Pirkka-kirja on ennen kaikkea ”businessliike”, joka voi vauhdittaa kirjamyyntiä. Ratkaisu kirjan brändäämisestä Pirkka-tuotemerkin alle kertoo kuitenkin karua todellisuutta kirjallisuutemme tilasta. Pitääkö Hotakaista vihata vai onnitella?
Elokuun lopulla Helsingin Sanomat uutisoi, että Kari Hotakainen ja kustantamo Siltala julkaisevat Hotakaisen uusimman romaanin Helmi yksinoikeudella Pirkka-tuotemerkin alla. Teosta on mahdollista ostaa vain Keskon toimipaikoista (K-ruokakaupat ja K-Citymarketit).
Helmi-teoksesta on otettu poikkeuksellisen suuri ensipainos, 35 000 kappaletta. Vertailun vuoksi vuonna 2023 myydyin painettu kaunokirja oli Finlandian voittanut Sirpa Kähkösen 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia 45 900 kappaleella (lähde: myydyimmät kotimaiset kaunokirjat 2023).
Pitääkö olla huolissaan?
Ensin oli Pirkka-olut, nyt Pirkka-kirja. Hotakaisen kirjan kannessa komeilee toden totta tuttu Pirkka-merkki. Kirjan on kuitenkin kustantanut normaalisti Hotakaisen kustantamo Siltala.
Kirjallisuuspiirien ensimmäiset reaktiot vaikuttavat suorastaan pöyristyneiltä Hotakaisen ratkaisuun: Miten Hotakainen on voinut myydä sielunsa markettijätille? Kuinka hän kehtaa?
Ruovedellä sijaitse Vinhan Kirjakauppa kertoi vetävänsä Kari Hotakaisen koko tuotannon pois myynnistä protestina Keskon kanssa tehdylle yksinoikeudelliselle sopimukselle. Kaupan omistaja Pasi Vainio kertoo sopimuksen olevan takaisku pienille kirjakaupoille, joiden tulot koostuvat painetuista kirjoista.
Keskon, Siltalan ja Hotakisen keskinäisen sopimuksen sisältöä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta uskon sen olevan kirjailijalle ja kustantamolle tavallista parempi.
Teosten julkaiseminen yksinoikeudella ei ole uusi juttu. Esimerkiksi Storytell julkaisee toisinaan teoksista ainoastaan äänikirja- ja e-kirjaversioita. Esimerkiksi Merja Mähkän Sijoittajaksi viidessä tunnissa on tällainen, ja saatavilla ainoastaan Storytelistä.
Kirjan brändääminen tuotemerkin alle kuitenkin on täysin uutta.
Lue lisää: Kirjallisuuspalkinnoista, genreistä ja uudistuspaineista
Pirkka-kirja on eksklusiivinen tuote
Keskon julkaiseman tiedotteen mukaan Hotakaisen teos: ”haluttiin tuoda ruokakauppoihin, jotta se olisi helposti saavutettava mahdollisimman monelle.”
Oikeasti, pystytte parempaan!
Jos kirjaa myydään eksklusiivisesti vain rajatun yhtiön myyntipisteissä, ei teos ole mahdollisimman saavutettava mahdollisimman monelle. Todella yksinkertaista. Ilman sopimusta Keskon kanssa, kirja olisi todennäköisesti päätynyt ”ruokakauppoihin” joka tapauksessa – myös Keskon suurimman kilpailijan S-ryhmän myymälöihin.
En silti sano, että Pirkka-kirja olisi jotenkin huonoa ratkaisu. Yhtiön muotoilu vain ontuu pahasti, mikä saa koko keissin näyttämään vähän huonolta (ainakin näin viestintästrategin silmin). Kesko tiedostaa kyseenalaisen asemansa ja pyrkii siten viestimään sen positiiviseksi – klassinen silmänkääntötemppu.
Hotakaisella on vuosikymmenien vakiintunut lukijakunta, joista moni varmasti suuntaa kulkunsa Keskon myymälöihin. Saattavathan he tehdä samalla viikko-ostoksensa K-ryhmän toimipaikassa sen toisen suuren myymälän sijaan.
Juuri marketit ovat vaikuttaneet positiivisesti viime vuosien kirjamyynteihin. Vuonna 2015 Helsingin Sanomat uutisoi, että marketissa myytävien kirjojen myynti kasvoi verkkokaupoissa myytäviä kirjoja enemmän.
Pirkka-kirjassa on Keskolle kyse ennen kaikkea bisneksestä. Mitä se on varmasti myös Siltalalle ja Hotakaiselle. Erityisen suuri painos kielii siitä, että Kesko uskoo tekevänsä ison tilin.
Mitä tekevät asiakkaat? Kohusta kiinnostuneet saattavat tarttua Pirkka-kirjaan. Pirkka-sukat… voisi vähän läpällä ostaa Pirkka-kirjan. Voiko Pirkka-kirjalle käydä samoin kuin Lidlin lenkkareille?
Helmi-kirja voi nauttia keräilyharvinaisuuden maineesta, sillä kirjaa saa uutena vain yhdestä paikasta. Kirjan lukemisen jälkeen arvo saattaa pysyä rajoitetun saatavuuden takia. Suuren painoksen takia Pirkka-kirjan arvo tuskin nousee.
Lukijat ja antikvariaatit voivat hyötyä kirjasta taloudellisesti.
Se taas ei hyödytä Hotakaista.
Lue lisää: Erilaisuus on kilpailuetu
Pirkka-kirja kielii kirjaillisuusalan ahdingosta
Kirjailijaliiton vuonna 2023 teettämän tutkimuksen mukaan kirjailijan kaunokirjallisesta ja tekijänoikeuspalkkioista koostuvien tulojen mediaanitulo (eli otoksen keskimmäinen arvo) on 1 713 euroa/vuosi. Moni ansaitsee kirjoillaan paljon enemmän, moni paljon vähemmän.
Miksi kirjailija ei saisi tehdä ”power movia” ja yrittää parantaa tulojaan? Onko mielikuva nälkäkuolemaa uhkaavasta ja sorretusta taiteilijasta niin iskostunut ajatuksiimme?
Hotakainen ei ole tinkinyt teoksensa sisällöstä ja hänellä on edelleen kaikki taiteelliset vapaudet. K-ryhmä ei ole puuttunut henkilöhahmoihin, miljööseen, juoneen tai aiheen käsittelyyn mitenkään. Kustannusprosessi noudattaa hyvin tavallista kaavaa.
Kirjastot ovat huolissaan trendistä. Kirjat päätyvät kirjastoihin normaalisti sopimustoimittajien kautta, mitä ei voi nyt käyttää. Hotakaisen uusinta voi olla siis vaikea saada kirjastoihin. (Edit: jutun kirjoittamisen jälkeen julkaistiin uutinen, että Helmi-kirjaa voi tilata normaalisti kirjastojen valikoimiin).
En tiedä, että onko Pirkka-kirja ratkaisu painetun kirjan ahdinkoon. Varmaa kuitenkin on, että kirja-ala kaipaa uudistusta. Siinä Pirkka-kirja tuo virkistävän tuulahduksen.
Näen kuitenkin ongelmallisena kirjojen saatavuuden rajoittamisen. Uhkaako kirja-alaa pian sama ongelma kuin suoratoistopalveluissa olevia elokuvia ja tv-sarjoja? Eli lukijan täytyy ennalta tietää, minkä ketjun myymälästä kirjan voi ostaa.
Peli on avattu. Mikä kustantamo uskaltaa tehdä seuraavan ”power moven”?