Elokuvia kirjoittamisesta ja kirjailijoista

Viikon virratessa loppua kohden ajattelin jakaa muutaman hyvän elokuvatärpin, sillä televisiosta tuskin tulee tänäkään viikonloppuna mitään katsomisen arvoista. Elokuville yhteistä tietysti on se, että jokainen liittyy niistä jollain tavalla kirjoittamiseen.

Seuraavassa siis sekalaisessa järjestyksessä otos eräitä suosikkielokuviani luovan kirjoittamisen saralta.

Barton Fink (Ethan and Joe Cohen, 1991)

Komedia

Cohenin veljesten elokuvissa musta huumori näyttäytyy vahvana elementtinä ja elokuvissa on yleensä kaipaamaani syvyyttä. Barton Fink:ssä korostuu Cohenin veljesten omaleimainen tapa kuvata arkipäivän asiat etäännyttäen.

Elokuvakäsikirjoittaja Barton Fink (John Turturro) sulkeutuu rähjäiseen motelliin aikeinaan kirjoittaa rauhassa elokuvakäsikirjoitustaan. Jatkuvat häiriöt ja pahamaineinen writer’s block nostavat päätään eikä kirjoittaja ole saada käsikirjoitustaan valmiiksi. Surrealistiset kohtaukset ovat tosinaan kuin hallusinaatioita.

Midnight in Paris (Woody Allen, 2011)

Draama / komedia

Woody Allenin Eurooppaan sijoittuvassa elokuvien sarjassa kohteena on tällä kertaa kirjoittajan Pariisi. Gil (Owen Wilson) on käsikirjoittaja, joka kamppailee seuraavan tekstinsä kanssa. Hän on tullut kihlattunsa Inezin (Rachel McAdams) perheen luokse ja ajautuu menneen ajan Pariisiin, jossa hän tutustuu mm. Hemingwayhin.

Midnight in Paris on (tietysti) yltiöromanttinen, mutta myös yllättävä ja hauska. Parasta elokuvassa on se, että Pariisin kadut näyttäytyvät pääosassa symbolisten nähtävyyksien sijaan ja jo poisnukkuneille suurille taiteilijoille annetaan hetkeksi ääni.

Kill Your Darlings (John Krokidas, 2013)

Draama / elämänkerralinen / komedia

Kill Your Darlings kertoo beat-sukupolven synnystä, rakkaudesta runoihin ja stereotypisestä runoilijapoikien hulttioelämästä. Akateemiset kirjallisuusopiskelijat protestoivat metristä runomittaa vastaan luomalla vapaan mitan runoja. Tapahtuu elokuvassa murhakin sekä nähdään hieman poikarakkautta. Elokuva on kaikinpuolin viihdyttävä pätkä runoihin intohimoisesti suhtautuville. Pääosissa: Daniel Radcliffe ja Dane DeHaan.

Dead Poets Society (Peter Weir, 1989)

Draama

Olisi suoranainen oikeusmurha, jos en mainitsisi Dead Poets Society -elokuvaa (Kuolleiden runoilijoiden kerho). Kirjallisuuden professori  (Robin Williams) innostaa kurittomat poikakoulun oppilaat runoilemaan ja perustamaan salaisen runoilijoiden kerhon.

The End of the Tour (James Ponsoldt, 2015)

Draama / elämänkerrallinen / komedia

Koskettava ja tositarinaan perustuva elokuva kertoo kirjailija David Foster Wallacen (mm. Infinite Jest )sekä toimittaja David Lipskyn kohtaamisesta, jonka aikana Lipsky tekee perinpohjaisen haastattelun Wallacen kanssa. Elokuva tulee lähelle katsojaa eikä yritä keinotella, vaan pysyy rehellisenä. Jason Segal (mm. HIMYM) ja Jesse Eisenberg (mm. The Social Network) tekevät kummatkin loistavan roolisuorituksen. Elokuva jättää katsojan pohtimaan omaa olemassaoloa ja varoituksena voin mainita, että nenäliina on hyvä ottaa lähietäisyydelle ennen elokuvan loppua.

Nautinnollista elokuvien katselua sekä mukavaa viikonloppua! 🙂

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää elokuvakäsikirjoittamisesta

Elokuvakäsikirjoittaminen eroaa vahvasti kaunokirjallisuudesta ja siihen pätee eri lainalaisuudet. Niin muoto kuin sisältökin on tarkkaan rajattu elokuva- ja TV-maailman sisällä ja kirjoittajan täytyy osata kunnioittaa standardeja, mutta silti luoda tuoreita ja innovatiivisia ideoita.

Käsikirjoituksen muoto: perusteet

Elokuvakäsikirjoituksella on vahvasti elokuvateollisuudessa standardoitu muoto.Yksi liuska käsikirjoituksessa vastaa noin yhtä minuuttia elokuvassa – eli 1 liuska = 1 minuutti. Ihanteellinen elokuvakäsikirjoitus on pituudeltaan 90 minuuttia (Hollywood-standardi) ja sen ylittävät sivut on oltava perusteltuja.

Elokuvakäsikirjoituksessa on yleisesti nähtävissä kolme näytöstä, jotka myös noudattavat Aristoteleen draamankaaren kolmijakoa: alku, keskikohta ja loppu (Aristoteles, Runousoppi).

Jokaisessa näytöksessä on kohtauksia. Kokoillan elokuvakäsikirjoituksessa on n. 50-70 kohtausta (Creative Writing Now), ja jokainen kohtaus voidaan jakaa lähtökohtaisesti kahdesta viiteen rakenteelliseen osa-alueeseen: mm. kohtausotsikko, kohtauksen kuvaus, henkilöhahmojen kuvaus, toiminta ja dialogi. Käsikirjoituksessa lähtökohtaisesti kuvaus, toiminta ja dialogi vuorottelevat, ja niiden avulla on mahdollista luoda sujuvaa kerrontaa.

Elokuvakäsikirjoituksen formaatti on ytimekkäästi selitetty täällä, joten en mene sen enempää yksityiskohtiin.

Elokuvan kieli vs kirjoitettu kieli

Elokuva on audiovisuaalinen media, joten kirjoittamisen keinot eroavat olennaisesti kaunokirjallisuudesta. Kirjoittajan on hyvä muistaa, että vaikka elokuvakäsikirjoitus valmistuukin, ei käsikirjoitus itsessään ole koskaan valmis teos. Elokuvakäsikirjoitus on kuin ohjaajan ohjekirja, jonka avulla teos, elokuva, valmistuu.

Näytä, älä selitä!

Koska lopputuote on puhtaasti visuaalinen, on tärkeää, että kirjoittaja tuntee hyvin elokuvan kielen. Tarkoitan, että kirjoittajan täytyy oppia ajatelemaan kuin kamera. Käsikirjoittajan tehtävänä on luoda selkeä mielikuva elokuvasta ohjaajalle, joka puolestaan luo visuaalisen kuvan katsojalle. Näytä, älä selitä! pätee elokuvakäsikirjoituksessa paremmin kuin hyvin: elokuvakäsikirjoituksen lukijan on nähtävä tapahtumat mahdollisimman elävästi lukiessaan käsikirjoitusta.

Kirjoittajalle ei ole pahitteeksi opetella kuvakokoja ja -kulmia tai tutustua elokuvan historiaan, sillä kirjoittajan täytyy ajatella kuin kamera, ja tietää mitä on tehty aikaisemmin ja miksi.

Kohtaukset vaihtuvat elokuvassa tiheästi ja TV-sarjoissa vielä nopeammin kuin esim. kohtaukset romaanissa. Laske huviksesi kuinka monta kohtausta on vaikka 5 minuutissa elokuvaa tai fiktiivistä tv-sarjaa. Nykyään ihmiset tarvitsevat nopeampia leikkauksia, joten käsikirjoittajan on otettava huomioon tempo kirjottaessaan käsikirjoitusta. Esim. Pelle Hermanni -ohjelma joutui 2010-luvulla uudelleen editointipöydälle, jotta jaksot  olisivat  nopeatempoisempia ja nykylapselle mielekkäämpiä seurata (Sirén, YLE). Tietysti on poikkeuksia, jotka suuntautuvat enemmän taide-elokuvien puolelle. Taide-elokuvien kerronta voi erota radikaalisti klassisesta Hollywoodista, kuten Aki Kaurismäen äärimmäisen minimalistiset elokuvat.

Käsikirjoituksesta elokuvaksi

Ensimmäiset 10 minuuttia ovat elokuvan tärkeimmät minuutit. Sen aikana tuotantoyhtiön edustaja päättää kannattaako käsikirjoitukseen laittaa rahaa ja tehdä siitä elokuva. Katsoja päättää ensimmäisten 10 minuutin aikana, että katsooko hän mieluummin elokuvaa vai kääntääkö hän kanavaa Paratiisihotellille.

Elokuvan tekeminen on kallista puuhaa. Elokuvan tekemisessä maksaa tuotanto mm. kalusto, tekijät (satojen ihmisten tiimi), näyttelijät, kuvauspaikat ja -luvat, puvustus ja maskeeraus, yöpymiset, ruoat, kuljetukset, editointi, musiikki… Lisäksi elokuvan levittäminen (teatterit, suoratoistopalvelut sekä DVD:t), markkinointi ja kaikenlainen pr-työ saattavat viedä budjetista suuren osan. Kirjoittajan onkin hyvä käsikirjoituksen valmistumisen jälkeen analysoida, kuinka paljon rahaa olisi itse valmis laittamaan omaan tekstiinsä.

Käsikirjoittajan kannattaa ottaa huomioon rajoittuva budjetti jo kirjoitusvaiheessa. Suuria taka-ajokohtauksia, joissa arvoautot räjähtelevät, ei välttämättä ole varaa tehdä. Siksi onkin jo käsikirjoitusvaiheessa oleellista miettiä kuvaus- ja tapahtumapaikkoja.

Kiinnostavana tietoiskuna voin kertoa, että Suomen kallein elokuva on Big Game (Jalmari Helander, 2014) 8,5 miljoonan budjetilla (jos jätetään laskuista tänä vuonna ilmestynyt animaatio Angry Birds 65 miljoonan euron budjetillaan, MTV3). 8,5 miljoonaa vastaa Hollywoodissa pieni budjettista indie-elokuvaa (Koponen, YLE ja Neale, Hybable). Tavallisesti Suomessa nähtävät elokuvat noudattavat n. 1 miljoonan euron budjettia (Elokuvauutiset)

Kuinka kirjoittaa hyvä elokuvakäsikirjoitus?

Hyväksi elokuvakäsikirjoittajaksi ei ole oikotietä, niin kuin ei ole kirjoittajaksikaan. Elokuvia kannattaa katsoa tarkasti – ei vain viihdemielessä – ja punnita erilaisia ratkaisuja, miksi ne on tehty ja miltä ne näyttäisivät käsikirjoituksessa. Kuva kuvalta ja kohtaus kohtaukselta analysointi auttaa kehittymään ja näkemään kuinka elokuvan kieli toimii.

Hyviä esimerkkejä laadukkaista elokuvista ja TV-sarjoista ovat mm. American Beauty (Sam Mendes, 2000), The Ice Storm (Ang Lee, 1997), Pulp Fiction (Quentin Tarantino, 1994) sekä  Yle Teemallakin juuri esitetty HBO:n minisarja Olive Kitteridge (2014). 

Käsikirjoittajan kannattaa seurata mm. kuinka henkilöhahmot kasvavat tarinan edetessä, mitä he tekevät ja miksi, miten kohtauksista toiseen siirrytään luontevasti, onko jokaisella henkilöhahmolla oma luonnollinen tapa puhua, mitä katsojan annetaan ymmärtää missäkin vaiheessa juonta ja miten odotukset käännetään.

Lisäksi käsikirjoittajan kannattaa miettiä visuaalisia sekä symbolisia asioita, kuten ruusunterälehdet American Beautyssä ja jää-elementtinä The Ice Stormissa. Jos kamera vie katsojan lähikuvan avulla näkemään esinettä pöydällä, esine on mitä todennäköisemmin juonen kannalta tärkeä. Yksityiskohtia kannattaa myös painaa mieleen.

Mielestäni paras neuvo hyvän elokuvakäsikirjoituksen luomiseen on, että kirjoita sellainen elokuva, jonka haluaisit itse nähdä. Millaisia elementtejä siinä olisi, minkälainen päähenkilö ja tapahtumapaikat? Mitä genreä elokuvasi edustaisi?

Kuinka aloittaa elokuvakäsikirjoituksen kirjoittaminen?

Ei kannatta haukata liian suurta palaa yrittämällä kirjoittaa heti kokoillan elokuva. Suosittelen lyhytelokuvien kirjoittamista ja oman kirjoittamisen hiomista, jotta käsikirjoittamiseen liittyvät standardit tulevat tutuksi ja elokuvan kieli alkaa sujua.

Amerikka on käsikirjoituskilpailujen luvattu maa ja mm. Filmfreeway-sivustolla on koottuna monia kilpailuja, minkä kautta voi lähettää myös oman lyhytelokuvakäsikirjoituksen kilpailuun.

Internetistä löytyy valtavasti elokuvakäsikirjoituksia jo valmistuneista elokuvista, mitä kannattaa lukea alusta loppuun. Suosittelen kaikenlaisten käsikirjoitusten lukemista; hyvien ja huonojen. Lisäksi erilaisista elokuvakäsikirjoittamisen oppaista voi saada tukea.

Listasin vinkki-linkkeihin muutaman hyödyllisen opuksen, joita olen itse käyttänyt.

Kirjoittamisen iloa!

 

Vinkki-linkit:

FilmFreeway (elokuva- ja TV-käsikirjoituskilpailuja)

Yksityiskohtaiset ohjeet elokuvakäsikirjoituksen formaatista: http://oppimateriaali.wikidot.com/elokuvakasikirjoituksen-formaatti

Celts (ILMAINEN elokuva- ja TV-käsikirjoitusohjelma)

Final Draft (edistyneille, elokuva- ja TV-käsikirjoitusohjelma)

Elokuvakäsikirjoittaminen, oppaita:

  • Field, Syd (1979) Screenplay: The Foundations of Screenwriting. New York: Dell Publishing.
  • Goldman, William (1983) Adventures in the Screen Trade: A Personal View of Hollywood. London: Abacus.
  • Keane, Christopher (1998) How to Write a Selling Screenplay. New York: Broadway Books.

 

Lähteet:

’Angry Birds -elokuvalla huima budjetti – toimitusjohtajalla ei paineita menestyksestä’ in MTV3 [online] http://www.mtv.fi/viihde/elokuvat/artikkeli/angry-birds-elokuvalla-huima-budjetti-toimitusjohtajalla-ei-paineita-menestyksesta/5886378

Aristoteles, (2014) Retoriikka/Runousoppi. Suom. Paavo Hohti ja Päivi Myllykoski. Helsinki: Gaudeamus.

Creative Writing Now [online] http://www.creative-writing-now.com/screenplay-structure.html

Elokuvauutiset [online] http://www.elokuvauutiset.fi/site/ensi-illat/kotimaiset-2016

Koponen, Jenni-Maarit ’Suomen kallein elokuva Big Game panosti tähtinäytelijään ja ruosteisiin pakastimiin’ 12.9. 2014 YLE [online] http://yle.fi/uutiset/suomen_kallein_elokuva_big_game_panosti_tahtinayttelijaan_ja_ruosteisiin_pakastimiin/7467549

Neatly, Joshua ’20 low budget movies that became massive blockbusters’ 11.2.2014 in Hypable [online] http://www.hypable.com/10-block-buster-movies-with-tiny-budgets/

Sirén, Anna ’Pelle Hermannia pätkitään nopean nykylapsen tarpeisiin’7.3.2013  Yle [online] http://yle.fi/uutiset/pelle_hermannia_patkitaan_nopean_nykylapsen_tarpeisiin/6526676

Sivuraiteilla: Elämäni parhaita oivalluksia

Täytän tänään vuosia. En juhli syntymäpäiviäni enää yhtä innokkaasti kuin lapsena enkä yhtä railakkaasti kuin täysi-ikäisyyden partaalla. Juhliminen on itseasiassa vähän huono sana kuvaamaan syntymäpäivääni.

Onnistuneeseen päivään kuuluu: hyvä aamupala, rakkaat ihmiset ja bonuksena aurinkoinen sää. Tänään on yksi niistä harvoista päivistä, jolloin en kirjoita, vaan annan itselleni vapaapäivän.

Sillä aikaa, kun minä syön aamupalaksi naurettavan suurta kakkupalaa, päätin jättää teidät sivuraiteille, hyvät lukijani, ja jakaa 27 elämäni parasta oivallusta 🙂

  1. Selleri on saatanasta!
  2. Työpöytä on inspiroivin, kun se on hallitussa kaaoksessa.
  3. Elämän parhaita hetkiä ei kannata jakaa sosiaalisessa mediassa.
  4. Kenkien mukavuudesta ei kannata tinkiä!
  5. Kun maailmalle on riittävän avoin, antaa se rajattomasti mahdollisuuksia.
  6. Juusto pelastaa minkä tahansa suolaisen ruoan, jäätelö makean.
  7. Samppanja ei oikeasti maistu edes hyvälle. Prosecco on parempaa ja halvempaa.
  8. 100% villasta tehty villatakki on lämmin eikä ala haista käytössä.
  9. On ok välillä olla tekemättä mitään.
  10. Kirjat – paras tapa sivistää itseään. Toiseksi paras on toiset ihmiset.
  11. Elämä alkaa lukion jälkeen.
  12. Ei ole mitään kamalampaa kuin pitkän esseen kirjoittaminen kuivuneella mainoskynällä tai tylsällä lyijykynällä. En vaihtaisi superohutta viivaa tekevää pilot-tech 0.2mm mustaa geelikynääni mihinkään.
  13. Sipuli – todella aliarvostettu vihannes, mutta sen puuttumisen todella huomaa ruoasta. Hyvät ihmiset, älkää jättäkö sipulia pois, jos se on ohjeessa!
  14. Aina, kun on mahdollista sanoa jotain positiivista, pyrin sanomaan sen ääneen.
  15. Ei ole olemassa typeriä kysymyksiä, vaan typeriä vastauksia.
  16. Mansikoita ei voi syödä liikaa kesän aikana.
  17. Kenkähiki lähtee kahvinpuruilla.
  18. Rescue Remedy – parasta esiintymiskammoiselle!
  19. ”Näytä, älä selitä!”
  20. Reissaaminen repun kanssa tekee vapaammaksi.
  21. Kirja on valmis silloin, kun käsikirjoituksesta ei voi tiivistää enää yhtäkään sanaa pois ja pystyt seisomaan sanojesi takana vuosikymmenienkin jälkeen.
  22. Toisten ihmisten yllättäminen pienillä jutuilla, saa itsenikin iloiseksi.
  23. Nukun parasta unta villasukat jalassa.
  24. Suomalaiset perinneruoat – opiskelijakukkaron pelastus. Kaalilaatikko, makaronilaatikko, keitot yms. ovat oikeasti halpaa, hyvää ja ravitsevaa ruokaa.
  25. Rakkaus muuttaa jatkuvasti muotoaan.
  26. Lenkkeily metsässä puhdistaa kehoa ja mieltä.
  27. Kaikkia tarinoita ei ole vielä kerrottu, vaikka niin väittävät.

Tähän loppuun haluan vielä siteerata loistavaa Oscar Wildea:

”Be yourself; everyone else is already taken.”

Over and out, for now.

Pari sanaa omakustanteista

Omakustanteista puhutaan paljon, mutta silti ne harvoin läpäisevät kiinnostavuuden kuoren. Harva voi sanoa lukeneensa omakustannettua kirjaa, vielä harvempi hyvää omakustannetta. Mitä sanoisit, jos kertoisin Virginia Woolfin ja Mark Twainin julkaisseen teoksiaan ensin omakustanteina?

On kulunut vuosi siitä, kun Henkäyksiä (2015) esikoisteokseni ilmeystyi ja voitti Möllärimestari-palkinnon. Saatan ampua itseäni jalkaan kirjoittamalla avoimesti ajatuksiani ja kokemuksiani omakustanteen tekemisestä sekä kustannusmaailmasta yleensä, mutta uskon rakentavaan dialogiin ja toivon kirjoituksesta olevan apua muille.

Omakustanne ei ole uusi ilmiö

Siinä se on edessä – kirja. Kirjan kannessa lukee teoksen nimi ja kirjoittajan nimi, mutta kustantaja puuttuu. Moni kokee kolmannen tahon läsnäolon välttämättömäksi laadun takeeksi eikä tällöin anna kirjoittajalle edes mahdollisuutta. Omakustanteita on kuitenkin ollut olemassa jo pitkään, mutta kustantamot ovat ottaneet ajan saatossa hallitsevan aseman kirjallisena instituutiona, joka säätelee mitä kirjoja markkinoille ilmestyy ja mitä me luemme.

Omakustanne ei kuitenkaan ole mikään uusi ilmiö. Twainin ja Woolfin ohella mm. T.S. Elliot, Beatrix Potter sekä Margaret Atwood julkaisivat teoksiaan ensin omakustanteina (Lähde: Self-publishing seminars). Moni edellä mainituista kirjoittajista oli teoksillaan mukana luomassa kirjallisuuteen uusia muotoja, kuten Virginia Woolf modernismin ja feministisen kirjallisuuden saralla. Suomalaisista kirjoittajista ainakin Juha Vuorinen kustantaa itse ’Juoppohullun Päiväkirja’ –kirjasarjaansa Diktaattori-kustantamonsa kautta (Lähde: Diktaattori Oy).

Kustantaminen on bisnes

Kirjoittajat ja lukijat välillä unohtavat, että mitä ne kustantamot oikein ovat. Kustantamot ovat ensisijaisesti yrityksiä, jotka painavat kirjoiksi tekstejä, joista uskovat saavansa voittoa. Poikkeuksena on runot, joiden julkaiseminen on pikemminkin kulttuuriteko.

Vain 1% kaikista kustantamoihin lähetetyistä teksteistä tulee kustannetuiksi (Karila, HS 20.6.2015). Eli 99% teksteistä jää rannalle ruikuttamaan. Tekeekö se tekstistä huonon? Ei. Se vain tarkoittaa sitä, että kustantamon tulevassa kirjaluettelossa saattaa olla samankaltainen tarina jo kirjoitettuna, tekstin ei uskota myyvän tarpeeksi, teksti ei ole vielä tarpeeksi valmis tai yksinkertaisesti kustantamoiden budjetit antavat kustantaa vain X-määrän tekstejä vuosittain eikä kaikkia voi valita.

Vaikka WSOY:n kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlsson vakuuttaa, että helmet löytyvät tuhansien käsikirjoitusten joukosta nopeasti silmäilemällä (Simola, Studio55 23.05.2013), uskallan väittää, että hylkäyksen saaneissa kirjoittajissa voi olla potentiaalisia lahjakkuuksia. Kuuluisampana esimerkkinä J.K. Rowling, jonka Harry Potter-kirjasarja keräsi paljon hylkäyksiä ennen menestystä, mutta myös menestyksen jälkeen hänen pseudonyyminsä Robert Galbraith sai murskahylkäyksiä (Flood, The Guardian 24.03.2015).

Kustantamoilla on valtaa. Kaksi kustannettua kirjaa kirjoittanut voi hakea Kirjailijaliiton jäsenyyttä – eli kustannettu kirjoittaja saa tituleerata itseään kirjailijaksi (Lähde: Kirjailijaliitto). Kustantamoiden listoilla olevat saavat kirjansa jokaiseen Suomen kolkkaan sekä voittavat useimmiten kaikki kirjallisuuspalkinnot. Kustannetut teokset yleensä arvostellaan ja ne saavat palstatilaa arvostetuissa sanomalehdissä. Lisäksi kustannetuista kirjoittajista tehdään paljon mm. henkilöhaastatteluja.

Eli kustannettu kirjoittaja tavoittaa kaikki.

Miksi minä tein omakustanteen?

Suurin syy siihen, että esikoiseni Henkäyksiä ilmestyi omakustanteena oli turhautuminen. Turhautuminen sekä valmiina olevaan tekstiin, että koko kustannussysteemiin. Kirjoittajana halusin päästä eteenpäin seuraavaan tekstiin, kehittyä ja haastaa itseni kirjoittajana sekä pohtia uusia näkökulmia ja tarinoita. Halusin jättää ensimmäinen teoksen vihdoin viiden vuoden jälkeen taakse ja edetä seuraavaan.

Tein ehkä vähän tyhmästi lähettäessäni käsikirjoitusta eteenpäin kustantamoille. Lähetin sen ainoastaan kaikkein suurimmille ja tunnetuimmille kustantamoille. Niille, jotka saavat muutenkin valtavasti käsikirjoituksia päivittäin ja joita harvemmin edes luetaan. En siis käynyt kaikkia kustantamoita systemaattisesti läpi, vaan lähetin käsikirjoituksen ehkä n. viidelle toimijalle.

Olisin voinut lähettää käsikirjoituksen muillekin, mutta en halunnut odottaa enää vuottakaan. En tiedä, mitä muut kustantajat olisivat käsikirjoituksestani sanoneet, se jää ikuiseksi arvoitukseksi. Halusin kirjoittaa kirjan ihmisille, joten halusin heillä olevan edes pieni mahdollisuus löytää kirjoittamani sanat. Lisäksi huomasin samana keväänä Kalle Päätalo Instituutin järjestämän Möllärimestari-kilpailun omakustanteille ja päätin osallistua.

Omakustanteen tekeminen ja hyödyt

Omakustanteen tekeminen on nykyään Internetin aikakautena taloudellisesti lähes riskitöntä toimintaa, kun kirjoittajan ei tarvitse ostaa omaa kirjaansa satoja kappaleita ja varastoida niitä sitten olohuoneeseensa. Siksi minäkin uskalsin lähes varattomana opiskelijana lähteä sitä toteuttamaan. Mm. Amazon, BoD ja Type and Tell tarjoavat omakustantajalle kiinnostavia pakettiratkaisuja edullisesti.

Mitätön budjetti sekä ammattitaidon puute näkyvät tietysti oman esikoiseni lopputuloksessa. Kirjoittajaa auttaa, jos tuntee mielettömän graafisen suunnittelijan tai aloittelevan kustannustoimittajan.

Lukijat harvoin kirjaa lukiessaan miettivät kuinka paljon tunteja ja monien eri alojen ihmisten työpanoksia teksti vaatii tullakseen kirjaksi. Kustannetun kirjan parissa työskentelevät mm. kirjoittaja, kustannustoimittaja, kuvittaja, taittaja, tiedottaja, sekä markkinointi -ja myyntiyksikkö. Omakustantaja on all-in-one.

Omakustanne on kirjoittajan julkiset ensiaskeleet kirjoittajana: kirjoittaja tekee kaiken itse. Kun kirja on ulkona, kirjoittaja ei voi keskittyä 100% seuraavaan kirjaan, vaan hänen täytyy markkinoida, myydä ja tiedottaa kaikkeen kirjaansa liittyvästä itse.

Omakustanne merkitsee kuitenkin kirjoittajalle vapautta ja suurempia rojalteja kustannettuun kirjoittajaan verrattuna. Omakustantaja omistaa (pääsääntöisesti) itse käsikirjoituksensa oikeudet, kun kustannetun kirjoittajan teoksen oikeudet omistaa kustantaja. Omakustantaja saa itse päättää kirjansa hinnan – eli kuinka paljon hän yhdestä myydystä kirjasta ansaitsee.

Entä se markkinointi?

Kirjoittajan sisällä asuu harvemmin myyntitykki. Voin rehellisesti myöntää, että en ole juurikaan tehnyt markkinointi tai myymistä. Se ei ole itselleni luontaista eikä minulle ole siihen liittyvää tietotaitoa tai myyntimiehen motivaatiota. Myynnin ja markkinoinnin voi aina ulkoistaa, mutta lähes varattomana opiskelijana se ei ole ollut mahdollisuus.

Möllärimestari-kilpailun voittaminen on tuonut jonkin verran julkisuutta, mutta pysyttelen mieluummin varjoissa kuin paistattelen parrasvaloissa. Suurin markkinointisaavutukseni on kirjani saaminen pääkaupunkiseudun kirjastoihin, jossa sitä on lainattu ahkerasti tammikuusta 2016 asti, sekä Facebook-sivun perustaminen, jonka kautta olen tavoittanut lukijoita.

Summa summarum

Minä kuulun ihmistyyppinä ”aina kannattaa yrittää” -porukkaan. Siksi mielestäni omakustanteen tekeminen kannattaa ennemmin kuin käsikirjoituksen hautaaminen pöytälaatikkoon. Omakustanteen tekeminen on helppoa ja halpaa, siksi maltti on valttia editoinnin ja ulkoasun kanssa.

Ennakkoluulot ovat vahvoja, kun kuka vaan voi tehdä oman kirjan. Omakustanteen (edes palkitun) kirjoittaja ei saa kirjaansa suurimpiin kirjakauppoihin, pääse osalliseksi taiteelliseen työskentelyyn tarkoitettuihin apurahoihin tai oteta kirjoittajapiireissä tosissaan. Se ei silti tarkoita, että omakustannekirjan lukukokemus olisi jotenkin huonompi kuin kustannetun kirjan. Suomi ei ole vielä valmis omakustannekirjailijoille, mutta asenteita muutetaankin tekemällä.

 

Lähteet:

Diktaattori Oy [http://www.diktaattori.fi/kustantamo/]

Flood, A ’JK Rowling says she received ’loads’ of rejections before Harry Potter success’ in The Guardian 24.03.2015 [online] [http://www.theguardian.com/books/2015/mar/24/jk-rowling-tells-fans-twitter-loads-rejections-before-harry-potter-success]

Karila, J ’Haluatko kirjailijaksi? Älä lähetä käsikirjoitusta näin’ Helsingin Sanomat 20.06.2015 [online] [http://www.hs.fi/kulttuuri/a1434679771698]

Kirjailijaliitto [http://www.kirjailijaliitto.fi/liitto/jaseneksi/]

Self-publishing seminars [http://www.selfpublishingseminars.com/famousauthors.htm]

Simola, P ’Kustantamo: Harva teksti valitaan kirjaksi – Helmet kyllä löydetään’ Studio55 23.05.2013 [online] [http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/kustantamo–harva-teksti-valitaan-kirjaksi—helmet-kylla-loydetaan-/133308]

 

Hyödyllisiä linkkejä:

Amazon self-publishing

BoD (Books on Demand) 

Createspace

Möllärimestari-omakustannekilpailu (deadline huhtikuussa)

Type and Tell

Teatterissa: Majakanvartija

Kävin katsomassa Avoimet ovet -teatterin näytelmän Majakanvartija, joka kertoo Tove Janssonin (1914-2001) elämästä sekä kolmen nuoren naisen suhteesta taiteilijaan ja hänen jättämäänsä kultturiperintöön. Virkistävässä ja monipuolisessa näytelmässä käsitellään suuria teemoja: rakkautta, taiteilijuutta ja unelmia, niiden väliin jäävien epävarmuuksien ja pelkojen avulla.

Näytelmä avaa Tove Janssonin mystistä persoonaa kolmen ”Toven” kautta: lapsi-Toven (Anu Koskinen), taiteilija-Toven (Eeva Putro) sekä vanhan-Toven (Ella Pyhättö). Samalla nämä kolme nuorta naista peilaavat omaa elämäänsä, unelmiaan sekä pelkojaan Toven elämän kautta.

Vaikka Tove Janssonista ensimmäiseksi tulee mieleen lähes poikkeuksetta Muumit, Jansson oli taiteilijana paljon enemmän. Monipuolisena taiteilijana hän kirjoitti ja kuvitti lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi sarjakuvia, kirjoitti esseitä, teki kuvataiteita ja maalasi.

Majakanvartija onnistuu yllättämään

Majakanvartija-näytelmää on virkistävää seurata, sillä se sijoittaa katsojan osaksi näytelmää. Elämäkerralliset näytelmät sortuvat usein henkilön ylenpalttiseen jalustalle nostamiseen tai kurjuuden hyperbolaan. Majakanvartija on onnistunut välttämään nämä kuopat peilaamalla nykynaisten maailmaa Toven elettyyn elämään. Dramaturgia on myös hyvin luontevaa näiden kahden eri maailman välillä, vaikka toisen näytöksen nykynaisten ongelmat tukahduttavatkin Janssonin viimeiset sanat.

Ensimmäinen puoliaika on kaikin puolin onnistunut kokonaisuus väitöskaronkan ja taiteilijuuden ytimen pohdinnasta alkaen. Näytelmä soljuu luontevasti ja kevyesti eteenpäin eikä ole väkinäinen, sekava tai tahditon. Näyttelijäntyö saa myös kiitosta ja sitä on ilo seurata. Jokainen näyttelijä loistaa omalla tontillaan ja on vaikeaa nostaa ketään ylitse muiden.

Toinen näytös on synkkyyden melankoliaa ja imaisee ensimmäisen näytöksen elämänilon ja keveyden. Janssonin henkilökuva pienenee ja on vaarassa kadota kokonaan näyttämöltä, sillä aikalaisnaisemme ja heidän ongelmat yhteiskunnassamme vievät kaiken huomion. Kokonaisuudessaan toinen näytös on sekava eikä läheskään yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. Silti katsomosta lähtiessäni oloni on eheä, lempeä ja suopea.

Tove Jansson: ihminen taitelijuuden takana

Samastuin näytelmässä esitettyyn Toven Janssonin ajatukseen taiteilijuudesta, työnteosta ja rakkaudesta. Janssonin elämässä ensiksi tuli työnteko (taiteen tekeminen) ja sitten vasta rakkaus. Oma tila oli tärkeää, jotta pystyi luomaan.

Tunnistan Janssonin tavoin tarpeen luoda ja tehdä taidetta ennen mitään muuta. Vain taidetta tekemällä (minun tapauksessani kirjoittamalla), voin olla kokonainen ja antaa itsestäni muille. Joskus on vaikeaa sanallistaa tarvetta omalle tilalle, jotta toinen ymmärtäisi oikein, eikä ottaisi hylkäyksenä pyyntöä olla hetken yksin.

Toiseksi ymmärrän Janssonin syyllisyyttä. Hän sai paljon lukijapostia eikä kaikki aika riittänyt postiin vastaamiselle, niin kuin hän olisi halunnut, sekä luovalle työlle. Vaikka minun postilaatikkoni ei täytykään lukijapostista, tunnen samanlaista syyllisyyttä yhteydenpidosta lähimpiin ystäviini. Haluaisin lähettämissäni postikortissa sanoa muutakin kuin pikaisia terveisiä, messengerissä kuulumisten sijaan kertoa ja kysyä enemmän kuin ’hyvää kuuluu’ sekä olla enemmän läsnä. Sanoa ja kirjoittaa lauseita, joilla on oikeasti merkitystä eikä sanoa vain jotain, koska niin kuuluu.

Tove Jansson näyttäytyy näytelmässä sekä suurena taiteilijana, että ihmisenä, niin kuin me muutkin. Ihmisenä, joka katsoo omaa menestystään haluttomana olla läsnä, sillä taiteen perusajatus on jäänyt kaupallisuuden jalkoihin.

Majakanvartija on monipuolinen sekä koskettava näytelmä lahjakkaasta naisesta, joka eli niin uskollisena itselleen kuin mahdollista ja hänen jättämästään kulttuuriperinnöstään aikalaisillemme. Lisäksi näytelmä muistuttaa katsojia siitä, että suuren taiteilijan sisällä asui myös ihminen.

Avoimet ovet -teatteri esittää vielä huhtikuun ajan Majakanvartija-näytelmää. Liput ja aikataulut

 

Muuta Tove Janssonista:

Elämänkerta Tove Janssonin elämästä: Karjalainen, T (2014) Tove Jansson: Tee Työtä ja Rakasta. Helsinki: Tammi.

Tove Janssonin taidetta on esillä myös HAM:ssa

Tove Janssonin frescoja on näytillä mm. Kymeenlaaksossa ja Haminassa 

Ateneumin kiertävä Tove Janssonin taidetta esittävä näyttely

Kritiikki – kirosana vai kirjoittajan apuväline

Kritiikki, kritisointi, kriitikko – kaikista sanoista hehkuu negatiivisuus synkkänä. Jotta kirjoittaja voi kasvaa, hän tarvitsee palautetta. Miten palautetta pitää ottaa vastaan, jotta siitä saa kaiken hyödyn irti, ja kuinka vastavuoroisesti antaa kriittistä palautetta toiselle kirjoittajalle?

Kritiikki on arviointia

Me suomalaiset otamme kaiken kritiikin henkilökohtaisena virheiden ja epäonnistumisen mittarina. Aivan kuin kriitikko etsisi suurennuslasilla mahdollisimman paljon virheitä tekstistä. Usein kaikki positiivinen palaute saattaa jäädä parannusehdotusten jalkoihin, eivätkä ne jää mieleen negatiivisuuden alta. Pieni kirjoittajasielu saa mustelmia luovuuteensa ja käpertyy sen seurauksena kuoreensa.

Kritiikki ei alunperin tarkoita mitään negatiivista. Oxford Dictionaryn mukaan kritiikki (critique) tarkoittaa seuraavaa:

”A detailed analysis and assessment of something, especially a literary, philosophical, or political theory…” (Oxford Dictionary)

Eli kritiikki tarkoittaa yksityiskohtaista analyysiä ja arvioimista jostakin. Analyysiä ja arvioimista:  kokonaisvaltaista arvioimista, jättämättä mitään oleellista mainitsematta. Ei siis pelkkää negatiivista epäkohtien bongaamista vaan myös niiden hyvien metaforien, lauseenrakenteiden sekä yksityiskohtien huomioimista.

Erittelen tässä tekstissäni kaksi kritiikin muotoa: valmiin teoksen kritiikin (esim. kulttuurisivuilla ilmestyvän) sekä keskeneräisen tekstin kritiikin. Keskityn jälkimmäiseen, sillä mielestäni se on olennaisempaa kirjoittajan kehittymisen kannalta.

Kritiikin antaminen ja vastaanottaminen

Kaikki kirjoittajakoulutuksessa käyneet tietävät, miten intensiivisestä hetkestä on kyse, kun omasta tekstistä annetaan ensimmäisen kerran palautetta. Tilanne on hyvin herkkä, kun oma tuotos on leikkauspöydällä analysoitavana rustojaan myöden.

Vaikka kritiikki saattaa sattua ja tuntua hyvin henkilökohtaiselta, on oleellista tiedostaa, etenkin tekstin luonnosvaiheessa, että kirjoittaja edistyy juurikin palautteen avulla. Kritiikki ei kohdistu kirjoittajaan, vaan tekstiin, ja kaikkien yhteinen päämäärä on saada tekstistä parempi.

Kritiikin antajalta vaatii taitoa, että hän osaa muodostaa jäsennellyn sekä kirjoittajaa auttavan palautteen. On tärkeää, että kirjoittaja pysyy palautteenannon aikana hiljaa eikä keskeytä palautteenantoa. Kun palaute on annettu, kirjoittaja voi kysyä tarkentavia kysymyksiä.

Muutama vinkki kritiikin antamiseen:

  • Analysoi: tulkitse tekstiä esim. vallitsevia teemoja, henkilöhahmoja tai käsiteltävää aihepiiriä. Puhu ääneen ”itsestäänselvyyksiä”.
  • Arvioi: Kerro, mitkä ovat tekstin vahvuudet ja heikkoudet. Jos et ole lukenut koko tekstiä, arvioi, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä haluaisit tapahtuvaksi.
  • Perustele: Jos pidät jostakin tekstin yksityiskohdasta, teemasta tai henkilöhahmosta, perustele miksi. Jos luettuasi tekstin, joku kohta tökkii pahasti, kerro rehellisesti kirjoittajalle havainnoistasi, mutta perustele miksi et tykännyt siitä. Pelkkä ”tykkäsin tosi paljon” tai ”kohtaus oli huono”, ei auta ketään. Lainaa esimerkkejä suoraan kirjoittajan tekstistä.
  • Esitä vaihtoehtoisia tapoja tehdä jokin asia: onko sinulla parempi ehdotus, miten esim. jokin kohtaus kannattaisi toteuttaa? Jaa se kirjoittajan kanssa.
  • Ehdota taustamateriaalia tekstin ja kirjoittajan tueksi. Tuleeko sinulle mieleen joku toinen teksti, jossa oli samanlaisia teemoja tai elokuva, josta kirjoittajalle voisi olla hyötyä? Esitä taustamateriaalia, josta kirjoittajalle voi olla apua.
  • Hampurilaispalaute: aloita kertomalla positiivisia asioita tekstistä, rakenna keskelle kokonaisvaltaista kritiikkiä perusteluineen, lopeta positiivisella kommentilla.

On tärkeää, että kirjoittaja osaa ottaa kritiikin vastaan, jotta siitä olisi hyötyä. Jos kirjoittaja on ehdoton oman kantansa puolestapuhuja, kritiikki menee hukkaan. Kaikki mielipiteet ja arvioinnit kannattaa kirjoittaa ylös muistiin, vaikka ei itse olisi samaa mieltä niiden kanssa. Muistiinpanoihin on hyvä palata myöhemmin ja yrittää nähdä oma teksti kritiikin antajan silmin.

Kritiikki on monipuolista analyysiä ja arviointia, joka kohdistuu tekstiin ja jonka tarkoituksena on parantaa kirjoittajan tekstiä. Kritiikin antajan ja kirjoittajan välinen yhteistyö toimii silloin, kun kumpikin osaa olla rakentava.

 

Lähteet:

Oxford Dictionary [online] http://www.oxforddictionaries.com/definition/english/critique

Unelmista, kirjoittamisesta ja timanttisista ideoista

Olen pitkään pyöritellyt ajatusta blogin pitämisestä. Ajatus on jäänyt kaikkien kirjoitusprojektien taka-alalle, sillä en ole hallunnut kasata harteilleni lisää tekemistä. Sitä paitsi kirjoittamisesta kirjoittaminen ei kuulosta järjin herkulliselta aiheelta, vaikka kirjoittaminen on ehkä yksi maailman vaikeimpia taitoja, joita tiedän.

Epäilys on yrittänyt estää pelottelemalla ja vähättelemällä minua ihmisenä, kirjoittajana sekä maalailemalla uhkakuvia suoraan linsseihin. Mutta mielestäni elämä on liian lyhyt jossittelulle, joten päätin kokeilla onko tästä polusta tieksi.

Kuka?

Muutama sana siitä, kuka minä olen. Olen helsinkiläinen kirjoittaja ja olen kirjoittanut aina; ensin runoja, myöhemmin pidempiä tekstejä ja käsikirjoituksia. Tieni kirjoittajaksi on ollut kivinen mutta en kadu tähän asti kuljettua reittiä. Olen käynyt (epävirallisen) kirjoittajakoulutuksen, monia luovan kirjoittamisen kursseja sekä perehtynyt kirjallisuuteen. Suurin kirjoittamiseeni liittyvä virstan pylväs tapahtui kesällä 2015, kun omakustanteinen esikoisromaanini Henkäyksiä voitti Möllärimestari-palkinnon. Kesti viisi vuotta kirjoittaa Henkäyksiä ideasta valmiiseen teokseen. Siihen väliin mahtui useampi puoli vuotta odottelua kustantajilta ja muuta elämää. Nykyään kirjoitan seuraavia romaanejani, elokuvakäsikirjoituksia sekä näytelmiä ja toisinaan runoja, jos säe sattuu tulemaan mieleen.

Meillä kaikilla on unelmia mutta harva on valmis todella tavoittelemaan niitä. Olen sitä mieltä, että ainoa ihminen, joka voi tulla omien unelmiensa tielle on minä itse. Omien unelmien seuraaminen ei ole helppoa eikä se tapahdu niin kuin hollywood-elokuvissa. Eikä sen pidäkään. Eivät unelmat muuten olisikaan unelmia. Ehkä siksi haluan jakaa omia mietteitäni kirjoittamisesta ja kirjoittajana olemisesta sekä kannustaa kaikkia kirjoittajia ylittämään omat pelkonsa ja seuraamaan omia unelmiaan. Haluan jakaa niitä kristallinkirkkaita ahaa-ajatuksia, kun asiat loksahtavat paikoilleen –timanttisia ideoita. Ei kenenkään tarvitse hajottaa palapeliä seuraavalle koottavaksi. Miksi sitä ei voi ojentaa valmiiksi täytettynä? Jokaisen kirjoittajan pitää silti itse heijastaa haluamansa tarina palapelipaletille, miksi vaikeuttaa toisen hommaa?

Blogin aloittaminen on uusi taival minulle yhtä lailla kuin teillekin hyvät lukijat. En ole halunnut rajata etukäteen liikaa sisältöä, sillä välillä säännöt on tehty rikottaviksi, mutta keskustelu pyörii lähinnä luovan kirjoittamisen sekä lukemisen ympärillä. Minulla ei ole suuria odotuksia, vaan olen utelias kokeilemaan uutta täysin varauksetta. Päällisin puolin tunnetilat ovat seuraavanlaiset: jännittää, innostaa ja pelottaa – aivan niin kuin kaikki uusi yleensä.

Jos haluat, kerro itsestäsi muutama rivi, niin tutustutaan. Toivon, että viihdyt blogini parissa.