Äkkilähtö syksyiseen Sysmään

IMG_6561.jpg

Metsä vastaa, kun sille huudetaan. Tai tässä tapauksessa Sysmä.

Olin vastikään innostunut uudesta tekstistäni ja toivoin salaa, että voisin todella keskittyä sen kirjoittamiseen. Muutama päivä myöhemmin näin Nuoren Voiman Liiton FB-päivityksen, jossa mainostettiin vapautunutta residenssipaikkaa Villa Sarkiassa Sysmässä lokakuun ajaksi. Mitä synkronisitettiä!

Häpeäkseni myönnän, että jouduin googlaamaan Sysmän. Se on noin 2500 asukkaan pieni asuinpaikka suurin piirtein 80 km Jyväskylästä. Sysmä tarkoittaa tiheää korpimetsää, sopii Kukkakorvelle.

Villa Sarkia on Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä taiteilijaresidenssi kirjoittajille ja kääntäjille. Residenssiin on mahdollista saada kerrallaan 1-3 kuukauden ajanjakso luovaan kirjalliseen työskentelyyn.

Villa Sarkia on mitä mahtavin paikka työskennellä! Entisen pankinjohtajan talossa neliöitä on ihan älyttömästi ja puutalovanhus on patinoitunut kauniisti. Minulla on oma huone ja työpöytä. Ikkunasta aukeaa kellertävä syysmaisema ja sumuiset aamut. Jaan talon kahden muun kirjoittajan kanssa, mutta heihin törmää lähinnä keittiössä kerran päivässä.

Ja mitä tulee kirjoittamiseen, olen edistynyt valtavasti. Vaikka takanani on vasta 3 päivää luomista, olen kirjoittanut paljon ja hartaasti, sekä ratkonut monta ongelmaa, jotka tuntuivat kotona mahdottomilta. Olen kuitenkin säästellyt sanoja, sillä en halua aiheuttaa aivojumia heti residenssin alkuun.

Ajattelin kirjoittaa yhteenvedon residenssissä työskentelystä vierailuni päätteeksi. Jos sinulla on kysymys, johon haluaisit minun vastaavaan postauksessa, voit lähettää sen osoitteeseen jalkisanat@gmail.com

Lisäksi otan lämpimästi vastaan Sysmään liittyviä suosituksia.

Pssst! Haku Villa Sarkian taiteilijaresidenssiin kevätkaudelle on nyt avautunut. Lue lisää hakuehdoista Nuoren Voiman Liiton sivuilta. Viimeinen hakupäivä on 31.10.

Kuva: Mariia Kukkakorpi

NaNoWriMO – eli kirjoita romaani kuukaudessa

NaNoWriMo eli National Novel Writing Month on vuosittain marraskuussa järjestettävä kirjoitustapahtuma, joka kannustaa kirjoittamaan kuukaudessa 50 000 sanaa eli noin yhden romaanin.

Kollektiivinen kirjoitustapahtuma on hauska idea, sillä usein kirjoittaja työskentelee projektinsa parissa yksinään. NaNoWriMo:n nettisivuilta löytyy paljon tietoa kirjoittamisesta sekä myös aktiivinen kirjoittajayhteisö, joka on kirjoittamisen tukena niin virtuaalisessa foorumissa kuin myös livetapaamisissa. Saitilta löytyy suomenkielisiä keskustelupalstoja sekä suomalaisia järjestäjiä, jotka pitävät kirjoittajatapaamisia monilla paikkakunnilla marraskuun kirjoitusmaratonin ajan. Lisäksi sivuilta voi löytää myös kirjoitusparin.

NaNoWriMolaiset voivat luoda itselleen oman profiilisivun, jossa voi kertoa omasta projektistaan sekä tilastoida sanamäärällisesti edistymistään. Edistymisestä ja aktiivisuudesta palkitaan erilaisilla virtuaalisilla merkeillä.

Kuulin tapahtumasta vuosia aikaisemmin, mutta pääsin osallistumaan kirjoitusmaratoniin vasta viime vuonna (2015). Mielestäni koko konsepti on loistava, sillä se kannustaa ihmisiä kirjoittamaan enemmän.

Entäs miten kävi kirjoittamisen kanssa?

50 000 sanaa on valtavasti kirjoittamista 30 päivän aikana: eli noin 1667 sanaa /päivä lepopäiviä laskematta. Huomasin pysyväni kirjoitustahdissa neljä päivää ja jopa kiriväni reilusti tavoitteeni edelle. Sen jälkeen jäin kauas päivittäisestä tavoitteesta. Lopulta aloin keksiä mahdollisimman pitkiä lauseita, jotta sanoja kertyisi laskuriin enemmän. Kirjoitin lopulta 26 päivän aikana kokonaisuudessaan 20 661 sanaa. Vaikka jäin tavoitteesta yli puolella, olin tyytyväinen suoritukseeni. Minulla on nyt aihio odottamassa seuraavaa kirjoituskierrosta.

Jos minun pitäisi antaa ohjeita NaNoWriMo:oon ensimmäistä kertaa osallistuvalle, ne olisivat seuraavat:

  • Suunnittele juonikaarta löyhästi ennen marraskuun alkua. On paljon helpompi keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, kun ei tarvitse suunnitella jatkuvasti tekemistä.
  • Kirjaa ylös faktat, jotka pitää tarkistaa: esim. päivämäärät, paikannimet, etymologiaan liittyvät asiat, autojen sarjanumerot yms. ja tarkista ne myöhemmin.
  • Pidä vapaapäiviä, jotta luovuus ei tyhjenny liian nopeasti.
  • Älä ota stressiä, jos et pääse joka päivä tavoitteeseen. Nettisivuilla oleva laskuri tuntuu joskus armottomalta, mutta joka päivä on uusi päivä.
  • Älä ole liian ankara itsellesi: olet maratonilla etkä sprintillä ja siksi edistystä tapahtuu ehkä joskus hitaammin.

Vaikka kuukauden aikana tavoitteena on kirjoittaa romaani, haluaisin muistuttaa, että ensimmäinen versio ei ole valmis versio. Ensimmäinen versio on vasta aihio, jota kirjoittaja voi syventää myöhemmin valmiiksi romaaniksi asti. Romaania voi muokata NaNoWriMo:n sisartapahtumassa Camp NaNoWriMo:ssa, joka kannustaa kirjoittajia hiomaan romaanin valmiiksi kuukauden aikana.

Mukavaa kirjoittamisen täyteistä marraskuuta! 🙂

Kuinka luoda hyvä henkilöhahmo?

Usein puhutaan, että hyvän henkilöhahmon pitäisi olla samaistuttava, uskottava sekä kolmiulotteinen (engl. three-dimensional character). Mitä kirjoittajan pitäisi muistaa, jotta hän voi luoda hyvän henkilöhahmon?

”Suuren romaanin henkilöt jäävät elämään lukijan mielessä vielä kauan lukemisen jälkeen. He ovat eläviä ihmisiä, jotka elävät todellista elämää, ero on vain se, että lukija tavoittaa heidän kohtalonsa ja elämänsä kehityksen kokonaisuudessaan, mitä ei todellisessa elämässä voi nähdä.” (Mika Waltari, 1934: 151)

Mika Waltarin mukaan hyvä henkilöhahmo ja hänen kamppailunsa ovat niin samastuttavia, että lukija saattaa ajatella niitä vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin. Jotta voimme pureutua hyvän henkilöhahmon luomiseen perusteellisesti, aion kerrata osa-alueita, joita kirjoittajan kannattaa ottaa huomioon kirjoittaessaan romaaninsa henkilöitä eläväksi.

Henkilöhahmon fyysinen olemus

On ehkä itsestään selvää sanoa, että kirjoittajan on hyvä kuvailla lukijalle henkilöhahmon fyysistä ulkonäköä, jotta lukija pystyy visualisoimaan hahmon mielessään. Miltä henkilöhahmo näyttää? Eli siis perinteinen ohje: näytä, älä selitä! pätee. Erityiset piirteet, kuten syntymämerkit tai vaikka huomattava pituus, tekevät henkilöhahmosta kiinnostavan ja myös realistisemman.

Kannattaa kuitenkin välttää kliseitä: nainen kuvataan usein pitkinä säärinä, blondina sekä pusuhuulilla varustettuna. Miehellä päällä on usein nahkatakki, edellisen illan humala ja karski parransänki.

Vinkki: Hyvä keino on selailla lehtiä ja etsiä lehtikuvaa henkilöstä, joka muistuttavat henkilöhahmoa.

Kuka hän on? Kuka minä olen?

Henkilöhahmollakin on identiteetti. Hänellä on nimi, sosiaalinen status, mielipiteitä, minä-kuva sekä tietysti historia. Sosiaalinen status ja mielipiteet paljastuvat mm. lompakon paksuudessa mutta myös henkilöhahmon tavassa reagoida asioihin. Henkilöhahmon minä-kuva kertoo, miten hän näkee itsensä ympäröivässä maailmassa ja millainen hän on. On huomattavaa mainita, että henkilön minä-kuva saattaa olla ristiriidassa sen kanssa miten muut henkilöt henkilöhahmon näkevät.

Kirjoittajan tulee luoda lukijalle mielikuva, että henkilöhahmo on ollut olemassa jo ennen tarinan alkua (paitsi, jos henkilöhahmon elämä alkaa vasta syntymän myötä ensimmäisillä sivuilla. Mutta silloinkin kaikkitietävä kertoja voi kertoa henkilöhahmon aikaa edeltävästä ajasta). Henkilöhahmon historiaa saa parhaiten lukijan tietoisuuteen jakamalla muistoja tuttuihin viitekehyksiin tai viemällä lukijan henkilöhahmon muistoihin takauman avulla.

Jotta henkilöhahmosta tulisi todellisen ihmisen kaltainen, on myös tärkeää muistaa, että henkilöhahmotkin ovat inhimillisiä olentoja, jotka tekevät virheitä. Liika täydellisyys on epäuskottavaa.

Vinkki: Käytän yleensä kahta tapaa, joiden avulla pääsen tutustumaan lähemmin henkilöhahmoihini: kirjoitan päiväkirjaa henkilöhahmona sekä kysyn mieleeni juolahtavia kysymyksiä (kuten ”Mitä hammastahnamerkkiä käytät?”, ”Mitä puoluetta äänestät?” tai ”Oletko koira- vai kissaihmisiä?), joihin vastaan henkilöhahmona liikoja miettimättä.

Isot puheet, pienet teot

Henkilöhahmon tapa puhua paljastaa myös hänestä paljon. Se saattaa kertoa mm. aikaisemmin mainitusta sosiaalisesta statuksesta: puhuuko hän kirjakieltä vai slangia; tai mistä päin hän on kotoisin (esim. murteet). Lisäksi puhetavasta voi päätellä myös iän sekä saada hänestä tietoa ihmisenä. Hän voi puhua nopeasti tai käyttää taukoja puheensa aikana, mikä voi kieliä sosiaalisten tilanteiden pelosta tai epävarmuudesta. Puhetapa ilmaisee myös asenteita; millä sävyllä henkilöhahmo puhuu toiselle ihmiselle (esim. vertaisenaan, ylimielisesti vai alemmuudentuntoisesti)

Lisäksi henkilön kehonkieli ja toiminta vaikuttavat siihen, millaisen kuvan hänestä saamme ja ne täydentävät verbaalista ilmaisua. Kehonkieli voi kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, mitä henkilöhahmo sanoo. Lisäksi monella meistä saattaa olla tiedostamattomia maneereita, kuten jalan rummuttaminen lattiaa vasten tai kynän pureminen.

Vinkki: Tarkkaile ihmisiä heidän puhuessaan; mitä he sanovat ja mitä jättävät sanomatta? Mitä heidän kehonkielensä sanoo? Onko heillä joitain maneereita, joita he toistavat?

Kertojan valinta

Kertojan valinta vaikuttaa myös valtavasti siihen, millaisen kuvan lukija saa henkilöhahmosta. Kirjoittaja voi valita kaikkitietävän kertojan sijasta mm. minäkertoja, jolloin henkilö puhuu omalla suullaan ja omasta näkökulmastaan.

Saara Turusen Rakkaudenhirviö (2015) on oiva esimerkki kuinka minäkertojan valinta vaikuttaa henkilöhahmon ääneen ja kuinka lukija hänen maailmansa kokee.

Esimerkki kirjasta Rakkaudenhirviö:

”Joskus minut viedään mummoni luokse. Mummoni asuu edelleen sillä maatilalla, jonne hän on aikoinaan seurannut vaariani. Mummoni pihassa kasvaa suuria puita, joissa on lehdet eikä neulasia ollenkaan. Leskenlehdet ilmaantuvat mummoni pihalle paljon aikaisemmin kuin kylään kaukana täältä. Onkohan ulkomailla tällaista? minä mietin, kun kuuntelen hopeapajujen huminaa ja katselen lupiineita pellon reunassa.” (Saara Turunen, 2015: 91)

Aivan kirjan alussa päähenkilö on lapsi, jolloin tekstin tyyli mukailee lapsen tapaa puhua. Lapset mm. puhuvat yksinkertaisesti (huomaa, että subjekti aloittaa lähes jokaisen lauseen sekä ’mummo’- sana toistuu), ja usein ihmettelevät ympärillä olevaa maailmaa enemmän kuin aikuiset. Päähenkilön varttuessa tarinassa myös minäkertojan ääni kehittyy.

Minäkertojan avulla lukija pääse lähemmäksi henkilöhahmoa kuin kaikkitietävän kertojan avulla sekä käsiksi henkilöhahmon ajatuksiin ja kuinka hän kokee maailman ympärillään. Toisaalta kaikkitietävä kertoja saattaa paljastaa lukijalle jotain sellaista, mitä henkilöhahmo itse ei haluaisi jakaa.

Lopuksi

Samaistuttava henkilöhahmo on lähellä todellista, elävää ihmistä. Henkilöhahmo ei ole ainoastaan hahmo paperilla, vaan kirjoittajan täytyy rakentaa kolmiulotteinen henkilöhahmo, joka voi jäädä elämään lukijan mieleen vielä silloinkin, kun tarina päättyy. On tärkeää muistaa, että henkilöhahmotkaan eivät ole täydellisiä: ne tekevät virheitä siinä missä ihmisetkin – Teräsmiehelläkin oli heikkous: kryptoniitti.

Lähteet:

Turunen, S (2015) Rakkaudenhirviö. Helsinki: Tammi.

Waltari, M (1934) Aiotko Kirjailijaksi? 4.painos. Juva: Ws Bookwell.