Tää on ihan paras idea

Moni luovan kirjoittamisen opus lähtee liikkeelle ideasta. Idean täytyy olla hyvä, kestävä ja kiinnostava. Ideasta lähtee koko tarina juontumaan moneen eri suuntaan. Sitä sanotaan, että hyvästä ideasta syntyy hyvä tarina. Miten näitä ideoita oikein keksitään ja missä ne asuu?

Mielestäni ei ole olemassa huonoa ideaa (paitsi alkoholin tai rakkauden huurussa tai nuoruudessa keksitty). Me ihmiset pidämme asioiden jakamisesta hyvään ja huonoon, koska se selkeyttää maailmankuvaamme. Jos mietimme tarkemmin, on olemassa oikeastaan vain kahdenlaisia ideoita: hyviä ideoita sekä kehittelemättömiä ideoita, jotka ovat pintapuolisia ja siksi raakoja.

Isoja ideoita

Ohjaaja David Lynch (Twin Peaks, Mulholland Drive) kiteyttää idean olevan kuin kala. Jos jäät matalaan veteen, saat todennäköisesti pienen kalan, mutta jos uskallat sukeltaa syvälle veteen, voit saada vonkaleen (Catching Big Fish, 2007).

Lynch:n käyttämä symbolismi on mielestäni hyvin kuvaava. Jos menee helpon kautta ja ottaa ensimmäisen vastaan tulevan idean kehittelyyn, lopputulos saattaa lässähtää ja toistaa jo aikaisemmin toteutettua. Vaatii rohkeutta mennä syvemmälle ja tutkia erilaisia mahdollisuuksia, mitä, jos –asennetta. Ensimmäinen idea ei välttämättä ole hyvä idea, vaan saattaa vaatia jatkojalostamista tai uuden idean.

Mielestäni on turhaa ideoita miettiessä ajatella, mikä myisi. Kirjan kirjoittamiseen menee vähintään vuosi joskus jopa vuosikymmen, joten markkinat ehtivät muuttua moneen kertaan ennen kun teksti on valmis. Valitsen aina ideoista ne, jotka ensisijaisesti kiinnostavat minua, silloin haluan ”sukeltaa” syvemmille vesille ja kokeilla jotain uutta. Lisäksi tekstin kanssa tulee vietettyä vuosia, joten ideaan ei saa kyllästyä, muuten idea ei kehity tarinaksi asti.

Ideasta tarinaksi

Olen visuaalis-kineettinen ihminen. Tämä hieno termi tarkoittaa sitä, että olen hyvin visuaalinen ihminen ja muistan asioita paremmin, jos olen nähnyt ne kuin kuullut ne. Sanat eivät tule luokseni tarkkoina ideoina, ne tulevat kohtauksina, kuvina tai yhden rivin ajatuksina. Idea ei siis tule mieleeni kokonaisena. Sitä mukaa, kun kirjoitan tekstiä auki, löytyy viimein tarina. Idea tarvitsee usein aikaa kehittyäkseen tarinaksi mutta myös päättäväistä kirjoittamista ilman rajoituksia.

Tarina ei piileskele kaikilla. Monissa luovan kirjoittamisen oppaissa kerrotaan kuinka ideaa kehitellään, mikä kuulostaa itsestäni enemmän mekaaniselta autonrakentamiselta kun tarinankerronnalta. Osalla kirjoittajista on selvät suunnitelmat, tekstin rakenne ja kohtausluettelo kirjoitettuna paperille ennen kuin käsikirjoituksessa on sanaakaan. Toimintatapa on erilainen jokaisella kirjoittajalla. Varjopuoli omassa tekniikassani on se, että luominen vaatii kärsivällisyyttä ja sekasorron hyväksymistä, jotta voi antaa idealle tilaa kasvaa, sillä tarina ei välttämättä tule heti, eikä välttämättä samana vuonna.

Ideaa ei kannata alkaa liikaa testailla, että onko se tarpeeksi kiinnostava, kestävä tai yllätyksellinen. Ainakin itse karkotan sillä inspiraation tehokkaasti pois. Jos pidät ideastasi, ala kirjoittaa, sillä kirjoittamisella voit löytää tarinan. Testaamisen voi tehdä silloin, kun ensimmäinen versio on kirjoitettu.