Mikä myy? – myydyimmät kirjat vuonna 2017

Vuoden 2017 kirjamyyntiä koskevat tilastot ovat valmistuneet (Kustantajat 2018). Hyvä uutinen meille kirjoittajille on kirjamyynnin 5,4% kasvu edelliseen vuoteen nähden (Gustafsson 2018). Eli suomalaiset ostavat ja lukevat ahkerasti kirjoja – mutta mitä kirjoja?

Kävin läpi tilastoja vuoden 2017 myydyimmistä kirjoista ja tein sen pohjalta analyysin  mm. trendeistä, parhaista kustantamoista, julkaisumuodoista ja myyvimmistä genreistä. Jätin analyysista pois ainoastaan sarjakuvat ja tietokirjat.

Analyysi on pitkä, mutta se on pureksittavassa muodossa. Kehotan keittämään sumpit tai uuttamaan teetä lukemisen kylkeen.

radu-marcusu-498248.jpg

Myydyimmät kotimaiset kaunokirjat

Ensimmäiseltä sijalta löytyy ennalta-arvattavasti Finlandia-voittaja Juha Hurmeen Niemi (64 000 kpl). Finlandia-palkinto on usein tae hyvästä myyntituloksesta, joten suuria yllätyksiä ykkössijassa ei ole.

Sen sijaan 100-vuotias Suomi ja itsenäisyysvuoden juhlinta näkyy vahvasti kirjamyynnissä. Runoteos ei juuri koskaan yllä myydyimmille listoille, mutta Jenni Haukion juhlavuoden kunniaksi toimittama Katso Pohjoista Taivasta (60 000 kpl) sävyttää juurkin tuota juhlavuotta. Kolmannella sijalla on myös suomi-aiheinen kirja, nimittäin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi (59 800 kpl).

Lisäksi monen myydyimmän kirjan teema huokuu Suomen historiaa ja kytkeytyy itsenäisyyteen mm.: Ilkka Remeksen Vapauden risti (52 300 kpl), Rosa Liksom Everstinna (21 500 kpl) sekä Antti Tuurin Tammikuu 18 (8 900 kpl).

Myydyimmän kotimaisen kaunokirjallisuuden lista on täynnä tuttuja nimiä. Nimet ovat samoja vuodesta toiseen ja pelkästään nimen perusteella voi päätellä, mistä kirja kertoo.  Ei ole yllätys, että listalla on mm.: Ilkka Remeksen, Kjell Westön (50 400 kpl + 10 200 kpl), Reijo Mäen (27 800 kpl), Kaari Utrion (17 035 kpl), Virpi Hämeen-Anttilan (11 400 kpl), Leena Lehtolaisen (24 700 kpl) ja Katja Kallion (10 800 kpl) uusimmat teokset.

20 myydyimmän kotimaisen kaunokirjallisuuden teoksen listassa on hajontaa. Myydyimmän ja 20. myydyimmän teoksen välillä on useita kymmeniä tuhansia kappaleita. Juha Hurmeen Niemi myi huimat 64 000 kpl, kun taas Esa Sirenin Törnin sissit 8 100 kpl.

helloquence-61189.jpg

Myyvimmät kustantajat

Kaikilla listoilla hallitsee oikeastaan neljä kustantamoa: Otava, Tammi, WSOY ja Gummerus. Gummeruksen myyntivaltti on käännöskirjallisuus, mikä sinänsä ei helpota kotimaisen kirjallisuuden kirjoittajaa.

Otava näyttää vahvistavan asemiaan Suomen parhaiten myyvänä kustantamona. Etenkin kotimaisten lasten- ja nuortenkirjojen (13/20 teoksesta) sekä kotimaisen kaunokirjallisuuden saralla (11/20 teoksesta). Kuulostaa upealta kirjoittajan korvaan, eikö? Toisaalta Otavalle lähetettävät käsikirjoituspinot todennäköisesti kasvavat ennestään, joten kustantamolla on varaa mistä valita. Hyvä tilanne kustantamolle siis!

Tammi ja WSOY jakavat täpärästi toisen sijan. Huomattavaa on kuitenkin muistaa, että Tammi ja WSOY kuuluvat samaan Bonnier-konserniin (Bonnier 2018).

WSOY:n valttina on kotimaisen kirjallisuuden puolelta vuosikymmeniä myyntilistojen kärjessä ollut Ilkka Remes sekä koko Suomen uusi suosikki Tuomas Kyrö. Käännöskirjallisuudessa puolestaan myyntitykki Dan Brown (52 800 kpl) sekä italialainen mysteerikirjailija Elena Ferrante (17 000 kpl + 17 000 kpl). Listojen perusteella voisi sanoa, että WSOY on ottanut varman päälle, mutta jos se aikoo pysyä yhtenä suurista kustantamoista, pitää sen myös uudistua.

Tammen tilanne on samankaltainen kuin WSOY:n eli luotetaan tuttuun ja turvalliseen. Tammen tallissa ovat mm. jännityskirjailijat: Leena Lehtolainen, Lars Kepler (30 100 kpl) ja Mary Higgins Clark (11 600 kpl). Lasten kirjallisuudessa varma sijoitus näyttäisi olevan Sinikka ja Tiina Nopolan sekä Christel Röönsin Risto Räppääjä -sarja (21 300 kpl) ja Timo Parvelan sekä Mervi Lindmanin Ella ja Kaverit -sarja (10 500 kpl + 9 100 kpl).

Esikoiskirjailijan perspektiivistä WSOY tai Tammi ei näytä kovin houkuttelevalta. Toisaalta esikoiskirjailijasta voi muovautua vuosikymmenien saatossa uusi Remes.

Myydyimpien kirjojen listalle mahtuu muutama pienempikin kustantamo. Listalla on mm.: Like Kustannus, Johnny Kniga, Readme, Amanita, Oppi&ilo ja CrimeTime.

patrick-fore-381122.jpg

Lasten- ja nuortenkirjat

Listalta voi tehdä nopeasti yhden päätelmän: lastenkirjat voivat hyvin, nuortenkirjat eivät.

Suurin osa lasten- ja nuortenkirjoista on itse asiassa lastenkirjoja (kotim. 19/20 teoksesta, käännösk. 16/20 teoksesta). Ainoa myyntilistalle päässyt kotimainen nuorille suunnattu kirja on: Roni Backin Tubettajan käsikirja (9 100 kpl).

Huolestuttavaa on, että nuorten kirjoja ei ole myyntilistojen kärjessä. Harry Potterien, Twiglightien ja Nälkäpelin kulta-ajat näyttävät olevan ohi. Seuraavalle megailmiölle olisi tilaa ja tilausta. Siinäpä meille kirjoittajille pähikinä purtavaksi: miten kirjoittaa niin upea kirja, että se pystyy kilpailemaan nuorison huomiosta somen aikakaudella.

Sen sijaan hämmentävää on, että Harry Potter ja Azkabanin vanki -teosta on myyty yllättäen 6200 kpl! Miksi juuri kirjasarjan kolmatta osaa, en osaa sanoa.

kenneth-concilio-434417.jpg

Myyvimmät genret

Jännityskirjat ja dekkarit näyttävät myyvän hyvin paitsi kotimaisessa kaunokirjallisuudessa, mutta myös käännöskirjallisuudessa. Toinen vahva genre on historiaan sijoittuvat romaanit.

Jännityskirjallisuutta tai puhtaasti dekkareita on kotimaisen kaunokirjallisuuden listauksessa 7/20 teoksesta. Historiaan sijoittuvia romaaneja on myös 7/20 teoksesta.

Kumpi genre myy paremmin kotimaisen kirjallisuuden saralla? Vuonna 2017 väännön voittaa historia Itsenäisyyden juhlavuoden sekä Finlandian tuoman etumatkan turvin (147 135 kpl), vaikka jännitys pääsee tuloksessaan hyvin lähelle (140 961 kpl).

Käännöskirjallisuuden ykkösgenre on selkeämpi: jännitys/dekkari -kategoria on ylivoimainen voittaja, sillä 15/20 teoksesta on hyytävä trilleri tai salapoliisikirja. Ollapa ulkomaalainen jännityskirjailija!

annie-spratt-54462.jpg

Kirjailijoiden sukupuolijakauma

Varsinkin kotimainen kaunokirjallisuus näyttää kirjailijoiden sukupuolijakauman kannalta hyvin tasa-arvoiselta. Naiskirjailijoita on 11/20 kirjailijasta.

Käännetyn kaunokirjallisuuden osalta naiskirjailijoita on listassa enemmän. Naiskirjailijoita on peräti 16 1/2 /20 kirjailijasta (huom! 1/2 on Lars Kepler: kirjoittava pariskunta nimen takana).

Miehet ovat tavallisesti lukeneet miesten kirjoittamia kirjoja, mutta naiset lukevat sekä että (Tilastokeskus 2008).

Jos päätelmän tekee olemassa olevilla tiedoilla voisi siis sanoa, että naiset ostavat enemmän käännettyä kaunokirjallisuutta kuin miehet.

Kotimainen kaunokirjallisuus on hyvin tasainen sukupuolijakauman suhteen eli tulevaisuuden kirjailijoilla näyttäisi olevan sukupuolesta riippumatta hyvät mahdollisuudet päästä myydyimmälle listalle. Tulojen jakaantuminen saattaa kallistua kuitenkin enemmän miesten laariin, sillä kotimaisen kaunokirjallisuuden TOP 5:ssa on neljä miestä – eli suurimmat myyntitulot valuvat miesten taskuun.

freestocks-org-484222.jpg

Uusia tulokkaita painetun kirjan rinnalle

Painetun kirjan lisäksi osakkeitaan ovat korottaneet äänikirja ja ekirja. Hajontaa on paljon niin määrissä kuin teemoissakin, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Myydyimpien listalle pääsi jo 1 600 kpl (ekirja) ja 2 800 kpl (äänikirja) myynneillä.

Myydyin ekirja oli vuonna 2017: Petri Tammisen Suomen historia (20 800 kpl) – huomaa jälleen Suomen itsenäisyysvuoden vaikutus – ja 20. myydyin Aki Linnanahteen Jere (1 600). Listalla on myös paljon vanhempia teoksia, joiden painettu kirja on ilmestynyt vuosia aikaisemmin. Esimerkiksi v. 2010 ilmesytynyt Eve Hietamiehen Yösyöttö  (1 700 kpl), v. 2016 ilmestynyt Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä (2 150 kpl) ja v. 2014 ilmestynyt Rauli Virtasen Reissukirja (5 700 kpl).

Myydyin äänikirja oli vuonna 2017: Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirja (58 589 kpl) ja 20. myydyin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (2 800 kpl). Myydyimmissä äänikirjoissa on fiktion lisäksi myös faktaa ja itsensä kehittämistä: mm. Maaret Kallion Lujasti Lempeä (5 000 kpl), Minna Passin ja Susanna Reinbothin Keisari Aarnio (2 984 kpl). Moni edellä olevasta kirjasta on ilmestynyt myös vuosia aikaisemmin painettuna kirjana.

Kirjan formaatilla näyttää olevan myös väliä: Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä on ollut 3. myydyin äänikirja (7 300 kpl) ja sijoittunut myyntilistoille paremmin kuin ekirja.

Mielestäni oli ensin yllättävää, että äänikirjoja on myyty enemmän kuin sähkökirjoja. Sähkökirjoista on povattu jo jonkin aikaa uhkaajaa painetulle kirjalle, mutta kuten yleensä suurten muutoksien keskellä, pahin mahdollinen skenaario harvoin tapahtuu. Toisaalta äänikirjat ovat oivallinen tapa kuluttaa aikaa työmatkaliikenteessä tai peräti töissä.

Kirjoittajien kannattaa siis miettiä vaihtoehtoa painetulle kirjalle sekä useita mahdollisia jakelukanavia teokselleen. Parhaassa tapauksessa kirjan elinikä nousee; vaikka painettu kirja on unohdettu, lukijat voivat löytää sen uudestaan äänikirjana tai ekirjana.

steven-kamenar-11107.jpg

Kotimaisen kirjallisuuden tulevaisuus?

Olen kuullut sanottavan, että Suomessa hyvänä kirjamyyntinä voi pitää 3000 painoksen rajaa. Jotta pääsisi painetun kirjan top-listoille, myynnin pitäisi olla noin 3-kertaista. Äänikirjan ja ekirjan suhteen riittäisi muutama tuhat.

Minua ihmetyttää, että Miki Liukkosen O ei ole listalla. Teoksen ensipainos myytiin loppuun kahdessa päivässä (WSOY 2017) ja kirjasta on otettu useita painoksia vuoden 2017 aikana. Lisäksi kirjan käännösoikeudet on myyty ainakin Ranskaan (WSOY 2017). Liukkonen on todellakin kaivattua uutta verta WSOY:n varman päälle otettuun kavalkaadiin. Mutta mihin O sijoittuu tilastoissa?

Myydyimpien kirjojen lista on lopuksi aika mielikuvitukseton. Suomalaiset näyttävät lukevan hyvin ennalta-arvattavasti. Listaa katsoessa näyttää siltä, että lukijat eivät halua suomalaisen kirjallisuuden uudistuvan. He haluavat tuttu, turvallista ja ”laatutakuun”.

Itsenäisyyden juhlavuosi buustasi odotettavasti suomalaisten isänmaallisuuden tunnetta ja näkyy kirjamyynneissä. Listan perusteella suomalaiset eivät ole kuitenkaan valmiita kokeilemaan uusia kirjailijoita ilman kriitikon hehkutusta ja kirjallisuuspalkintoja tai lukemaan kokeellista tekstiä tai aihepiiriä, joka on oman mukavuusalueen ulkopuolella.

Esikoiskirjailijoita putkahtelee markkinoille vuosittain kymmeniä, mutta nopeasti he myös katoavat markkinoilta. Jos romaani ei saa ehdokkuutta HS:n esikoiskirjapalkinnolle, mahdollisuudet kirjailijauran jatkoon kapenevat. Huomattavaa on, että myyntilistoilla ei ole yhtään esikoiskirjailijaa tai lasten- ja nuorten kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaa. Finlandia-palkinnon sääntö pätee siis vain kaunokirjallisuuteen.

Toinen havahduttava asia on nuorten kirjallisuus. Mediassa on puhuttu paljon uudesta Young Adult Fiction (YAF) kategoriasta, joka on tullut nuortenkirjojen ja kaunokirjallisuuden väliin. Vuonna 2017 Helsingissä järjestettiin ensimmäinen nuortenkirja festivaali HEL-YA eli Helsinki Young Adult Literary Convention (Vondahl 2017). Siitä huolimatta, kategoria puuttuu täysin myyntilistoista. Nuortenkirjojen puute listalla tekee minut surulliseksi.

Onko vika lukijoissa, kustantamoissa vai kirjailijoissa? Samat naamat, samat jutut, samat aiheet – niitä katsomme ja luemme vuodesta toiseen. Kenen pitää ottaa ratkaiseva askel, jotta suomalainen kirjallisuus sekä etenkin nuorten kirjallisuus voivat eheytyä? Siinä teille pähkinä purtavaksi, rakkaat lukijat.

Kuinka päästä myydyimpien kirjojen listalle?

Analyysin päätteeksi kokosin leikkimielisen to do -listan, miten pääsee suomen myydyimpien kirjojen listalle.

Tee näin:

  • Kirjoita historiaan sijoittuva kirja tai dekkari.
  • Toista niin kauan, että saat nimeä.
  • Valitse kustantajaksi Otava.
  • Avaudu aikakausilehdissä ja osallistu TV-visoihin (Ei ole pakollista, mutta auttaa).
  • Ole ehdolla kirjallisuuspalkintojen saajaksi.
  • Parhaassa tapauksessa voita.
  • Voita ainakin Finlandia.

 

Lähteet:

Bonnier (2018) ’Brands – Books’. [Online ]https://www.bonnier.com/en/brands/books [Accessed 20th January 2018]

Gustafsson, M ’Mauri Kunnaksen lastenkirja rikkoi myyntiennätyksiä – Katso lista vuoden myydyimmistä kirjoista’ in YLE 18.1.2018 [Online] https://yle.fi/uutiset/3-10028510 [Accessed 20th January 2018]

Kustantajat (2018) ’Bestsellerit 2017’ [Online] http://kustantajat.fi/files/output/1827/bestsellerit-2017_uusi.pdf [Accessed 20th January 2018]

Tilastokeskus (2008) ’Miehet lukevat miesten kirjoittamia kirjoja’ [Online] https://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-06-15_004.html?s=3 [Accessed 20th January 2018]

Vondahl, P (2017) ’HEL-YA lähestyy / Helsinki Young Adult Literary Convention’ in Paulinevondahl.com [Online] https://paulinevondahl.com/2017/07/30/hel-ya-lahestyy-helsinki-young-adult-literary-convention/ [Accessed 20th January 2018]

WSOY (2017) ’Miki Liukkosen O-romaanin ensipainos myytiin loppuun kahdessa päivässä’ [Online] https://www.sttinfo.fi/tiedote/miki-liukkosen-o-romaanin-ensipainos-myytiin-loppuun-kahdessa-paivassa?publisherId=3615&releaseId=59123353 [Accessed 20th January 2018]

WSOY (2017) ’Miki Liukkosen O on myyty Ranskaan’ [Online] https://www.sttinfo.fi/tiedote/miki-liukkosen-o-on-myyty-ranskaan?publisherId=3615&releaseId=64516147 [Accessed 20th January 2018]

 

Kuvat: Unsplash

5 syytä miksi en mennyt tänä vuonna Helsingin kirjamessuille

freddie-marriage-92621

Tänä vuonna en mennyt kirjamessuille. Olen seurannut vuosia kuinka kirjallisuuden muutenkin jo vähäistä presenssiä nakerretaan voimakkaasti jopa niiden omilla messuilla.

Minä haluaisin sukeltaa upeisiin tarinoihin, runoihin ja kerrontaan. Haluaisin löytää uuden kirjan ja kirjailijan. Haluaisin kuulla kirjojen syntyprosessista ja seikkailla kirjojen maailmassa viikonlopun.

Mutta toinen on todellisuus.

1. Kirjallisuuden jatkuvasti vähenevä painatus.

Esikoiskirjailijat nostettiin tänä vuonna ”enemmän” esille: heille annettiin lava-aikaa peräti 3 minuuttia/ kirjailija – jes! Runoilijoita ei kuitenkaan laskettu esikoiskirjailijoiksi ja he jäivät ilman ansaitsemaansa (vähäistä) huomiota.

Lauantaina Tuntematon Sotilas -elokuvan tekijät olivat haastateltavana Eino Leino -lavalla. Siis elokuvan. Kirjamessuilla. Messuilla haastateltiin elokuvaohjaaja Aku Louhimiestä, käsikirjoittaja Jari Olavi Rantalaa ja sotamies Rahikaista näyttelevää Andrei Alénia ja he keskustelivat elokuvan yhteydessä julkistaistusta Tuntematon Sotilas -elokuvakirjasta. Eli siis kirjasta, jossa on still-kuvia elokuvasta ja sen lavasteista.

Kirjamessuilla oli tietysti valtavasti kirjalijavieraita, mutta haastattelut vaikuttivat hyvin suppeilta ja kirjailijat joutuivat tekemään lavoilla tilaa myös muille mediakasvoille.

2. Julkkiksilla keuliminen.

Sosiaalisen median aikakautena julkkikset elävät kissanpäiviä. On instaa, facea, twitteriä, blogia, talk showta, lööppejä – mutta pitääkö sitä tunkea vielä kirjamessuille mainostamaan (oma)elämäkertaakin.

Viime vuonna Helsingin kirjamessuilla oli Madventuresin Riku ja Tunna. He näyttivät olevan siellä tänäkin vuonna. Älkää ymmärtäkö väärin; pidän heidän meningistään, mutta en välttämättä haluaisi tavata heitä juuri kirjamessuilla.

Tänä vuonna kirjamessuilla oli julkkiskasvoista mm. Jone Nikula, Jethro RostedtJere Karalahti ja Timo Jutila. Ai niin, ja tietysti Gasellit.

3. Hyvinvointi, lifestyle ja kokkaus -kategorioiden presenssi.

Tämä menee vähän samaan kategoriaan kuin edelleenkin. Vuosittain on muitakin messuja, jotka keskittyvät hyvinvointiin, ruokaan ja liikunta. Esim. I Love Me -messut, jonne lifestyle ja hyvinvointi aiheiset kirjat sopivat mielestäni paremmin.

Maarit Kallio on ihanan sympaattinen, mutta hänen kirjojaan todennäköisesti ostetaan ilman messujakin. Hän on kolumnisti Helsingin Sanomissa, hänellä on (ollut) oma TV-ohjelma ja hän on juurtunut median yhdeksi vakiokasvoksi.

4. Politiikka.

Lavoille nousivat puhumaan mm. Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Tuula Haatainen, Sixten Korkman, Pekka Haavisto, Nils Torvalds ja Laura Huhtasaari.

Pitääkö sitä politiikkaa tuutata kirjamessuillekin. Presidenttikilpa näyttää olevan käynnissä. Argh!

5. Kirjojen hullut päivät.

Kirjoja myydään polkuhintaan halpahallien alennusmyynneissä ja ihmiset rynnivät itselleen mahdollisimman paljon hyviä tarjouksia. Kirjamessuista on tullut hullujen päivien kaltainen ostosjuhla, mutta valitettavasti se ei näy kirjailijoiden kukkarossa.

*****

Mediassa jatkuvasti puhutaan siitä kuinka ihmiset lukevat nykyään kovin vähän kirjoja. Kirjamessut eivät ainakaan tarjoa parasta valikoimaa ja innosta lukijaa. Helsingin Sanomissakin ennen messuja julkaistu artikkeli ”On olemassa niin paljon jännempiä asioita kuin kirjojen lukeminen” – yhdeksäsluokkalaiset keräävät kirjamessuilla ilmaisia karkkeja (HS 25.10.) ei antanut kovin valaisevaa kuvaa yhdeksäsluokkalaisten kiinnostuksesta kirjoihin.

Helsingin kirjamessut näyttää kuinka surullisessa asemassa kaunokirjallisuus nykypäivänä on: messujen vetonauloista moni tekee työkseen muuta kuin on kirjailija. Kaunokirjailijoilla ei ole samaa näkyvyyttä kuin julkkiksilla tai politiikoilla, miksi kaikkien pitää tunkea kirjamessuille!?

Äänekkäimmät voittavat huutokilpailun. Harmi vaan, että kirjailijat ovat usein hiljaisia introverttejä.

Photo: Unsplash

Luovuus, tilastot ja tulevaisuus

6E05F593-E84B-402B-9B2F-F07DEA199424

Internet on täynnä erilaisia tilastoja kirjan kirjoittamisesta, kustannusalasta sekä luovuudesta yleensäkin. Moni ei ole varmasti välttynyt kuulemasta, että ainoastaan alle 1% kaikista kustantamoihin lähetetyistä käsikirjoituksista tulee kustannetuksi.

Mitä tulee tilastoihin, niitä ei mielestäni kannata tuijotella. Syitä on monia:

  1. luvut masentavat
  2. tilastot eivät kerro totuutta
  3. luovuutta on oikeastaan aika mahdotonta tilastoida, sillä sen määritteleminen on vaikeaa ja luovuus muuttuu jatkuvasti yhteiskunnan liikkeiden ja yksilöiden mukana

Kirjoittamisesta katoaa hauskuus, jos alkaa tuijottaa tilastossa olevia lukuja. Kirjoittamisesta tulee suorittamisesta – jatkuvaa pyrkimistä ainoastaan tuohon prosentin ryhmään. Ihminen pyytää itseltään liikaa ja lopputuloksena on pelkkää pettymystä, katkeruutta ja muita negatiivisia tunteita.

Ja entäs sitten, jos pääsee 1% joukkoon? Luvassa on uusia haasteita: 1) kuinka saada ihmiset ostamaan kirja, jotta se ei päädy vuoden sisällä kirjakaupan poistomyyntilaatikkoon ja häviä hyllyiltä? 2) kuinka pitää ”ylimmän luokan” status ja vakuuttaa kustantaja siitä, että seuraava kirja on vielä parempi ja se takuulla myy?

Tilastot eivät myöskään kerro onko juuri tietyllä yksilöllä mahdollisuuksia saavuttaa tavoitteensa. Tilastot ovat usein vain keskiarvoja, ne eivät kerro koko totuutta. Tilastot eivät ole todennäköisyyksiä eivätkä ne kerro muusta kuin menneen keskiverroista.

Luovuus on todella abstrakti käsite. Sitä ei voi mitata, määritellä tai sulloa purkkiin.

Luovuudelle ei ole olemassa selkeää toistettavissa olevaa kaavaa. Aristotelen draamankaari on luuranko, mutta luovuus lisää tarinaan sen mielekkyyden. Ja mikä parasta; jokainen lähestyy tarinaa eri tavalla! Väittäisin, että luovuus on yksi niistä asioista, joita ihmiset tulevat tulevaisuudessakin harjoittamaan algoritmien sijaan.

Kuinka sitten kirjoittaa itselleen tulevaisuuden?

Ainoa asia, mitä voi ja kannattaa tehdä, on keskittyä omaan tekemiseen. Keskity vain omaan latuusi – minua on neuvottu.

Oma intohimo näkyy positiivisesti kaikessa tekemisessä. Työ ei tunnu työltä eikä kenellekään ole tulosvastuussa. Viekö se kohti menestystä? Vaikea sanoa, riippuu miten määrittelee menestyksen.

Vaikka elämän realiteeteista on hyvä olla tietoinen, tilastoja ei kannata liiaksi tuijotella. Antaa oman kiinnostuksen viedä eteenpäin. Upeita asioita tapahtuu usein silloin, kun niitä vähiten odottaa.

Kevään kuulumisia

Screen Shot 2017-04-28 at 15.27.09

Kesän korvilla alkaa näkyä jo taisteluväsymystä. Pimeys vaihtuu vihdoin valoon, mutta silti energiatasot laahaavat maassa. Tämän vuoden kurssit on pian käyty, mutta viimeiset esseet sekä tehtävät täytyy pian palauttaa. Silti pitää vielä venyä ja vanua muutama sentti maaliviivan yli. Mutta mikä vuosi tämä on ollutkin! Paljon on tapahtunut kaikilla elämän sektoreilla. Heinäkuussa odottaa viikon loma, jolloin en ajatellut tehdä yhtään mitään.

Olen viime aikoina vetäytynyt pohtimaan suuria. Nimittäin seuraavaa askelta elämässäni, sillä en ole varma minne suuntaan haluan lähteä. Suuntia on monia, mutta unelmat ja todellisuus harvoin kulkevat samasta ovesta. Siksi olenkin panostanut enemmän opiskeluun kuin kirjoittamiseen, sillä elämän realiteetit ovat tulleet vastaan. Opiskelu on ihan parasta tällä hetkellä, vaikkakin välillä uuvuttavaa ja turhauttavan kiireistä. Silti uskon sen tuovan enemmän elämääni kuin kirjoittaminen, vaikka myönnän sen haikein mielin.

Elämän realiteeteilla tarkoitan kirjailijuutta. Kirjailijan elämä ei ole mitään helppoa elämää. Pyramidin pohjimmaisena kirjailijan odotetaan tuottavan loputtomasti mielettömiä kirjallisia ja ennen kaikkea viihdyttäviä tuotteita, joista hyötyvät kustantaja, kirjakauppa sekä hyvässä lykyssä myös Suomen talous. Kirjailijalle putoavat vain 20%:n hilut. Kirjailijan alisteinen asema ei kuulosta houkuttelevalta.

Sitten on se omakustantanne – helpompi tie saada käsikirjoitus kirjaksi. Itse tekeminen vaatii rahan lisäksi tietysti myös paljon aikaa sekä taitoja.

Suurin ja hartain tavoitteeni elämässä on aina ollut tehdä jotain hyvää elämäni aikana. Tai ainakin yrittää edes. Sanoivat, että vain nuoruuden kiihkoissa ollaan idealisteja, aikuistuessa se karisee pois. Olivat väärässä.

Olen aina ajatellut omalla kohdallani kirjojen tai elokuvien kirjoittamisen olevan väline kohti parempaa huomista. En ole enää niin varma onko niin, sillä koko yhteiskunnan järjestelmä tuntuu toisinaan kusevan pahasti. Mikä sitten olisi parempi keino? Tähän ajatteluni kulminoituu.

Olen saanut paljon kyselyitä seuraavasta kirjastani, mutta joudun tuottamaan hetkellisen pettymyksen. Toinen kirja on ollut olemassa jo tovin, mutta se ei ole vielä julkaisukunnossa. Lisäksi olen kirjoittanut kaikessa hiljaisuudessa pelkästä nautinnosta uutta aluevaltausta enkä ole vielä varma mitä raakileesta tulee. Toisaalta en haluakaan vielä tietää, mutta mahan kutkuttaminen on yleensä hyvä merkki.

Olen minä muutamaan kirjoituskilpailuunkin osallistunut, sillä vuosi 2017 on osoittautunut loistavaksi kirjoituskilpailujen saralla. Ei sillä, tällainen minäpä vain kokeilen on yleensä huonoin mahdollinen positio osallistua mihinkään kilpailuun, mutta välillä on kiva kokea pieni onnistumisen tunne saadessaan jotain valmista.

Niin, ilmassa on tavallaan haikeutta. Tai ehkä ainoastaan epävarmuuden sumua ja väsymystä. Tai sitten meneillään on pre-30v. kriisi, kuka tietää. Seuraavaa askelta on vaikea kalibroida, mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä ottaa. Luotan siihen, että aika näyttää sitten tien! Sen olen oppinut, että ei pidä koskaan sanoa ei ikinä, sillä elämä usein vie just sinne.

Siihen asti ajattelin olla ihan zen.

Kuva: The Washington Post

Tapahtumia Helsingissä: kirjoittaminen, kirjat ja kirjailijat

Joulukuussa meitä hellitään kattavalla valikoimalla erilaisia kirjallisuus- ja kirjatapahtumia, jonne myös kirjailijat saapuvat kertomaan teoksistaan. Keräsin alle muutaman kiinnostavan tapahtuman joulukuisessa Helsingissä, minne kannattaa ehdottomasti piipahtaa jos joulujärjestelyiltään kerkeää.

Kaikkiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

Prosak- klubi

  • mitä: kirjallisuuskeskestelua
  • missä: Lavaklubi (Läntinen teatterikuja 1, Helsinki)
  • milloin: joka kuukauden 2. tiistai (seuraava 13.12. klo 19:30)

Nuoren Voiman Liiton ja Kirjasto Kaistan järjestämä kirjailijailtama, jossa vieraana kaksi ajankohtaista kirjailijaa. Kirjailijat kertovat omista kirjoistaa, kirjailijuudestaan sekä antavat muutaman lukunäytteen uusimmista kirjoistaan. Lavalla on ollut mm. Riikka Ala-Harja, Laura Lindstedt, Anja Snellman, Joni Pyysalo, jne. Tunnelmallinen lavaklubi Kansallisteatterin kellarissa on oivallinen paikka tapahtumalle ja talon punaviini maistuu keskustelun ohessa hyvältä.

Seuraava Prosak-klubi tiistaina 13.12. klo 19.30 alkaen. Lavalla Monica Fagerholm & Jan Forsström. Tapahtuman Facebook-sivu täällä.

Kestävien kirjojen pop up-kauppa

  • mitä: kirjoja, kirjallisuuskeskusteluita, musiikkia ja glögiä
  • missä: Ava Galleria (Pohjoinen Rautatienkatu 17 B 8)
  • milloin: 10. -23.12.

Aviador kustannus järjestää kiinnostavan kirjojen pop up -kaupan ja samalla myös oikeastaan jouluisen tapahtuman, sillä luvassa on myös musiikkia sekä glögitarjoilua. Menossa mukana myös Siltala sekä Art House kustannus. Kirjailijavieraina mm. Kristiina Drews, Hannu Luntiala ja Tapani Bagge. Koko ohjelmisto sekä tapahtuman virallinen Facebook-sivu täällä.

Otavan ystävämyynti 12.-13.12.

  • mitä: kirjoja alennuksessa
  • missä: Uudenmaankatu 10
  • milloin: 12.-13.12.2016

Otava järjestää ystävämyynnin Otavan kirjakaupassa (Uudenmaankatu 10) . Mukana myös Like, Athena, Siltala, Moreeni, Teos… ja monen muun kustantamon kirjoja edullisesti. Facebook-sivun mukaan luvassa olisi -50% alennus kirjoista (ei oppikirjat). Linkki Facebook tapahtumaan tässä.

Suuri hesalainen kirjakerho

  • mitä: puhetta kirjoista (runoista dekkareihin)
  • missä: Radio Helsingissä (taajuudella 98,5 tai nettiradiosta)
  • milloin: joka tiistai klo 20-21

Vapaan toimittajan Taru Torikan kirjallisuusohjelmassa puhutaan kirjoista lajityypistä riippumatta. Ohjelmassa ruoditaan runojen säkeitä kuin myös dekkareita. Ohjelmassa myös kiinnostavia kirjailijoita vieraana.

Muita kiinnostavia tapahtumia:

Kirjoittajatreffit: Nuoren Voiman Liitto järjestää kuukausittain toimistollaan (Fredrikinkatu 23 D 4 (3.krs)) kirjoittajatreffejä, jonne voi tulla työstämään omaa tekstiään. Oman läppärin tai muistikirjan voi tuoda mukanaan, mutta toimisto tarjoaa myös paperia ja kyniä. Intensiivisen kirjoittamisen jälkeen voi jäädä halutessaan sosialisoimaan muiden kirjoittajien kanssa. Tapaamispäivä on usein keskiviikko. Seuraa Nuoren Voiman Liiton Facebook-sivuja, josta selviää seuraava tapahtuma (näyttäisi siltä, että joulukuussa ei ole kirjoittajatreffejä).

Helsingin Työväenopisto: Luvassa kirjallisuusiltoja, joissa kirjailijat (syksyllä 2016 vierailivat mm. Juha Itkonen, Pajtim Statovci ja Helena Sinervo) kertovat ja keskustelevat teoksista, sekä luentosarjoja, kuten kirjallisuus ja tunteet (syksy 2016). Tapahtumia järjestetään monessa toimipaikassa Helsingissä. Tapahtumat ilmoitetaan Helsingin Työväenopiston Internet-sivuilla kohdassa kirjallisuus ja kirjoittaminen.

’Haluatko Kirjailijaksi?’ -seminaarin satoa

Nuoren Voiman Liitto järjesti yhdessä Helsingin Työväenopiston kanssa ’Haluatko Kirjailijaksi?’ -seminaarin lauantaina 8.10. Päivän aikana puhujat keskittyivät mm. kirjailijaliiton toimintaan, kirjailijan elämään ja toimeentuloon, apurahoihin sekä mystiseen kustantamiseen.

Olin edellisenä iltana ollut The Curen tajunnan räjäyttävässä konsertissa ja hilasin itseni hieman haluttomasti Helsinginkadulle lauantaina puoliltapäiviltä. Olen kuitenkin iloinen, että menin, sillä seminaari tarjosi minulle monta uutta näkökulma kirjoittajuuteen.

Minulle ei tullut uutena tietona, että kirjailijoiden mediaanitulot ovat Suomessa n. 2o00 euron / vuosi (Lähde: Kirjailijaliiton tutkimus, 2010), 99% käsikirjoituksista hylätään vuosittain ja pelkästään Otavalle lähetetään yli 1000 käsikirjoitusta vuosittain. Sen sijaan minäkin opin jotain uutta, jotka ajattelin teille seuraavassa jakaa.

Kirjailijaliitto edistää kirjailijan ammattitaitoa

Kirjailijaliiton hallituksen jäsen sekä kirjailija Sari Peltoniemi antoi kattavan kuvauksen kirjailijaliitosta ja sen toiminnasta. Peltoniemen mukaan kirjailijaliiton tehtävänä on edistää kirjailijan ammattitaitoa ja kehittää mm. kirjailijan sosiaaliturvaa ja eläkettä.  Liitto on perustettu vuonna 1879 ja sen keski-ikä on 58 vuotta (n. 730 jäsentä). Kirjailijaliiton jäsenyys on elinikäinen, mutta he ottavat jäsenikseen ainoastaan vakavasti kirjoittamista urallaan harjoittavat kirjoittajat (jäsenyyden minimivaatimus: 2 julkaistua kirjaa).

Kirjailijaliitto myöntää kuitenkin apurahoja sekä tarjoaa lakimiespalvelua myös muille kuin liiton jäsenille. Kustannussopimus kannattaa Peltoniemen mukaan aina tarkistuttaa kirjailijaliiton lakimiehellä ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Apurahoja kannattaa hakea

Valtion kirjallisuustoimikunnanjohtaja Siri Kolu kertoi monipuolisesti apurahoista, niiden hakemisesta sekä kannusti kaikkia kirjoittajia hakemaan apurahoja mahdollisimman paljon.

Opin, että apurahoja kannattaa hakea useastakin syystä:

  • vaikka apurahaa ei saisikaan, apurahahakemuksen lukee alan asiantuntijat, jolloin hakemus toimii ikään kuin ilmaisena mainoksena kirjoittajalle/taiteilijalle
  • mitä enemmän hakemuksia tulee, sitä enemmän rahaa on mahdollista jakaa. Jos kaunokirjallisuuden apurahahakemukset romahtavat, romahtavat myös jaettavat summat

Miten apurahaa on sitten mahdollista saada? Kolu sanoi, että apurahahakemuksen kirjoittamiseen kannattaa suhtautua samalla vakavuudella kuin kaikkeen muuhunkin kirjoittamiseen. Apurahat ovat yksi ehkä tärkein kirjailijan tulovirta, joten niihin kannattaa panostaa. Vaikka valmiissa hakemuspohjassa on valtavasti jargonia ja vaikeasti ymmärrettäviä sarakkeita, Kolu lohdutti, että hakemuksia lukee kirjallisuuden alan ihmiset eivätkä ne, jotka hakemuspohjan ovat luoneet.

Apurahaa kannattaa hakea heti, kun kustannussopimus on tehty ja sen voi lisätä liitteeksi apurahahakemukseen. Opiskelijastatus ei myöskään haittaa, jos hakee apurahaa säätiöiltä.

(Aurora-tietokannasta näkee lähes kaikki haettavat apurahat koskien taidetta, tiedettä ja kulttuurin rahoitusta.)

Kustannustoimittaminen: ABC

Otavan kustannustoimittaja Lotta Sonninen korjasi monia minulle virheellisiksi muodostuneita mielikuvia kustantamisesta ja kustannustoimittamisesta.

Hän kertoi, että Otavassa kaikista käsikirjoituksista luetaan vähintään 30 ensimmäistä liuskaa. Siksi käsikirjoituksen alku on erityisen tärkeä. Kustannustoimittaja kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin: genre, tyyli, onko kirjoittajalla jotain kiinnostavaa/uutta/tuoretta/aikaan sopivaa/räjäyttävää sanottavaa?, sopiiko kirjoittaja ja käsikirjoitus kustantamon tyyliin? ja huokuuko käsikirjoituksesta, että kirjoittaja voi edetä urallaan?

Jos käsikirjoitus pääsee jatkoon, lukevat sen vähintään kaksi henkilöä. Jos kirjoittaja saa kustantajalta hylkäyskirjeen mukana jonkinlaista palautetta, on se yleensä hyväkin merkki käsikirjoituksen kannalta.

Kustannustoimittajan tehtävä on tarkistaa käsikirjoituksen logiikka ja tarinan eheys. Lisäksi hän myös oikolukee käsikirjoituksen ellei käsikirjoitukselle määrätä erillistä oikolukijaa. Sonnisen mukaan lukukierroksia kirjoittajan ja kustannustoimittajan välillä on esikoiskirjailijan tapauksessa yleensä noin 3-7 kierrosta. Kirjailijalla on kuitenkin aina viimeinen sana käsikirjoitukseen liittyvien korjausten suhteen.

Sonninen painotti monta kertaa, että teksti yksistään ratkaisee kuinka se sopii kustantamoon. Jos käsikirjoitus on ilmestynyt jo omakustanteena, kustantamo ei välttämättä ole kiinnostunut kustantamaan kirjaa, mutta teksti ratkaisee jälleen.

Aina kannattaa kirjoittaa

Vaikka yleinen ilmapiiri oli päivän jälkeen ehkä hieman alavireinen, oppivat kaikki paikallaolijat varmasti paljon uutta. Perinteisen kustantamisen kautta käsikirjoituksesta tulee harvoin nidottu teos. Ja jos tulee, vaatii se tekijältään paljon eikä kustannettu kirjakaan takaa turvattua tulevaisuutta. Harvoin asiat menevät niin kuin ne on suunnitellut, mutta aina kannattaa kirjoittaa. Kirja ei voi syntyä ilman kirjoittamista.

Hyvä veli -verkosto

Syyskuun alussa monet lehdet (mm. Helsingin Sanomat, Suomen kuvalehti ja Savon Sanomat) kirjoittivat kirjakauppojen ja kustantamoiden markkinointiyhteistyöstä ja markkinointituellisista tapahtumista, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että kustantamot maksavat tuhansia euroja kirjakaupoille kirjojensa ja kirjailijoidensa näkyvyydestä.

Markkinointiyhteistyön puitteissa rahalla saa kirjat kauppoihin näkyvimmille paikoille, kirjailijat tulevat puhumaan kirjoistaan ja niitä mainostetaan näyttävästi. Vakiintunut käytäntö suosii suuria kustantamoita. Suurilla kustantamoilla on rahaa maksaa kirjojensa näkyvyydestä, kun taas pienillä kustantamoilla ei välttämättä ole. Omakustantajista nyt puhumattakaan.

Uutiset särähtivät korvaani. Väistämättä tulee mieleen negatiivisia sanoja, kuten monopoli, hyvä veli -verkosto, korruptio… Minun piti ottaa happea tovin ja prosessoida lukemaani, jotta voisin kirjoittaa siitä lainkaan.

On totta, että ajat ovat kovia kirjamarkkinoilla. Mutta mielestäni kirjailija, kustantaja ja kirjakauppa istuvat kaikki samassa veneessä. Nyt näyttää vähän siltä, että kirjakauppa yrittää hyötyä kustantamoiden varjolla, kustantamo kirjailijan.

Mikä on kirjailijan asema tässä ahneuden järjestelmässä?

Olen pettynyt. Olen ollut naiivi ja hyväuskoinen hölmö ajatellessani kirjakaupan itse nostavan suosikkejaan ja uutuuskirjoja asiakkaidensa iloksi näytille. Että kirjakaupat ovat kivojen kirjojen mekka ja siellä tuoksuu vain painomuste ja kahvi. Näyttää siltä, että kirjakauppiaat ovat yhtä ahneita kuin finanssialan pukumiehet.

Mitä aikuisemmaksi tulen, sitä pettyneempi olen yhteiskuntaamme ja sen kerroksista paljastuviin korruptiohin kuin mummonmökin perusteista löytyviin homekerrostumiin. Ei riitä, että on hyvä: pitää olla erinomainen. Ei riitä, että on erinomainen: pitää olla kontakteja. Ei riitä, että on kontakteja: pitää olla rahaa. Ja rahalla avautuvat kaikki ovet.

Markkinointiyhteistyö kuulostaa viattomalta kuluttajan korvaan, mutta sulkee vapaat markkinat hyvä veli -verkoston avulla pienen piirin apajiksi.

Onko se todella näin? Haluaisin olla väärässä.

 

Lähteet:

Määttänen, J ’Kustantajat maksavat tuhansia euroja kirjansa näkyvyydestä kirjakaupassa’ in Helsingin Sanomat 5.9.2016 [online] http://www.hs.fi/kulttuuri/a1472954829057 [accessed 17.9.2016]

Niemelä, M ’Akateeminen Kirjakauppa haluaa tuhansia euroja vierailtaan – ”Käsittämätön tarjous” in Suomen kuvalehti 30.8.2016 [online] http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/akateeminen-kirjakauppa-haluaa-tuhansia-euroja-vierailtaan-kasittamaton-tarjous/?shared=933792-28a4669e-1 [accessed 20.9.2016]