Usein puhutaan, että hyvän henkilöhahmon pitäisi olla samaistuttava, uskottava sekä kolmiulotteinen (engl. three-dimensional character). Mitä kirjoittajan pitäisi muistaa, jotta hän voi luoda hyvän henkilöhahmon?

”Suuren romaanin henkilöt jäävät elämään lukijan mielessä vielä kauan lukemisen jälkeen. He ovat eläviä ihmisiä, jotka elävät todellista elämää, ero on vain se, että lukija tavoittaa heidän kohtalonsa ja elämänsä kehityksen kokonaisuudessaan, mitä ei todellisessa elämässä voi nähdä.” (Mika Waltari, 1934: 151)

Mika Waltarin mukaan hyvä henkilöhahmo ja hänen kamppailunsa ovat niin samastuttavia, että lukija saattaa ajatella niitä vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin. Jotta voimme pureutua hyvän henkilöhahmon luomiseen perusteellisesti, aion kerrata osa-alueita, joita kirjoittajan kannattaa ottaa huomioon kirjoittaessaan romaaninsa henkilöitä eläväksi.

Henkilöhahmon fyysinen olemus

On ehkä itsestään selvää sanoa, että kirjoittajan on hyvä kuvailla lukijalle henkilöhahmon fyysistä ulkonäköä, jotta lukija pystyy visualisoimaan hahmon mielessään. Miltä henkilöhahmo näyttää? Eli siis perinteinen ohje: näytä, älä selitä! pätee. Erityiset piirteet, kuten syntymämerkit tai vaikka huomattava pituus, tekevät henkilöhahmosta kiinnostavan ja myös realistisemman.

Kannattaa kuitenkin välttää kliseitä: nainen kuvataan usein pitkinä säärinä, blondina sekä pusuhuulilla varustettuna. Miehellä päällä on usein nahkatakki, edellisen illan humala ja karski parransänki.

Vinkki: Hyvä keino on selailla lehtiä ja etsiä lehtikuvaa henkilöstä, joka muistuttavat henkilöhahmoa.

Kuka hän on? Kuka minä olen?

Henkilöhahmollakin on identiteetti. Hänellä on nimi, sosiaalinen status, mielipiteitä, minä-kuva sekä tietysti historia. Sosiaalinen status ja mielipiteet paljastuvat mm. lompakon paksuudessa mutta myös henkilöhahmon tavassa reagoida asioihin. Henkilöhahmon minä-kuva kertoo, miten hän näkee itsensä ympäröivässä maailmassa ja millainen hän on. On huomattavaa mainita, että henkilön minä-kuva saattaa olla ristiriidassa sen kanssa miten muut henkilöt henkilöhahmon näkevät.

Kirjoittajan tulee luoda lukijalle mielikuva, että henkilöhahmo on ollut olemassa jo ennen tarinan alkua (paitsi, jos henkilöhahmon elämä alkaa vasta syntymän myötä ensimmäisillä sivuilla. Mutta silloinkin kaikkitietävä kertoja voi kertoa henkilöhahmon aikaa edeltävästä ajasta). Henkilöhahmon historiaa saa parhaiten lukijan tietoisuuteen jakamalla muistoja tuttuihin viitekehyksiin tai viemällä lukijan henkilöhahmon muistoihin takauman avulla.

Jotta henkilöhahmosta tulisi todellisen ihmisen kaltainen, on myös tärkeää muistaa, että henkilöhahmotkin ovat inhimillisiä olentoja, jotka tekevät virheitä. Liika täydellisyys on epäuskottavaa.

Vinkki: Käytän yleensä kahta tapaa, joiden avulla pääsen tutustumaan lähemmin henkilöhahmoihini: kirjoitan päiväkirjaa henkilöhahmona sekä kysyn mieleeni juolahtavia kysymyksiä (kuten ”Mitä hammastahnamerkkiä käytät?”, ”Mitä puoluetta äänestät?” tai ”Oletko koira- vai kissaihmisiä?), joihin vastaan henkilöhahmona liikoja miettimättä.

Isot puheet, pienet teot

Henkilöhahmon tapa puhua paljastaa myös hänestä paljon. Se saattaa kertoa mm. aikaisemmin mainitusta sosiaalisesta statuksesta: puhuuko hän kirjakieltä vai slangia; tai mistä päin hän on kotoisin (esim. murteet). Lisäksi puhetavasta voi päätellä myös iän sekä saada hänestä tietoa ihmisenä. Hän voi puhua nopeasti tai käyttää taukoja puheensa aikana, mikä voi kieliä sosiaalisten tilanteiden pelosta tai epävarmuudesta. Puhetapa ilmaisee myös asenteita; millä sävyllä henkilöhahmo puhuu toiselle ihmiselle (esim. vertaisenaan, ylimielisesti vai alemmuudentuntoisesti)

Lisäksi henkilön kehonkieli ja toiminta vaikuttavat siihen, millaisen kuvan hänestä saamme ja ne täydentävät verbaalista ilmaisua. Kehonkieli voi kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, mitä henkilöhahmo sanoo. Lisäksi monella meistä saattaa olla tiedostamattomia maneereita, kuten jalan rummuttaminen lattiaa vasten tai kynän pureminen.

Vinkki: Tarkkaile ihmisiä heidän puhuessaan; mitä he sanovat ja mitä jättävät sanomatta? Mitä heidän kehonkielensä sanoo? Onko heillä joitain maneereita, joita he toistavat?

Kertojan valinta

Kertojan valinta vaikuttaa myös valtavasti siihen, millaisen kuvan lukija saa henkilöhahmosta. Kirjoittaja voi valita kaikkitietävän kertojan sijasta mm. minäkertoja, jolloin henkilö puhuu omalla suullaan ja omasta näkökulmastaan.

Saara Turusen Rakkaudenhirviö (2015) on oiva esimerkki kuinka minäkertojan valinta vaikuttaa henkilöhahmon ääneen ja kuinka lukija hänen maailmansa kokee.

Esimerkki kirjasta Rakkaudenhirviö:

”Joskus minut viedään mummoni luokse. Mummoni asuu edelleen sillä maatilalla, jonne hän on aikoinaan seurannut vaariani. Mummoni pihassa kasvaa suuria puita, joissa on lehdet eikä neulasia ollenkaan. Leskenlehdet ilmaantuvat mummoni pihalle paljon aikaisemmin kuin kylään kaukana täältä. Onkohan ulkomailla tällaista? minä mietin, kun kuuntelen hopeapajujen huminaa ja katselen lupiineita pellon reunassa.” (Saara Turunen, 2015: 91)

Aivan kirjan alussa päähenkilö on lapsi, jolloin tekstin tyyli mukailee lapsen tapaa puhua. Lapset mm. puhuvat yksinkertaisesti (huomaa, että subjekti aloittaa lähes jokaisen lauseen sekä ’mummo’- sana toistuu), ja usein ihmettelevät ympärillä olevaa maailmaa enemmän kuin aikuiset. Päähenkilön varttuessa tarinassa myös minäkertojan ääni kehittyy.

Minäkertojan avulla lukija pääse lähemmäksi henkilöhahmoa kuin kaikkitietävän kertojan avulla sekä käsiksi henkilöhahmon ajatuksiin ja kuinka hän kokee maailman ympärillään. Toisaalta kaikkitietävä kertoja saattaa paljastaa lukijalle jotain sellaista, mitä henkilöhahmo itse ei haluaisi jakaa.

Lopuksi

Samaistuttava henkilöhahmo on lähellä todellista, elävää ihmistä. Henkilöhahmo ei ole ainoastaan hahmo paperilla, vaan kirjoittajan täytyy rakentaa kolmiulotteinen henkilöhahmo, joka voi jäädä elämään lukijan mieleen vielä silloinkin, kun tarina päättyy. On tärkeää muistaa, että henkilöhahmotkaan eivät ole täydellisiä: ne tekevät virheitä siinä missä ihmisetkin – Teräsmiehelläkin oli heikkous: kryptoniitti.

Lähteet:

Turunen, S (2015) Rakkaudenhirviö. Helsinki: Tammi.

Waltari, M (1934) Aiotko Kirjailijaksi? 4.painos. Juva: Ws Bookwell.