Unelmista, kirjoittamisesta ja timanttisista ideoista

Olen pitkään pyöritellyt ajatusta blogin pitämisestä. Ajatus on jäänyt kaikkien kirjoitusprojektien taka-alalle, sillä en ole hallunnut kasata harteilleni lisää tekemistä. Sitä paitsi kirjoittamisesta kirjoittaminen ei kuulosta järjin herkulliselta aiheelta, vaikka kirjoittaminen on ehkä yksi maailman vaikeimpia taitoja, joita tiedän.

Epäilys on yrittänyt estää pelottelemalla ja vähättelemällä minua ihmisenä, kirjoittajana sekä maalailemalla uhkakuvia suoraan linsseihin. Mutta mielestäni elämä on liian lyhyt jossittelulle, joten päätin kokeilla onko tästä polusta tieksi.

Kuka?

Muutama sana siitä, kuka minä olen. Olen helsinkiläinen kirjoittaja ja olen kirjoittanut aina; ensin runoja, myöhemmin pidempiä tekstejä ja käsikirjoituksia. Tieni kirjoittajaksi on ollut kivinen mutta en kadu tähän asti kuljettua reittiä. Olen käynyt (epävirallisen) kirjoittajakoulutuksen, monia luovan kirjoittamisen kursseja sekä perehtynyt kirjallisuuteen. Suurin kirjoittamiseeni liittyvä virstan pylväs tapahtui kesällä 2015, kun omakustanteinen esikoisromaanini Henkäyksiä voitti Möllärimestari-palkinnon. Kesti viisi vuotta kirjoittaa Henkäyksiä ideasta valmiiseen teokseen. Siihen väliin mahtui useampi puoli vuotta odottelua kustantajilta ja muuta elämää. Nykyään kirjoitan seuraavia romaanejani, elokuvakäsikirjoituksia sekä näytelmiä ja toisinaan runoja, jos säe sattuu tulemaan mieleen.

Meillä kaikilla on unelmia mutta harva on valmis todella tavoittelemaan niitä. Olen sitä mieltä, että ainoa ihminen, joka voi tulla omien unelmiensa tielle on minä itse. Omien unelmien seuraaminen ei ole helppoa eikä se tapahdu niin kuin hollywood-elokuvissa. Eikä sen pidäkään. Eivät unelmat muuten olisikaan unelmia. Ehkä siksi haluan jakaa omia mietteitäni kirjoittamisesta ja kirjoittajana olemisesta sekä kannustaa kaikkia kirjoittajia ylittämään omat pelkonsa ja seuraamaan omia unelmiaan. Haluan jakaa niitä kristallinkirkkaita ahaa-ajatuksia, kun asiat loksahtavat paikoilleen –timanttisia ideoita. Ei kenenkään tarvitse hajottaa palapeliä seuraavalle koottavaksi. Miksi sitä ei voi ojentaa valmiiksi täytettynä? Jokaisen kirjoittajan pitää silti itse heijastaa haluamansa tarina palapelipaletille, miksi vaikeuttaa toisen hommaa?

Blogin aloittaminen on uusi taival minulle yhtä lailla kuin teillekin hyvät lukijat. En ole halunnut rajata etukäteen liikaa sisältöä, sillä välillä säännöt on tehty rikottaviksi, mutta keskustelu pyörii lähinnä luovan kirjoittamisen sekä lukemisen ympärillä. Minulla ei ole suuria odotuksia, vaan olen utelias kokeilemaan uutta täysin varauksetta. Päällisin puolin tunnetilat ovat seuraavanlaiset: jännittää, innostaa ja pelottaa – aivan niin kuin kaikki uusi yleensä.

Jos haluat, kerro itsestäsi muutama rivi, niin tutustutaan. Toivon, että viihdyt blogini parissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s