Hallitus nostaa kirjojen arvonlisäveroa, millä on väistämättä vaikutuksia mm. kirjojen hintaan, yleiseen lukutaitoon, kirjallisuuteen, kustannuspäätöksiin ja kirjailijan tuloihin.
Kirjan tulevaisuus näyttää jälleen kerran synkältä, kun hallituksen kaavailema kirjoja koskeva arvonlisäveron korotus 10 prosentista 14 prosenttiin toteutuu 1.1.2025. Nosto ei koske sanoma- ja aikakausilehtiä, koska…. en tiedä miksi.
Saatat miettiä, että 4 prosentin korotus ei ole kovin suuri. Kaikkien on osallistuttava säästötalkoisiin, eikö? Päätöksen kerrannaisvaikutus muodostuu kuitenkin suureksi.
Alvin nosto vaikuttaa todennäköisesti kirjojen myyntiin ja saatavuuteen kirjastossa, kustantamoissa tehtäviin kirjojen kustannuspäätöksiin, kirjailijoihin tuloihin sekä yleisesti kirjallisuutemme tasoon.
Kirjojen myynti vähenee ja saatavuus kirjastossa heikkenee
Kirjojen arvonlisäveron nosto näkyy väistämättä kirjojen hinnoissa. Syyskuussa yleisen arvonlisäveron korotus 24 %:sta 25,5 %:iin meni suoraan kuluttajatuotteen hintaan, uskon näin käyvän myös kirjojen kanssa.
Painettujen kirjojen myynnit ovat vuosittain laskeneet huomattavasti (mm. 2021, 2019 ja 2018), joten en usko arvonlisäveron korotuksen ainakaan positiivisesti vaikuttavan kirjamyyntiin. Jos painettu kirja maksaa yli 40 euroa, saa sillä jo kymmeniä tuntia äänikirjojen kuuntelua. Miksi siis ostaa fyysistä kirjaa?
Saatat miettiä, että kyllähän lukijat voivat lainata samat kirjat kirjastosta täysin ilmaiseksi.
Periaatteessa kyllä.
Kirjastoilla on käytössä vuosittaiset määrärahat kirjojen hankintaan. Jos kirjat maksavat enemmän, kirjastot voivat ostaa samalla rahalla huomattavasti vähemmän kirjoja valikoimiinsa. Eli alvin nosto heikentää myös kirjastopalveluita.
Kustantamot keskittyvät dekkareihin ja historiallisiin romaaneihin
Kustannustoiminta on ainoa kulttuuriala Suomessa, mitä ei tueta valtiollisesti. Kustantamoiden harteilla lepää Suomen kirjallisuuden ylläpitäminen ja edistäminen.
Kustantamot ovat kuitenkin ennen kaikkea yrityksiä, jotka tavoittelevat voittoa. Yritykset toimivat kysynnän ja tarjonnan -logiikalla, jolloin kustannuspäätöksiä ohjaavat myynnit.
Silloin kulttuurisesti tärkeät ja marginaaliset teokset, kuten runous tai nykyproosa, väistämättä vähenevät kustannusohjelmasta. Jatkossa näkisin monen kustantamon suosivan erityisesti dekkareita sekä historiallisia romaaneja, sillä ne sijoittuvat usein myyntilistojen kärkeen.
Lisäksi kustantamot saattavat luottaa tunnettuihin kirjailijoihin, joilla on jo vakiintunut lukijakunta. Näin uusien, lupaavien kirjailijoiden voi olla haastavampaa saada kustannussopimusta.
Kirjailijoiden tulot putoavat
Kirjailijaliiton vuonna 2023 tehdyn selvityksen mukaan kirjailijan vuosiansiot kaunokirjallisista teoksista ovat noin 1 713 euroa. Vielä vuonna 2018 kirjailijan vuositulot olivat 2 294 euroa.
Kaikista olemassa olevista formaateista juuri painettu kirja tuo kirjailijalle eniten tuloja (kustannussopimuksesta riippuen noin 15 %-30 % myynnistä). Jos kirjamyynnit laskevat entisestään, näkyy se väistämättä myös kirjailijan tuloissa.
Ääni- ja e-kirjat houkuttelevat lukijaa edullisella hinnallaan. Harmi vain, kirjailija ei juuri näe tuloja näistä formaateista tai ne ovat häpeällisen pieniä.
Kirjailijat saavat lainauskorvausta jokaisesta lainatusta kirjastaan noin 0,26-0,32 euroa/lainaus. Jos yksittäisiä kirjoja on vähemmän kirjastossa tai ei lainkaan, vähentää sekin kirjailijan tuloja.
Valtion osuus myydystä kirjasta on jo nyt suurempi kuin kirjailijan saama osuus. Kirjailijaliiton mukaan kirjailijan mediaaniansio on noin 9 % kaupassa myytävästä kirjan hinnasta. Valtion osuus nousee näin huomattavasti suuremmaksi (14 %).
Onko reilua, että valtio ansaitsee enemmän kirjasta kuin kirjan kirjoittaja?
Uskon, että kirjailija miettii myös aihetta valitessa ”turvallisia” tarinoita, jotka voisivat tuoda paremmin myyntiä (=tuloja) kuin taiteelliset attribuutiot. Lisäksi muiden töiden tekeminen kirjallisen työn ohella yleistyvät, mikä näkyy laadun heikkenemisenä tai hidastaa teosten valmistumista.
Lue lisää: Mitä Hotakaisen Pirkka-kirjasta pitäisi ajatella?
Hallituksen päätökset kertovat kulttuurimme tilasta
Hallitusohjelmassa lukee, kuinka lukutaitoa tulisi parantaa ja lisätä.
’Lukutaito’ mainitaan hallitusohjelmassa yhteensä neljä kertaa: 1) lukutaidon vahvistaminen, 2) lasten ja nuorten lukutaidon vahvistaminen, 3) lukutaitostrategian toimeenpaneminen, sekä 4) Lukuliikeen laajentaminen, jotta kaikenikäisten lukutaitoa edistettäisiin.
Näen puheet ja teot keskenään räikeässä ristiriidassa.
Kirjan alvin korotus henkii kulttuurimme vähäistä arvostusta: Suomesta tulee näin kirjojen superverottajamaa Euroopassa. Moni Euroopan valtio on päinvastoin laskenut alvin 0 prosenttiin, mitä myös Kirjailijaliitto toivoi.
Jos nyt ollaan realistisia, ei kirjojen arvonlisäveron korotus tuo merkittävästi verotuloja valtion kassaan. Kirjamyynnistä saatavat eurot ovat nappikauppaa.
Kulttuurialaa ei nähdä työllistäjänä eikä osana yhteiskuntaa ja taloutta. Se nähdään vain kivana höttönä, joka tuo iloa ihmisten vapaa-aikaan, sekä tietysti menoeränä.
Kirjailija työllistää keskimäärin 8 työntekijää: mm. kustannustoimittaja, graafikko, taittaja, painotalo ja viestintä- ja markkinointitiimi, kääntäjä(t), kirjallisuusagentti jne. Moni heistä nauttii kuukausipalkasta, kiitos kirjailijoiden.
Kielialueemme on tavattoman pieni, jos me emme ylläpidä kieltämme ja kulttuuriamme, se uhkaa huveta, heikentyä ja kadota.
Miltä näyttää suomalainen kirjallisuus tulevaisuudessa?