HarperCollins, yksi maailman suurimmista kustantamoista, on neuvotellut tietokirjailijoilleen uuden ansaintamallin, jossa kirjailijat voivat saada tuloja, kun heidän teoksiaan käytetään tekoälymallien kouluttamiseen. Onko tarjottava malli kuitenkaan kirjailijalle reilu?
Tekoälyn nopea kehitys on viime vuosina asettanut kulttuurialan uudelle pelikentälle, jossa tekijänoikeudet, taiteilijoiden korvaukset ja aineistojen käyttö tekoälymallien koulutuksessa ovat nousseet polttaviin otsikoihin. Aiemmin teoksia on käytetty ilman lupaa, tekijänoikeuksia kunnioittamatta.
Yhdysvalloissa monet kirjailijat, The Authors Guild (eli amerikkalainen kirjailijoiden liitto) mukaan lukien, ovat nostaneet kanteen OpenAI-yhtiötä vastaan tietokirjojen luvattomasta käytöstä tekoälymallien kehittämisessä. OpenAI on kehittänyt tekoälysovelluksen nimeltä Chat-GPT.
HarperCollinsin uunituore lisensointisopimus tekoälyn koulutusaineistoksi on yksi merkittävimmistä liikkeistä. Mitä tämä voisi tarkoittaa kirjailijoille – niin kansainvälisesti kuin Suomessa?
Mitä HarperCollinsin tarjous käytännössä sisältää?
HarperCollins on tehnyt radikaalin avauksen pyytämällä tuhansilta kirjailijoilta lupaa käyttää heidän tietokirjojaan tekoälymallien koulutuksessa. Kustantamo tarjoaa kirjailijaa kohden 5 000 dollarin kertakorvauksen per kirja, joka jaetaan 50-50 kustantajan ja kirjailijan kesken. Näin kirjailija saisi siis 2 500 euroa/kirja.
Vaikka summa voi kuulostaa merkittävältä, moni kirjailija ja kirjailijajärjestö (mm. The Authors Guild) on kyseenalaistanut jaon reiluuden.
Kirjailijat luovat teosten sisällön – arvon, jota tekoälymallit hyödyntävät. Eikö olisi oikeudenmukaisempaa, että suurin osa lisenssitulosta menisi juuri kirjailijoille?
Kustantajien työ, kuten lisensoitavien tiedostojen valmistelu ja metatietojen luominen, on toki tärkeää, mutta olisiko kustantajan osuus pitänyt rajoittaa esimerkiksi agentin palkkion tasolle? Eli käytännössä 10-20% paikkeille.
Toisaalta HarperCollinsin lähestymistapa on merkittävä askel kohti avoimempaa ja lisensoitua tekoälykäyttöä. Nykyisin moni tekoälyyritys käyttää kirjallisia aineistoja luvatta ja kompensaatioita maksamatta. HarperCollinsin sopimus antaa kirjailijoille mahdollisuuden kieltää teostensa käyttämisen. Sopimuskausi kestäisi 3 vuotta, jonka jälkeen kirjailija voi arvioida jatkaako sopimusta vai ei.
Lisäksi kustantamon tarjoama sopimus pyrkii suojelemaan teosten arvoa, esimerkiksi asettamalla rajoituksia tekoälymallien käyttämien tekstien pituudelle. Tekoälysovellukseen saisi kerrallaan viedä enintään 200 sanaa, ja teoksen sisällöstä saisi käyttää maksimissaan 5%.
Sopimus vaikuttaa väistämättä suomalaiseen kustannusalaan
HarperCollinsin sopimus nostaa esiin kysymyksiä, joita myös suomalaisen kustannusalan on syytä pohtia. Oikeudet tekoälykäyttöön eivät tällä hetkellä ole mukana kustannussopimuksissa Suomessakaan.
Suuren kustantamon solmima sopimus nimettömän tekoäly-yhtiön kanssa voi tarjota väylän neuvottelupöytään lopulta myös suomalaiselle kustannusalalle.
Suomalaiset kustantamot ja kirjailijat voivat esimerkiksi vaatia lisenssinhaltijoilta läpinäkyvyyttä siitä, miten aineistoja käytetään, ja asettaa tiukempia ehtoja tekoälytuotosten kaupalliselle käytölle. Nähtäväksi jää, kuinka paljon neuvotteluvaltteja pienellä piskuisella Suomella on suuressa pöydässä.
Lue lisää: Varo antamasta käsikirjoitustasi tekoälylle
Kohti eettisempää tekoälyn kehittämistä?
Vaikka HarperCollinsin lisensointisopimus koskee ensisijaisesti tietokirjallisuutta, sen vaikutukset voivat ulottua paljon laajemmalle – kaunokirjallisuuteen, journalismiin ja muuhun luovaan sisältöön. Tekoälyn tarve käyttää laadukkaita aineistoja koulutuksessaan ei rajoitu yhteen kirjallisuuden osa-alueeseen, vaan koskee kaikkea, mitä voi analysoida, jäljitellä tai muokata.
Tämä tekee HarperCollinsin aloitteesta merkittävän suunnannäyttäjän – mutta se on vasta alku.
Tietokirjailijat ovat ottaneet HarperCollinsin tarjoaman ehdotuksen hämmentyneenä vastaan. Näemme varmasti The Authors Guildin tekemän vastineen. Onko mahdollista suojella kirjailijoiden oikeuksia vahvemmin ja taata heille suurempi osuus lisenssituloista?
Samalla olisi mahdollista asettaa eettisiä rajoja, jotka estäisivät tekoälyä tuottamasta sisältöä, joka voisi heikentää alkuperäisten teosten arvoa.
Tekoäly tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä, ja kirjailijoiden on syytä olla valppaina. Tekijänoikeudet eivät ole pelkkä juridinen tai tekninen asia – ne ovat keino suojella taiteellista ilmaisua ja varmistaa, että teoksen arvoa kunnioitetaan yhteiskunnassa.
Kuvat: HarperCollinsin logo & kuvapankki