Kuinka yhdistää päivätyö ja luova kirjoittaminen?

lukas-blazek-263122-unsplash.jpg

Päivätyö häiritsee luovaa kirjoittamista. Ihanteellisessa tilanteessa käyttäisin 37,5 tuntia viikossa omiin projekteihini.

Se olisikin utopiaa, sillä todellisuudessa en saisi mitään aikaan.

Päivätyö piristää

Minä tarvitsen rutiinia luovan kirjoittamisen lisäksi. Muutoin nysvään kotona, vellon samoissa ajatuksissa ja yritän olla ahkera, mutta en saa lopulta mitään aikaan. Niin, ja herään aivan liian myöhään.

Päivätyö paitsi elättää, mutta antaa myös motivaatiota ja hauduttaa ajatuksia. Ihmisten parissa oleminen virkistää, ja muun kuin omien luovien ongelmien ratkaiseminen on mukavaa vaihtelua.

Kesken työpäivän saatan keksiä loistavan replan, jonka henkilöhahmo voisi sanoa juuri siinä kriittisessä kohtauksessa, jonka kanssa olin jumissa. Talletan sen A5-kokoiseen muistikirjaani, joka on aina mukanani laukussa.

Aika on rajallista

Viimeinen asia, joka tulee väsyneenä mieleen työpäivän jälkeen, on avata 150 liuskainen dokkari ja alkaa editoida sitä. Vittuuntuneena kirjoittaminen tuottaa paskaa tekstiä (paitsi, jos kirjoittaa vihaisia kohtia), väsyneenä ajatus ei kulje ja itsensä pakottaminen ei tuota nautittavaa luettavaa.

Siksi kirjoitan pääsääntöisesti viikonloppuisin ja lomilla. Otan kunnon puristuksia sen sijaan, että kirjoittaisin vähän kerrallaan. Tarvitsen vähintään 3 tuntia, jotta voin syventyä tekstiin. Viikonloppuna kirjoitan joko la tai su (parhaassa tapauksessa molempina). Jos minulla on vapaa ilta, ehkä jopa pe.

Sitten on sukujuhlia, synttäreitä, tupareita (saman tyypin viidennet tuparit!), häitä, pikkujouluja, kotityöt ja muuta sosialisointia, joka syö kirjoittamiselta aikaa. Tälläkin hetkellä kalenterissani näyttäisi olevan seuraava vapaa viikonloppu tammikuussa viikolla 3…

Käytän myös työmatkat tehokkaasti hyväksi. Talletan mieleeni pulpahtavat ajatukset siihen samaan A5-kokoiseen muistikirjaan.

Anna itsellesi armoa

En ota enää paineita asioista niin kuin ennen. Olen hyväksynyt ajan rajallisuuden sekä omat voimavarani. Riittää, että teen parhaani. Sitä paitsi tekstin pitää hautua! Jos työskentelee vuoden jokaisena päivänä saman tekstin kanssa 8 tuntia päivässä, ei ehkä enää näe metsää puilta.

Joskus tuntuu siltä, että viikonloppuna voisi vain olla. Sitten vain olen, vaikka ajan voisi käyttää kirjoittamiseen. Olen myös myöhästynyt erinäisiltä kutsuilta monta kertaa, koska kirjoittaminen sujui niin perkuleen hyvin etten voinut lopettaa ajoissa. Itselleen pitää muistaa olla armollinen!

Päivätyön ja kirjoittamisen yhdistäminen ei ole helppoa.

Toivon toisinaan, että voisin lähteä kerran vuodessa kirjoittamaan kuukaudeksi jonnekin. Kuukausi olisi pyhitetty täysin meneillään olevan projektin kirjoittamiseen. Kuukauden intensiivisen kirjoittamisen jälkeen edistyksen voi nähdä toisin kuin satunnaisesti kirjoittaessa. En kuitenkaan menettäisi lomapäiviäni siihen, vaan loma olisi sitten vielä erikseen. Saahan sitä unelmoida! 😀

Tykkään sanonnasta Festina Lente eli kiiruhda hitaasti, koska se kuvaa hyvin tätä aikaa ja pyrkimystä löytää tasapaino elämästä. Mielestäni tasapaino löytyy valinnoista,  hyväksymisestä ja sisäisestä palosta, joka jaksaa viedä eteenpäin silloinkin kun kaksi ensimmäistä on mennyt metsään.

Kuva: Unsplash

Opi suvaitsemaan epäjärjestystä

Kirjoittaminen on monesti epäjärjestyksen suvaitsemista, luovaa kaaosta. Käsikirjoituksella voi olla monta eri alkua, lukuja liian vähän, kohtaukset eivät yhdisty loogisesti ja uusia henkilöhahmojakin syntyy kuin sieniä sateella. Käsissä on lankakerä mutta se on solmussa.

Ajatus hautuu kuin pataruoka

Tarinat ilmaantuvat harvoin kirjoittajan mieleen ”valmiina”.  Tarina ja sen osat löytyvät usein mutkien kautta kokeilemalla erilaisia ratkaisuja, lisäämällä osia sekä poistamalla niitä.

Pahimmillaan kirjoittamista voi verrata tunteeseen, jolloin hienossa illallistilaisuudessa omenankuori on juuttunut ikenen ja hampaan väliin. Kuorta ei kehtaa tai ole mahdollista sormeilla pois, epämiellyttävä tunne pitää vaan kestää. Kirjoittaja haluaa epätoivoisesti ratkaista ongelman mutta aika ei ole siihen vielä kypsä.

Lihapadan valmistus kestää peräti tunteja, joiden aikana näyttää siltä, että mitään ei tapahdu uunissa.  Lopulta aika kuitenkin hautoo kokonaisuuden kypsäksi ja mureaksi päivälliseksi. Niin tapahtuu myös kirjoittamisen kanssa: kirjoittajan täytyy kärsivällisesti antaa ajatuksen hautua, kunnes se on valmis.

Luova kaaos

Kun puhun epäjärjestyksen suvaitsemisesta, tarkoitan luovan kaaoksen suvaitsemista.

Miellän itseni eräänlaiseksi tutkimusmatkailijaksi, sillä navigoin kohtaus kerrallaan kohti kokonaista tarinaa. Minulla saattaa olla palat A, C, D ja Y, eikä mitään muuta. Ehkä todella ohut aavistus vallitsevista teemoista.

Pyrin löytämään tarinan kirjoittamalla enkä suunnittele ”tutkimusretkeä” liian tarkasti. Usein kaikki liian hyvin suunniteltu (esimerkiksi uusi vuosi tai syntymäpäiväjuhlat) ovat ennalta-arvattavia ja tylsiä, sillä sattumille ei ole jätetty sijaa.

Sama pätee tarinaan.

Moni kirjoittaja pelkää luovaa kaaosta, sillä he menettävät kaiken kontrollin. Ennalta laadittu luku-lista neuvoo heitä pisteestä A pisteeseen B, sillä eksymisen mahdollisuus pelottaa. Tarkat suunnitelmat luovat rutiinia sekä tuovat järjestystä elämään.

Minusta luova kaaos ja kontrollin menetys voi olla hyväkin asia. Aivot stimuloituvat ajattelemaan uusia keinoja ratkaista ongelma. ”Mitä, jos…” saattaa avata koskemattomiakin reittejä kirjoittajalle monta kertaa tallatun polun sijaan.

Luovan kaaoksen hallintaa

Toisinaan luova kaaos ulottuu tekstiltä myös työpöydälle ja muuhun elämään. Miten hallita luovaa kaaosta ja oppia elämään sen kanssa?

Kun laitan ruokaa, katson usein epäuskoisena ainesosia työtasolla: voiko näistä todella tulla herkullinen ateria?  Esimerkiksi porkkanakeiton ainekset näyttävät todella tylsältä: porkkanaa, perunaa, purjoa, kasvisliemikuutio ja sulatejuustoa. Lopulta tylsistä aineksista tulee kuitenkin joka kerta herkullisen samettinen keitto.

Minusta on tärkeää oppia luottamaan, että ongelmat ratkeavat, kun on niiden aika. Yllätyn aina miten joku suurikin ongelma ratkeaa ilman suuria ponnisteluja. Ratkaisu saattaa tulla nenäni eteen tai elän sen itse vahingossa.

Kirjoittaminen on kurinalaista hommaa, jos haluaa saada valmista aikaan, mutta kurinalaisuus voi haitata luovuuttakin. Luovaa kaaosta on helpompi hallita, jos kirjoittaja oppii luottamaan tulevaisuuteen, tarinaansa sekä ennen kaikkea itseensä. Työpöydän voi sen sijaan siivota kerran, pari kuukaudessa 😉