisko Savonlahti, Eveliina Nieminen, haastattelijana Susanne Salmi (pe 26.10. 11:30-12:00)
  • Suomen Kirjailijaliitto esittää: Puhutaan rahasta, Jarmo Stoor, Silvia Modig, Tuomo Puumala, haastattelijana Sirpa Kähkönen (la 27.10. 11:30-12:00 Töölö)
  • Suomen Kirjailijaliitto esittää: Sensuroitu! Mistä kirjailijat vaikenevat?, Pirjo Hassinen, Jukka Behm, haastattelijana Marjo Heiskanen (la 27.10. 15:00-15:30 Töölö)
  • Poliisi, etsivä ja toimittaja – kolme näkökulmaa rikokseen, Marko Kilpi, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, haastattelijana Harri Nykänen (su 28.10. 15:00-15:30 Punavuori)

Lisäksi Tiedetorin anti vaikuttaa kokonaisuudessaan kiinnostavalta (25.-28.10. Kruunuhaka).

29025767_1667620179972117_711790644904853504_n.png

WIFT Finland: kannanotto tasa-arvon puolesta

Suomen WIFT (Women in Film & Television) kirjoitti kannanoton Elokuvasäätiön strategiaan. Juuri julkaistu strategia määrittelee tavoitteet seuraavalle viidelle (5) vuodelle, mutta tasa-arvon edistäminen julkisten varojen jakamisessa puuttuu täysin, mikä on Pohjoismaihin ja Euroopan mittakaavaan nähden hyvin poikkeuksellista.

Mm. Elina Knihtilän, Jenni Kosken ja Ulla Heikkilän allekirjoittamassa kannanotossa vaaditaan: ”Määräävässä asemassa toimivan julkisen rahoittajan rooli on mahdollistaa tasa-arvoiset lähtökohdat ja resurssit kaikille alalla työskenteleville ammattilaisille. […] Julkisen viranomaistahon toiminta ei voi perustua yksittäisen viranomaisen [Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Lasse Saarisen] henkilökohtaisiin uskomuksiin, todentamattomiin oletuksiin tai tuntemuksiin.”

Elokuvasäätiö on huomattava suomalaisen elokuvan rahoittaja, sillä suurin osa rahoituksesta tulee juuri säätiön kautta. Etenkin viime vuoden tapahtumien valossa, Elokuvasäätiön tulisi aktiivisesti edistää tasa-arvoa myös rahoituksen jakamisessa pitkäjänteisellä seurannalla sekä asettamalla konkreettisia, mitattavia, tavoitteita.

Kannanotto on tärkeä, sillä vanhat arvot eivät saa sanella tulevaisuutta. Jokaiselle tekijälle tulee antaa mahdollisuus, sukupuolesta riippumatta.

Kirjoitin aiemmin syksyllä mietteitä Elokuvasäätiön toimintatavoista ja päätöksestä jättää Tyhjiö (Aleksi Salmenperä, 2018) ilman rahoitusta. Onko sattumaa, että kyseessä on feministinen elokuva, jonka pääosassa on vahva naishahmo?

mc

Vaihtoehtoisen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saa…

Karibialaistaustainen Maryse Condé (synt. 1937) on valittu uuden kirjallisuuspalkinnon the New Academy Prize in Literature -palkinnon saajaksi.

Condén valintaa palkinnon saajaksi perustellaan erityisesti hänen tavallaan kuvata kolonialismia ja post-kolonialismia teoksissaan, unohtamatta rakkautta, solidaarisuutta ja huumoria. Tunnetuimpia Condén teoksia ovat mm. Segu (1987) ja Tree of Life (1992). Condén kirjoja ei ole käännetty suomeksi.

Kirjoitin Nobelin kirjallisuuspalkinnon korvaajasta aiemmin syksyllä. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu Nobel-kirjallisuuspalkinnolle ja ottaako varjo-Nobel paikkansa kirjallisuuskentällä.

Kuvat: Unsplash, WIFT Finland ja Columbia University in the City of New York

Äkkilähtö syksyiseen Sysmään

~ Mariia ~ Kommentoi

IMG_6561.jpg

Metsä vastaa, kun sille huudetaan. Tai tässä tapauksessa Sysmä.

Olin vastikään innostunut uudesta tekstistäni ja toivoin salaa, että voisin todella keskittyä sen kirjoittamiseen. Muutama päivä myöhemmin näin Nuoren Voiman Liiton FB-päivityksen, jossa mainostettiin vapautunutta residenssipaikkaa Villa Sarkiassa Sysmässä lokakuun ajaksi. Mitä synkronisitettiä!

Häpeäkseni myönnän, että jouduin googlaamaan Sysmän. Se on noin 2500 asukkaan pieni asuinpaikka suurin piirtein 80 km Jyväskylästä. Sysmä tarkoittaa tiheää korpimetsää, sopii Kukkakorvelle.

Villa Sarkia on Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä taiteilijaresidenssi kirjoittajille ja kääntäjille. Residenssiin on mahdollista saada kerrallaan 1-3 kuukauden ajanjakso luovaan kirjalliseen työskentelyyn.

Villa Sarkia on mitä mahtavin paikka työskennellä! Entisen pankinjohtajan talossa neliöitä on ihan älyttömästi ja puutalovanhus on patinoitunut kauniisti. Minulla on oma huone ja työpöytä. Ikkunasta aukeaa kellertävä syysmaisema ja sumuiset aamut. Jaan talon kahden muun kirjoittajan kanssa, mutta heihin törmää lähinnä keittiössä kerran päivässä.

Ja mitä tulee kirjoittamiseen, olen edistynyt valtavasti. Vaikka takanani on vasta 3 päivää luomista, olen kirjoittanut paljon ja hartaasti, sekä ratkonut monta ongelmaa, jotka tuntuivat kotona mahdottomilta. Olen kuitenkin säästellyt sanoja, sillä en halua aiheuttaa aivojumia heti residenssin alkuun.

Ajattelin kirjoittaa yhteenvedon residenssissä työskentelystä vierailuni päätteeksi. Jos sinulla on kysymys, johon haluaisit minun vastaavaan postauksessa, voit lähettää sen osoitteeseen jalkisanat@gmail.com

Lisäksi otan lämpimästi vastaan Sysmään liittyviä suosituksia.

Pssst! Haku Villa Sarkian taiteilijaresidenssiin kevätkaudelle on nyt avautunut. Lue lisää hakuehdoista Nuoren Voiman Liiton sivuilta. Viimeinen hakupäivä on 31.10.

Kuva: Mariia Kukkakorpi

9 asiaa jotka jokaisen tulisi tietää tekijänoikeudesta

~ Mariia ~ Kommentoi

luke-michael-275911-unsplash

Alkuviikosta Sanaston asiakkaille järjestettiin tekijänoikeusilta, jossa mm. kaksi Sanaston lakimiestä kertoivat hyödyllisiä asioita tekijänoikeudesta kirjallisella alalla.

Sillä tekijänoikeus koskettaa kaikkia riippuen onko julkaissut teoksen tai onko Sanaston asiakas, päätin listata muistiinpanoistani parhaita tärppejä teille jaettavaksi.

Moni tekijänoikeuden pykälistä sisältää heviä lakitekstiä, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan asiasta kansantajuisesti. Lisäksi moni lakiasia on tulkinnanvaraista, joten jos jokin asia mietityttää oman tekstin kohdalla, kannattaa epäselvissä tapauksissa olla suoraan yhteyksissä Sanastoon.

1. Tekijänoikeus kuuluu aina henkilölle

Henkilöllä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on lähtökohtaisesti tekijänoikeus. Tekijänoikeus ei ole koskaan yrityksen eikä yhdistyksen.

Käsikirjoituksesta tehdään kustannettaessa sopimus, jolloin tekijä luovuttaa kustantamolle oikeuden julkaista tekstiä sekä jakaa sitä, mutta tekijänoikeus sinällään pysyy tekstin kirjoittajalla. Sopimuksessa sovitaan tärkeitä asioita liittyen oikeuksiin, joten kirjoittajan on hyvä syynätä se läpi esim. Kirjailijaliiton lakimiehen kanssa (myös ei-jäsenille).

Mikäli olet työsuhteessa (esim. aikakausilehteen), riippuu täysin sinun sekä työnantajatahosi välisestä sopimuksesta, että täyttyvätkö tekijänoikeuden ehdot (syynää sopimus!). Sama pätee myös kirjoituskilpailuihin – lue siis huolellisesti kilpailun säännöt ennen tekstin lähettämistä.

2. Tekijänoikeus syntyy luomishetkellä

Kun teos on luotu, on se välittömästi tekijänoikeuden piirissä. Tekijänoikeus suojaa vain teoksen muotoa, jossa sisältö on luotu. Sanaston sivuilla kerrotaan seuraavasti: ”Tekijänoikeus suojaa teoksen omaperäistä ilmaisumuotoa.” (Sanasto 2018a).

Tekijänoikeus ei kuitenkaan suojaa esim. ideaa tai juonta – eli samasta aiheesta voi siis kirjoittaa monta eri teosta.

jason-wong-502099-unsplash

3. Tekijänoikeus koostuu taloudellisesta ja moraalisesta oikeudesta

Taloudellinen oikeus käsittää mm. oikeuden valmistaa tekstistä kappaleita, esittää sitä tai jakaa sitä.

Morallinen oikeus koostuu kahdesta oikeudesta: isyysoikeudesta sekä respektiivisestä oikeudesta.

  • Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijän nimi on aina mainittava teoksen yhteydessä.
  • Respektioikeus puolestaan, että teosta ei ole luvallista muuttaa tai esittää loukkaavassa yhteydessä.

4. Tekijänoikeus päättyy 70v. tekijän kuolemasta

Jos olet kirjottanut teoksia, on perikunnalla tekijänoikeus kaikkeen kirjalliseen tuotantoosi kuolemasi jälkeen vielä 70 vuotta. Tämän jälkeen tekijänoikeus raukeaa ja teoksista tulee vapaata riistaa.

green-chameleon-21532-unsplash

5. Sitaattioikeus – kuinka siteerata oikein?

Seuraavien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, jotta sitaattioikeus täyttyisi:

  • sitaatin täytyy olla julkistettu
  • sitaatin käyttäminen tulee olla hyvän tavan mukaista (mm. tarpeellisuus oman työn kannalta sekä tekijän nimi sekä lähde aina mainittava)
  • lainattava pätkä täytyy erottua selvästi omasta tekstistä (huom! tieteellisen kirjoittamisen säännöt ovat kuitenkin tiukemmat kuin sitaattioikeuden säännöt eli niillä pääsee jo pitkälle)
  • laajuus – pituutta ei ole rajattu, mutta sen tulee olla ”hyvän tavan mukaista”

Intertekstuaalisuutta käytetään hyvin usein kaunokirjallisuudessa, mikä saattaa olla kyseenalaista sitaattioikeuden näkökulmasta. Mikäli intertekstuaalinen viittaus omassa tekstissä mietityttää, voi tekijänoikeuden näkökulmasta kysyä: ylittääkö tekstipätkä teoskynnyksen eli onko se itsenäinen ja omaperäinen teos?

6. Teoksen käyttöön tulee aina pyytää lupa tekijältä

Mikäli haluat käyttää jonkun toisen tekijän runoa, novellia tai tekstipätkää, tulee siitä aina pyytää lupa joko tekijältä itseltään tai Sanastolta. Tämä koskee jos haluat: esim. esittää runon tapahtumassa, julkaista tekstiä aikakausilehdessä, käyttää osana koulun oppimateriaalia tai vaikka esitystä.

Lisäksi lupa tulee kysyä, jos haluat käyttää yksityistä kirjettä tekstissä. Lupa tulee kysyä tekijältä eli kirjeen kirjoittajalta.

Myös kuolinilmoituksissa käytettävät värssyt ja runot kuuluvat tekijänoikeuden piiriin ja niiden käytöstä tulisi pyytää lupa. Poikkeuksena, jos tekijänoikeussuoja-aika on rauennut (tekijän kuolemasta on kulunut yli 70v.).

7. Blogiteksti kuuluu tekijänoikeuden piiriin

Yllättäen blogitekstin käyttöön sovelletaan samoja tekijänoikeuksia kuin muihinkin teksteihin. Eli on kohteliasta kysyä kirjoittajalta lupa, mikäli haluat jakaa jotain tekstiä tai ainakin lisätä tekstin kirjoittajan ja lähteen selvästi omaan tekstiin.

brooke-lark-176366-unsplash

8. Mitä tehdä, jos tekijänoikeuttasi on rikottu?

  • Ota yhteyttä tekstiäsi käyttäneeseen tahoon ja avaa keskusteluyhteys.
  • Ota tarvittaessa yhteyttä lakimieheen.
  • Aloita neuvottelut.
  • Tekijänoikeusneuvostolta voi kysyä ratkaisua (ei ole kuitenkaan oikeudellisesti sitova, mutta noudatetaan yleisesti)

Yleisesti tekijänoikeusrikkomukset ja -rikokset ovat toistaiseksi olleet pieniä ja ”rangaistuksena” on usein hyvitys tai vahingonkorvaus. Hyvitys tarkoittaa sitä, että tekijänoikeutta rikkonut taho joutuu maksamaan vastaavan summan tekijälle kuin tilanteessa, jossa tekijänoikeutta olisi kunnioitettu. Vanhingonkorvaus puolestaan tarkoittaa tekijälle (tekstin kirjoittaja) aiheutuneiden taloudellisten vahinkojen korvaamista. Tekijän täytyy kuitenkin pystyä näyttämään toteen aiheutuneet vahingot korvausta vaatiessaan.

9. Sanaston rooli tekijänoikeuden turvaajana

Sanaston asiakkaaksi voi liittyä, kun olet julkaissut teoksen (omakustanne tai kustannettu).

Näkyvin asia Sanaston toiminnasta on varmasti lainauskorvausten tilitykset eli jokaisesta kirjastosta lainatusta kirjasta kolahtaa tekijän pussiin 0,25e/laina (vuodesta 2017 eteenpäin). Suurin osa kirjoittajista saa tilityksenä alle 50e/vuosi (Gustafsson 2016), mutta on se parempi kuin ei mitään. Sanastoon liittyminen on täysin maksutonta eli liittyminen kannattaa.

E-kirjoista ei makseta lainauskorvausta, sillä kustantamot tekevät linsessisopimuksen kirjastojen kanssa. Kirjoittajan täytyy näin ollen sopia e-kirjojen lainauskorvauksista suoraan kustantamon kanssa tehdessään kustannussopimusta, muutoin korvaukset menevät suoraan kustantamon tilipussiin.

Sanasto hoitaa myös kirjoittajien tekijänoikeusasioita oman hintataulukon mukaan. Vaihtoehtoisesti kirjoittajat voivat neuvotella palkkionsa itse. Sanasto hoitaa mm. julkaisu-, esitys- (ei sis. esityspalkkioita), TV- ja radio- sekä näyttelylupia (tulossa 2018).

Lisää tekijänoikeuksista ja Sanaston toiminnasta Sanaston nettisivuilta.

Kuvat: Unsplash

 

Lähteet:

Gustafsson, M. ’Kirjailijat iloitsevat lainauskorvauksen nostosta – ”Enää ei tarvitse hävetä”’ in YLE. 22.8.2016. [Online] https://yle.fi/uutiset/3-9103564 [11.5.2018]

Kirjailijaliitto (2018) ’Yhteystiedot’ [Online] https://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/yhteystiedot/ [11.5.2018]

Sanasto (2018a) ’Tietoa tekijänoikeuksista’. [Online] https://www.sanasto.fi/tietoa-tekijanoikeuksista/ [11.5.2018]

Sanasto (2018b) ’Sanasto on kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö’ [Online] https://www.sanasto.fi [11.5.2018]

Elämäni kirjoittajana

~ Mariia ~ 2 kommenttia

jeshoots-com-219386

Kirjoittaminen on suuri osa elämääni, oikeastaan mammuttimainen. Kliseisesti voisi sanoa, että en koskaan ajatellut voivani tehdä kirjoittamista kokopäiväisesti. Olinpa väärässä!

1. Luova kirjoittaminen kuuluu olennaisena osana arkipäivääni, vaikka en ehdikään kirjoittaa joka päivä. Se on kirjoittamisen muodoista minulle kaikkein tärkein, vaikka en hyödy siitä taloudellisesti. Luovuus saa rönsytä, pulputa ja ajelehtia tunnelman mukaan. Ainut sääntö on, että sääntöjä ei ole.

Minulla on tälläkin hetkellä monta projektia kehittelyssä, hautumassa tai odottamassa inspiraatiota: elokuvakäsis, TV-sarjan pilotti x 2, kirjasarja nuorille, psykologinen trilleri, ikuisuusprojekti nimeltä novellikokoelma ja pari muuta kaunokirjallista tekstiä, joista en vielä tiedä, mitä niistä tulee.

2. Lisäksi kirjoitan tätä blogia. Haluan tuoda avoimuutta luovan kirjoittamisen skeneen ja kannustaa muita kirjoittajia kasvamaan ja kehittymään. Yhden menestyminen ei ole toiselta pois eikä pyörää tarvitse aina keksiä uudestaan.

trent-erwin-338084

3. Päivätyöni on myös pelkkää kirjoittamista. Teen töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, joten lauseiden viilaukselta ei pääse eroon. Asiatekstin kirjoittaminen vaatii erilaista silmää kuin kaunokirjallisuuden kirjoittaminen – tekstin pitää olla usein mahdollisimmman informatiivista, ytimekästä ja lyhyttä. Monesti työ koostuu rönsyjen siivoamisesta ja oikoluvusta.

4. Sitten on vielä Pro Gradu. Lisää kirjoittamista, vaikkakin tieteellistä sellaista. Maisterin tutkinnon lopputyö, tuo kuumostusten kuumotus! Oikeastaan minusta on ollut kivaa tehdä sitä. Gradu on uusi haaste: älyllisesti, kirjoittajana kuin myös ihmisenäkin. Täsmällinen kirjoittaminen korostuu tieteellisen tekstin kirjoittamisessa ja se on mukavan erilaista muuhun kirjoittamiseen verrattuna.

*****

Minusta on toden totta tullut kirjoittaja, vaikka asiat eivät ole menneet niin kuin hurjimmissa kuvitelmissani. Tiedättekö niin, että kustannussopimus kirjoitetaan sulkakynällä, shamppanja suihkuaa, euroja satelee ja pitää kävellä julkisesti aurinkolasit päässä (talvellakin).

Mutta haittaako se minua? Ei lainkaan.

green-chameleon-21532

Sitä saa mitä tilaa, sanovat.

Ja toden totta. Myönnän, että 12-14 tuntia tietokoneen ruudun tuijottelua on toisinaan uuvuttavaa: töitä – gradua – luovat projektit. Yritän päivittää blogia kerran viikossa, mutta välillä se on haastavaa. Kun mieltä rasittaa jatkuvasti, pitää muistaa rasittaa myös kehoa. Toisinaan nojatuoliin rojahtaminen on houkuttelevampi ilmiö.

Kolmea asiaa en kuitenkaan vaihtaisi kirjoittamisen suhteen: onnistumisen tunnetta, jatkuvaa kehittymistä ja flow-tilaa.

Mikäli jokin noista kolmesta uupuu, on aika tehdä välillä jotain muuta.

Kuvat: Unsplash

5 syytä miksi en mennyt tänä vuonna Helsingin kirjamessuille

~ Mariia ~ 3 kommenttia

freddie-marriage-92621

Tänä vuonna en mennyt kirjamessuille. Olen seurannut vuosia kuinka kirjallisuuden muutenkin jo vähäistä presenssiä nakerretaan voimakkaasti jopa niiden omilla messuilla.

Minä haluaisin sukeltaa upeisiin tarinoihin, runoihin ja kerrontaan. Haluaisin löytää uuden kirjan ja kirjailijan. Haluaisin kuulla kirjojen syntyprosessista ja seikkailla kirjojen maailmassa viikonlopun.

Mutta toinen on todellisuus.

1. Kirjallisuuden jatkuvasti vähenevä painatus.

Esikoiskirjailijat nostettiin tänä vuonna ”enemmän” esille: heille annettiin lava-aikaa peräti 3 minuuttia/ kirjailija – jes! Runoilijoita ei kuitenkaan laskettu esikoiskirjailijoiksi ja he jäivät ilman ansaitsemaansa (vähäistä) huomiota.

Lauantaina Tuntematon Sotilas -elokuvan tekijät olivat haastateltavana Eino Leino -lavalla. Siis elokuvan. Kirjamessuilla. Messuilla haastateltiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalaa ja sotamies Rahikaista näyttelevää Andrei Alénia ja he keskustelivat elokuvan yhteydessä julkistaistusta Tuntematon Sotilas -elokuvakirjasta. Eli siis kirjasta, jossa on still-kuvia elokuvasta ja sen lavasteista.

Kirjamessuilla oli tietysti valtavasti kirjalijavieraita, mutta haastattelut vaikuttivat hyvin suppeilta ja kirjailijat joutuivat tekemään lavoilla tilaa myös muille mediakasvoille.

2. Julkkiksilla keuliminen.

Sosiaalisen median aikakautena julkkikset elävät kissanpäiviä. On instaa, facea, twitteriä, blogia, talk showta, lööppejä – mutta pitääkö sitä tunkea vielä kirjamessuille mainostamaan (oma)elämäkertaakin.

Viime vuonna Helsingin kirjamessuilla oli Madventuresin Riku ja Tunna. He näyttivät olevan siellä tänäkin vuonna. Älkää ymmärtäkö väärin; pidän heidän meningistään, mutta en välttämättä haluaisi tavata heitä juuri kirjamessuilla.

Tänä vuonna kirjamessuilla oli julkkiskasvoista mm. Jone Nikula, Jethro Rostedt, Jere Karalahti ja Timo Jutila. Ai niin, ja tietysti Gasellit.

3. Hyvinvointi, lifestyle ja kokkaus -kategorioiden presenssi.

Tämä menee vähän samaan kategoriaan kuin edelleenkin. Vuosittain on muitakin messuja, jotka keskittyvät hyvinvointiin, ruokaan ja liikunta. Esim. I Love Me -messut, jonne lifestyle ja hyvinvointi aiheiset kirjat sopivat mielestäni paremmin.

Maarit Kallio on ihanan sympaattinen, mutta hänen kirjojaan todennäköisesti ostetaan ilman messujakin. Hän on kolumnisti Helsingin Sanomissa, hänellä on (ollut) oma TV-ohjelma ja hän on juurtunut median yhdeksi vakiokasvoksi.

4. Politiikka.

Lavoille nousivat puhumaan mm. Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Tuula Haatainen, Sixten Korkman, Pekka Haavisto, Nils Torvalds ja Laura Huhtasaari.

Pitääkö sitä politiikkaa tuutata kirjamessuillekin. Presidenttikilpa näyttää olevan käynnissä. Argh!

5. Kirjojen hullut päivät.

Kirjoja myydään polkuhintaan halpahallien alennusmyynneissä ja ihmiset rynnivät itselleen mahdollisimman paljon hyviä tarjouksia. Kirjamessuista on tullut hullujen päivien kaltainen ostosjuhla, mutta valitettavasti se ei näy kirjailijoiden kukkarossa.

*****

Mediassa jatkuvasti puhutaan siitä kuinka ihmiset lukevat nykyään kovin vähän kirjoja. Kirjamessut eivät ainakaan tarjoa parasta valikoimaa ja innosta lukijaa. Helsingin Sanomissakin ennen messuja julkaistu artikkeli ”On olemassa niin paljon jännempiä asioita kuin kirjojen lukeminen” – yhdeksäsluokkalaiset keräävät kirjamessuilla ilmaisia karkkeja (HS 25.10.) ei antanut kovin valaisevaa kuvaa yhdeksäsluokkalaisten kiinnostuksesta kirjoihin.

Helsingin kirjamessut näyttää kuinka surullisessa asemassa kaunokirjallisuus nykypäivänä on: messujen vetonauloista moni tekee työkseen muuta kuin on kirjailija. Kaunokirjailijoilla ei ole samaa näkyvyyttä kuin julkkiksilla tai politiikoilla, miksi kaikkien pitää tunkea kirjamessuille!?

Äänekkäimmät voittavat huutokilpailun. Harmi vaan, että kirjailijat ovat usein hiljaisia introverttejä.

Photo: Unsplash

Ystävämme Prokrastinaatio eli kuinka laiskuudesta kumpuaa hyviä ideoita

~ Mariia ~ Kommentoi

Tiedättekö tunteen, kun kursori naputtaa kärsimättömänä tahtia tietokoneen ruudulla ja syyllistää? Tekstitiedostoon ei ole moneen päivään tullut kirjoitettua lisää tekstiä. Ahdistaa.

Joka päivä pitäisi kirjoittaa, koska joku kuuluisa on niin joskus sanonut.

fullsizeoutput_95e

Päässä vilisee ajatuksia vuorokauden ympäri, muistilista kasvaa kilometrin pituiseksi ja syyllisyys luovan työn edistymisestä kalvaa. Monella on nykyään niin monta rautaa tulessa, että on ihme ettei näpit pala useammin.

On välillä hyvä olla tekemättä mitään.

Silloin on parasta lopettaa kaikki siihen paikkaan ja vain olla. En ole kaikkein paras laiskottelija, sillä viimeksi pidin virallista lomaa vuonna 2010. Olen kuitenkin oppinut pitämään yhden päivän viikosta sellaisena päivänä, että minun ei tarvitse tehdä mitään.

Se on sunnuntai.

Monesti sunnuntait kuluvat haahuillessa tai aamupalalla, joka jatkuu iltapäivään. Pyrin pysymään poissa Internetistä ja kaikesta teknologiaan liittyvästä, sillä ne kuluttavat aikaa ja päätä mutta eivät anna mitään vastineeksi. Vain ärsytystä.

Kun antaa mielen olla rauhassa eikä painosta sitä ratkomaan jatkuvasti ongelmia, hyviä ideoita alkaa putkahdella alitajunnasta. Näin ei välttämättä käy heti, sillä laiskottelua pitää ensin opetella.

Ei saa tehdä mitään. Ei yhtään mitään.

Laiskottelu on nannaa toisinaan, mutta siihenkin pätee kultaisen keskitien sääntö – liika laiskottelu tekee nimittäin saamattomaksi. Siksi viikon viimeinen päivä onkin oivallinen laiskotteluun.