Tiedättekö tunteen, kun mikään ei tunnu onnistuvan? Tekstiä ei synny, tietokone lataa loopissa ja kahvikin on liian laihaa. Yhden lauseen kirjoittaminen tiedostoon on eeppinen taistelu, jonka jälkeen sen vain haluaisi poistaa.
Silloin kannattaa antaa olla. Sen sijaan, että väkisin yrittäisi saada asioita valmiiksi, on parempi antaa itselle vapaapäivä.
Minun pitäisi tällä hetkellä kirjoittaa tieteellistä artikkelia ja miettiä huomisen työpäivän tehtäviä. Tai ainakin kirjoittaa blogitekstejä varastoon, jotta täällä ei olisi ihan kuollutta. Sen sijaan löysin itseni kirjoittamasta runoja (kirjoitin viimeksi runoja vuonna 2014), tekemästä pannukakkua ja kuuntelemasta Vestan Lohtulauseita (kuuntelemisella tarkoitan kuulokkeet päässä makaamista sohvalla ilman muuta tekemistä).
Tahmeus menee ohi. Välillä on päiviä, jotka muistuttavat meitä siitä, että olemme ihmisiä emme koneita. Elämä ei voi olla pelkkää velvoitetta, aivotkin haluavat pitää hauskaa.
Motivoituneena ja levänneenä on sitten kumman ilmiömäinen kyky tehdä viikon työt yhden päivän aikana. Siedä siis sitkoa, sillä pian se on pulla.
Epilogi – Jälkisanat 