Ai, siis mikä toinen versio?

andrew-neel-308138-unsplash.jpg

Mukavaa marraskuuta ja NaNoWriMoa niille, jotka ottavat parhaillaan osaa jokavuotiseen kirjoita romaani kuukaudessa -haasteeseen.

Kirjoitin äskettäin, että toinen versio vaatii kärsivällisyyttä ja perslihaksia. Se pitää paikkansa, mutta mitä konkreettisia toimia toisen version kirjoittaminen vaatii?

Ensimmäisestä versiosta toiseksi

Mikä on ensimmäinen versio? Ensimmäinen versio on ensimmäinen kokonainen versio käsikirjoituksesta. Se on yhtenäinen pitkä teksti, jossa on alku, keskikohta ja loppu.

Ensimmäisestä versiosta puutuu kuitenkin luonnetta ja syvyyttä. Suuret linjat ovat näkyvillä, mutta pienet yksityiskohdat eivät välttämättä vielä erotu.

Onko idea kestävä?

Kaikista käsikirjoituksista ei ole romaaneiksi eikä ole häpeä myöntää sitä. Jos sisälläsi sykähtää intuitio, seuraa sitä. Mikäli et itse haluaisi lukea omaa kirjaasi, vaikka se olisi alelaarissa -70% tarra kannessaan, on ehkä parempi jättää teksti pöytälaatikkoon hautumaan ja aloittaa uusi teksti. Niin käy kaikille – minullekin on käynyt, monesti.

Tässä vaiheessa on myös hyvä miettiä seuraavia kysymyksiä:

  • Ketkä ovat tekstin kohderyhmä?
  • Miksi aihe kiinnostaisi lukijoita? Onko se erityisen tärkeä esim. historiallisesti, temaattisesti tai yhteiskunnallisesti? Vai eikö aiheesta ole aiemmin kirjoitettu?
  • Miten sijoitat tekstin osaksi kirjallisuuden jatkumoa?
  • Mikä on tekstisi sanoma? Mitä haluat sanoa sillä?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta samoja, joita kustantaja esittää silmäillessään käsikirjoituksia. On olennaista pohtia metafyysisiä asioita alkuvaiheessa, sillä suuretkin muutokset ovat vielä tässä kohtaa mahdollisia.

Käsikirjoituksen rakenteen hiominen

Ensimmäisessä versiossa jokainen luku on kuin oma laatikkonsa. Laatikosta täytyy kuitenkin ulottaa lonkerot joka puolelle tekstiä.

Toisessa versiossa on tärkeää miettiä draaman kaarta ja kuinka tarinaa kuljettaa eteenpäin. Kappaleet ja luvut nivotaan yhteen kiinnostavaksi jatkumoksi. Tehdään istuttamista ja lunastamista eli pedataan jotakin, jonka merkitys kerrotaan vasta myöhemmin, esim. luvussa 4 esitellään ase (istuttaminen), jota käytetään loppuratkaisussa (lunastaminen).

Vaikka jokaisessa luvussa olisi erillinen tapahtuma, pitää niiden edistää tarinaa ja kuulua siihen luonnollisena osana. Jos näin ei ole, kannattaa miettiä onko luku tarpeellinen.

Toisen version aikana en vielä tee hienosäätöä, pikemminkin eheyttämistä, metatason houkuttelua.

Toisen version aikana tulee kirjoitettua paljon enemmän uutta materiaalia kuin olisi alunperin uskaltanut edes ajatella, ja teksti voi muuttua paljonkin alkuperäisestä.

Henkilöhahmojen rakentaminen

Ensimmäisessä versiossa henkilöhahmot saattavat olla epätasaisia ja osa jopa näkymättömiä. On luonnollista, että joihinkin hahmoihin kiintyy enemmän ja niitä kirjoittaa mieluummin kuin toisia.

Toisen version aikana näitä eroja voi tasoittaa, ja kiinnittää huomiota siihen kuka on näkyvä ja kuka ei. Henkilöhahmojen olisi hyvä olla myös samastuttavia ja luonnollisia.

Pyrin yleisesti toisessa versiossa tutustumaan paremmin henkilöhahmoihin ja löytämään heille oman äänen. Minulle on tärkeää, että dialogissa puhujat tunnistaa tavasta puhua, vaikka puhujaa ei olisikaan lukijalle erikseen ilmoitettu.

Kirjoita, lue, kirjoita…

Kirjoita uutta tekstiä, muokkaa. Kirjoita lisää, lue. Lue myös taustakirjallisuutta ja muiden kirjoittajien tekstejä sekä muuta kiinnostavaa kirjallisuutta. Pidä silmät ja korvat auki, jotta et tule keksineeksi pyörää uudelleen.

Toinen versio on mielestäni vaikeampi versio kuin ensimmäinen, sillä inspiraatio vie ensimmäistä versiota, kurinalaisuus toista. Toisessa versiossa on viimeistään ratkaistava kaikki ratkaisemattomat ongelmat, joita on vitkutellut kuukaudesta toiseen. Jos jokin osa-alue ei toimi, mieti tarvitsetko sitä lainkaan.

Toisen version jälkeen tulee… tadaa kolmas versio! Kolmas versio kattaa enemmän hienosäätöä, joka voi ulottua jo lauserakenteeseen.

Kuva: Unsplash

Taiteilijaresidenssissä – vinkit onnistuneeseen työskentelyjaksoon

nick-morrison-325805-unsplash.jpg

Olen kotiutunut Villa Sarkian residenssijaksolta Sysmästä takaisin Helsingin humuun. Residenssiaika tarjosi minulle parasta antiaan ja sain tehtyä ensimmäisen version seuraavasta romaanistani.

Villa Sarkia on Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä taiteilijaresidenssi kirjoittajille ja kääntäjille. Residenssiin voi majoittua noin 1-3 kk ajanjaksoksi työskentelemään kirjallisen työn parissa. Koska koko taiteilijaresidenssi käsite oli minulle entuudestaan vieras, päätin avata kokemuksiani muille kiinnostuneille.

Milloin residenssi kannattaa?

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että silloin, kun käsikirjoitus hipoo pituudeltaan 100 liuskaa ja tarinasta on selkeä ajatus mielessä. En lähtisi residenssiin yhtään aikaisemmin, sillä muutoin lopputuloksena voi olla päämäärätöntä höttöä.

Lisäksi käsikirjoituksen mekaaninen editointi ajatuksella just do it on otollista tehdä juuri residenssissä.

Moneen residenssiin haetaan hakemuksella ja ansioluettelolla, joten aikaisempaa näyttöä taiteellisesta työskentelystä täytyy olla.

Residenssin päiväohjelma

Suhtauduin aikaani Villa Sarkiassa samoin kuin mihin tahansa kokopäiväduuniin, ja otin hyvin kurinalaisen lähestysmistavan työskentelyyn.

Olin etukäteen tehnyt viikkosuunnitelman, jota jatkuvasti päivitin päivätasolla. Keskityin pääsääntöisesti päivittäin yhteen lukuun, jonka kirjoittamista jatkoin tarvittaessa seuraavana päivänä. Jätin kirjoittamisen päivän päätteeksi tarkoituksellisen kesken, jotta voisin luontevasti jatkaa työskentelyä seuraavana päivänä.

6:00-7:00 Herätys ja aamukahvi
7:00-11:00 Kirjoittaminen
11:00 Aamupuuro ja toinen kahvi
11:30-14:00 Kirjoittaminen
14:00 Lounas
14:30-15:30 Kävely
15:30-19:00 Kirjoittaminen
19:00 Iltaruoka
20:00-21:30 Kirjoittaminen tai lukeminen

Herätyskelloni soi 6:00-7:00 välillä päivittäin (myös viikonloppuna), join aamukahvin ja kirjoitin 2-3h, jonka jälkeen söin aamupalan ja join toisen kupin kahvia. Tämän jälkeen kirjoitin lounaaseen asti, jonka jälkeen menin usein päiväkävelylle luontoon. Kävelyn tuomien uusien ajatusten siivittämänä kirjoitin monesti iltaan asti. Illalla luin kirjoja Villa Sarkian kirjastosta.

Kurinalainen rytmi sopi itselleni parhaiten, sillä muutoin olisin alkanut lusmuilla. Tarkat suunnitelmat pitivät huolen siitä, että tiesin jatkuvasti mitä minun piti tehdä. Suunnitelmat olivat myös oiva henkinen tuki.

Annoin itselleni yhden vapaapäivän, kun poikaystäväni tuli Sysmään käymään sekä yhden vapaa illan, jolloin katsoimme kollegani kanssa televisiota ja joimme virvokkeita.

Ruokahuoltona mikroateriat

Villa Sarkiassa asuminen on ilmaista, mutta jokaisen pitää kustantaa omat ruokansa itse.

Intensiivisen työskentelyjaksoon ei itselläni sovi kokkaillut niin mitenkään, joten elin residenssissä täysin lähimarketin mikroaterioilla. Pizzat, pinaattikeitot ja erilaiset pasta-ateriat tulivat harvinaisen tutuiksi.

Mitä residenssistä jäi käteen?

Sain tehtyä ensimmäisen version seuraavasta romaanistani. Siitä on hyvä jatkaa: syventää tarinaa, luoda metatasoa sekä kehittää henkilöhahmoja. Keskityin luomaan tarinaan kehykset, sisältö kypsyy sitten ajan kanssa valmiiksi.

Residenssissä oli samaan aikaan mielettömän lahjakkaita ja mukavia kollegoita, joiden kanssa kävimme kiinnostavia keskusteluja. Lähipiirissäni ei juuri keskustella taiteesta, joten tavallaan tuntui hetkellisesti siltä, että olen omieni joukossa. Kauhukuvat jatkuvasti keskeyttävästä kollegasta tai nipottavasta intellektuellista eivät (onneksi) toteutuneet.

Kiinnostus Nuoren Voiman Liiton lehteä kohtaan kasvoi. Lueskelin kulttuurilehteä aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä. Lehdessä on todella mielenkiintoisia artikkeleja ja minusta tulee ehdottomasti tilaaja.

Älä odota liikaa

Residenssiajalta ei kannata odottaa liikoja. Luovuus ei solahda automaattisesti näytölle ja näppäimistö sauhua sormien alla. Aivojumi saattaa nousta residenssissä pintaan: aikaa on rajallisesti ja se tulisi käyttää mahdollisimman hyvin.

Neuvoni on residenssiin lähtijälle on seuraava: tee parhaasi. Laita itsellesi tavoitteita, tee etukäteen suunnitelma, mutta pidä ne suuntaa-antavina. Älä tee liian kunnianhimoisia suunnitelmia, kuten käsikirjoituksen kirjoittaminen alusta loppuun kuukauden aikana. Käytä käsillä oleva aika viisaasti, mutta ole myös itsellesi armollinen.

Lisää residenssiajastani Villa Sarkian blogissa.

Kuva: Unsplash

”Milloin teksti on valmis?”

nic-low-348467

Kirjoittaminen ei ole samalla tavalla lineaarinen prosessi kuin lukeminen. Alun ja lopun väliin mahtuu pähkinöitä, draamaa, taustatutkimusta, erheitä ja parhaimmillaan vuosia.

Olen huomannut lukijan usein olettavan, että teksti on kirjoitettu niin kuin sitä luetaan: alusta loppuun. Voi, kunpa lukija tietäisikään!

”Kuinka monta sivua sinulla on jo valmista tekstiä?”

Joo-o. Siihen ei ole kovin helppo vastata.

Ehkä joillakin kirjoittajilla ajatus etenee loogisesti, mutta harvemmilla niin tapahtuu. Luon tekstiä pala palalta ja sijoitan palat tarinassa kohtaan, johon ne sopivat parhaiten. Välillä prosessi muistuttaa enemmän palapelin tekemistä ja joku pala ei enää sovikaan palettiin.

Joskus teksti tuntuu valmiilta heti näytölle päätyessään, mutta seuraavana päivänä huomaan sen olevan vasta luonnos.

Tällä hetkellä kirjoitan pääsääntöisesti gradua. Olen laittanut suosiolla muut kirjoitustyöt  hautumaan taka-alalle. Sen sijaan, että sukulaiset ja ystävät kysyisivät kirjoitusprojekteistani, he ovat alkaneet tiedustella graduni etenemistä. Argh! Siihenkin on paha mennä sanomaan mitään konkreettista 😀

”Entä nyt?”

Sekin on hankala kysymys, sillä eilen saattoi olla 130 liuskaa ja tänään vain 23.

Riippuu paljon ideasta, mihin se vie ja kuinka paljon aiemmin kirjoitettua tekstiä täytyy muokata sekä päivittää.

Alku on minulle hankalin ja saatan kirjoittaa sen uusiksi 50-100 kertaa (no kidding!). Tarinan alkuun on hyvä panostaa, sillä se antaa lupauksia tarinasta ja houkuttelee lukijaa lukemaan pidemmälle.

Kyllä – gradu edistyy. Se kuinka paljon minulla on oikeasti valmista, on mahdoton kysymys. Liuskoja on käytännössä lähes 50/80, mutta ei se vielä kerro mitään tekstin valmiusasteesta.

”Milloin teksti on valmis?”

Ikuisuuskysymys!

Ulkopuolelta tulevat kyselyt ja vaatimukset voivat ahdistaa. Yleensä vastaan kysymyksiin ympäripyöreästi, kuten se etenee hitaasti tai joku päivä se on valmis jne. Gradun suhteen dedis odottaa toukokuussa, mutta hädän hetkellä sitä voi venyttää elokuuhun. Eli ei gradustakaan pidä ottaa stressiä.

Ihminen, joka ei ole koskaan käynyt pitkän tekstin kirjoitusprosessia läpi, ei voi tietää millainen matka se on. Eikä hänen tarvitsekaan.

Ihmiset kysyvät, koska heitä kiinnostaa. Ota siis utelut imarteluna, vaikka se saattaakin ärsyttää ja ahdistaa. Jos antaa tarkan päivämäärän eikä ehdi saada tekstiä siihen asti valmiiksi (kuten usein käy), saattaa ärsyttävä henkilö tulla piikittelemään ja kertomaan kuinka kirjoittaja on epäonnistunut, kun ei ole saanut täytettyä omaa tavoitettaan. Parempi vastata ympäripyöreästi.

Kirjailija William Zinsser on todennut seuraavanlaisesti: ”Hard writing makes easy reading. Easy writing makes hard reading.”

Olen samaa meiltä Zinsserin kanssa. Kun kirjoittaminen on ponnistelua ja tekstin eteen pitää nähdä vaivaa, on lopputulos usein parempaa kuin nopeasti kirjoitettu pätkä tekstiä. Luettavuus ja lukukokemus ovat yhtä tärkeitä kuin kokemus kirjoittamisesta.

Jos teksti tarvitsee valmistuakseen 10 vuotta, so be it – hitaasti ja laadukkaasti hyvää tulee. Historiaan jääneet klassikkokirjailijat kirjoittivat elämänsä aikana keskimäärin 1-5 kirjaa. Miksi siis nykyihmisen pitäisi kirjoittaa kirja per vuosi?

Tulpat korviin! Parasta keskittyä omaan latuun ja sivakoida menemään.


Kuva: Unsplash

Dialogi – hyvässä ja pahassa

Screen Shot 2017-03-24 at 11.03.16

Dialogin kirjoittaminen on pitkään ollut lemppari osa-alueeni kirjoittamisen saralla. Dialogi on lukijaystävällistä, se antaa paljon tietoa ja sen avulla pääsee lähelle henkilöhahmoja.  Sanoja, vuorosanoja, puheen kirjoittamista – ihan helppoa! Dialogia voi vaan naputella menemään.

Ei aivan.

Kuinka moni on katsonut suomalaisia elokuvia tai TV-sarjoja ja ajatellut, että henkilöhahmot puhuvat jotenkin hassusti?

Niin.

Dialogia voisi pitää oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen perustana. Dialogi mahdollistaa henkilöhahmon puhumisen omalla äänellään, jolloin lukija pääsee mahdollisimman lähelle tätä. Sen sijaan, että kirjoittaja suoraan kertoo mitä henkilöhahmo ajattelee asioista, henkilöhahmo sanoo ne itse ääneen. On siis väliä mitä henkilöhahmo sanoo, miten hän sanoo ja millaista kieltä hän käyttää.

Kun kaksi (tai useampi) henkilöhahmoa on vuorovaikutuksessa keskenään, on syytä miettiä mistä he puhuvat. Dialogin tulee viedä tarinaa  eteenpäin, jotta lukija ei pitkästy. Lisäksi dialogin olisi hyvä paljastaa lukijalle jotain mm. juonesta, henkilöiden välisestä kemiasta, miljööstä tai aikaisemmista tapahtumista. Dialogin tarkoitus on myös välittää tietoa.

Esimerkkinä käytän katkelmaa Eccun ja Cedin keskustelusta (kuva ylhäällä). Henkilöhahmojen välillä on jännitettä sekä yhteinen salaisuus, jonka Cedi kieltää. Lukijan kiinnostus herää, mitä on tapahtunut? Miksi Cedi ei halua puhua tapahtuneesta?

Jokainen henkilöhahmo on uniikki, kuten me kaikki ihmiset olemme. Henkilöhahmoa luodessa voi mieltää esikuvaksi jonkun todellisen ihmisen, mutta silloin kannattaa olla tarkkana ettei ala oikeasti replikoida tätä ihmistä. Lisää henkilöhahmon luomisesta täältä.

Luonnollisuus ja uskottavuus ovat jälleen kulmakiviä niin dialogissa kuin kaikessa muussakin kirjoittamisessa. Välillä mielikuvitus ampaisee avaruuteen eikä tule takaisin, tiedän. Silloin kannattaa palautua maanpinnalle ja kysyä itseltään onko teksti uskottavaa.

Listasin muutaman kohdan, joita kannattaa miettiä henkilöhahmon puhetta luodessa:

  • Millaista kieltä henkilöhahmo käyttää? Puhekieltä, kirjakieltä, slangia, murretta, myös puhevika voi kuulua henkilön puheessa (mm. r- tai s-vika)
  • Millaisia sanoja henkilöhahmo käyttää? Vastaako hän myöntävästi mm. sanomalla joo, juu, kyllä, jep, aivan, mmmmm…
  • Millä tavalla henkilöhahmo puhuu: hitaasti, nopeasti, epäröiden, jahkaillen. Tuomitseeko hän puheessaan, millainen ideologia hänen puheestaan välittyy lukijalle? Minkä ikäinen hän on?
  • Onko hän aktiivinen puhuja (kysyy kysymyksiä ja johdattelee keskustelua eteenpäin) vai onko hän passiivinen myötäilijä?
  • Puhuuko hän kerrallaan pitkiä lauseita vai lyhyitä lauseita? Täsmentääkö hän itseään pienen ajatustauon jälkeen?
  • Millainen arvomaailma kuvaustuu hänen käyttämästään sanastosta? Puhuuko hän hillitysti asioista, tuomitseeko hän nopeasti, perusteeleeko hän vastauksensa vai läväyttääkö hän mielipiteensä suoraan tiskiin?
  • Mitä hän kertoo/ jättää kertomatta? Ja miksi?

Dialogia oppii kirjoittamaan kirjoittamalla sekä tarkkailemalla ihmisten tapaa puhua. Tärkeää on mielestäni pitää takaraivossa, että aikuiset harvemmin puhuvat ääneen vaikeista asioista. He käyttävät kiertoilmaisua eivätkä suoraan kerro sydäntä raastavista asioista toiselle ihmiselle. Suomalaisessa elokuvissa ja TV-sarjoissa henkilöhahmot puhuvat keskenään usein juurikin niistä vaikeista asioista, siksi se saa henkilöhahmot tuntumaan niin epäuskottavalta töksäyttävän puheen ja haparoivan puhekielen kanssa.

Kuten aina, suosittelen ensimmäistä versiota kirjoittaessa antaa vain näppiksen laulaa. Dialogi tulee useimmiten intuitiona ja mielen sopukoista, joten antaa sen elää omaa elämäänsä. Seuraava versiota kirjoittaessa, kannattaa käydä yllä oleva lista läpi, alkaa hioa dialogia tarkemmaksi ja tehdä vasta sitten päätöksiä puheesta, sen sisällöstä ja tavoista, joilla henkilöhahmot kommunikoivat.

NaNoWriMO – eli kirjoita romaani kuukaudessa

NaNoWriMo eli National Novel Writing Month on vuosittain marraskuussa järjestettävä kirjoitustapahtuma, joka kannustaa kirjoittamaan kuukaudessa 50 000 sanaa eli noin yhden romaanin.

Kollektiivinen kirjoitustapahtuma on hauska idea, sillä usein kirjoittaja työskentelee projektinsa parissa yksinään. NaNoWriMo:n nettisivuilta löytyy paljon tietoa kirjoittamisesta sekä myös aktiivinen kirjoittajayhteisö, joka on kirjoittamisen tukena niin virtuaalisessa foorumissa kuin myös livetapaamisissa. Saitilta löytyy suomenkielisiä keskustelupalstoja sekä suomalaisia järjestäjiä, jotka pitävät kirjoittajatapaamisia monilla paikkakunnilla marraskuun kirjoitusmaratonin ajan. Lisäksi sivuilta voi löytää myös kirjoitusparin.

NaNoWriMolaiset voivat luoda itselleen oman profiilisivun, jossa voi kertoa omasta projektistaan sekä tilastoida sanamäärällisesti edistymistään. Edistymisestä ja aktiivisuudesta palkitaan erilaisilla virtuaalisilla merkeillä.

Kuulin tapahtumasta vuosia aikaisemmin, mutta pääsin osallistumaan kirjoitusmaratoniin vasta viime vuonna (2015). Mielestäni koko konsepti on loistava, sillä se kannustaa ihmisiä kirjoittamaan enemmän.

Entäs miten kävi kirjoittamisen kanssa?

50 000 sanaa on valtavasti kirjoittamista 30 päivän aikana: eli noin 1667 sanaa /päivä lepopäiviä laskematta. Huomasin pysyväni kirjoitustahdissa neljä päivää ja jopa kiriväni reilusti tavoitteeni edelle. Sen jälkeen jäin kauas päivittäisestä tavoitteesta. Lopulta aloin keksiä mahdollisimman pitkiä lauseita, jotta sanoja kertyisi laskuriin enemmän. Kirjoitin lopulta 26 päivän aikana kokonaisuudessaan 20 661 sanaa. Vaikka jäin tavoitteesta yli puolella, olin tyytyväinen suoritukseeni. Minulla on nyt aihio odottamassa seuraavaa kirjoituskierrosta.

Jos minun pitäisi antaa ohjeita NaNoWriMo:oon ensimmäistä kertaa osallistuvalle, ne olisivat seuraavat:

  • Suunnittele juonikaarta löyhästi ennen marraskuun alkua. On paljon helpompi keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, kun ei tarvitse suunnitella jatkuvasti tekemistä.
  • Kirjaa ylös faktat, jotka pitää tarkistaa: esim. päivämäärät, paikannimet, etymologiaan liittyvät asiat, autojen sarjanumerot yms. ja tarkista ne myöhemmin.
  • Pidä vapaapäiviä, jotta luovuus ei tyhjenny liian nopeasti.
  • Älä ota stressiä, jos et pääse joka päivä tavoitteeseen. Nettisivuilla oleva laskuri tuntuu joskus armottomalta, mutta joka päivä on uusi päivä.
  • Älä ole liian ankara itsellesi: olet maratonilla etkä sprintillä ja siksi edistystä tapahtuu ehkä joskus hitaammin.

Vaikka kuukauden aikana tavoitteena on kirjoittaa romaani, haluaisin muistuttaa, että ensimmäinen versio ei ole valmis versio. Ensimmäinen versio on vasta aihio, jota kirjoittaja voi syventää myöhemmin valmiiksi romaaniksi asti. Romaania voi muokata NaNoWriMo:n sisartapahtumassa Camp NaNoWriMo:ssa, joka kannustaa kirjoittajia hiomaan romaanin valmiiksi kuukauden aikana.

Mukavaa kirjoittamisen täyteistä marraskuuta! 🙂

Ensimmäinen versio on vaarallinen versio

Käsikirjoitus on vihdoin valmis – mikä tunne! Siinä se makaa edessä satojen liuskojen paperinippuna ja oma nimi koristaa etusivua suurella fontilla. Olo on kuin voittajalla!

Hold your horses, honey!”, älä kuitenkaan anna ensimmäisen version hämätä, sillä matkasi kohti lopullista tekstiä on vasta alussa.

”Ensimmäinen versio on paska”

Miltä ensimmäinen versio näyttää? Siinä on alku, keskikohta ja loppu. Juoni yhdistää osa-alueet toisiinsa, käsikirjoitus on ensimmäistä kertaa kokonainen ja näyttää valmiilta.

Ensimmäinen versio on vaarallinen versio, sillä olet saanut kirjoittajana viimein monien kuukauksien, vuosien tai peräti vuosikymmenien jälkeen jotain valmista. Haluat nopeasti lähettää käsikirjoituksen eteenpäin kustantamoihin, saada mainetta ja kunniaa sekä olantaputuksia hyvin tehdystä työstä.

Ensimmäinen versio ei kuitenkaan ole valmis versio. Miellän ensimmäisen version kuvanveistäjän kiviaineeksi – materia on olemassa mutta se ei vielä istu tarkoitusperiinsä. Materialta puuttuu sielu ja tarkoitus. Siltä puuttuu sydän, aivot ja keuhkot. Sydän, joka vetoaa lukijan tunteisiin, aivot, jotka haastavat lukijan älyllisesti sekä keuhkot, jotka tuovat ilmaa lauseenrakenteisiin ja pitävät käsikirjoituksen rakenteen koossa.

Minä en koskaan näytä ensimmäistä versiota kenellekään, edes kirjoittajaryhmäläisille. Miksi? Koska tiedän – Hemingwaytä lainatakseni – että ensimmäinen versio on paska. Minulla on vain ohut aavistus lopullisesta muodosta ja tiedän, että teksti ei aja asiaansa. Käsikirjoitus vilisee asiavirheitä, epäloogisuuksia ja ohuita henkilöhahmoja.

Parempi siis imeä innostus, palkita itsensä kakkupalalla hyvin tehdystä työstä ja antaa ensimmäisen version levätä rauhassa, ennen kuin tekstiä alkaa työstää kohti valmista.

Muokkaa, muokkaa, muokkaa…

Ensimmäisen version jälkeen hauskuus vasta alkaakin. Kyseessä on muokkaus. Muokkauksen aikana viilataan ja parannetaan tekstiä sekä arvioidaan mm. sen uskottavuutta ja kiinnostavuutta.

Ole valmis siihen, että muokkauksen aikana saatat kriiseillä ja kyseenalaistaa kaikkea, mitä käsikirjoituksessasi lukee ja elämässäsi teetkin – tai niin minulle käy usein.

Ota syyniin vuorotellen rakenne, henkilöhahmot, dialogi, juoni, rytmitys, lukujen paikat sekä tarkista kaikki faktat, että ne ovat oikein. Älä tee kaikkea kerralla, sillä pienempiin osa-alueisiin on helpompi keskittyä yhdellä kertaa.

Itse pyrin tekemään eri versioita n. 5-10 kappaletta, mutta versioiden lukumäärä riippuu myös tekstistä, sen pituudesta sekä tarkoitusperistä.

Kirjoittajasta kriitikoksi

Yritä asettua lukijan saappaisiin. Kuvittele, että tämä on elämäsi tärkein työ, jonka haluat jättää itsestäsi elämään senkin jälkeen, kun aika sinusta jättää. Nyt, kun varsinainen kirjoitusprosessi on ohi, pyri todella kriittiseksi, jotta käsikirjoituksesta tulee paras mahdollinen.

Itseäni auttaa, kun ajattelen kandityötäni ohjannutta professoria, joka ei koskaan päästänyt minua helpolla. Hän kysyi aina perusteluita, miksi olen esittänyt jonkin asian niin kuin se tekstissä lukee, vaikka kyse olisi ollut todella itseestään selvästä asiasta. Hän haastoi minut kirjoittamaan vielä paremmin. Hän antoi minun tehdä ajatustyöni itse kysymällä oikeita kysymyksiä.

Kirjoittajaryhmä tai ystävä, joka lukee paljon, on oivallinen apu. Muussa tapauksessa sinun täytyy luottaa omaan vaistoosi.

Keskity jokaiseen osa-alueeseen pitkäjänteisesti äläkä anna laiskuuden tulla ruudulle. Älä laske tunteja, poistettuja sivuja tai kuinka monta versiota teet, sillä tärkeintä on lopputulos, eikö vain? Tämä on elämäsi tärkein työ.

Muista, että ensimmäisestä versiosta on helppo vaivata lopullinen teksti, sillä materia, jota muokata, on jo olemassa. Pelkkä materia ei kuitenkaan ole itsessään kypsä, mutta yhdessä ajan kanssa se valmistuu lopulta valmiiksi teokseksi. Usko itseesi! Olet liki puolivälissä, jatka sinnikkäästi ja olet kohta perillä.