Äänikirja-alustoja ei olisi ilman kirjoja. Silti äänkirjoista saatavat tulot eivät löydä kirjailijoiden luo. Äänikirjamarkkinoiden jakautuminen kahdelle, myös perinteistä kustannustoimintaa harjoittavalle, toimijalle vääristää kilpailua.
Yli 1 000 suomalaista kirjailijaa on kirjoittanut avoimen kirjeen sähköisten kirjojen (sis. ääni- ja e-kirjat) ansaintalogiikan kehittämiseksi sekä pelisääntöjen laatimiseksi, jotta suomalainen kirjallisuus pysyisi elinvoimaisena.
Avoimen kirjeen ovat laatineet kirjailijat Katja Kallio, Laura Lindstedt, Riikka Pulkkinen, Pajtim Statovci sekä Eeva Turunen. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta lokakuun alussa.
BookBeatin toimitusjohtaja Niclas Sandin puolusti äänikirja-alaa sen kirjailijoille tuomilla ”lisätuloilla” Helsingin Sanomissa lukijan mielipide -palstalla julkaistussa vastineessa. Sen sijaan, että hän olisi tullut puoliväliin, hän käytännössä syytti kirjailijoita kiittämättömyydestä.
Jos sähköiset teokset (sis. äänikirjat ja e-kirjat)* kattavat jo yli 40 % kirjamyynnistä, ei voi enää puhua lisätuloista.
Kirjailija saa painetusta kirjoista euroja ja äänikirjoista kymmeniä senttejä, jolloin tulon menetykset tuntuvat jopa myydyimpien kirjailijoiden kukkaroissa.
*Sähköiset teokset tarkoittavat lähinnä äänikirjamarkkinaa, sillä e-kirjojen kulutus on Suomessa hyvin vähäistä.
Kaksi konsernia hallitsee kustannusalaa Suomessa
Kuluttaja ei välttämättä ymmärrä, minkälaisen myllerryksen Suomen kustannusala on käynyt viimeisen 10-15 vuoden aikana.
Näennäisesti kustantamoiden määrä näyttää edelleen suurelta. Todellisuudessa yritysostot ovat keskittäneet valtaa kahdelle toimijalle: suomalaiselle Otavalle ja ruotsalaiselle Bonnier Groupille.
Selitän lyhyesti näiden kahden mediayhtiön taustoja alla olevan taulukon avulla.
Kustannusalan omistukset lyhyesti
| Bonnier Group | Kustannusosakeyhtiö Otava | |
|---|---|---|
| Omistus | 🇸🇪 | 🇫🇮 |
| Kustantamot | WSOY, Tammi, Kosmos, Readme.fi, Keltainen kirjasto, Docendo, Crime Time, Minerva ja Bazar | Otava, F-Kustannus, Moreeni, Like, Atena, Nemo ja Karisto (+ Gummerus). |
| Kirjakaupat | Akateeminen kirjakauppa, Adlibris | Suomalainen Kirjakauppa |
| Äänikirjapalvelut | BookBeat | Storytel (Kustannusosakeyhtiö Otava osaomistaja, noin 4,5 % osuus). Storytelin juuret Ruotsissa |
| Muuta | Elokuva- ja tv-tuotantoa SF Studiosin kautta ja aikakausilehtitoimintaa | Oppimateriaalien tuottaminen ja aikakausilehtitoiminta |
BookBeat on osa Bonnier-konsernia, johon kuuluu myös yritysostojen myötä Suomen suurimmaksi kustantamoksi kohonnut Werner Söderström Osakeyhtiö.
Werner Söderström Osakeyhtiöön kuuluvat mm. WSOY, Tammi, Kosmos, Readme.fi, Keltainen kirjasto, Docendo, Crime Time, Minerva ja Bazar. Bonnier omistaa nykyään myös Akateemisen kirjakaupan, jonka Stockmann myi konsernille vuonna 2015. Verkkokauppa Adlibris kuuluu lisäksi Bonnierin omistukseen.
Kustannusosakeyhtiö Otava on ostanut osuuksia toisesta ruotsalaisesta äänikirjapalvelusta, Storytelistä. Kustannusosakeyhtiö Otavaan kuuluu monia suomalaisia kustantamoita, kuten Otava, F-Kustannus, Moreeni, Like, Atena, Nemo ja Karisto.
Lisäksi vuonna 2019 Storytel osti Suomen kolmanneksi suurimman kustantamon Gummeruksen. Otavan voi katsoa omistavan Storytelin osuuksien myötä osan Gummerustakin. Kustannusosakeyhtiö Otava omistaa Suomen suurimman kirjakauppaketjun eli Suomalainen Kirjakaupan, tuottaa oppimateriaaleja sekä omistaa monia aikakausilehtiä (mm. Anna, Kotiliesi, Seura ja Erä-lehti).
Pieniä, itsenäisiä kustantamoita ovat Suomessa enää mm. Siltala, Kustannus-Mäkelä, Myllylahti, S&S ja Avain.
Alustatalouden ansaintalogiikka vaatii uudistusta
Sähköisistä kirjoista eli ääni- ja e-kirjoista maksettavat palkkiot kaipaavat uudistusta ainakin kahdesta eri näkökulmasta: kirjailijalle tilitettävän osuuden määrässä sekä kirjallisuuslajeittain maksettavan tilityksen yhdenmukaistamisessa.
Ääni- ja e-kirjoista maksettavat tilitykset ovat häpeällisen alhaiset. Kirjailija saa noin 2-3 euroa/painettu kirja, kustannussopimuksesta riippuen. Ääni- ja e-kirjoista kirjailijalle tilitetään vain muutamia kymmeniä senttejä.
Äänikirjojen tulot muodostuvat kaunokirjallisen teoksen pituuden mukaan: mitä pidempi teos, sitä enemmän tuloja. Epäreilu ansaintalogiikka suosii pitkiä romaaneja ja rankaisee esimerkiksi tiivistä nykyproosaa ja runoutta.
Uutuuskirjojen kohdalla äänikirjoista saatavat tulot jäävät myös kustantamoille pienemmiksi kuin painetuista kirjoista, sillä äänikirjojen tuotot ovat huomattavasti alhaisemmat. Se näkyy kustantamoiden ja lopulta myös kirjailijoiden tilipussissa.
Sähköiset kirjat voivat kuitenkin pidentää teoksen elinkaarta, kuten jo vuonna 2021 kirjamyyntien tilastoista voi nähdä. Vuosia tai vuosikymmeniä aiemmin julkaistut teokset voivat tuoda lisätuloja kirjailijalle.
Alustataloudessa näyttää kuitenkin toimivan sama logiikka kuin kasinolla: talo voittaa aina.
Äänikirjayhtiöt vetävät kotiinpäin
Esimerkiksi BookBeatin markkinoinnissa näkyy näennäisesti eri kustantamoiden teoksia. Todellisuudessa lähes kaikki esillä olevat kirjat kuuluvat samaan konserniin.
Yllä olevassa BookBeatin mainoksessa esitellään 9 kirjaa, joista 8 kuuluu samaan konserniin. Fitzekin ja Rönnbackan kirjat on kustantanut Bazar, Tuomisen, Jewellin, Oxenin ja Keskisarjan WSOY, sekä Rantsin Tammi. Karlssonin Myrskymurhat on Book Beatin omaa tuotantoa. Ainoastaan Backmanin Kuin jäljet katoavat on kustantanut Otava.
On vaikea uskoa, että palvelun algoritmit eivät suosisi ja suosittelisi lukijalle oman konsernin kirjoja ensisijaisesti. Tottakai omat tuotteet ovat etusijalla – se ei ole reilua, mutta ei myöskään kiellettyä.
Storytel harrastaa todennäköisesti aivan samaa kuin BookBeat. On sitä nimittäin osattu jo ennen algoritmien aikaa juonitella: Kustannusosakeyhtiö Otavaa on syytetty siitä, että se asettaa tarkoituksella oman konsernin teokset paraatipaikalle Suomalaisen Kirjakaupan hyllyille.
Vastustavatko kirjailijat kirja-alan digitalisoitumista?
Lyhyesti sanottuna: ei. Vaikka Helsingin Sanomien Esa Mäkinen yrittikin väittää toista.
Nämä ovat kaksi eri asiaa ja keskustelua. Moni kirjailija kannattaa digitalisoitumista, kuten vetoomuksestakin käy ilmi.
Huoli kirjailijan toimeentulosta ja laadukkaan kirjallisuuden turvaamisesta nousevat päällimmäiseksi asiaksi, sillä tällä hetkellä digitalisaatio uhkaa kumpaakin. Siksi olisikin tärkeä sopia yhteisistä pelisäännöistä.
Alustatalouden bisneslogiikka ja tulonmuodostus muistuttavat käytännössä riistotaloutta. Kakussa on jo niin monta ottajaa, että kirjailijalle, teoksen luojalle, jää vain muruja. Lähes kaikki muut toimijat, kirjailijaa lukuunottamatta, nauttivat kuukausipalkkaa.
Lisäksi äänikirjabisneksen keskittyminen muutamalle suurelle toimijalle, jotka ovat myös mukana perinteisessä kustannustoiminnassa, kaventaa kustannusmarkkinoita. Suuret toimijat sanelevat ehdot. Pienet kustantamot jäävät auttamatta neuvotteluissa heikoille — ota tai jätä!
Kirjailijoiden on hyvin vaikea paikata ääni- ja e-kirjojoista aiheutuvia tulonmenetyksiä. Apurahoja myönnetään rajallisesti, ja kirjailijavierailuista maksetaan vaihtelevasti korvauksia.
Kirjailijat ehdottavat toimenpiteitä tilanteen korjaamiseen
Avoimessa kirjeessä kirjailijat ehdottavat neljä parannusta, jotka vahvistaisivat kirjailijan asemaa digitaalisessa markkinassa ja parantaisivat kirjallisuutemme tilaa.
Alla neljä esitettyä toimenpidettä:
- Tekijän aseman vahvistaminen tekijänoikeuslaissa, jotta tekijällä olisi tasa-arvoisempi asema sopimuskumppaniinsa nähden.
- Kirjalle kiinteä vähimmäishinta 12 kuukauden ajaksi ilmestymisestä.
- Kirjan arvonlisäveron korotuksen peruminen ja arvonlisäveron laskeminen 0 prosenttiin.
- Kirjallisuuden julkisen tuen vahvistaminen, mikä tarkoittaa valtion lisärahoitusta.
Käytännössä toimenpiteet toteutuessaan vahvistaisivat kirjailijan oikeudellista asemaa ja estäisivät uutuuskirjojen polkumyynnin. Arvonlisäveron poistaminen laskisi painettujen kirjojen hintaa 14 %:lla ja valtion lisärahoitus kirjallisuuden tukemiseen turvaisi hieman paremmin kirjailijan toimeentuloa.
Kustantamot todennäköisesti ilahtuisivat kirjan arvonlisäveron poistamisesta, mutta kiinteän vähimmäishinnan säätämisestä voi kuulua soraääniä. Toki kustantamot saisivat suuremman siivun tuloja kirjamyynnistä, mutta siinä puututaan samalla kustantamoiden päätäntävaltaan ja vaikutetaan markkinoihin.
Toimenpiteet kuulostavat suurimmaksi osaksi hyvin toteuttamiskelposelta. En kuitenkaan usko, että nykyinen hallitus edes vilkaisee niiden suuntaan. Syitä siihen ovat hallituksen vihamielinen asenne kirjallisuutta kohtaan. Hallitus on mm. juuri nostanut kirjan arvonlisäveron 10 %:sta 14 %:iin, hyväksynyt äänikirjojen lukijoille myönnettävän kyseenalaisen tekijänoikeuskorvauksen sekä poistanut vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen.
Koska hallitus ei puolusta kirjallisuutta ja tunnista kirjailijoiden haastavaa tilannetta, on kustantamoiden aika nousta pitämään ääntä (eikö oikeistohallitus ole yleensä yritysten puolella?).
Toivoisin, että kustantamot puolustaisivat kirjailijoitaan julkisesti, jakaisivat näkemyksiään kirjallisuuden tilasta ja Suomen kirjallisuuden tulevaisuudesta sekä uskaltaisivat olla yrityksiä, joista voimme olla ylpeitä.
Älkää jättäkö kirjailijoitanne yksin! Ilman laadukasta kirjallisuutta teillä ei ole bisnestä.
Miten on? Mikä kustantamo uskaltaa näyttää tietä?