Otteita päiväkirjasta

brent-gorwin-674995-unsplash

Tulevaan muuttoon orientoituneena, olen aloittanut siivousprojektin. Olen haalinut muistilappuja, tekstipätkiä ja kaikenlaista epämääräistä.

Löysin päiväkirjamaisia merkintöjä kirjoittamisesta, mitä olen rustannut itseäni muistuttamaan. Koska mikään ei ole liian pyhää*, tässä muutama merkintä teille luettavaksi, olkaa hyvä.

*paitsi tekstien nimet ja työnimet 😀

6. huhtikuuta 2015

”En ole kirjoittanut viikkoihin. Elän kerrosvaihetta, jolloin on aika rakentaa itseään ihmisenä ennen kuin voi tarjota lukijoilleen mitään.”

En muista ollenkaan, että olisin kirjoittanut näin. Asuin vielä Lontoossa, mutta tiesin sen tarun pian loppuvan. Lisäksi silloisen poikaystävän kanssa tiet erosivat. Asiassa ei ollut muuta dramatiikkaa kuin sijainti: Australia oli vain kovin kaukana ja viisumi pakotti poikaystävän takaisin kotiin. Olemme edelleen hyviä kamuja ja soittelemme pari kertaa vuodessa.

[ei päivämäärää]

”Jos asioita järkeilee liikaa, ne voi pilata liiallisella analyyttisyydellä. Kaikkiin asioihin ei ole vastauksia.”

Tämä on varmasti ollut käsky itselleni vain relata. En ole siinä kauhean hyvä.

27. huhtikuuta 2016

”Jos tavallinen tallaaja kysyisi minulta, miten elämäni on edistynyt viimeisten kuukausien aikana, joutuisin sanomaan, että se ei ole edistynyt lainkaan. En tullut valituksi dramaturgian maisteriohjelman valintakokeeseen ja sähköpostiini putoilee päivittäin ”kiitos, mutta ei kiitos” -ilmoituksia työpaikoista, joihin olen hakenut. – – Jos taiteilija olisi kysyisi minulta, miten elämäni on edistynyt, vastaisin, että inspiraatio on hellinyt minua viime aikoina. Liuskat täyttyvät itsestään ja minulla on monta projektia etenemässä samanaikaisesti.”

Olin silloin aika paskana, koska näin itseni lukemassa nimenomaan dramaturgiaa ja palaamassa ”kirjoittajakouluun”. Olin aina ajatellut, että aina saa jonkun työpaikan, jos vain hakee aktiivisesti. Aktiivisuus ei riittänyt, kun työpaikkoja ei ollut hakijoihin nähden riittävästi (yhteen paikkaan tuli yli 300 hakemusta!) ja monessa firmassa, johon otin yhteyttä, oli rekrykielto tai ei vain ollut varaa palkata ketään.

Myöhemmin sain tietää, että dramaturgian valintakokeeseen valittiin 2 hakijaa, mutta sinä vuonna maisteriohjelmaan ei päässyt sisälle kukaan, nada. Kaiken lisäksi tilastot kertoivat, että ketään ei oltu hyväksytty edellisenä vuonnakaan. Alakulo vaihtui pian iloon, kun pääsin sen sijaan viestinnän maisteriohjelmaan Helsingin yliopistoon. Lopulta työmarkkinoillakin alkoi hellittää: vuosi myöhemmin työpaikan pystyi valitsemaan.

28. marraskuuta 2016

”Tänään tunsin sen ensimmäistä kertaa [tekstin työnimi] kanssa. Tunteen, että tästä saattaa tulla hyvä, ja että pidän lukemastani. Se tunne on hyvä – tuntuu aivan [sana, josta en saa selvää] alla, keuhkojen välissä. Tunne on lämmin ja pehmeä kuin [sanoja, josta en saa selvää] kosketus, että kaikki tulee menemään hyvin. En tiedä ehdinkö saamaan tekstin ensimmäistä versiota valmiiksi ennen vuoden loppua. Vihaan tätä kynää. Tai kynässä ei ole mitään vikaa, mutta musteessa on: se on punaista!

Ostin punaisia kyniä, kun olivat alennuksessa: huonoin tekemäni päätös ikinä. Tuo teksti, josta kirjoitin, on lepäämässä. Sain ensimmäisen version tehtyä, mutta sen jälkeen päätin vaihtaa aikamuotoa ja henkilöhahmoja, joten paljon muutoksia pitäisi tehdä. Kun on luovakausi menossa, se täytyy hyödyntää tuottamalla uutta tekstiä. Mekaanisia korjauksia voi tehdä toiseen tekstiin silloin, kun tuntee olevansa maailman paskin kirjoittaja.

27. maaliskuuta 2017

”Olen alkanut kerrostaa jälleen tekstiä, mikä tuntuu hyvälle. Metatason, merkityksen ja persoonan luominen tekstiin ovat tunnuksia, jotka kertovat tekstin edistyvän. Näillä main alan pian pitää tekstistäni ja epäillä jonkun muun kirjoittaneen sen.”

Käykö teille koskaan niin, että olette kirjottaneet jotain, ja kun löydätte tekstin myöhemmin, tuntuu teksti jonkun toisen kirjoittamalta? Minulle käy välillä niin, ei usein, mutta joskus.

23. tammikuuta 2018

”Kerro aivan välttämätön tieto, anna lukijan kuvitella loput. Anna hänelle avaimet, hän osaa niillä avata oven. Johdata, näytä tie – lukija osaa seurata polkua yksinkin. Älä luo uutta maailmaa kokonaan, mikään maailma ei ole täydellinen. Ei edes se, jota tällä hetkellä elät.”

Tämä on just sellainen teksti, joka tuntuu itselleni vieraalta. Olenko minä kirjoittanut noin viisaita sanoja?

Kuva: Unsplash

Ollakko vai eikö olla? – olla-verbin käyttö tekstissä

ze-zorzan-57617-unsplash

Kirjoitin vuosi sitten tehokeinoista, joilla voi piristää kerrontaa tai korostaa tekstissä tiettyjä asioita. Yhdeksi kohdaksi nostin lauserakenteen muuttamisen, mikä kuulostaa todella tylsältä ja ankealta, mutta voi parhaimmillaan nostaa tekstin uudelle tasolle. Yksinkertaisimmillaan se voi tarkoittaa olla-verbiä ja sen korvaamista, jotta tekstistä tulisi eheämpää.

Kirjoitan olla-verbistä, sillä törmään ilmiöön todella useasti (olen itsekin sortunut siihen). Olla-verbin täyteisiä lauseita on raskasta lukea, mutta niiden korjaaminen ja korvaaminen on todella helppoa.

Kun aloitin luovaa kirjoittamisen opiskelun, erään kurssin opettaja kiinnitti huomioni olla-verbin käyttöön. En ollut ajatellut tekstiäni niin syvälle kuin olin mielessäni ajatellut. Valtaosa lauseista sisälsi on/ovat –verbin.

Olen lukenut jonkin verran ihmisten tekstejä ja antanut niistä palautetta. Sama olla-verbin vaikutus toistuu niissä usein. Saatat miettiä, että mitä sitten. Annan esimerkin:

Pöydällä on maitotölkki, jonka etiketissä on sanat rasvaton maito. Ikkunassa on keltaiset verhot, joiden läpi aurinko kajastaa. Minulla on häntä ikävä. He ovat pian täällä, mutta minä olen silti yksin.

Esimerkki on todella alkeellinen, mutta huomaatte varmasti pointin: tekstin rytmi pysähtyy joka kerta olla-verbiin. Lauseet ovat hajuttomia, värittömiä ja persoonattomia. Olla-verbin käyttö tällaisenaan tuo mieleen enemminkin raportoinnin kuin kerronnan.

Jonkin asteinen henkinen valaistuminen (sellainen ahaa-ilmiö) tapahtui huomion jälkeen. Se on tavallaan eräs käännekohta kirjoittamisen taipaleellani; niitä ensimmäisiä oivalluksia, mitä kaikkea kielellä voi tehdä ja kuinka tulee tietoiseksi omasta kirjoittamisestaan.

Epäilen, että olla-verbi on vahvistunut suomen kielessä englannin there is/there are -muodon vaikutuksesta. Lisäksi meillä suomalaisilla on taipumus todeta asioita ja sanoa asiat mahdollisimman yksinkertaisesti: pöydällä on maljakko. That’s it: siinä se on, mitäpä sitä enempää jahkailemaan.

Helppoja korjausehdotuksia on useampi: mm. olla-verbin voi korvata toisella verbillä tai vaihtoehtoisesti lausejärjestystä voi muuttaa. Tai sitten voi tehdä molemmat.

Aikaisempi esimerkki taipuu hieman lyyrisemmäksi seuraavilla korjauksilla:

Tölkki rasvatonta maitoa lepää pöydällä. Ikkunaa suojaavat keltaiset verhot, joiden läpi aurinko kajastaa. Ikävöin häntä. Vaikka he saapuvat pian, tunnen yksinäisyyttä.

En väitä, että olla-verbiä ei saisi enää koskaan ikinä missään nimessä käyttää. Rohkaisen katsomaan omaa tekstiä kriittisemmin ja pohtimaan, tarvitseeko jokaista olla-verbiä. Mikäli et hahmoita olla-verbejä itse tekstistäsi, voit hakea niitä Wordin hakutoiminnolla (Windows: ctrl + F  tai Mac: cmd + F), jolloin näet kätevästi kuinka paljon on/ovat –sanoja esiintyy tekstissä. Niitä on aina enemmän kuin luuletkaan.

Itse pyrin välttämään olla-verbiä, jos asian voi sanoa kiinnostavammin. Olla-verbi tekee lauseet välillä tönköiksi toteamuksiksi eikä ota huomioon muita vaihtoehtoja. Se on niin kuin on. Mutta sen ei tarvitse ainoastaan olla niin.

Vuosi 2018: blogi ja kirjoittaminen

Tammikuussa vastassa on karu arki ja ripaus haikeutta. Koko joulukuu on mennyt fiilistelyllä ja suurella hypellä: itsenäisyyspäivä, Lucian päivä, joulun odotus, joulun pyhät ja badam uusi vuosi. Tammikuun alkaessa kaikki loppuu kuin seinään. Tai niin siltä tuntuu hetkittäin.

Blogi on ollut pienellä joulutauolla, mutta nyt on aika kaivautua suklaakääreiden alta uuteen vuoteen sekä takaisin arkeen.

rose-erkul-36990

Jälkisanat vuonna 2018

Blogi tulee todennäköisesti säilymään melko samana koko tulevan vuoden, joten suuria muutoksia ei ole tiedossa. Voitte hengähtää huojennuksesta.

Mitä tulee blogin sisältöön, olen kaavaillut kirjoittavani ainakin seuraavista aiheista vuonna 2018:

  • Vuoden 2017 myydyimmät kirjat
  • Elokuvia kirjoittamisesta ja kirjailijoista osa 2
  • Kiinnostavat kirjailijoiden elämäkerrat
  • Kirjoittamiseen liittyviä vaihtoehtoisia työvälineitä
  • Kustantajien listaus
  • Omakustannepalvelut
  • Luvut kirjassa – miten jakaa tarina lukuihin?
  • Tekstin elävöittäminen osa 2

Mikäli sinulla on mielessä jokin aihe, josta olisit kiinnostunut kuulemaan lisää, voit ehdottaa sitä kirjoittamalla kommentin alle tai laittamalla viestiä Facebook-sivujeni kautta.

oliver-pacas-191069

Henkilökohtaisesti

Keskityn tänä vuonna vain muutamaan projektiin. Luulen, että se on hyvä päätös, sillä minulla on taipumusta hajoilla joka suuntaan enkä ole lopulta täysin tyytyväinen mihinkään lopputulokseen. Kolme projektia kuulostaa paljolta, mutta ne ovat kaikki erilaisia: niin muodoltaan kuin myös eri kirjoittamisen/ideoinnin/taustatutkimuksen vaiheelta.

Tein päätöksen lukea enemmän tänä vuonna. Innostuin lukemaan joululomalla 6 kirjaa (!). Mikä nautinto! Kaikki muka-kiire, sosiaalisen median pöhinä ja pakko-olla-aktiivinen-kaikessa ovat vieneet lukemiselta kaiken ajan. Päätin järjestää lukemiselle enemmän aikaa ihan tavalliseen arkeen. Vaikka olen lukenut vuodessa noin 20 kirjaa, ei se lopulta ole ollut kovin paljon. Olen huomannut vähäisen lukemisen näkyvän toisinaan myös kirjoittamisessani: sanat kuihtuvat mielestä ja sanasto on tylsää.

Viimeinen ja tärkein asia liittyy kirjoittamisen työvälineisiin. Tietokoneella istuminen on helvetin uuvuttavaa. Varsinkin, kun teen töitä lähtökohtaisesti läppärillä. Päätin kokeilla kirjoittaa jälleen käsin, sillä se on todella paljon inspiroivampaa digiaikana (ks. aikaisempi postaus Kirjoita käsin!). Tämän lisäksi päätin testata myös muita työvälineitä, mutta tästä on tulossa oma postauksensa myöhemmin keväällä, vink vink.

Vinkkejä: kirjoittaminen ja lukeminen

Kun vielä muistan, vinkkaan teillekin kiinnostavasta lokakuun HS TEEMA numerosta (5/2017), joka keskittyy kirjoittamiseen. Lehdessä mm. eri alan kirjoittajat jakavat parhaat kirjoitusvinkkinsä, siinä avataan työvaihetta nimeltä editointi, Kjell Westö kertoo kirjan kirjoittamisesta vaihe-vaiheelta ja lehdestä löytyy myös kourallinen aiheita, joista kannattaa nyt kirjoittaa. Lehteä saa lainattua ainakin pääkaupungin kirjastoista painettuna ja ehkä myös diginä.

Toinen kiinnostava asia on vuotuinen Helmet-lukuhaaste. Haaste koostuu 50 Helmetin ennaltamäärätystä kriteeristä, joiden avulla kirjoja tulee lukea. Aikaa on luonnollisesti vuosi. Pidän siitä, että haasteen avulla on mahdollista löytää sellaisia kirjoja, joihin ei ehkä muutoin tarttuisi. Odotan ainakin seuraavia haasteita: 44. Kirja liittyy johonkin peliin sekä 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Ylläolevasta linkistä löytyy myös tulostettava sekä jaettava lukulista.

Kirjoittamisen ja lukemisen iloa! 🙂 

 

Kuvat: Unsplash

Projektisuunnitelma vuodelle 2018 ja uusia tuulia

picseli-6726

Ensiksi haluan pahoitella, että blogiini on tullut mainoksia. Ne ovat itsestäni täysin riippumattomia enkä valitettavasti voi niihin tällä hetkellä vaikuttaa. Koittakaa kestää tai sulkekaa silmänne rullatessanne niiden ohi.

Toiseksi haluan pahoitella, että tapahtumakalenterin joulukuun kohta jäi ammottamaan tyhjyyttään. Tapahtumia ei juurikaan ollut, ja mikäli oli, sain kuulla niistä vasta tapahtumapäivänä, jolloin niiden jakaminen olisi ollut epäreilun myöhäistä.

Vuosi on ollut poikkeuksellisen vilkas kirjoituskilpailujen suhteen. Todella poikkeuksellinen! Ei siis ole mikään ihme, että vuoden loppua kohden on hiljentynyt. Uskon vuoden 2018 tuovan myös uusia kiinnostavia kilpailuja tullessaan, joten kannattaa tarkkailla Kirjoituskilpailuja-sivua.

No, mitä minulle kuuluu?

Oikein hyvää. Sain elämäni ensimmäiset kirjastokorvaukset kirjoittamastani romaanista joulukuussa. Summa ei päätä huimaa, mutta kyllä se mieltä lämmittää kovasti. Mukavaa, että ihmiset ovat lainanneet kirjaani. Investoin tulot pitsaan ja olueen – oli oikein hyvä sijoitus.

Gradu vie oikeastaan kaiken kirjoittamiselle varatun ajan. En ole kirjoittanut projektejani juuri lainkaan, mutta ideoita puskee mieleen sitäkin enemmän. Minulla on sekalainen kokoelma ideoita suttupapereilla, puhelimessa, nenäliinoissa, post-it -lapuissa, sekä muistikirjassa nro 1, 2 ja 3. Onneksi gradu valmistuu toukokuuhun mennessä, joten saan luovuuteni sen jälkeen tehokkaaseen käyttöön.

Teen joka vuosi suunnitelman seuraavan vuoden projekteista. Lähinnä päätän, että mihin keskityn ja millaisella aikataululla. Tavoitteeni ovat usein aivan liian kunnianhimoisia ja optimistisia, mutta tavoitteita on silti kiva vetää itselle.

Työstän vuonna 2018 TV-käsikirjoitusta, jatkan nuorten kirjan kirjoittamista sekä kokeellisen tekstin tekemistä. Teksti on kokeellisen siksi, että en ole lyönyt vielä yhtään kirjainta Wordiin, vaan olen kirjoittanut ainoastaan käsin liuskoja. Lisäksi tekstin muoto ja rakenne pyrkivät haastamaan konventioita. Minulla on aavistus siitä, mitä tekstistä voisi tulla, mutta en halua suunnitella liiaksi. Antaa tekstin viedä.

Vuosi 2018 tulee olemaan muutosten vuosi. Muutosten ei välttämättä tarvitse olla isoja, mutta ne ovat silti elämää muotoilevia. Edessä on ainakin valmistuminen ja muutto. Suurimmat muutokset tulevat usein ilmoittamatta, joten jään odottamaan mitä vuosi 2018 tuo tulleessaan.

Mutta ennen sitä, levätkäämme ja hiljentykäämme jouluun.

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta – on ollut ilo lukea palautettanne! Hyvää joulua ja upeaa uutta vuotta 2018! 

 

Kuva: Unsplash

Elämäni kirjoittajana

jeshoots-com-219386

Kirjoittaminen on suuri osa elämääni, oikeastaan mammuttimainen. Kliseisesti voisi sanoa, että en koskaan ajatellut voivani tehdä kirjoittamista kokopäiväisesti. Olinpa väärässä!

1. Luova kirjoittaminen kuuluu olennaisena osana arkipäivääni, vaikka en ehdikään kirjoittaa joka päivä. Se on kirjoittamisen muodoista minulle kaikkein tärkein, vaikka en hyödy siitä taloudellisesti. Luovuus saa rönsytä, pulputa ja ajelehtia tunnelman mukaan. Ainut sääntö on, että sääntöjä ei ole.

Minulla on tälläkin hetkellä monta projektia kehittelyssä, hautumassa tai odottamassa inspiraatiota: elokuvakäsis, TV-sarjan pilotti x 2, kirjasarja nuorille, psykologinen trilleri, ikuisuusprojekti nimeltä novellikokoelma ja pari muuta kaunokirjallista tekstiä, joista en vielä tiedä, mitä niistä tulee.

2. Lisäksi kirjoitan tätä blogia. Haluan tuoda avoimuutta luovan kirjoittamisen skeneen ja kannustaa muita kirjoittajia kasvamaan ja kehittymään. Yhden menestyminen ei ole toiselta pois eikä pyörää tarvitse aina keksiä uudestaan.

trent-erwin-338084

3. Päivätyöni on myös pelkkää kirjoittamista. Teen töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, joten lauseiden viilaukselta ei pääse eroon. Asiatekstin kirjoittaminen vaatii erilaista silmää kuin kaunokirjallisuuden kirjoittaminen – tekstin pitää olla usein mahdollisimmman informatiivista, ytimekästä ja lyhyttä. Monesti työ koostuu rönsyjen siivoamisesta ja oikoluvusta.

4. Sitten on vielä Pro Gradu. Lisää kirjoittamista, vaikkakin tieteellistä sellaista. Maisterin tutkinnon lopputyö, tuo kuumostusten kuumotus! Oikeastaan minusta on ollut kivaa tehdä sitä. Gradu on uusi haaste: älyllisesti, kirjoittajana kuin myös ihmisenäkin. Täsmällinen kirjoittaminen korostuu tieteellisen tekstin kirjoittamisessa ja se on mukavan erilaista muuhun kirjoittamiseen verrattuna.

*****

Minusta on toden totta tullut kirjoittaja, vaikka asiat eivät ole menneet niin kuin hurjimmissa kuvitelmissani. Tiedättekö niin, että kustannussopimus kirjoitetaan sulkakynällä, shamppanja suihkuaa, euroja satelee ja pitää kävellä julkisesti aurinkolasit päässä (talvellakin).

Mutta haittaako se minua? Ei lainkaan.

green-chameleon-21532

Sitä saa mitä tilaa, sanovat.

Ja toden totta. Myönnän, että 12-14 tuntia tietokoneen ruudun tuijottelua on toisinaan uuvuttavaa: töitä – gradua – luovat projektit. Yritän päivittää blogia kerran viikossa, mutta välillä se on haastavaa. Kun mieltä rasittaa jatkuvasti, pitää muistaa rasittaa myös kehoa. Toisinaan nojatuoliin rojahtaminen on houkuttelevampi ilmiö.

Kolmea asiaa en kuitenkaan vaihtaisi kirjoittamisen suhteen: onnistumisen tunnetta, jatkuvaa kehittymistä ja flow-tilaa.

Mikäli jokin noista kolmesta uupuu, on aika tehdä välillä jotain muuta.

Kuvat: Unsplash

Kun on huono

mathias-jensen-112591

Olen kirjoittanut aiemminkin huonoudesta ja epäonnistumisen pelosta. Ne ovat kaksi yleistä ja hyvin samaistuttavaa tunnetta kirjoittajan elämässä.

Olen kokenut viime aikoina todellista huonoutta, mikä ei tällä kertaa kohdistu kirjoittamiseen vaan tuohon toiseen kotimaiseen eli ruotsinkielen opiskeluun. Virkamiesruotsi, ah mitä riemua, jätterolig.

Väittävät olevansa huonoja

Voisin hävetä huonouttani, mutta en häpeä. Olen tunnilla oppimassa ruotsia, en pönkittämässä itsetuntoani.

On olemassa ihmisiä, jotka julistavat olevansa surkeita jossain asiassa. Kun on heidän aikansa toimia, he suoriutuvat tehtävästä täydellisesti. Todella ärsyttävää! Minä en kuulu tuohon joukkoon. Kun sanon olevani huono, olen rehellisesti todella huono.

Mutta se ei haittaa. En ole kuullut, lukenut tai edes ajatellut ruotsia yli 10 vuoteen, joten ei ihme, että kielitaito on ruostunut.

Ensimmäisellä tunnilla olin susisurkea, en ollut ainoa, mutta kuuluin luokan huonoimpiin. Näin muutaman taitavan (itseään surkeaksi ruotsissa kutsuvan) myhäilevän ilmeen, kun he tiesivät olevansa parempia ja suoriutuvansa itselleni vaikeuksia tuottavista tehtävistä vaivatta.

Mutta se ei haittaa. On olemassa vain yksi suunta ja se on ylös. Minusta ei koskaan tule natiivia ruotsinpuhujaa, mutta kielitestin molemmat osat ajattelin läpäistä.

Miten? saatat kysyä. Opiskelemalla hitosti ruotsia, javisst.

Kirjoittaminen ja huonous

Sama pätee kirjoittamiseen: pitää uskaltaa olla huono.

Ei saa verrata itseään maailmankuuluihin kirjailijoihin. Kirjailijat ovat olleet ihan yhtä huonoja aloittaessaan, mutta he tuskin sitä myöntävät. Kukaan ei myönnä heikkouksiaan, sillä moni haluaa antaa kuvan, että ovat synnynnäisesti neroja.

Kehitystä ei tapahdu, jos ei ole realistinen itselleen eikä ole valmis tekemään töitä. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, lukemalla sekä aktiivisella pohtimisella.

Lisäksi oma rajallisuutensa kannattaa hyväksyä. Jos laskee tavoitteitaan täydellisestä kirjoittamisesta ”vain” kirjoittamiseen, saattaa vahingossa irrottaa itsensä rajoittavista kahleista. Jos uskaltaa olla huono, antaa itselleen luvan tulla paremmaksi.

Ei ole häpeä olla huono ja tehdä virheitä. Virheet ovat hyvä juttu. Täydelliset ihmiset ovat sitä paitsi ihan susitylsiä.

Kuva: Unsplash

Kirjoittajan työvälineet: Siri

 

macos-sierra-siri-app-icon

Hey Siri – aloitan epävarmana. Puhelimen näyttöön tulee ääniaaltoja, jotka odottavat minun puhuvan. Köhin ja Siri yrittää lukea äännähdystä sanaksi.

Siri on Applen tuotteissa oleva puheentunnisteella toimiva ”avustaja”. Siriltä voi kysyä periaatteessa mitä tahansa ja se pyrkii etsimään tiedon Internetin eri lähteistä. Siri toimii Applen uusimmissa tietokoneissa, tableteissa ja älypuhelimissa, ja vaatii toimiakseen internet-yhteyden.

Joskus kirjoittaessani olen ajatellut olevan kätevää, jos vieressäni istuisi ihminen, joka osaisi vastata kaikkiin mieleeni tuleviin kysymyksiin. Niin kuin poikaystäväni usein tekee. Koska hänkin on ihminen, olisi epäinhimillistä pitää häntä vankina työhuoneessani.

Kokeilin Siriä viikon ajan kirjoittamisen työvälineenä. Halusin nähdä mihin Siri pystyy ja kuinka teknologia voi mahdollisesti helpottaa työtaakkaa. Alla raporttina viikosta ja hyödyllisiä havaintoja muille.

Kielimuuri

Siri toimii vain englanniksi. Siitä huolimatta, että olen asunut Englannissa 4 vuotta ja ääntämykseni on pääosin brittiläinen, Sirin oli paikoin vaikea ymmärtää minua.

Minä: What is a good book about Finnish mythology?

Siri ymmärsi: What is the good book about Phones MR G?

Vaikka Siri ymmärtäisi puheen väärin, on näytölle ilmestyvää tekstiä mahdollista korjata manuaalisesti. Toisaalta vastauksen olisi ehkä löytänyt helpommin vain kirjoittamalla muutaman avainsanan hakukoneeseen.

Yritin huvikseni puhua suomea Sirille.

Minä: missä Kuusamo sijaitsee?

Siri: SISIISEQ call summer. Sen jälkeen Siri varmisti minulta: ”Just to confirm – you’d like to call Sami.” Puhelin on valmis soittamaan Samille. Ei mennyt nyt ihan putkeen. Pysytään englannissa.

Täsmällinen tieto

Sen sijaan tarkkoihin kysymyksiin Siri osasi vastata yllättävän hyvin. Testasin kysymällä, mikä on Ranskan pääkaupunki ja sain vastauksesi Pariisin kartan kanssa.

Lisäksi kysymykseeni, milloin orjakauppa päättyi, sain vastauksen noin 1850-luvulla ja vielä täsmennyksen Atlantin orjakaupasta lähteiden kera.

Lyhyet ja täsmällistä tietoa vaativat kysymykset toimivat parhaiten Sirin kanssa. Käsittääkseni puheentunniste poimii avainsanoja hakukoneen lailla, joten tekoälyn on helppo prosessoida ”Paris” tai ”slave trading” kaltaisia sanoja.

Tiedon lähteet

Siri saa tietonsa Bing-hakukoneen kautta. Jos joku ei tiedä miten hakukoneet toimivat, tässä pieni tiivistelmä: hakukoneet tallentavat käyttäjien hakusanoja, sivustoilla vietettyjä aikoja sekä klikkauksia. Näiden kolmen kriteerin perusteella hakukoneet laskevat suosituimman sivuston ja tarjoavat sitä ensimmäiseksi. Ensimmäisenä tarjottu sivusto ei siis ole luotettavin. Eli ensimmäisenä tarjottua vastausta kannattaa lähestyä varauksella.

Siri tarjoaa lähes poikkeuksetta Wikipediaa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, josta voisin saada vastauksen kysymykseeni. Tässä nousee toinen ongelma: Wikipedia ei ole luotettava lähde, sillä kuka tahansa voi kirjoittaa sinne mitä tahansa. Tässäkin kohtaa tekstiä kannattaa lukea varauksella ja varmistaa lähteiden paikkansapitävyys muista lähteistä.

Siri ei pyri tarjoamaan lainkaan luotettavina pidettyjä lähteitä, kuten kirjoja tai journal-artikkeleja. Kun etsin hyvää kirjaa suomalaisesta mytologiasta (ks. ensimmäinen esimerkki), Siri ohjasi minut lopulta epämääräisille sivustolle, jonka tekstissä mainittiin muutaman kerran ”Finnish mythology”. Sen sijaan teksti itsessään ei käsitellyt suomalaista mytologiaa.

Tietysti sovellusta on helpompi kehittää ja ylläpitää, kun se hyödyntää Internetin megalomaanista dataa. Näyttää väistämättömältä, että informaatio mielletään nykypäivänä samaksi asiaksi kuin tieto, mitä se ei kuitenkaan ole. Informaatiota saadaan mm. aistiärsykkeiden kautta ja informaatiota (tai dataa) voi kuka tahansa tuottaa mm. sosiaalisessa mediassa, mutta informaatiolla ei välttämättä ole totuuspohjaa.

Yksityisyys- ja tietosuoja

Muutama sana yksityisyys- ja tietosuojasta, sillä ne ovat tällä hetkellä tapetilla.

Siri tallentaa kysymykset. Apple on perustellut tallentamista sillä, että sen avulla sovellus toimii paremmin. Joku saattaa miettiä, että mitä väliä, jos haut tallennetaan. Mielestäni sillä on väliä.

Kaikista tehdyistä hauista voi tehdä profiilin tietoa etsivästä ihmisestä, niin hyvässä kuin pahassakin. Olen tehnyt hakuja liittyen eri murhatapoihin, radikalisoituihin uskonliikkeisiin, ruumiin hävittämiseen, huumeiden salakuljettamiseen, yms. Näyttää pahalta, eikö totta? Puolustuksekseni tuskin riittäisi, että olen tehnyt taustatutkimusta kirjaan.

Lisäksi kysymys nousee, että missä menee kysymyksen tallentamisen raja. Mitä, jos ystäväni keskustelee kanssani henkilökohtaisista asioista samalla, kun pyydän Siriltä palveluksia? Ystävänikin puhe tallentuu Applen tietopankkiin?

Lopuksi

Sirin avulla voi hallita periaatteessa koko älypuhelintaan äänensä avulla. Sillä voi soittaa, tekstata, tehdä kalenterimerkinnän tai ottaa jopa valokuvan ilman, että koskettaa kertaakaan ruutua.

Sen sijaan tiedonlähteeksi en sitä välttämättä käyttäisi, ainakaan omissa kirjoittamisprojekteissani. Jalkatyö taustatutkimuksen parissa on tehtävä itse eikä siihen ole oikotietä. Siri on kuitenkin hyödyllinen, jos haluaa täsmällistä tietoa tai esimerkiksi löytää lähimmän ruokapaikan vieraalla paikkakunnalla.

Mitä tulee yksityisyys- ja tietosuojakäytäntöihin, ne puhuttavat tällä hetkellä eikä Apple ole ainut. Myös hakukonejätti Googlea on syytetty tietojen keräämisestä. Nämä ovat vaikeita asioita yksilön kannalta, mutta niihin kannattaa kiinnittää huomiota. Viikon kokeilun jälkeen kytkin Sirin pois päältä, ihan varmuuden vuoksi.

Kuva: Apple