9 asiaa jotka jokaisen tulisi tietää tekijänoikeudesta

luke-michael-275911-unsplash

Alkuviikosta Sanaston asiakkaille järjestettiin tekijänoikeusilta, jossa mm. kaksi Sanaston lakimiestä kertoivat hyödyllisiä asioita tekijänoikeudesta kirjallisella alalla.

Sillä tekijänoikeus koskettaa kaikkia riippuen onko julkaissut teoksen tai onko Sanaston asiakas, päätin listata muistiinpanoistani parhaita tärppejä teille jaettavaksi.

Moni tekijänoikeuden pykälistä sisältää heviä lakitekstiä, mutta olen pyrkinyt kirjoittamaan asiasta kansantajuisesti. Lisäksi moni lakiasia on tulkinnanvaraista, joten jos jokin asia mietityttää oman tekstin kohdalla, kannattaa epäselvissä tapauksissa olla suoraan yhteyksissä Sanastoon.

1. Tekijänoikeus kuuluu aina henkilölle

Henkilöllä, joka on luonut taiteellisen teoksen, on lähtökohtaisesti tekijänoikeus. Tekijänoikeus ei ole koskaan yrityksen eikä yhdistyksen.

Käsikirjoituksesta tehdään kustannettaessa sopimus, jolloin tekijä luovuttaa kustantamolle oikeuden julkaista tekstiä sekä jakaa sitä, mutta tekijänoikeus sinällään pysyy tekstin kirjoittajalla. Sopimuksessa sovitaan tärkeitä asioita liittyen oikeuksiin, joten kirjoittajan on hyvä syynätä se läpi esim. Kirjailijaliiton lakimiehen kanssa (myös ei-jäsenille).

Mikäli olet työsuhteessa (esim. aikakausilehteen), riippuu täysin sinun sekä työnantajatahosi välisestä sopimuksesta, että täyttyvätkö tekijänoikeuden ehdot (syynää sopimus!). Sama pätee myös kirjoituskilpailuihin – lue siis huolellisesti kilpailun säännöt ennen tekstin lähettämistä.

2. Tekijänoikeus syntyy luomishetkellä

Kun teos on luotu, on se välittömästi tekijänoikeuden piirissä. Tekijänoikeus suojaa vain teoksen muotoa, jossa sisältö on luotu. Sanaston sivuilla kerrotaan seuraavasti: ”Tekijänoikeus suojaa teoksen omaperäistä ilmaisumuotoa.” (Sanasto 2018a).

Tekijänoikeus ei kuitenkaan suojaa esim. ideaa tai juonta – eli samasta aiheesta voi siis kirjoittaa monta eri teosta.

jason-wong-502099-unsplash

3. Tekijänoikeus koostuu taloudellisesta ja moraalisesta oikeudesta

Taloudellinen oikeus käsittää mm. oikeuden valmistaa tekstistä kappaleita, esittää sitä tai jakaa sitä.

Morallinen oikeus koostuu kahdesta oikeudesta: isyysoikeudesta sekä respektiivisestä oikeudesta.

  • Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijän nimi on aina mainittava teoksen yhteydessä.
  • Respektioikeus puolestaan, että teosta ei ole luvallista muuttaa tai esittää loukkaavassa yhteydessä.

4. Tekijänoikeus päättyy 70v. tekijän kuolemasta

Jos olet kirjottanut teoksia, on perikunnalla tekijänoikeus kaikkeen kirjalliseen tuotantoosi kuolemasi jälkeen vielä 70 vuotta. Tämän jälkeen tekijänoikeus raukeaa ja teoksista tulee vapaata riistaa.

green-chameleon-21532-unsplash

5. Sitaattioikeus – kuinka siteerata oikein?

Seuraavien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti, jotta sitaattioikeus täyttyisi:

  • sitaatin täytyy olla julkistettu
  • sitaatin käyttäminen tulee olla hyvän tavan mukaista (mm. tarpeellisuus oman työn kannalta sekä tekijän nimi sekä lähde aina mainittava)
  • lainattava pätkä täytyy erottua selvästi omasta tekstistä (huom! tieteellisen kirjoittamisen säännöt ovat kuitenkin tiukemmat kuin sitaattioikeuden säännöt eli niillä pääsee jo pitkälle)
  • laajuus – pituutta ei ole rajattu, mutta sen tulee olla ”hyvän tavan mukaista”

Intertekstuaalisuutta käytetään hyvin usein kaunokirjallisuudessa, mikä saattaa olla kyseenalaista sitaattioikeuden näkökulmasta. Mikäli intertekstuaalinen viittaus omassa tekstissä mietityttää, voi tekijänoikeuden näkökulmasta kysyä: ylittääkö tekstipätkä teoskynnyksen eli onko se itsenäinen ja omaperäinen teos?

6. Teoksen käyttöön tulee aina pyytää lupa tekijältä

Mikäli haluat käyttää jonkun toisen tekijän runoa, novellia tai tekstipätkää, tulee siitä aina pyytää lupa joko tekijältä itseltään tai Sanastolta. Tämä koskee jos haluat: esim. esittää runon tapahtumassa, julkaista tekstiä aikakausilehdessä, käyttää osana koulun oppimateriaalia tai vaikka esitystä.

Lisäksi lupa tulee kysyä, jos haluat käyttää yksityistä kirjettä tekstissä. Lupa tulee kysyä tekijältä eli kirjeen kirjoittajalta.

Myös kuolinilmoituksissa käytettävät värssyt ja runot kuuluvat tekijänoikeuden piiriin ja niiden käytöstä tulisi pyytää lupa. Poikkeuksena, jos tekijänoikeussuoja-aika on rauennut (tekijän kuolemasta on kulunut yli 70v.).

7. Blogiteksti kuuluu tekijänoikeuden piiriin

Yllättäen blogitekstin käyttöön sovelletaan samoja tekijänoikeuksia kuin muihinkin teksteihin. Eli on kohteliasta kysyä kirjoittajalta lupa, mikäli haluat jakaa jotain tekstiä tai ainakin lisätä tekstin kirjoittajan ja lähteen selvästi omaan tekstiin.

brooke-lark-176366-unsplash

8. Mitä tehdä, jos tekijänoikeuttasi on rikottu?

  • Ota yhteyttä tekstiäsi käyttäneeseen tahoon ja avaa keskusteluyhteys.
  • Ota tarvittaessa yhteyttä lakimieheen.
  • Aloita neuvottelut.
  • Tekijänoikeusneuvostolta voi kysyä ratkaisua (ei ole kuitenkaan oikeudellisesti sitova, mutta noudatetaan yleisesti)

Yleisesti tekijänoikeusrikkomukset ja -rikokset ovat toistaiseksi olleet pieniä ja ”rangaistuksena” on usein hyvitys tai vahingonkorvaus. Hyvitys tarkoittaa sitä, että tekijänoikeutta rikkonut taho joutuu maksamaan vastaavan summan tekijälle kuin tilanteessa, jossa tekijänoikeutta olisi kunnioitettu. Vanhingonkorvaus puolestaan tarkoittaa tekijälle (tekstin kirjoittaja) aiheutuneiden taloudellisten vahinkojen korvaamista. Tekijän täytyy kuitenkin pystyä näyttämään toteen aiheutuneet vahingot korvausta vaatiessaan.

9. Sanaston rooli tekijänoikeuden turvaajana

Sanaston asiakkaaksi voi liittyä, kun olet julkaissut teoksen (omakustanne tai kustannettu).

Näkyvin asia Sanaston toiminnasta on varmasti lainauskorvausten tilitykset eli jokaisesta kirjastosta lainatusta kirjasta kolahtaa tekijän pussiin 0,25e/laina (vuodesta 2017 eteenpäin). Suurin osa kirjoittajista saa tilityksenä alle 50e/vuosi (Gustafsson 2016), mutta on se parempi kuin ei mitään. Sanastoon liittyminen on täysin maksutonta eli liittyminen kannattaa.

E-kirjoista ei makseta lainauskorvausta, sillä kustantamot tekevät linsessisopimuksen kirjastojen kanssa. Kirjoittajan täytyy näin ollen sopia e-kirjojen lainauskorvauksista suoraan kustantamon kanssa tehdessään kustannussopimusta, muutoin korvaukset menevät suoraan kustantamon tilipussiin.

Sanasto hoitaa myös kirjoittajien tekijänoikeusasioita oman hintataulukon mukaan. Vaihtoehtoisesti kirjoittajat voivat neuvotella palkkionsa itse. Sanasto hoitaa mm. julkaisu-, esitys- (ei sis. esityspalkkioita), TV- ja radio- sekä näyttelylupia (tulossa 2018).

Lisää tekijänoikeuksista ja Sanaston toiminnasta Sanaston nettisivuilta.

Kuvat: Unsplash

 

Lähteet:

Gustafsson, M. ’Kirjailijat iloitsevat lainauskorvauksen nostosta – ”Enää ei tarvitse hävetä”’ in YLE. 22.8.2016. [Online] https://yle.fi/uutiset/3-9103564 [11.5.2018]

Kirjailijaliitto (2018) ’Yhteystiedot’ [Online] https://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/yhteystiedot/ [11.5.2018]

Sanasto (2018a) ’Tietoa tekijänoikeuksista’. [Online] https://www.sanasto.fi/tietoa-tekijanoikeuksista/ [11.5.2018]

Sanasto (2018b) ’Sanasto on kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö’ [Online] https://www.sanasto.fi [11.5.2018]

Elämäni kirjoittajana

jeshoots-com-219386

Kirjoittaminen on suuri osa elämääni, oikeastaan mammuttimainen. Kliseisesti voisi sanoa, että en koskaan ajatellut voivani tehdä kirjoittamista kokopäiväisesti. Olinpa väärässä!

1. Luova kirjoittaminen kuuluu olennaisena osana arkipäivääni, vaikka en ehdikään kirjoittaa joka päivä. Se on kirjoittamisen muodoista minulle kaikkein tärkein, vaikka en hyödy siitä taloudellisesti. Luovuus saa rönsytä, pulputa ja ajelehtia tunnelman mukaan. Ainut sääntö on, että sääntöjä ei ole.

Minulla on tälläkin hetkellä monta projektia kehittelyssä, hautumassa tai odottamassa inspiraatiota: elokuvakäsis, TV-sarjan pilotti x 2, kirjasarja nuorille, psykologinen trilleri, ikuisuusprojekti nimeltä novellikokoelma ja pari muuta kaunokirjallista tekstiä, joista en vielä tiedä, mitä niistä tulee.

2. Lisäksi kirjoitan tätä blogia. Haluan tuoda avoimuutta luovan kirjoittamisen skeneen ja kannustaa muita kirjoittajia kasvamaan ja kehittymään. Yhden menestyminen ei ole toiselta pois eikä pyörää tarvitse aina keksiä uudestaan.

trent-erwin-338084

3. Päivätyöni on myös pelkkää kirjoittamista. Teen töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, joten lauseiden viilaukselta ei pääse eroon. Asiatekstin kirjoittaminen vaatii erilaista silmää kuin kaunokirjallisuuden kirjoittaminen – tekstin pitää olla usein mahdollisimmman informatiivista, ytimekästä ja lyhyttä. Monesti työ koostuu rönsyjen siivoamisesta ja oikoluvusta.

4. Sitten on vielä Pro Gradu. Lisää kirjoittamista, vaikkakin tieteellistä sellaista. Maisterin tutkinnon lopputyö, tuo kuumostusten kuumotus! Oikeastaan minusta on ollut kivaa tehdä sitä. Gradu on uusi haaste: älyllisesti, kirjoittajana kuin myös ihmisenäkin. Täsmällinen kirjoittaminen korostuu tieteellisen tekstin kirjoittamisessa ja se on mukavan erilaista muuhun kirjoittamiseen verrattuna.

*****

Minusta on toden totta tullut kirjoittaja, vaikka asiat eivät ole menneet niin kuin hurjimmissa kuvitelmissani. Tiedättekö niin, että kustannussopimus kirjoitetaan sulkakynällä, shamppanja suihkuaa, euroja satelee ja pitää kävellä julkisesti aurinkolasit päässä (talvellakin).

Mutta haittaako se minua? Ei lainkaan.

green-chameleon-21532

Sitä saa mitä tilaa, sanovat.

Ja toden totta. Myönnän, että 12-14 tuntia tietokoneen ruudun tuijottelua on toisinaan uuvuttavaa: töitä – gradua – luovat projektit. Yritän päivittää blogia kerran viikossa, mutta välillä se on haastavaa. Kun mieltä rasittaa jatkuvasti, pitää muistaa rasittaa myös kehoa. Toisinaan nojatuoliin rojahtaminen on houkuttelevampi ilmiö.

Kolmea asiaa en kuitenkaan vaihtaisi kirjoittamisen suhteen: onnistumisen tunnetta, jatkuvaa kehittymistä ja flow-tilaa.

Mikäli jokin noista kolmesta uupuu, on aika tehdä välillä jotain muuta.

Kuvat: Unsplash

5 syytä miksi en mennyt tänä vuonna Helsingin kirjamessuille

freddie-marriage-92621

Tänä vuonna en mennyt kirjamessuille. Olen seurannut vuosia kuinka kirjallisuuden muutenkin jo vähäistä presenssiä nakerretaan voimakkaasti jopa niiden omilla messuilla.

Minä haluaisin sukeltaa upeisiin tarinoihin, runoihin ja kerrontaan. Haluaisin löytää uuden kirjan ja kirjailijan. Haluaisin kuulla kirjojen syntyprosessista ja seikkailla kirjojen maailmassa viikonlopun.

Mutta toinen on todellisuus.

1. Kirjallisuuden jatkuvasti vähenevä painatus.

Esikoiskirjailijat nostettiin tänä vuonna ”enemmän” esille: heille annettiin lava-aikaa peräti 3 minuuttia/ kirjailija – jes! Runoilijoita ei kuitenkaan laskettu esikoiskirjailijoiksi ja he jäivät ilman ansaitsemaansa (vähäistä) huomiota.

Lauantaina Tuntematon Sotilas -elokuvan tekijät olivat haastateltavana Eino Leino -lavalla. Siis elokuvan. Kirjamessuilla. Messuilla haastateltiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalaa ja sotamies Rahikaista näyttelevää Andrei Alénia ja he keskustelivat elokuvan yhteydessä julkistaistusta Tuntematon Sotilas -elokuvakirjasta. Eli siis kirjasta, jossa on still-kuvia elokuvasta ja sen lavasteista.

Kirjamessuilla oli tietysti valtavasti kirjalijavieraita, mutta haastattelut vaikuttivat hyvin suppeilta ja kirjailijat joutuivat tekemään lavoilla tilaa myös muille mediakasvoille.

2. Julkkiksilla keuliminen.

Sosiaalisen median aikakautena julkkikset elävät kissanpäiviä. On instaa, facea, twitteriä, blogia, talk showta, lööppejä – mutta pitääkö sitä tunkea vielä kirjamessuille mainostamaan (oma)elämäkertaakin.

Viime vuonna Helsingin kirjamessuilla oli Madventuresin Riku ja Tunna. He näyttivät olevan siellä tänäkin vuonna. Älkää ymmärtäkö väärin; pidän heidän meningistään, mutta en välttämättä haluaisi tavata heitä juuri kirjamessuilla.

Tänä vuonna kirjamessuilla oli julkkiskasvoista mm. Jone Nikula, Jethro RostedtJere Karalahti ja Timo Jutila. Ai niin, ja tietysti Gasellit.

3. Hyvinvointi, lifestyle ja kokkaus -kategorioiden presenssi.

Tämä menee vähän samaan kategoriaan kuin edelleenkin. Vuosittain on muitakin messuja, jotka keskittyvät hyvinvointiin, ruokaan ja liikunta. Esim. I Love Me -messut, jonne lifestyle ja hyvinvointi aiheiset kirjat sopivat mielestäni paremmin.

Maarit Kallio on ihanan sympaattinen, mutta hänen kirjojaan todennäköisesti ostetaan ilman messujakin. Hän on kolumnisti Helsingin Sanomissa, hänellä on (ollut) oma TV-ohjelma ja hän on juurtunut median yhdeksi vakiokasvoksi.

4. Politiikka.

Lavoille nousivat puhumaan mm. Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Tuula Haatainen, Sixten Korkman, Pekka Haavisto, Nils Torvalds ja Laura Huhtasaari.

Pitääkö sitä politiikkaa tuutata kirjamessuillekin. Presidenttikilpa näyttää olevan käynnissä. Argh!

5. Kirjojen hullut päivät.

Kirjoja myydään polkuhintaan halpahallien alennusmyynneissä ja ihmiset rynnivät itselleen mahdollisimman paljon hyviä tarjouksia. Kirjamessuista on tullut hullujen päivien kaltainen ostosjuhla, mutta valitettavasti se ei näy kirjailijoiden kukkarossa.

*****

Mediassa jatkuvasti puhutaan siitä kuinka ihmiset lukevat nykyään kovin vähän kirjoja. Kirjamessut eivät ainakaan tarjoa parasta valikoimaa ja innosta lukijaa. Helsingin Sanomissakin ennen messuja julkaistu artikkeli ”On olemassa niin paljon jännempiä asioita kuin kirjojen lukeminen” – yhdeksäsluokkalaiset keräävät kirjamessuilla ilmaisia karkkeja (HS 25.10.) ei antanut kovin valaisevaa kuvaa yhdeksäsluokkalaisten kiinnostuksesta kirjoihin.

Helsingin kirjamessut näyttää kuinka surullisessa asemassa kaunokirjallisuus nykypäivänä on: messujen vetonauloista moni tekee työkseen muuta kuin on kirjailija. Kaunokirjailijoilla ei ole samaa näkyvyyttä kuin julkkiksilla tai politiikoilla, miksi kaikkien pitää tunkea kirjamessuille!?

Äänekkäimmät voittavat huutokilpailun. Harmi vaan, että kirjailijat ovat usein hiljaisia introverttejä.

Photo: Unsplash

Ystävämme Prokrastinaatio eli kuinka laiskuudesta kumpuaa hyviä ideoita

Tiedättekö tunteen, kun kursori naputtaa kärsimättömänä tahtia tietokoneen ruudulla ja syyllistää? Tekstitiedostoon ei ole moneen päivään tullut kirjoitettua lisää tekstiä. Ahdistaa.

Joka päivä pitäisi kirjoittaa, koska joku kuuluisa on niin joskus sanonut.

fullsizeoutput_95e

Päässä vilisee ajatuksia vuorokauden ympäri, muistilista kasvaa kilometrin pituiseksi ja syyllisyys luovan työn edistymisestä kalvaa. Monella on nykyään niin monta rautaa tulessa, että on ihme ettei näpit pala useammin.

On välillä hyvä olla tekemättä mitään.

Silloin on parasta lopettaa kaikki siihen paikkaan ja vain olla. En ole kaikkein paras laiskottelija, sillä viimeksi pidin virallista lomaa vuonna 2010. Olen kuitenkin oppinut pitämään yhden päivän viikosta sellaisena päivänä, että minun ei tarvitse tehdä mitään.

Se on sunnuntai.

Monesti sunnuntait kuluvat haahuillessa tai aamupalalla, joka jatkuu iltapäivään. Pyrin pysymään poissa Internetistä ja kaikesta teknologiaan liittyvästä, sillä ne kuluttavat aikaa ja päätä mutta eivät anna mitään vastineeksi. Vain ärsytystä.

Kun antaa mielen olla rauhassa eikä painosta sitä ratkomaan jatkuvasti ongelmia, hyviä ideoita alkaa putkahdella alitajunnasta. Näin ei välttämättä käy heti, sillä laiskottelua pitää ensin opetella.

Ei saa tehdä mitään. Ei yhtään mitään.

Laiskottelu on nannaa toisinaan, mutta siihenkin pätee kultaisen keskitien sääntö – liika laiskottelu tekee nimittäin saamattomaksi. Siksi viikon viimeinen päivä onkin oivallinen laiskotteluun.

Elokuvia kirjoittamisesta ja kirjailijoista

Viikon virratessa loppua kohden ajattelin jakaa muutaman hyvän elokuvatärpin, sillä televisiosta tuskin tulee tänäkään viikonloppuna mitään katsomisen arvoista. Elokuville yhteistä tietysti on se, että jokainen liittyy niistä jollain tavalla kirjoittamiseen.

Seuraavassa siis sekalaisessa järjestyksessä otos eräitä suosikkielokuviani luovan kirjoittamisen saralta.

Barton Fink (Ethan and Joe Cohen, 1991)

Komedia

Cohenin veljesten elokuvissa musta huumori näyttäytyy vahvana elementtinä ja elokuvissa on yleensä kaipaamaani syvyyttä. Barton Fink:ssä korostuu Cohenin veljesten omaleimainen tapa kuvata arkipäivän asiat etäännyttäen.

Elokuvakäsikirjoittaja Barton Fink (John Turturro) sulkeutuu rähjäiseen motelliin aikeinaan kirjoittaa rauhassa elokuvakäsikirjoitustaan. Jatkuvat häiriöt ja pahamaineinen writer’s block nostavat päätään eikä kirjoittaja ole saada käsikirjoitustaan valmiiksi. Surrealistiset kohtaukset ovat tosinaan kuin hallusinaatioita.

Midnight in Paris (Woody Allen, 2011)

Draama / komedia

Woody Allenin Eurooppaan sijoittuvassa elokuvien sarjassa kohteena on tällä kertaa kirjoittajan Pariisi. Gil (Owen Wilson) on käsikirjoittaja, joka kamppailee seuraavan tekstinsä kanssa. Hän on tullut kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) perheen luokse ja ajautuu menneen ajan Pariisiin, jossa hän tutustuu mm. Hemingwayhin.

Midnight in Paris on (tietysti) yltiöromanttinen, mutta myös yllättävä ja hauska. Parasta elokuvassa on se, että Pariisin kadut näyttäytyvät pääosassa symbolisten nähtävyyksien sijaan ja jo poisnukkuneille suurille taiteilijoille annetaan hetkeksi ääni.

Kill Your Darlings (John Krokidas, 2013)

Draama / elämänkerralinen / komedia

Kill Your Darlings kertoo beat-sukupolven synnystä, rakkaudesta runoihin ja stereotypisestä runoilijapoikien hulttioelämästä. Akateemiset kirjallisuusopiskelijat protestoivat metristä runomittaa vastaan luomalla vapaan mitan runoja. Tapahtuu elokuvassa murhakin sekä nähdään hieman poikarakkautta. Elokuva on kaikinpuolin viihdyttävä pätkä runoihin intohimoisesti suhtautuville. Pääosissa: Daniel Radcliffe ja Dane DeHaan.

Dead Poets Society (Peter Weir, 1989)

Draama

Olisi suoranainen oikeusmurha, jos en mainitsisi Dead Poets Society -elokuvaa (Kuolleiden runoilijoiden kerho). Kirjallisuuden professori  (Robin Williams) innostaa kurittomat poikakoulun oppilaat runoilemaan ja perustamaan salaisen runoilijoiden kerhon.

The End of the Tour (James Ponsoldt, 2015)

Draama / elämänkerrallinen / komedia

Koskettava ja tositarinaan perustuva elokuva kertoo kirjailija David Foster Wallacen (mm. Infinite Jest )sekä toimittaja David Lipskyn kohtaamisesta, jonka aikana Lipsky tekee perinpohjaisen haastattelun Wallacen kanssa. Elokuva tulee lähelle katsojaa eikä yritä keinotella, vaan pysyy rehellisenä. Jason Segal (mm. HIMYM) ja Jesse Eisenberg (mm. The Social Network) tekevät kummatkin loistavan roolisuorituksen. Elokuva jättää katsojan pohtimaan omaa olemassaoloa ja varoituksena voin mainita, että nenäliina on hyvä ottaa lähietäisyydelle ennen elokuvan loppua.

Nautinnollista elokuvien katselua sekä mukavaa viikonloppua! 🙂

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää elokuvakäsikirjoittamisesta

Elokuvakäsikirjoittaminen eroaa vahvasti kaunokirjallisuudesta ja siihen pätee eri lainalaisuudet. Niin muoto kuin sisältökin on tarkkaan rajattu elokuva- ja TV-maailman sisällä ja kirjoittajan täytyy osata kunnioittaa standardeja, mutta silti luoda tuoreita ja innovatiivisia ideoita.

Käsikirjoituksen muoto: perusteet

Elokuvakäsikirjoituksella on vahvasti elokuvateollisuudessa standardoitu muoto.Yksi liuska käsikirjoituksessa vastaa noin yhtä minuuttia elokuvassa – eli 1 liuska = 1 minuutti. Ihanteellinen elokuvakäsikirjoitus on pituudeltaan 90 minuuttia (Hollywood-standardi) ja sen ylittävät sivut on oltava perusteltuja.

Elokuvakäsikirjoituksessa on yleisesti nähtävissä kolme näytöstä, jotka myös noudattavat Aristoteleen draamankaaren kolmijakoa: alku, keskikohta ja loppu (Aristoteles, Runousoppi).

Jokaisessa näytöksessä on kohtauksia. Kokoillan elokuvakäsikirjoituksessa on n. 50-70 kohtausta (Creative Writing Now), ja jokainen kohtaus voidaan jakaa lähtökohtaisesti kahdesta viiteen rakenteelliseen osa-alueeseen: mm. kohtausotsikko, kohtauksen kuvaus, henkilöhahmojen kuvaus, toiminta ja dialogi. Käsikirjoituksessa lähtökohtaisesti kuvaus, toiminta ja dialogi vuorottelevat, ja niiden avulla on mahdollista luoda sujuvaa kerrontaa.

Elokuvakäsikirjoituksen formaatti on ytimekkäästi selitetty täällä, joten en mene sen enempää yksityiskohtiin.

Elokuvan kieli vs kirjoitettu kieli

Elokuva on audiovisuaalinen media, joten kirjoittamisen keinot eroavat olennaisesti kaunokirjallisuudesta. Kirjoittajan on hyvä muistaa, että vaikka elokuvakäsikirjoitus valmistuukin, ei käsikirjoitus itsessään ole koskaan valmis teos. Elokuvakäsikirjoitus on kuin ohjaajan ohjekirja, jonka avulla teos, elokuva, valmistuu.

Näytä, älä selitä!

Koska lopputuote on puhtaasti visuaalinen, on tärkeää, että kirjoittaja tuntee hyvin elokuvan kielen. Tarkoitan, että kirjoittajan täytyy oppia ajatelemaan kuin kamera. Käsikirjoittajan tehtävänä on luoda selkeä mielikuva elokuvasta ohjaajalle, joka puolestaan luo visuaalisen kuvan katsojalle. Näytä, älä selitä! pätee elokuvakäsikirjoituksessa paremmin kuin hyvin: elokuvakäsikirjoituksen lukijan on nähtävä tapahtumat mahdollisimman elävästi lukiessaan käsikirjoitusta.

Kirjoittajalle ei ole pahitteeksi opetella kuvakokoja ja -kulmia tai tutustua elokuvan historiaan, sillä kirjoittajan täytyy ajatella kuin kamera, ja tietää mitä on tehty aikaisemmin ja miksi.

Kohtaukset vaihtuvat elokuvassa tiheästi ja TV-sarjoissa vielä nopeammin kuin esim. kohtaukset romaanissa. Laske huviksesi kuinka monta kohtausta on vaikka 5 minuutissa elokuvaa tai fiktiivistä tv-sarjaa. Nykyään ihmiset tarvitsevat nopeampia leikkauksia, joten käsikirjoittajan on otettava huomioon tempo kirjottaessaan käsikirjoitusta. Esim. Pelle Hermanni -ohjelma joutui 2010-luvulla uudelleen editointipöydälle, jotta jaksot  olisivat  nopeatempoisempia ja nykylapselle mielekkäämpiä seurata (Sirén, YLE). Tietysti on poikkeuksia, jotka suuntautuvat enemmän taide-elokuvien puolelle. Taide-elokuvien kerronta voi erota radikaalisti klassisesta Hollywoodista, kuten Aki Kaurismäen äärimmäisen minimalistiset elokuvat.

Käsikirjoituksesta elokuvaksi

Ensimmäiset 10 minuuttia ovat elokuvan tärkeimmät minuutit. Sen aikana tuotantoyhtiön edustaja päättää kannattaako käsikirjoitukseen laittaa rahaa ja tehdä siitä elokuva. Katsoja päättää ensimmäisten 10 minuutin aikana, että katsooko hän mieluummin elokuvaa vai kääntääkö hän kanavaa Paratiisihotellille.

Elokuvan tekeminen on kallista puuhaa. Elokuvan tekemisessä maksaa tuotanto mm. kalusto, tekijät (satojen ihmisten tiimi), näyttelijät, kuvauspaikat ja -luvat, puvustus ja maskeeraus, yöpymiset, ruoat, kuljetukset, editointi, musiikki… Lisäksi elokuvan levittäminen (teatterit, suoratoistopalvelut sekä DVD:t), markkinointi ja kaikenlainen pr-työ saattavat viedä budjetista suuren osan. Kirjoittajan onkin hyvä käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen analysoida, kuinka paljon rahaa olisi itse valmis laittamaan omaan tekstiinsä.

Käsikirjoittajan kannattaa ottaa huomioon rajoittuva budjetti jo kirjoitusvaiheessa. Suuria taka-ajokohtauksia, joissa arvoautot räjähtelevät, ei välttämättä ole varaa tehdä. Siksi onkin jo käsikirjoitusvaiheessa oleellista miettiä kuvaus- ja tapahtumapaikkoja.

Kiinnostavana tietoiskuna voin kertoa, että Suomen kallein elokuva on Big Game (Jalmari Helander, 2014) 8,5 miljoonan budjetilla (jos jätetään laskuista tänä vuonna ilmestynyt animaatio Angry Birds 65 miljoonan euron budjetillaan, MTV3). 8,5 miljoonaa vastaa Hollywoodissa pieni budjettista indie-elokuvaa (Koponen, YLE ja Neale, Hybable). Tavallisesti Suomessa nähtävät elokuvat noudattavat n. 1 miljoonan euron budjettia (Elokuvauutiset)

Kuinka kirjoittaa hyvä elokuvakäsikirjoitus?

Hyväksi elokuvakäsikirjoittajaksi ei ole oikotietä, niin kuin ei ole kirjoittajaksikaan. Elokuvia kannattaa katsoa tarkasti – ei vain viihdemielessä – ja punnita erilaisia ratkaisuja, miksi ne on tehty ja miltä ne näyttäisivät käsikirjoituksessa. Kuva kuvalta ja kohtaus kohtaukselta analysointi auttaa kehittymään ja näkemään kuinka elokuvan kieli toimii.

Hyviä esimerkkejä laadukkaista elokuvista ja TV-sarjoista ovat mm. American Beauty (Sam Mendes, 2000), The Ice Storm (Ang Lee, 1997), Pulp Fiction (Quentin Tarantino, 1994) sekä  Yle Teemallakin juuri esitetty HBO:n minisarja Olive Kitteridge (2014). 

Käsikirjoittajan kannattaa seurata mm. kuinka henkilöhahmot kasvavat tarinan edetessä, mitä he tekevät ja miksi, miten kohtauksista toiseen siirrytään luontevasti, onko jokaisella henkilöhahmolla oma luonnollinen tapa puhua, mitä katsojan annetaan ymmärtää missäkin vaiheessa juonta ja miten odotukset käännetään.

Lisäksi käsikirjoittajan kannattaa miettiä visuaalisia sekä symbolisia asioita, kuten ruusunterälehdet American Beautyssä ja jää-elementtinä The Ice Stormissa. Jos kamera vie katsojan lähikuvan avulla näkemään esinettä pöydällä, esine on mitä todennäköisemmin juonen kannalta tärkeä. Yksityiskohtia kannattaa myös painaa mieleen.

Mielestäni paras neuvo hyvän elokuvakäsikirjoituksen luomiseen on, että kirjoita sellainen elokuva, jonka haluaisit itse nähdä. Millaisia elementtejä siinä olisi, minkälainen päähenkilö ja tapahtumapaikat? Mitä genreä elokuvasi edustaisi?

Kuinka aloittaa elokuvakäsikirjoituksen kirjoittaminen?

Ei kannatta haukata liian suurta palaa yrittämällä kirjoittaa heti kokoillan elokuva. Suosittelen lyhytelokuvien kirjoittamista ja oman kirjoittamisen hiomista, jotta käsikirjoittamiseen liittyvät standardit tulevat tutuksi ja elokuvan kieli alkaa sujua.

Amerikka on käsikirjoituskilpailujen luvattu maa ja mm. Filmfreeway-sivustolla on koottuna monia kilpailuja, minkä kautta voi lähettää myös oman lyhytelokuvakäsikirjoituksen kilpailuun.

Internetistä löytyy valtavasti elokuvakäsikirjoituksia jo valmistuneista elokuvista, mitä kannattaa lukea alusta loppuun. Suosittelen kaikenlaisten käsikirjoitusten lukemista; hyvien ja huonojen. Lisäksi erilaisista elokuvakäsikirjoittamisen oppaista voi saada tukea.

Listasin vinkki-linkkeihin muutaman hyödyllisen opuksen, joita olen itse käyttänyt.

Kirjoittamisen iloa!

 

Vinkki-linkit:

FilmFreeway (elokuva- ja TV-käsikirjoituskilpailuja)

Yksityiskohtaiset ohjeet elokuvakäsikirjoituksen formaatista: http://oppimateriaali.wikidot.com/elokuvakasikirjoituksen-formaatti

Celts (ILMAINEN elokuva- ja TV-käsikirjoitusohjelma)

Final Draft (edistyneille, elokuva- ja TV-käsikirjoitusohjelma)

Elokuvakäsikirjoittaminen, oppaita:

  • Field, Syd (1979) Screenplay: The Foundations of Screenwriting. New York: Dell Publishing.
  • Goldman, William (1983) Adventures in the Screen Trade: A Personal View of Hollywood. London: Abacus.
  • Keane, Christopher (1998) How to Write a Selling Screenplay. New York: Broadway Books.

 

Lähteet:

’Angry Birds -elokuvalla huima budjetti – toimitusjohtajalla ei paineita menestyksestä’ in MTV3 [online] http://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/angry-birds-elokuvalla-huima-budjetti-toimitusjohtajalla-ei-paineita-menestyksesta/5886378

Aristoteles, (2014) Retoriikka/Runousoppi. Suom. Paavo Hohti ja Päivi Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus.

Creative Writing Now [online] http://www.creative-writing-now.com/screenplay-structure.html

Elokuvauutiset [online] http://www.elokuvauutiset.fi/site/ensi-illat/kotimaiset-2016

Koponen, Jenni-Maarit ’Suomen kallein elokuva Big Game panosti tähtinäytelijään ja ruosteisiin pakastimiin’ 12.9. 2014 YLE [online] http://yle.fi/uutiset/suomen_kallein_elokuva_big_game_panosti_tahtinayttelijaan_ja_ruosteisiin_pakastimiin/7467549

Neatly, Joshua ’20 low budget movies that became massive blockbusters’ 11.2.2014 in Hypable [online] http://www.hypable.com/10-block-buster-movies-with-tiny-budgets/

Sirén, Anna ’Pelle Hermannia pätkitään nopean nykylapsen tarpeisiin’7.3.2013  Yle [online] http://yle.fi/uutiset/pelle_hermannia_patkitaan_nopean_nykylapsen_tarpeisiin/6526676

Sivuraiteilla: Elämäni parhaita oivalluksia

Täytän tänään vuosia. En juhli syntymäpäiviäni enää yhtä innokkaasti kuin lapsena enkä yhtä railakkaasti kuin täysi-ikäisyyden partaalla. Juhliminen on itseasiassa vähän huono sana kuvaamaan syntymäpäivääni.

Onnistuneeseen päivään kuuluu: hyvä aamupala, rakkaat ihmiset ja bonuksena aurinkoinen sää. Tänään on yksi niistä harvoista päivistä, jolloin en kirjoita, vaan annan itselleni vapaapäivän.

Sillä aikaa, kun minä syön aamupalaksi naurettavan suurta kakkupalaa, päätin jättää teidät sivuraiteille, hyvät lukijani, ja jakaa 27 elämäni parasta oivallusta 🙂

  1. Selleri on saatanasta!
  2. Työpöytä on inspiroivin, kun se on hallitussa kaaoksessa.
  3. Elämän parhaita hetkiä ei kannata jakaa sosiaalisessa mediassa.
  4. Kenkien mukavuudesta ei kannata tinkiä!
  5. Kun maailmalle on riittävän avoin, antaa se rajattomasti mahdollisuuksia.
  6. Juusto pelastaa minkä tahansa suolaisen ruoan, jäätelö makean.
  7. Samppanja ei oikeasti maistu edes hyvälle. Prosecco on parempaa ja halvempaa.
  8. 100% villasta tehty villatakki on lämmin eikä ala haista käytössä.
  9. On ok välillä olla tekemättä mitään.
  10. Kirjat – paras tapa sivistää itseään. Toiseksi paras on toiset ihmiset.
  11. Elämä alkaa lukion jälkeen.
  12. Ei ole mitään kamalampaa kuin pitkän esseen kirjoittaminen kuivuneella mainoskynällä tai tylsällä lyijykynällä. En vaihtaisi superohutta viivaa tekevää pilot-tech 0.2mm mustaa geelikynääni mihinkään.
  13. Sipuli – todella aliarvostettu vihannes, mutta sen puuttumisen todella huomaa ruoasta. Hyvät ihmiset, älkää jättäkö sipulia pois, jos se on ohjeessa!
  14. Aina, kun on mahdollista sanoa jotain positiivista, pyrin sanomaan sen ääneen.
  15. Ei ole olemassa typeriä kysymyksiä, vaan typeriä vastauksia.
  16. Mansikoita ei voi syödä liikaa kesän aikana.
  17. Kenkähiki lähtee kahvinpuruilla.
  18. Rescue Remedy – parasta esiintymiskammoiselle!
  19. ”Näytä, älä selitä!”
  20. Reissaaminen repun kanssa tekee vapaammaksi.
  21. Kirja on valmis silloin, kun käsikirjoituksesta ei voi tiivistää enää yhtäkään sanaa pois ja pystyt seisomaan sanojesi takana vuosikymmenienkin jälkeen.
  22. Toisten ihmisten yllättäminen pienillä jutuilla, saa itsenikin iloiseksi.
  23. Nukun parasta unta villasukat jalassa.
  24. Suomalaiset perinneruoat – opiskelijakukkaron pelastus. Kaalilaatikko, makaronilaatikko, keitot yms. ovat oikeasti halpaa, hyvää ja ravitsevaa ruokaa.
  25. Rakkaus muuttaa jatkuvasti muotoaan.
  26. Lenkkeily metsässä puhdistaa kehoa ja mieltä.
  27. Kaikkia tarinoita ei ole vielä kerrottu, vaikka niin väittävät.

Tähän loppuun haluan vielä siteerata loistavaa Oscar Wildea:

”Be yourself; everyone else is already taken.”

Over and out, for now.